perjantai 8. kesäkuuta 2018

Aikaamme edellä

Naapurin isännän ohjastama karhotin liikkeellä. Olikohan lohko pieni vai
kone iso, mutta kohtuullisen äkkiä tuli valmista. Eikä tarvinnut
karhon ahdistua viereisen kaltaisensa läheisyydestä.
Oi, saavu toukokuumme ja lämmin tuuli tuo. Toukokuu saapui ja lähti ajallaan erinomaisen lämpimien tuulten ja tyynen kera. Sen seurauksena nyt kesäkuun alussa on meneillään hommia, jotka yleensä mieltää vasta vähän myöhemmän suven riemuiksi.

Juhannuskokkoa ei vielä ole ruvettu pystyttämään, mutta eilen paketoitiin ensimmäinen erä sonnien talvimuonaa. Tuleeko siitä joulu- vai pääsiäisateria vaiko ihan arkisapuskaa, jää nähtäväksi. Homma kyllä jatkuu. Käsittelyssä olivat vain kiireellisimmät kohteet ja niissäkin kertymää oli satamattomuudesta johtuen vähemmän kuin vetisempänä vuonna.

Toinen aikaiselta tuntuva työmaa on ollut hevonhierakan kitkentä. Kyseessä on kasvi, joka ei maistu edes sille hevolle. Testattu on. Joko hierakka tai hepo on siis nimetty väärin. Kasvi runsastuu erityisesti laitumilla, koska laiduntajat syövät maukkaammat ruohot ympäriltä pois ja hierakka saa lisää valoa ja tilaa. Hierakan lehdet sisältävät oksaalihappoa. Johtuisiko syömättömyys siitä, että joku on antanut lehmille osteoporoosivalistusta. Johtui mistä hyvänsä, joutuu hierakkaa torjumaan. Ainakin niin kauan kuin keksii sille kaupallista käyttöä. Toistaiseksi en ole keksinyt.

Eilen putsattiin aiemmin laitumena ollut härkäpapulohko. Ollessaan vielä nykyistäkin nuorempi, emäntä lypsi yhden suven saksalaisia lehmiä. Siellä "Ampfer" oli aika riesa laitumilla, joten kesätyttökin talsi välillä pitkin nurmia reppu- tai sivelyruiskun kanssa täsmäpruuttailemassa rounduppia hierakan lehdille. Nyt kotinurkissa menetelmänä oli kourat, kottikärry ja kuokka - ja vähän aikaa myös lapsityövoima. Muuten sujui hyvin, mutta kova tuuli vei useamman kerran lapsityövoiman lippalakin. Emännän traktoripipon edessä kyseinen luonnonilmiö sen sijaan oli täysin voimaton.
Osaisiko joku rikkakasvitieteellisesti valistunut kertoa, missä vaiheessa vielä uskaltaa jättää hierakan kukinnot pellolle ilman pelkoa siementen tuleentumisesta. Nyt otettiin varman päälle ja kottikärrättiin huiskaleet pois. Aika komea juuri muuten.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Helle ja hallanvaara

Hoikentavaa pystyraidoitusta tulevalle tattaripellolle. Juolannosttimen
reittiraidat tosin häviävät työn edetessä. Automaattiohjaus mahdollistaa pellon
pintaa säästävien loivien kännösten tekemisen päisteessä. Lohkon muoto ja
koneen työleveys on opetettu laitteelle, joka oikealle linjalle päästyään
pitää koneen reitillä eikä päällekkäistä ajoa tule. Ajetut ja ajamattomat
kohdat näkyvät koneen näytöllä ja tässä työssä tietysti itse pellossakin.
Huh hellettä, sanoi kaalintaimi. Pienessä taimipotissa on ruvennut kasvin alkuja ahdistamaan ja niitä on sitten epäsuotuisasta säästä huolimatta pistelty peltoon. Kaalin istutukseen sopisi mainiosti vesisade, mutta sitä ei nyt ainakaan pariin viikkoon taida olla tarjolla. Kaalipoloisia käy sääliksi, joten vettä on tarjoiltu sitten pumpun voimalla.

Huh hellettä, sanoivat juolavehnän ja valvatin juuret. Ne olivat juuri leijailleet juolannostimen pölläyttäminä pellon pinnalle päivää paistattelemaan. Traktorikuski ilmastoidussa ohjaamossaan ei  tuntenut minkäänlaista sääliä. Sään kerrankin suosiessa hän vispilöi lisää päivänpaistattelijoita esiin suojaisemmista maakerroksista. No, ei se nyt niin kauhean vilpoinen se ohjaamo ole. Tai jos on, niin kurkku on kipeä seuraavana päivänä, jos kauluri on unohtunut. 


Sää oli ihan sitä samaa auringonpaistetta ja hellettä molemmilla työmailla. Tasan ei siis käy onnen lahjat. Juolavehnien pöllyttämisellä valmistauduttiin tattarin kylvöön. Tattarit ovat nyt maassa, joten viimeisen hallan on syytä olla tältä keväältä takana päin. Yöt ovat kyllä olleet aika kylmiä.

Peittämisiässä oleva pienokainen oli kotiin tullessa jo peittynyt noin kolmen
neliön peitteellä. Kasvimaalla odotti kuitenkin hieman useampi neliö.
Tämä viimeiseksi aseteltu lämmittää muun muassa papuja.
Pari iltaa sitten luvattiin aamuviideksi vain +2 astetta. Mikäli virallisella kahden metrin mittauskorkeudella on tuo 2 astetta, niin maan rajassa käydään silloin pakkasella. Emäntä oli iltapäivällä kyytimässä pienokaisia urheiluharjoittelemaan ja toivoi koko reissun ajan sääennusteen muuttumista. Ei auttanut. Pluskahta luvattiin edelleen puoli yhdeksän maissa kotiin tullessa. Vihannesmaan hiki hatussa istutetut pavut, maissit, kurpitsat ym. eivät kylmästä oikein tykkää, joten ei auttanut kuin lähteä asettelemaan harsoja vilukissojen suojaksi. Tyyntä onneksi oli, mutta sata metriä pitkien harsojen siirtely ja hiekkasäkkien kanniskeleminen painoksi vaati askeleen jos toisenkin ja aikaa siihen meni. Liikuntaakin tuli varmasti yhtä paljon kuin sillä harjoituksissa olleella lapsukaisella. Urheilua harrastavan sukulaisen kuntoilumittari on varhaisperunan harsotuspäivästä antanut samanlaisia lukemia kuin 120 kilometrin hiihtämisestä. Harsohomma valmistui yhdentoista maissa ja silloin tietysti sääennusteen lupaukset aamuyölle olivat nousseet pari kolme astetta korkeammiksi. Olisi pitänyt siinä vaiheessa jättää katsomatta. Tyynen sään lisäksi positiivisena seikkana voi näillä leveyksillä mainita riittävän työmaavalaistuksen ajankohdasta huolimatta. Pimeämmillä leveyksillä tietysti hallanvaarakin on harvinaisempi.

torstai 10. toukokuuta 2018

No nyt on kasvimaa

Hyvin mahtuu kaksi kylvökonetta samaan kuvaan ja vielä isäntä niiden väliin.
Hernettä kylvettiin moelmmilla. Mahdolinen makuero johtuu kuitenkin
todennäköisemmin lajikkeesta kuin siementen maahan joutumismenetelmästä.

Sää on viime päivinä suosinut jotain muuta kuin kirjoittamista. Hamppupelto on vielä sen verran nihkeä, että sinne ei ole kylvökoneen kanssa tolkutonta hoppua ollut. Ensin pitäisi saada ruohon kasvu loppumaan, joten muokkailemassa on käyty.

Tällainen yksivantainen kasvimaarollaattori oli lainassa
pari päivää. Tässä kylvetään siis hernettä. Testattu myös
porkkanalla, palsternakalla, punajuurella ja mangoldilla.
Isäntä kärräsi. Kylvömäärän säätämiseen liittyvät matemaattiset
toimenpiteet olivat emännän heiniä (helppoa ja nopeaa).
Isäntä yritti toteuttaa määrää säätäviä teknisiä toimenpiteitä
laskentatulosten mukaisiksi (huomattavasti hitaampaa ja
työläämpää).
Luomuvihannesprojekti oli kuukausi sitten vielä hiukan epätodellisen tuntuinen - lähinnä paperia, suunnitelmia, laskelmia, tiedonhalua ja muutama siemenpussukka. Viime päivinä  todellisuuskosketuksesta ei ole ollut puutetta. Multaa on naamassa, kynsien alla ja varpaan väleissä. Tuulisen päivän jäljiltä sitä ritisee jopa hampaissa. Aikaisempina vuosina on tähän aikaan koittanut muilta kiireiltä ehtiä kasvimaalle. Nyt pitäisi ehtiä kasvimaalta johonkin muualle.

Kasvimaalle on tehty tärkkelyspohjaisella kalvolla
katettuja penkkejä. Kalvo toppaa rikkaruohojen
- luomuslangilla oheiskasvien - ylenemistä sekä mustana
tietysti kerää lämpöä. Kalvoon istutetaan huonosti
rikkoja varjostavia tai lämmöstä hyötyviä
kasveja. Tässä tökitään maahan istukassipuleita.
Pihassa kököttävä hieman varjoisesti sijaitseva kavihuone sai purkutuomion pari vuotta sitten. Varjoisuus oli vuosien myötä pahentunut puiden kasvaessa. Purkamaan se olisi varmaan ehdittykin, mutta sitten olisi tietysti haluttu uusi parempaan paikkaan. Varmuutta paremman paikan sijainnista ei ilmeisesti vieläkään ole saavutettu. Tuloksellisen paikan pohdinnan jälkeen olisi vielä pitänyt järjestää vettä tähän parempaan paikkaan ja tietysti rakentaa itse kasvihuone. Siirtämättä siis on jäänyt. Nyt tämä purettava kohde sai melkoisen arvonnousun päästyään käytännössä kaupalliseen käyttöön. Taimia on kylvetty kasvamaan noin kolmeen kerrokseen. Ylintä kerrosta on tosin hiukan hankala kastella, kun kastelukannua ei katonrajassa mahdu kunnolla kallistamaan. Emäntä on kuitenkin toistaiseksi onnistunut ylläpitämään ketterää vaikutelmaa ja ollut putoamatta jakkaralta.

Syötävää saa odotella ainakin kesäkuun loppupuolelle. Toistaiseksi on nautittu lähinnä tuoksuista. Alkuviikosta alettiin tökkiä maahan valkosipulin kynsiä. Hommaa jatkettiin seuraavana päivänä ja istuttamattomat kynnet odottivat auton takakopissa yön yli. Aamulla työmaalle lähdettäessä tuoksua riitti mukavasti hyvin etupenkille asti. Mukavasti, koska kyydissä oli vain valkosipulin ystäviä. Nyt takakopissa päivystävien istukassipulisäkkien tuoksuisuus on peittänyt jäljelläolevat valkosipulituulahdukset. Yleensä keväällä on saatu autoon tuoksuja lietekuskina olleen isännän vaatteista.
Tassueläin ylitti penkin. Vasemmanpuoleisen kalvon ylittäneeltä supilta on jäänyt varpaankynnet leikkaamatta.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kevät toi, kevät toi traktorin

Kasvimaan muokkaus. Pöllyttelemään päästiin 23.4. Minkä taakseen
jättää, sen edestään löytää. Positiivisessa merkityksessä. Aloituskynnys
oli siinä mielessä matalalla, että paripyörät olivat saaneet olla paikallaan koko
talven. "Kapeammat" hommat oli pystytty tekemään toisilla traktoreilla.
Leveydestä taas oli etua esim. purotyömaalla tarvituissa lumentallausoperaatioissa.
Sesonki on avattu. Maanantaina aloitettiin kevätmuokkaukset pienannoksella. Kaudelle on tarjolla uutuuksia. Nyt pöllytelty noin hehtaarin ala on varattu avomaan vihanneksille. Tarkoituksena on paitsi saada vihannesviljelyyn soveltuvaa maata arvoiseensa käyttöön ja jokunen luomukasvis myytyä, myös laajentaa omaa sivistystä kasvinviljelyn saralla. En nyt osaa sanoa, mikä on suurin ponnin, mutta kaikki ovat tarpeen. Eikä sekään haittaisi, jos siinä sivussa olisi omassa pöydässä ja kellarissa sopivasti vihreää. Omaa perehtymättömyyttä paikataan yhteistyöllä parin puutarhurin kanssa.

Paitsi vettä ja aurinkoa, operaatio tarvitsee taas aika runsaasti paperi- ja bittiharjoituksia. Maataloushallinnon karttaohjelmaan vajaan hehtaarin alalle tulevien kymmenien kasvulohkojen alat ja rajat pitäisi saada samoille paikoille kuin ne käytännössäkin asettuvat. Sitten pitäisi vielä olla  sekoilematta lohkonnumeroiden (10-numeroisia) ja kasvilajien kanssa. Täällä hyvinvoivassa länsimaassa voi olla ongelma, jos parsakaaliaarille on merkitty viereisen kukkakaaliaarin numero.

Tolpparivin vieressä taaempana näkyvät vihreämmät ovat Polka-lajiketta.
Etualalla näkyvät risukasat taas myöhäisempää Malwinaa.
Risukasamaisuus johtuu juuri myöhäisyydestä. Vihreä ei pidä
keväällä niin kiirettä kuin aikaisemmilla lajikkeilla.
Hiukan isompi pienannos on operoitu tulevalla hamppupellolla. Se on toistaiseksi ollut nurmella, mutta ennen hampunkylvöä ruohot pitäisi saada kuriin ja varmaan jonkun nuhteeseenkin. Ehkä kylvökoneen. Joka tapauksessa hamppujen pitäisi päästä kylvön jälkeen riittävästi ruohoista edelle, jotta timotei kumppaneineen ei tukahduta pieniä taimia. Pitemmälle ehdittyyään hamppu kyllä pitää puolensa. Tähän mennessä on ruohonjuurille tarjottu kaksi kierrosta juolannostimella, mutta ei näytä tuntuvan oikein missään. Komeasti vihertää. Hampun kasvuaika on kuitenkin sellainen, että kovin pitkää kuritusjaksoa ei ehdi pitämään, jos mielii päästä hyvän tai edes siedettävän sään aikana puimaan.

Kevättöihin kuuluu myös mansikkamaan herättely. Reilu viikko sitten sateen uhatessa laitettiin harjat heilumaan. Kuivien lehtien poistaminen on aika helppoa silloin, kun ne ovat kuivia. Luvatun viikon sadejakson jälkeen harjattavaksi olisi ollut märkää mössöä ja mukavuudenhaluisuudessamme päädyimme putsailemaan mansikkarivejä sen kuuluisan hyvän sään vallitessa. Poimimista vaille siis kesän mansikkaelämykset. 
Ja sitten oltiin taas vaihteeksi rekossa. Tämä kuva on Mäntsälän kirkon vaiheilta.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Pjönjang ja padot

Arvoisa herra Pino. Te tietysti juotte maitoa, jonka hygieenistä
laatua toimintanne ei uhkaa. Olisi silti kohteliasta
pitää sorkkansa pois toisten ruuista.
Ajankohtaisen katsauksen ajankohtaisuuksia ovat tuoreet p:llä alkavat vasikat ja kevättulva.

Vasuja kerettiin jo kalenterimerkintöjen perusteella hiukan vartoilemaankin, mutta rouvat meteorologit ilmeisesti odottivat säitten lämpenemistä. Ensimmäisenä asialle ehti Nätti-hieho emänsä Korean kera. Poika molemmille. Näistä p-vuoden kavereista Pjönjang on siten Plätin eno. Hiljattainen Koreassa sijainnut olympialaispaikkakuntakin alkoi myös p:llä, ja olisi sen puolesta toiminut Korean vasikan nimenä. Nimi oli kuitenkin suomalaiselle kielikorvalle aika hankala. Aktiivisempi penkkiurheilija varmaan kerkesi sen oppimaan, mutta emännällä on paremmassa muistissa ala-asteikäisenä karttakirjoista töllistellyt nimet.
Jääski ja Petsamo. Aika hyvin maastoutuu vasu näissä olosuhteissa.
Metsänlaita tuntuu olevan vasikoitten suosikkipaikka. Sinne kahlattiin
lumenkin läpi. Kuka sitä nyt hallin pahnoilla viitsisi päivystää?

Tammikuisen puronmutkistusoperaation tuloksien ihmettelemistä varten odoteltiin kevättulvaa. Yksi pikatulva saatiin tuoreeltaan juuri töitten valmistuttua. Sen jälkeen kohenneltiin patoja. Tällä viikolla oli sitten vuorossa varsinainen kevättulva. Vesimäärä ylitti tammikuisen virtaaman lisäksi suunnittelijan padonkorkeuslaskelmat. Routaiset padot kyllä kestivät, mutta kolme ylittämättömäksi tarkoitettua patoa joutui kuitenkin nöyrtymään pohjapadon rooliin. Korotus siis luvassa. Kevättulva ei tällä kertaa ollut erityisen äärevä. Isomman kesäsateen aikana taas routa ei vahvista rakenteita ja silloin on kuivaksi tarkoitettu pato hätää kärsimässä, jos virta käykin yli. Kaikenlaista pikkuprojektia siis tiedossa.
Panoraamakuva tulvan alkuvaiheesta mutkistetulla purolla. Kuvankulma ja kuvan muoto tuskin helpottavat hahmottamista.

Mutkissakin oli vesi aika korkealla. Sillan (kuvassa kekivaiheilta hiukan oikealle) ylityksestä selviää kuitenkin kahlaamatta.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Nopeammin, KORKEAMMALLE, voimakkaammin

Noin kuukausi sitten emäntä istui koti- ja maataloustöiltä turvassa kokouksessa. Isännän piti osoittaa teurasauton takaovea valitulle pääsiäishärälle. Usein, vuodenajasta riippumatta, oven osoittaminen riittää ja eläin nousee autoon ihan omaa uteliaisuuttaan ilman erikoisempia kuvioita. Vuorossa oli kesy ja utelias kaveri, joten erikoisoperaatiota ei ollut odotettavissa. Uteliaiskin voi kuitenkin olla myös epäluuloinen. Ja sen lisäksi erinomainen korkeushyppääjä.

Kyyttöhärän sisäpaistia päätyi omaankin pääsiäispöytään. Suolaa ja pippuria pintaan, yö voipaperiin käärittynä jääkaapissa, aamulla pariksi kolmeksi tunniksi huoneen lämpöön, ruskistus pannulla, vajaa puolitoista tuntia 125-asteisessa uunissa ritilän päällä, voipaperin sisässä lautaselle, jossa liinan ja pannulappujen peittelemänä puolen tunnin lepo, minkä jälkeen viipaleina suppilovahverokastikkeen seuraan.
Emännän kokoustauko keskeytyi hengästyneen isännä puheluun. Tiedusteli, mikä laitetaan tilalle pääsiäispöytiin, kun aiottu kaveri on ylittänyt karsinan aidan puhtaasti useampaan suuntaan - ilman vauhtia huom. Halllin ovet olivat onneksi kiinni, joten härkä oli aina saatu palautettua takaisin uuteen yritykseen. Hengästyminen oli sen sivutuotetta. Hikikin oli tullut pintaan useamman kerroksen läpi, kun haalarit niskassa oli urakalla kiipeilty aitojen yli ja oltu nautaa nopeampia.

Irtoaidat viritettynä etuaidan tilapäiskorotuksiksi. Vihreiden muoviosien korkeudelta tultiin kuukausi sitten rimaa hipomatta lattialle ruokintapöydän eteen. Taustalla näkyvä Nurmi on paikalla seurustelevana upseerina, jotta karsinassa ei tarvitsisi odotella yksinänsä.
Isäntä, teurakuski ja härkä olivat kaikki ehjiä, joten siinä mielessä hätää ei ollut. Varamies valittiin. Emäntä etsi sille numeron nautarekisteristä ja teki  asiaankuuluvat ilmoitukset. Onneksi puhelimen netti pelitti. Eläimen mukana kulkeviin papereihin vaihdettiin vaihtuneen lähtijän numerot, kunhan emäntä sai ne isännälle tekstiviestitettyä. Korvakarvojen takaa korvamerkistä niitä ei paremmillakaan okulaareilla selvitä liikuvalta eläimeltä.

Pääsiäisen myötä pakastimet olivat taas  vajuneet, joten teuraskyyti oli pinnan nostamiseksi tilattu paikalle. Edelliskertaisen nahkansa pelastajan epäluuloisuuden ei arveltu vähentyneen. Lastauskarsinaan tehtiin siksi eräitä täydentäviä valmisteluja. Ketjuilla ja liinoilla kiinnitettiin rakenteisiin teräksisiä irtoaitoja niin, että ylälaita tuli lähes metrin korkeammalle. Nyt korkeus oli riittävä jopa tälle patriksjööperi-klubin kunniajäsenelle. Yli ei enää tultu. Sen sijaan kaveri livahti välistä, josta kokeneen teuraskuskin mukaan ei pitänyt mahtua. Kyytöt ovat ennenkin tehneet asioita, joihin naudat eivät yleisen tietämyksen mukaan pysty Livahduksen jälkeen suunnattiin omaan kotikarsinaan - tietenkin aita ylittämällä.  Pojan lähtöpisteeseen palauttamisen pelättiin vaativan pitempiaikaista juonimista. Sieltä se onneksi kumminkin tuli samantien parin kesyimmän kanssa, eikä tarvinnut ottaa koko laumaa halliin irralleen hölkkäämään. Kyytiin siis meni. Hikisintä ja aikaavievintä hommaa taisi  lopulta onneksi olla tilapäisaitojen virittely ja purkaminen. Vähempi jännitys olisi kyllä riittänyt.

Toiseksi viimeinen mutka matkassa oli muuten jo ennen lastausta. Autoilija soitti olevansa SEO:n (ent.) kohdalla tulossa, joten hallille lähdettiin ripeästi. Autoa ei kuitenkaan kuulunut. Rupesimme miettimään, onko tien varressa joku muukin kuin muutaman kilometrin päässä oleva SEO (ent.). Ukki oli kuitenkin liikenteessä samassa suunnassa ja soitti, että odotettu auto seurustelee poliisiauton kanssa vähän matkan päässä. Huomautettavaa ei ollut ollut, joten viiveestä selvittiin sillä, että emännän tee oli pykälää jäähtyneempää hallilta palatessa. Isäntä keitti uutta.


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Sekakolminpeli

Pojille toimitettiin taas uudet oljenkeltaiset, biohajoavat matot ihan pyytämättä ja yllättäen.
Talvella kerkeää tekemään kaikenlaista valmiiksi kesää varten. Jostain syystä vaan tuntuu kovin lyhyeltä tämä Suomen talvi - loppuu kesken. Tee ja suunnittele -listaa ei ole vielä loppuun käytetty ja kohta on huhtikuu. Vaikkapa Tervolassa tai Suomussalmella olisi tietysti tämän talvi-nimisen luonnonvaran suhteen vähän riittoisampaa. Luulen, että olen kuitenkin ihan suosiolla tyytyväinen vallitsevaan leveyspiiriin ja tee ja suunnittele -listan loppupään tavoittelua jatketaan seuraavilla lumilla.

Sen verran on sää lämmennyt, että eläinten kuivitus on taas muuttunut pykälää työllistävämmäksi. Vakaa miinus kymmenen on kaikinpuolin miellyttävä olotila. Kuivitustarve on vähäinen, eläimet tykkää, juoma-altaat pysyvät sulana ilman kommervenkkejä ja lohkolämmitin auttaa traktorin moottoria kuvittelemaan itsensä jos ei nyt ihan palmun niin ainakin jonkin lauhkean vyöhykkeen puun alle.
Maistiaispöytä. Hamppuleipää, kyytönpaistia, härkäpapuja, paahdettua hamppua, lihapullia ja prosyyreita. Viimemainitut vain ulkoisesti nautittaviksi.

Viikon ohjelmassa on ollut urheilua  isännän kanssa. Joskus pari-kolme vuotta sitten kävimme kerran lenkillä yhdessä. Tämän kokeilun jälkeen useammin harrastetuksi lajiksi on kuitenkin vakiintunut pakastimen noston sekakolminpeli. Pelaamme siis kahdestaan painovoimaa vastaan. Olemme voitolla, sillä pakastimet ja sormet ovat edelleen ehjiä.

Tiistaina hiiopattiin pakettiauton kyytiin kolme näitä valkoisia suorakulmaisia särmiöitä. Isäntä kompressoripäässä ja emäntä toisessa. Silloin kun isäntä ei kerkeä työmaalle, emäntä hoitaa kompressoripään ja lapsityövoima sen kevyemmän. Lapsukaiset yleensä huomauttelevat vanhempiensa nuoruusrajoitteisuudesta. Tosissaan heidän voi kai olettaa olevan siinä vaiheessa, kun työmaalla kuuluu, "jos äiti ottaisi tämän kevyemmän pään". Ei siis vielä.

Lastauksen jatkoksi ajeltiin hakemaan jäistä härkää leikkaamolta, minkä päälle jaeltiin kylmiä paketteja Helsingin seudun rekokierroksella. Auton loppuviikon kalenteri näytti aika tyhjältä, joten pakastinsarjan jatko-ottelua ei tarvinnut tällä kertaa järjestää heti seuraavalle aamulle. Viikonloppuna oli tiedossa käynti Knehtilän luomutilan pääsisäistapahtumassa täyttämässä siellä majaileva kyyttöpakastin. Pakastimet saivat siis epäurheilullisesti päivystää autossa muutaman päivän. Olisihan ne tietysti kuntoilumielessä voinut tyhjentää ja nostella sisälle ja parin päivän päästä taas takaisin autoon. Kuntoilumieltä ei ollut. Se palasi vasta Knehtilästä kotiudutta, jolloin pakastimet palautettiin paikoilleen. Eikä autonkaan tarvitse pysytellä jatkojohdon mitan päässä pistorasiasta.
"Ja sitten pojat viimeistellään tämä kuivikkeitten levittely. Tuo talonväen työnjälki on taas hiukan keskeneräistä, vaikka me tässä hyviä neuvoja koko ajan annettiin."