torstai 19. marraskuuta 2020

Arvaatko merkin

            Taidekokoelma jääkaapin kyljessä.            

Ulkotyöpuolella alkaa rauhoittumaan. Lehmiä tietysti ruokitaan ja kuivitetaan ja vähän on kynnettykin. Tästä syystä ehkä valokuvia erilaisilta työmailtakaan ei ole tyrkyllä jutun juureksi. Osatekijä lienee sekin, että niitä VALOkuvia saisi aika lyhyen aikaa päivästä. Potentiaalisia hämäräkuvan ottoajankohtia on sitten enemmän. Tällä logiikalla radiosta taitaa tulla monipuolisempia uutisia kuin televisiosta, koska ei tarvitse välittää saadaanko jostain katsottavaa kuvaa. 

Näköala kyntötraktorista. Selkärangasta saa
korkkiruuvin, kun kyntöjälkeä ahkerasti seuraa.
Kynnettävä ala oli kuitenkin sen verran pieni, että
isäntä ei jäänyt mutkalle.

Ulkotöitten vähentyessä muutama taiteilija kokoontui salin pöydän ääreen piirtämään kuvia suosikkiaiheestaan. Emäntä näpytteli tietokonetta viereisessä huoneessa kuten nytkin. Eräs värikyniä käyttävistä nuorukaisista - omien lisäksi paikalla oli vahvistusta naapurustosta - pyysi muita arvaamaan, minkä merkkistä suosikkiaihetta hän parhaillaan piirtää. Ehdotuksia alkoi satelemaan, mutta oikeaa vastausta ei tullut. Helpottaminen vaikutti tarpeelliselta, joten arvuuttaja antoi vihjeeksi, että merkki alkaa H:lla. Tässä vaiheessa alkoi kiinnostaa. Traktoritiede - tai tässä tapauksessa kai -taide - ei ehkä ole emännän vahvuuksia, mutta kuvittelin, että olisin edes kuullut merkistä, jonka alaluokkalaisetkin tietävät. Arvuuttavan taiteilijan opintie oli kuitenkin sen verran pitkällä, ettei voinut todennäköisin syin epäillä virhettä alkukirjaimen tunnistuksessa. Emännän korvien välin lisäksi tyhjää tuntui kuitenkin lyövän arvaajienkin päissä. Pohdinta katkesi, kun taiteen sisäinen diskurssi oven takana jatkui: "Harmaafergu.", "No, mä just meinasin sanoa sen.", kuuluivat kaksi seuraavaa repliikkiä. Emäntä ei ollut juuri meinannut sanoa yhtään mitään, mutta vastaus taisi taas paljastaa aikuisten ahtaan ajattelutavan.
Tässä yksi marraskuinen hämäräkuva hallinviereiseltä laitumelta. 

tiistai 10. marraskuuta 2020

Sortteerataan säkkiin

Näköala kuivurin ovelta lajittelutyömaalta. 
Kaunistavatko traktorit maisemaa vai eivät, on makuasia.
Jotkut napostelivat pop cornia ja seuratessaan, kuinka
laskentaprosentit kasvavat Ameriikan vaaleissa. Isännällä
mutusteltavaksi oli terveellistä ja kuitupitoista hamppua ja
seurattavaksi hamppusäkkien täyttyminen. Ihan yhtä vaihtelevaa. 
Edellisen numeron jälkeen on kolistettu lajittelijalla ja tehty haketta. Puimurin putkestaan suoltamalle hampulle useimmat varmaan nyrpistäisivät nenäänsä rikkasiementen ja korrenpätkien vuoksi. Lajittelemalla saadaan pussiin menevän tavaran biodiversiteetti sen verran vähäiseksi, että tuote maistuu muillekin kuin kanoille - joille se muuten maistuu erinomaisesti. 

Isänpäiväkin ajoittui hakkeenteon ja lajittelun lomaan.
Lipunnostoon käytettiin päivän teemaan sopivasti
lapsityövoimaa. Isän osuudeksi jäi kuvaaminen.
Lajitteleminen ei teoriassa työllistä kovin paljon, mutta sitoo. Lisäksi käytäntö ja teoria joskus jonkin verran poikkeavat toisistaan - niin kuin joillain muillakin aloilla. Esimerkiksi silloin tällöin saattaa kuivurilla tulla vastaan papu- tai hamppupaisumus jossain, missä sellaista ei pitäisi olla. Näistä paisumuksista on nyt sen verran selvitty, että uutta hamppu- ja papusatoa on pusseissa. Pavussa vaihtui myös merkki. Tähän asti kilon annoksina on ollut vanhaa Kontu-lajiketta, mutta nyt on tultu nykyaikaan ja merkkinä on tieteen ja teknologian huippusaavutuksena tunnettu Sampo. 

Viime viikolla oli puutetta kylmästä kylmiössä. Nyt vikaa on saatu rajattua yhden kylmiökopin termostaattiin ja uusi on tilauksessa. Kaalit saatiin talvitalteen, kun otettiin tämä yksi koppi pelistä pois. Kaalien ja perunoiden lisäksi talveksi on hyvä - ellei suorastaan välttämätöntä - olla varastossa haketta. Muuten käy niin, ettei kylmästä tosiaankaan ole vajausta edes asuinrakennuksessa. 
Edellytykset lämpimänä pysymiselle ensi talvena kohenivat oleellisesti parituntisen hakkurivierailun aikana. Isäntä ajeli ukin kanssa kuormia hakkurin alta halliin. Emäntä osallistui operaatioon maksamalla laskun. Alueen kuusissa on valitettavan paljon tyvilahoa, joten hakkeen raaka-ainetta on. Lämmittää edes ennen kuin kokonaan lahoaa.  Mahdollisuudet uraan laivan mastona tai sellupaalina olivat takana päin.


 

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Kylmyysvajaus

vihanneskylmiö
Emäntä pelasi Tetristä
juureskoreilla ja lopputulos on
näyttää tältä.
Vihannesmaan syyssadonkorjuu oli pari viikkoa sitten hyvässä vauhdissa. Itse asiassa näytti siltä, että homma saadaan valmiiksi. Maalle jätettäisiin vain asiakasvaraa ja muu kerättäisiin kahteen kylmiön koppiin. Näiden koppien kompressori oli loppukesästä kokeiltaessa kenkkuillut, mutta ennen porkkanan nostoa se näytti toimivan ja juurekset ja kiinankaalit kerättiin pois jyrsijöitten ja rusakoitten armoilta. Kenkkuilu palasi, joten keräkaaleja ei uskallettu ruveta keräilemään. 

Sinänsä ei ollut hätää. Kylmiö pysyi kylmänä luonnonmenetelmällä; ovet yöksi auki. Sääennusteen lukemat vain kertoivat, että menetelmä olisi käyttökelpoinen vain  hyvin rajoitetun ajan. Parin asiantuntijan arvioiden mukaan  kenkkuilusta saattaisi selvitä kontaktorin vaihtamisella. Isäntä ei havaintojensa perusteella ollut aivan vakuuttunut, mutta toivoi olevansa väärässä. Varaosaksi kelpaava, toimivana käytöstä poistettu yksilö löytyikin nurkista. Aparaatti toimi hetken ja kenkkuili taas. Teoriassa oli mahdollista, että toimiva kontaktori olisi nurkissa lepäillessään lakannut toimimasta. Moinen vaihtoehto ei kokemuksen mukaan koneiden kohdalla ole täysin poissuljettu. Uusi siis tilaukseen, netti myi viidellätoista eurolla vastaavia ja lähetys saapui parissa päivässä. Vaihdon jälkeen näytti siltä, että rupeaa toimimaan. Seuraavana päivänä sai kuitenkin todeta, että ilo oli ennenaikaista - taas präkkäsi. Isäntä pääsi sanomaan, että oli jo luullut erehtyneensä, muttei kumminkaan. Olisi vaan erehtyminen ollut ihan toivottavaa. Nyt pitäisi onnistua saamaan huoltohenkilö paikalle juuri siihen aikaan, kun satunnaisesti esiintyvä vika ilmenee. 
Tästä näin vian etsintään.


Kylmäkontin kolmatta komeroa viilentää eri kompressori ja se jäähtyy moitteettomasti. Kahden muun sisältö oli siis mahdutettava sinne. Ensin pääosa hyllyistä pois, ja kannatinkiskoihin merkinnät, missä hyllyt olivat olleet. Tämän jälkeen emäntä piti päivän bodaustuokion nostamalla ensin juures- ja kaalilaatikot yksistä kaapeista pihalle ja  sitten sovittelemalla ne kaikki siihen toimivaan. Mahtuivat ja kutakuinkin joka lajia sai päällimmäiseksi niin, että esim. palsternakkaa saadakseen ei tarvitse ensin nostaa kolmea porkkanakoria johonkin, mihin ne eivät mahdu ja sen jälkeen taas palauttaa niitä paikalleen. 

Keräkaalit odottavat vielä pellolla. Jos nyt kävisi niin onnellisesti, että huolto osuisi paikalle ajankohtana, jolloin vika saadaan näkyviin ja korjattua, pääsee saman harjoituksen toistamaan päinvastaiseen suuntaan, jotta kaalien pyydystämisen jälkeen selviää yhden kompressorin käytöllä. Täytyykin varmaan vähän punnerrella tai jotain, jotta homma aikanaan joutuu.
Tällä päällä & valkonaamaisilla kollegoilla ulkoruokintakausi piteni teknisistä syistä.


 

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Hallista häipyneet hiehot

ruokintapöytä
Nea iltapäivävälipalalla. Annos näyttää sen verran isolta, että rouva odottanee vieraita poikkeavaksi.

Ruoho vihertää, mutta aloitettiin kuitenkin sisäruokintakausi. Blogiteknisesti se tarkoittaa, että valokuvien sijasta on tarjolla hämärä- ja ylivalokuvia. Emännän kalusto ja kuvaustaidot eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä tummaseinäisessä hallissa, jos taustalla on usein iso oviaukko tai rivi ikkunoita.

nurmi
Olisi tässä syötävää. Joutuukohan niittämään ennen talvea?

Lumet tulivat ja menivät, joten ne eivät laidunnusta enää estäisi. Ruohoa riittäisi tänä kesänä kylvetyllä lohkolla. Sääennusteen mukaan riittää myös vettä. Uusi laidun on talvehtineeseen verrattuna pehmeä ja sorkka-armeija märissä oloissa tekisi sen kunnolle ja ensi kesän sadonkorjuulle hallaa enemmän kuin lohkolta nyt kertyisi rehua. Lisäksi ennen lohkon laiduntamista jonkun pitäisi ehtiä tekemään aita. Muuten voi naapureilta - ja ehkä pelastuslaitokseltakin - tulla sanomista. Jälkimmäinen tuli joskus käytännössä todettua.

Joskus nolkytluvulla nuori pari lapsineen oli lähtenyt uuden vuoden tietämillä katsomaan isännän anoppia Länsi-Suomeen. Puhelin soi keskellä yötä. Ei vastattu. Soi vielä uudelleen. Ei edelleenkään vastattu, siihen aikaan vain joku juovuksissa soittaa väärään numeroon. Hetken päästä tuli tekstiviesti lähettäjänä aluehälytyskeskus. Ilmoitettiin, että valtatiellä tietämillämme on nautoja tiellä. Isännän mielestä anopin luona on mukava käydä muutenkin, mutta nyt se oli tietysti erityisen mukavaa. Mummon ja ukin näkemys ajoituksesta saattoi tietysti olla toinen. Heidät ja naapurit siis hälytettiin parin sadan kilometrin päästä hiehon pyydystykseen ja jatkettiin unia. Siis jäätiin odottamaan ilmoitusta, että homma hanskassa. Unet jatkuivat vasta sitten. Ilmoitus tuli. Virkavaltakin oli kiirehtinyt paikalle ja mummo ja ukki olivat operaation päätteeksi saaneet oikein maija-kyydin pihaan. Ajankohta oli siinä mielessä hyvä, että vallinneilla liikennemäärillä sen paremmin autot kuin lehmätkään eivät olleet kolhineet toisiaan. Tosin päiväsaikaan vaeltelevat naudat olisi ehkä nähty ennen tielle ehtimistä. Siitä ei enää ole muistikuvaa, mistä veräjästä porukka oli itsensä hallista ulos järjestänyt. 
sonneja
Rieska, Oleksi ja Rahtunen. Oleksi on oikeasti paljon Rieskaa isompi, mutta perspektiivi hämää. Suosikkimärehtimispaikka seinän vierestä löytyi kesätauon jälkeen ihan rutiinilla.

maanantai 19. lokakuuta 2020

Kalkkiviivoilla

nokittu paali
Heinä on tuubin sisässä sateen suojassa paitsi, että herrasväki
Naakan rei'ittämän tuubin suojavaikutus heikkenee
oleellisesti. Tummempana näkyvä pintakerros on pilalla.
Ollaan sisä- ja ulkoruokintakauden rajamailla. Syötävää laitumilla vielä olisi, mutta päiväksi pariksi taisi tulla lunta pintaan. Syksyn laitumet saattavat pistää lehmien mahoja sekaisin, joten laitumen laitaan on tuotu heinää rehuvaliota tasapainottamaan. 

homeinen paali
Emäntä syö homejuustoa ihan mielellään eivätkä
sonnitkaan tälle varsinaisesti nyrpistele.
Rehuarvot ovat kuitenkin pinnasta heikentyneet.
Kääreeseen päätyneet megajoulet  
eivät siten kaikki päädy lehmää lihottamaan.
Korret saatiin kesällä talteen ja tuubiin kuivina poutasäiden vallitessa. Hiukan myöhemmin tuubin päälle ilmestyivät naakat nokkinensa ja varpainensa, Vaikutuksia ei voi kehua myönteisiksi. Osaa jäljistä kyllä korjailtiin teippaamalla, naapuri kääri makkaransa kokonaan uudelleen. Teippailusta huolimatta sade oli ehtinyt muovin alle ja paalien pinta oli sen mukainen. Onneksi ei mene maitoa meijeriin.

Kalkin levitystä odoteltiin alkuviikosta. Kalkittavaa alaa ei ollut kuin pari hehtaaria. Kyseessä oli kymmenkunta vuotta vanha raivio. Talouskeskuksen vieressä kahden noin kymmenhehtaarisen lohkon välissä ollut metsä varjosti aikanaan kummankin lohkon laitaa niin, että reunat eivät olleet samassa tahdissa muun pellon kanssa. Metsänlaidassa oli vielä lunta, kun toista reunaa jo kylvettiin. Varjoisassa kohdassa kasvin valmistuminen ei myöskään edennyt samaan tahtiin pellon aurinkoisen puolen kanssa. Tänä vuonna viereisillä lohkoilla kasvoi pitkän kasvuajan vaativia hamppua ja härkäpapua ihan reunaan asti. Raiviolla ollut kuusikko oli myös tyvilahon vaivaama eli uudeksi puuksi olisi tarvittu koivua. Koivun taimen vahvin tulevaisuuden ennuste taas olisi ollut hirven pötsissä tukkipinon sijasta. Laitettiin siis suosiolla nurmeksi ja osoitteeksi lehmän pötsi. 

Raiviolohkon ura peltomaana etenee pikkuhiljaa. Maailman mittakaavassa normaali tilanne on se, että pelloille johdetaan lisää vettä kasveja varten. Suomessa on humidi ilmasto ja veden johtaminen pois pellolta on yleensä tarpeen. Tälle raiviolohkolle salaojat tehtiin joku vuosi sitten. Nyt otettiin seuraava hyppäys korkeammalle tasolle. Suomessa maaperä on luonnostaan hapan, mikä monessa tapauksessa haittaa kasvin ravinteiden ottoa. Kalkitseminen nostaa peltomaan pH:ta ja mahdollistaa paremman kasvun. Tällekin lohkolle voinee nyt kalkkikärryn käytyä suunnitella muutakin kuin lehmille kelpaavaa evästä. Hiotaan suunnitelmat valmiiksi, kunhan tulee lunta. Ja muutetaan ne sitten, kun kevät eteneekin eri lailla, kun on veikattu.
kalkin levitys
Tätä härveliä ja pölyä Nurmi väisti. Urheilussa puhutaan kalkkiviivoista, mutta tässä pyrittiin tasaiseen lopputulokseen viivoituksen sijasta.


 
 

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Nurmesta ja Seiskarista

sonni
Tahdissa mars tai ainakin mars. Ohjaus toimi hyvin koko
matkan ajan ja Nurmi vaihtoi laidunta. 
Herra Nurmi on jonkun aikaa majaillut parin hehtaarin yksityisosastossa. Mahtitasapaino kollega Oleksin kanssa tuntuu olevan vähän turhan hyvä ja herroilla oli tihentynyt tarve selvittää vaa'an mahdollista keikahtamista. Tasapainon jatkuva mittaaminen (sorkat tanassa, niska jännitettynä, otsat vastakkain) on aika energiasyöppöä toimintaa ja altistaa lisäksi tapaturmille. Oleksi toivutteli keväällä ilmeisesti tällaisessa mittaustilanteessa saatua venähdystä. Edellisessä laitumen vaihdossa Nurmi jätettiin sitten omilleen seurustelemaan tien toisella puolella olevien lehmien ja vasikoiden kanssa. Muut pojat muuttivat parin lohkon päähän.

Nurmi oli siis saanut yksinään mahtailla laitumellaan vakituisimpana yleisönä naapurin hevoset. Alkuviikoksi olisi ollut kuitenkin tiedossa ainakin hevosvoimien puolesta mahtavampaa seuraa. Kyseinen laidunlohko on tarkoitus kalkita. Traktori ja kalkkikärry eivät naudan näkökulmasta ehkä ole lajityypillistä seuraa. Lisäksi kalkkipöly saattaa vähän aivastuttaa ja traktorin kulkua varten avatusta portista kulkee hyvin sonnikin. Vaivattominta ja kaikille mukavinta oli siis, että sonni käveli siitä veräjästä jo tänään - opastetusti. Asemapaikka siirtyi lehmävasikoitten talvikarsinaan ja sen viereiselle laitumelle. Olikohan tämä nyt tytöttelyä? 

Sonnin siirron lisäksi meinasi tarjolla olla myös vasikan ohjailua. Eilen emäntä vastaanotti ilmeisesti valtatie 12:lta soitetun puhelun, jossa kerrottiin valkoisesta lehmästä naapurin sänkipellolla. Lapin lehmien loputtua talossa ei enää ole yhtään valkoista lehmää, mutta keväällä Olhava niminen ruskeakylkinen kyyttö sai valkoisen lehmävasikan. Hyvällä tahdolla vasun kyljissä voi nähdä kyyttömäisyytenä pienen pientä vaaleanruskeaan vivahtavaa värieroa selkään verrattuna. Sen voi kyllä tulkita nuhraantumiseksikin - valkoisten nautojen tyypillinen "vaiva" rodusta riippumatta. Huomioiden sen, että tuntomerkit oli otettu valtatienopeudesta syylliseksi tuli heti epäiltyä tätä Seiskaria talviasussa, vaikka kyseessä olikin vasikka ei lehmä. 

laiduntaminen
Emäntä lähti laitumen kulmaan etsimään aidan mahdollisia heikkouksia. Lapioon nojailijoita käveli perässä useampia. Tai se lapio puuttui. Emäntä ei oikein innostunut siitä, että Patonki pyrki nojailemaan sähköaitaa heinänkorrella hipelöivään emäntään. 
Emännän ehtiessä paikan päälle oltiin täysilukuisina kotilaitumella. Teletodistajan lausunnon sisältö viittasi kuitenkin siihen, että aidan ominaisuuksiin kannattaisi perehtyä. Perehtymisen tulos oli se, että alimmainen lanka tuli havaittua osalta matkaa sähköttömäksi. Lisäksi kulmassa samainen lanka oli alla olevan pöpelikön lakastumisen seurauksena aika korkealla. Emäntä polkaisi pihaan ja kävi kyselemässä hallin seinässä naksuttavan paimenpojan kuulumisia ja testasi vaikuttaako niittyalueen irrottaminen verkosta pojan vointiin. Ei vaikuttanut, mutta tulipahan pyöräiltyä riihen mäki pariin kertaan ylös ja alas. Sähköä piti kuitenkin järjestää siihen alimpaan lankaan, joten rautalankaa, eristäjä ja pihdit taskuun ja paluu laitumelle. Lankakin tuli laskettua alemmas, joten Seiskarin on ainakin parannettava limboamistaitojaan, jos sänki vielä houkuttelee. 
kyyttöjä
Limboaja kavereineen päästettiin uudelle lohkolle, jotta sängen mahdollinen houkuttelevuus vähenisi. Petsamo ja Lempaala vanhoina lehminä ovat rohkeasti kävelleet maahan lasketun langan yli. Suursaari vähän epäröi, mutta kaikki ehtivät yli ennen kuin emäntä sai vyyhdettyä väliaidan pois.



sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Mikä savuaa?

Hamppuja tuli laariin keskinkertaisesti. Varsinaiset massat jäivät peltoon. Kortta riittää, vaikka öljyhamppu onkin jalostettu köysihamppuun verrattuna matalaksi. Kuitukasvin ominaisuudet eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään; on lujaa ja sitkeää. Sen verran lujaa, että puimurin silppurin terveys turvataan kääntämällä se pois käytöstä hampun puinnin ajaksi. 

Jatkotoimien valinta hampunkorsijonojen kuvioimalle pellolle aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa. Korret pitäisi saada pehmenemään ja littanaksi niin, että eristekerros ei keväällä hidasta maan lämpenemistä. Mielellään korsimassa saisi olla myös niin pehmennyttä, että muokkauskoneet tai kylvökoneen vantaisto eivät olisi ensimetreillä tukossa. Talvi kyllä avittaa asiaa. Naapuri päätti ystävällisesti kokeilla, olisiko hampunoljesta sonnien kuivikkeeksi. Yrityksessä on tiettyjä riskejä. Ensinnäkin lokakuisessa paalauksessa tarvittavan kuivuuden kanssa on vähän niin ja näin. Toisekseen, mikäli olosuhteet sattuvat suosimaan kuitukasviominaisuuksien säilymistä lannan levitykseen asti voi tiedossa olla muutamia kakkaisia hetkiä, kun kietoutunutta kuitua irrotellaan lantakärryn keloista ja kuljettimista. 

tukos
Savua tulen kera. Hamppumöykyn purkaminen paalaimen sisuksista moottorisahalla oli tässä vaiheessa jo kokeiltu.

 



Tulevaisuuden työhygieniariskeistä huolimatta sunnuntaiaamupäivällä hamppua kuitenkin paalattiin. Tummat pilvet olivat ajaneet emännän ja isännän valkosipulipenkin tekoon jo aamusta. Ne laittoivat myös paalaimen starttaamaan. Tuuli kävi onneksi jo aamusta, joten kaste oli tiessään. Sipulipenkki oli pienuudestaan johtuen aika sujuva homma. Konetta kyllä säädettiin kesken penkin ja valmiiksi sopivanlevyinen kalvorulla oli vain melkein sopiva. 

penkkikone
Penkkikoneeseen sopii 120-senttinen kalvorulla. Tähän
mennessä sopivaa kalvoa on onnistuttu saamaan vain 140-senttisenä.
Rullaa  on kaventunut urheilullisesti käsivarsi ja rautasaha
-menetelmällä. Moottoroidun koneen tehoilla muovin reunat
sulaisivat, joten isäntä on hikoillut sahan kanssa. Nyt oli kuitenkin
onnistuttu hankkimaan valmiiksi oikean levyinen rulla - siis melkein.
Mittatarkkuus oli riittävä, kun pahvihylsyä veisteli puukolla.

Kasvimaalta emäntä körötteli penkkikoneen kanssa takaisin pihaan ja näki vanhan navetan edessä naapurin ja savuavan paalaimen. Naapuri liikehti kuitenkin sen verran rauhalliseen tahtiin, että kiirettä vesiletkulle tai palokunnan soittamiseen ei ilmeisesti ollut. 

Kesällä rehun paalauksessa kone saatiin pyytämättä ja yllättäen sauhuamaan. Palo saatiin kuitenkin hallintaan tyhjentämällä pellolla olijoitten juomapullot. Helteisenä päivänä juotavaa oli onneksi mukana lämpötilan edellyttämä määrä. Tämänkertainen savu paljastui itse sytytetyksi. Kyseessä oli emännälle ennen näkemätön menetelmä avata paalaimen tukosta. Hankaluutensa siinäkin, hiukan nihkeä tiivis korsimassa palaa huonosti. Hapensaantiongelmaa sai kuitenkin korjattua tarjoilemalla kompressorilla kevyesti paineilmaa. Onneksi letku oli pitkä. Riittävä määrä päistärettä meni tuhkaksi ja liikkuvat osat olivat taas liikkuvia osia. Lapsityövoimaa lähti mukaan ja ilmeisesti työnjohto osasi asiansa, sillä operaatiota ei tarvinnut lopuilla hehtaareilla toistaa.
esipuhdistaja
On pellolta korjattu muutakin kuin satoa. Kuivurin esipuhdistajan alla on monipuolinen valikoima rikkakasvien siemeniä ja pavun palkoja.