sunnuntai 2. elokuuta 2020

Katto ja kuoppia

Pientä harvennusta yhdessä lehmäpuistikossa. Kuorinnasta selvittiin haavoittumisitta. Äänitaso oli
alhaisempi kuin herrojen leikkiessä legoilla.
Vihanneskylmiö saatiin viime syksynä paikoilleen. Alusta alkaen sen päälle oli suunniteltu jonkinlaista lippaa, jotta kylmiön edessä ei sateen sattuessa tarvitsisi operoida sateessa. Kattoon on myös tarkoitus lisätä eristettä, kunhan keretään. Samoin suunnitelmiin kuuluu seinien maisemointi havumetsäyhteensopivaksi optimoidusta Puolustusvoimat-tyylistä johonkin hempeämpään. Kunhan keretään on nyt päässyt alkamaan. Päättymisajankohta on toistaiseksi avoin. 

Homma aloitettiin täydentämällä puutavaravarastoja. Kasvimaan viereisestä pöpeliköstä oli suunniteltu kumottavaksi muutama varjostava kuusi. Isäntä teki kuusenkumouksen ja nyt ne on saatu kuorittua. Optimaalisen kuivuneita ne eivät valitettavasti paikalle päästessään ole. Itse kylmiön kohdalla alkuun päästiin sen verran, että isäntä viettii häikäisevän korkeatasoisen työtuokion - kävi hitsaamassa katolle muutaman kiinnikkeen. Kylmiö kyllä pysyy maassa isommallakin puhurilla, mutta katonkaan ei toivottaisi alaistensa yläpuolelta väistyvän. Alkuperäisissä ajatuksissa oli harjakatto. Tällä hetkellä ilmeisesti tulossa on pulpettiluiska. Arkkitehtikilpailu jäi järjestämättä ja sen saattaa tietysti lopputuloksesta aikanaan huomata.

Ylikuormittunut salaojakaivo kaivettiin esille. Tukoskohtia selvitettiin ja
kaivauksia tehtiin pitkin peltoa. Operaation jälkeen oli tarpeen siirrellä
sonneja pariinkin kertaan halliin ja takaisin teurasnoudon ja sonnin
eloonmyynnin vuoksi. Joukko multakasoja siirtoreitillä hidasti hommaa,
kun niitä on niin kiva kuopia.
Toinen viime aikojen harrastus on ollut salaojakaivon etsintä sonnilaitumella. Pojat siirrettiin ensin viereiselle lohkolle. Paikka on lähteinen ja siinä on jääty muun muassa puimurilla kiinni jo 80-luvulla. Kaivo löydettiin ja kaivettiin esille. Vedenpinta todettiin tarkoitettua korkeammaksi, kuten on ollut aihetta epäillä. Korkeamman vedenpinnan aiheuttaneita tukoksiakin on etsittiin ja löydettiin sen verran, että pinta saatiin selvästi laskemaan. Ruosteen lisäksi juuria on putken sisässä ollut yllättävän syvällä. Vesi poistuu paremmin, mutta vettä lirisee kuitenkin tasaiseen tahtiin. Vaa'ituskone haettiin siksi asemiin ja saatiin selville, että kasvihuoneelle olisi fysiikan lakien perusteella mahdollista saada kasteluvesi tuosta lähteisestä kohdasta. Ajankohdasta ei ollut puhetta.
Juurimössöä löytyi putkien sisästä enemmänkin.
Kuivina vuosina salaojien huono veto ei ole ollut
päällimmäinen ongelma.
Juurirykelmien lisäksi veden kulkua hidasti myös ihan ruoste.
Juurakkomöykyistä johtuen huuhtelulla ei olisi selvitty.

Taustalla Pepe, Pino ja Pehmeä. Etualalla suihkun tarpeesa oleva kaveri on Plätti. Tässä vaiheessa ei vielä edes olut päästy käväisemään salaojakaivauksilla. Kuoppia oli kyllä kaivettu. Kolme härkää ja yksi sonni. Arvaa kuka!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Alle kaksikymppisistä

Riemu, Runsas ja Räisälä. Piti tarkistaa, meneekö Räisälällä todella hyvin vai todella huonosti. Tooodella hyyyvin meni. Ehkä kyseessä on kesäloman vietto.
Taitaa olla valtakunnassa kesäloma äärimmillään noin kalenterista katsellen. Tännekin tuli melkein kesäloma, kun punainen Valtra rupesi kenkkuilemaan ja lietteen levitys keskeytyi. Vaihtoehtohommia oli kyllä runsaasti tarjolla, joten tauko jäi aika hypoteettiseksi. Valtra P joutui siis huoltoon. Lietettä oli aluksi levitetty naapurin traktorilla - myös Valtra P, jonka valjakkokoko sopii erityisesti valtatien ylämäessä paremmin täyden lietevaunun eteen. Kyseinen kone oli kuitenkin alkanut oireilla ja siksi oli palautettu oma juhta valjaisiin. Nyt heräsi lähinnä epäilys, että vikojen takana onkin lietevaunu eikä tilanteesta selvitä pelkän traktorin remonttilaskulla. Tämän vaihtoehdon positiivinen puoli olisi se, että vika ei olisikaan vielä traktorin kohonneessa iässä. Nuorempaan vaihtamisesta joutuu yleensä maksamaan.
Yksi takapihan ruohonleikkureista 600 kg +.

Traktorikatalogit on talossa  kyllä huolella luettu. Tällä hetkellä suurimmassa suosiossa oleva aviisi - Traktoripörssi - kierrätetään vielä samanlaisen kirjallisen maun omaavalle  koulukaverille naapuriin. Julkaisija lähettää traktoripörssin kaikille, joiden nimiin on rekisteröity korkeintaan 20 vuotta vanha traktori. Tässä taloudessa perusteellisimmat lukijatkin ovat siis selvästi alle tuon 20 vuotta. Lehdessä ilmoitetaan kuvien kera myyntiin käytettyjä traktoreita. Aviisin "tilaus" on tällä konekannalla aika pian menossa umpeen ja tilauksen uusiminen on aika kallista, jos sitä varten täytyy traktori vaihtaa.

Tummaneidonvaippa
metsälaitumelta -
olen harvinaisempi.
Lehtoneidonvaippa,
edellisen naapuri -
olen isompi.
Kymmenenvee bongaa kuvista yleensä samanlaiset traktorit kuin kotona on. Joku aika sitten tultiin äidille innolla kertomaan, että nyt tässä on viisi "kolmevitosta" (MF 35) ja kaksi "kaksneljäkymppistä" (MF 240). Lukeminen jatkui. Hetken päästä kuului jotain, mistä opettaja olisi ollut iloinen: "Eiks kolmepyttyinen ole yhdyssana?".

Mitäs sitten on muuta tehty? Lehmiä on siirrelty niin, että takapihan puskattomuus säilyy. Metsälaitumella on käyty kasveja etsiskelemässä ja raivaamassa paikoin paikkoja valoisammaksi. Emäntä päivysti yhden aamupäivän sonnien laitumella. Mahdollisesti toiselle tilalle siitoskäyttöön menevästä sonnista piti saada sontanäyte salmonellatutkimusta varten.  Kandidaattien hännän nousun vartoilu sujui sään puolesta varsin miellyttävästi. Aikaa kyllä kului paljon suhteessa siihen, että jonkun lähteen mukaan lehmä sontii parinkymmenen minuutin välein. No, nämä olivatkin sonneja. Hyvän aikaa odoteltua puuttui vielä pari eläintä, jolloin ukki soitti, että pihassa olisi lihanostajia. Emäntä lähti pihaan - kävi kyllä pesemässä kädet ennen pakastimille menoa - ja palasi takaisin. Sonnit rupesivat asettumaan päivälevolle, ilmeisesti ne pari häntää olivat nousseet juuri siinä lihan myynnin aikana, sillä aikaa meni vielä toinen mokoma ensimmäisen session päälle. Vartoiluseura oli kyllä leppoisaa, ainakin kilomäärillä painotettuna. Sonnien lisäksi paikalla oli nimittäin kärpäsiä. 


torstai 9. heinäkuuta 2020

Uutistausta

Oli hieman tuulista alkuviikosta. Erään pohjalaisen kansanlaulun sanat menevät "Tuuli se taivutti koivun larvan...". Tässä taisi käydä juuri niin täällä umpi-Hämeessä. Vai onkohan se larva tätä ohuempi? Taipui onneksi kokonaan laitumen puolella niin, ettei aitasähköön tullut epäjatkuvuuskohtia.
Viime viikonloppuna vietimme ensimmäistä kertaa Avoimet puutarhat -päivää. Tarkoitus oli jossain määrin korvata tältä viikolta ensi vuoteen siirrettyä Avoimet maatilat -päivää. Avoimuus jäi kuitenkin sen verran päälle, että lauantaina ollaan normaalin valveaikaisen aukiolon lisäksi auki (toivottavasti ei kenellekään) klo 11-16 niin, että vihanneksiakin on valmiiksi haettuna.

Avoimuuden lisäksi on harrastettu kitkentää, filmausta, lietteen levitystä, sähkön etsintää sekä lehmien palautusta ja matkustuttamista. Kitkentä on jokapäiväistä, jos hommaan joka päivä ehtii. Onneksi ei ehdi, niin ei käy yksitoikkoiseksi. Filmauksen tuloksia katselin juuri äsken uutisista (16.12 min kohdalla). Kyyttöjä homma ei juuri hetkauttanut. Häntä - kameraan - päin!

Ja häntäpää kohti kameraa. Kertooko tämä nyt kyyttöjen näkemyksen kuvaamisesta?
"Ovaali kävi täällä" -merkintä
porkkanamaassa.
Lietteen levitys taas oli ajankohtaista, koska heinät oli saatu tehtyä ja uusi kasvu tarvitsisi uusia voimia. Isäntä ajelutti siis iloisen punaista säiliötä pitkin kyliä. Muutama kasvimaalla kävijäkin onnistui ajoittamaan reissunsa niin, että pääsi näkyä ihailemaan - eikä ehkä jäänyt tuoksunkaan suhteen osattomaksi. Yhdellä kasvimaan viereisellä kuormallisella isäntä sitten soitti ilmoituksen lehmästä porkkanamaalla. Eräs tuttu ohiajakin kertoi myöhemmin ihmetelleensä, näkeekö hän aidat väärin vai olemmeko jättäneet kaalimaalle vartijan. No, emme olleet jättäneet. Isäntä ehti opastamaan Ovaalin takaisin ennen apuvoimien saapumista. Apuvoimat ryhtyivät etsimään sähköä, jonka vähäisyys vaikutti ilmeisimmältä ratarikon syyltä. Emäntä putsaili joitakin aidanalusia, mutta jännitelukemat eivät juuri nousseet. Muitakin hommia oli, mm. kiinankaalin istutus siihen laitumen viereiseen penkkiin, johon aamusella oli tullut sorkanjälkiä. Istutus meinasi mennä pieleen heti alusta. Emäntä jätti pari kennoa penkin viereen ja ryhtyi siirtämään ötökkäverkkoa pois penkin päältä. Jostain syytä tuli kuitenkin vilkaistua taakseen ja siinähän vanha rouva Juuri juuri pyöräytti pitkän kielensä laitimmaisen kaalintaimen ympärille. Loput 63 ja viereinen kenno ehdittiin siis pelastamaan ja traktorin peräkauhan turvavyöhykkeellä odotti vielä kolme kennoa.

Seuraavana aamuna kuivurin tykönä tepasteli hieho. Piti olla niityssä. Rajajoelle käytiin näyttämässä suuntaa ja avaamassa veräjää. Juuri kun veräjä meinattiin sulkea karkulaisen perästä, kipitti metsästä vielä kolme vasikkaa. Niille osoitettiin sitä samaa porttia ja sähkön etsimisen sijoitus prioriteettilistalla otti lukuisia askelia ylöspäin. Emäntä keräili eristäjiä, parit pihdit, rautalankaa, juomapullon ym. sähkön etsinnässä hyödyllistä ja lainasi isännän työkaluliiviä kaluston kuljettamiseen. Ensin oli tosin tarpeen työn keventämiseksi tyhjennellä taskuista  ainakin puoli kuutiota sekalaista mutta varmasti hyödyllistä tavaraa. Vuotopaikka löytyi lopulta. Lopulta olisi ollut paljon aikaisemmin, jos olisi lähtenyt kiertämään aita-aluetta myötä- eikä vastapäivään.
Loru lähdössä muutaman kilometrin etelänmatkalle.

Johtaja Lorun johtama partio oli luvattu lähettää perinnebiotoopin hoitoon naapuripitäjän puolelle. Kotinurkissa kyseinen seurue oli parturoinut pihanurmikkoa, mutta oli pari päivää antanut ymmärtää, että nyt syödään jo toiseksi herkullisimpia korsia. Etelän pikavuoron pysäkki on hallissa. Loru porukoineen piti siis saada sinne. Helppo homma, koska kyse oli hyvin käyttäytyvästä seurueesta. Paitsi, että niitä herkullisimpia korsia oli pitkin matkaa pihasta hallille. Ja niitähän täytyi pysähtyä syömään. Halliin mentiin lopulta juuri ennen sadetta. Olen aina ihaillut lehmien meteorologisia kykyjä. Hallissa piti vielä siirtyä puolelta toiselle. Tällä siirrolla hallin päätyovien raosta taisi pilkottaa lisää niitä herkullisimpia korsia. Ovestahan pääsee, kun työntää turvan oven rakoon ja vääntää. Emäntä ja lapsityövoima yrittivät pinkaista tyhjän sonnikarsinan kautta vastaan, mutta nopeus ei riittänyt. Sitten katseltiin jonkin aikaa herkuttelua hallin eteläpäädyssä - sateessa. Olin meinannut soittaa noutajan paikalle, kun eläimet olivat hallissa sisällä ja enää siirtämättä toiselle puolelle, mutta hyvä että jäi siitä välistä. Noutajan ei tarvinnut katsella Feinschmeckerin-seuruetta sateessa. Kärryyn kiipeäimisen jälkeen emännän piti enää muistaa tehdä nautarekisteriin minuutin tarkka ilmoitus porukan laidunmaiden vaihdosta.





maanantai 29. kesäkuuta 2020

Ennen ja jälkeen juhannuksen

Saavutaan kohteeseen. Lauman reittivalinnoista ei ollut huomauttamista,
mutta matkanopeus oli helteeseen nähden turhan kova.
Sonneilla on reitti selvä eteenpäin. Emännällä taas on sanansa sanottavana,
mikäli joku kavereista huomaisi unohtaneensa jotain ja päättäisi kääntyä
takaisin sitä noutamaan.
Näköala trkatorista tuubikäärimelle.
Lehmiä arvottiin uusiin ryhmiin juhannuksen alla. Tai ei siis tietenkään arvottu, vaan aivan suunnitelmallisesti jaettiin. Jako sujui tänä vuonna siinä mielessä yllätyksellisesti, että missään vaiheessa yksikään sorkka ei käynyt ei-toivotulla tontilla. Sonnilaumasta Roho kyllä kunnioitti aidan paikkaa turhauttavan pitkään, ennen kuin uskalsi astua tielle ja lähteä muiden poikien matkaan. Kesäkuun lähes ainoa pieni sade avitti jaottelua sen verran, että lehmät olivat kokoontuneet jakopäivän aamuna valmiiksi halliin. Etukäteen veikattuna hankalin vaihe olisi ollut saada vasikat seinien sisäpuolelle järjestelyjä varten. Toiseksi hommaa helpotti työhön osallistunut Kymmenenvee, joka tunnistaa uudet vasikatkin ensisilmäyksellä takajalan sivureunasta. Emäntä ja isäntä tarvitsevat vähän enemmän tuntomerkkejä, jos pitää tunnistaa Sähköposti tai Suursaari kymmenen ympäriinsä pyörivät vasun joukosta. Asiallisista sijainneista huolimatta pientä hengästymistä oli tarjolla, kun laumoja siirrettiin eri laitumille. Kauimmaiselle ryhmälle isäntä lähti jänikseksi parinsadan metrin etumatkalla, mutta laitumelle asti päästessä emäntä ei siis ollut enää yksin peräpään valvojana. Onneksi osasivat oikeasta veräjästä ilman opastajaa.


Näköala tuubikäärimeltä traktoriin.
Vesi on ollut aika kortilla lukuun ottamatta sitä pientä kuuroa, joka kokosi jaoteltavat lehmät juuri oikeaan aikaan katon alle. Sateen aikaansaamiseksi ryhdyttiin siis sadetanssiin. Yleensä aika tehokas koreografia on ollut niittää riittävästi heinää kuivumaan. Toinen menetelmä on aloittaa puinnit. Jälkimmäinen ei kuitenkaan sopinut ajan henkeen, joten yritettiin ensimmäiseksi lueteltua poppakonstia.

Tällä laitetaan korret jonottamaan ennen paalausta. "Kasari-disainia"
edusavassa kopissa ei tullut vilu. Oli yksi niitä ilmastoimattomia.
Yleensä naapuri on käynyt niittämässä heinät, mutta nyt tämä mokoma oli lähtenyt lomalle saatuaan omat kortensa kokoon. Jalomielisesti hän kuitenkin piti isännälle niittokoneensa pikakurssin ja isäntä toimitti 36 hehtaarin sateentekoloitsun. Emäntä tuli pöyhijän kanssa perässä. Heiniä vispailtiin muutama päivä ja aurinko vain porotti. Paalit pyöriteltiin parina päivänä paahteen edelleen vallitessa. Vallinnan huomasi erityisen hyvin ilmastoimattomassa traktorissa. Joskus on viimeisen paalikuorman kotiinkuljetuksessa tarvinnut lasinpyyhkijöitä, mutta nyt ei vielä silloinkaan tärpännyt. Heinäpoudassa oli sinänsä ihan toivottava ilmiö, mutta laitumet tarvitsisivat loppukesän tarjoiluihin tuoreita korsia ja niitä ei putkahtele ilman vettä. Juuri nyt kuuluu sentään ihan lupaavaa ropinaa.





maanantai 15. kesäkuuta 2020

Virtaa - ei virtaa

"Hei kaverit, mentäiskö tarkistamaan, onko aidassa sähköt." No, ei tullut kenellekään mieleen tarkistaa, kun tälläkin puolella oli ruoho aika vihreää.
Lauantaita vietettiin osin sähkörajoitteisesti. Näin valoisaan aikaan sitä ei olisi kohta huomannutkaan - varsinkaan kasvimaalla, mutta yhteys valtakunnan verkkoon sattui katkeamaan syömässä käydessä ja silloinkin sen huomasi tiskikoneen hiljenemisestä.

Laitumen aitalankaa oli joskus kymmenen metrin pätkä purossa ja
jännitteet olivat aika alhaiset. Taisivat tässäkin kilovoltit haihtua matkalla,
ennenkuin katkaisija käännettiin naapurikylällä työturvalliseen asentoon.
Emäntä painui takaisin rikkaruohojen kimppuun ja isäntä meni tarkistamaan rotkosta vakiopaikan. Ei suotta, sillä siellä oli taas runko linjalla. Kun oikein etsii löytää numeron, johon sähkölaitokselle voi vikapaikoista ilmoittaa. Numerosta toistettiin ainakin kymmenen minuutin ajan kaikkien asiakaspalvelijoiden olevan varattuna. Näiden digitalisaation ja sähköisen viestinnän aikojen kunniaksi isäntä siirtyi siis etsimään muita ilmoituskanavia. Löytyi jokin sähköpostin kaltainen ja sinne sitten tieto vikapaikasta ja vielä pari kuvaa höysteeksi, jotta korjaajat tietäisivät, mitä tarvikkeita kannattaa ottaa mukaan.

Aika kului, korjaajia ei kuulunut. Lihakylmiö laitettiin invertterin ja akun päähän. Elintarvikevalvontaan toimitetussa omavalvontasuunnitelmassa kylmyyden varmistusmenetelmissä mainitaan, että tilalla on käytössä aggregaatti. Tämä kevyempi järjestelmä taitaa olla lueteltuna vain matkakylmennyksen kohdalla. Aika kului edelleen, eikä korjauspartiota kuulunut. Omavalmistesähkö kytkettiin pörisemään ja pakastimet hyrisemään. Samalla laidunten aitoihin palautui muutama tuhat volttia (huom! ampeerimäärä on olematon) vakuuttavuutta. Korjaajatkin ilmestyivät. Kolme miestä, jotka totesivat, ettei kaikkia tarvittavia osia ole, joten yksi lähti niitä hakemaan. Isännän ilmoitusta he eivät olleet kuulemma mitään kautta saaneet. Ihan kaikki sähköiset järjestelmät eivät taida kuulua sähkölaitoksen vahvuuksiin.

Muutakin kuin rikkaruohoja
alkaa olla. Pientä harventamisen
tarvetta ehkä? Mangoldi iti
odotettua paremmin.
Vikapaikka oli siis laidunaluetta. Johtoa korjatessa ja tarvikkeita siirrellessä korjaajat joutuivat välillä vaihtamaan aidan puolta. Isäntä kyllä huikkasi etäämmälä varoituksen sähköstä. Pari rumaa sanaa sisältänyt kaiku kertoi, että varoitus tuli niukasti myöhässä. Eihän aitasähköä silloin tarvitse väistellä, kun ollaan sähkön puuttumisen vuoksi hommissa. Operaatio eteni ja yhteys Olkiluotoon ja kumppaneihin palautui. Lihat olivat edelleen oikean "kylmyisiä" ja lehmät aitojen sisäpuolella. Sähkökaveritkin tunsivat ehkä olonsa muutaman hyttysen piston verran luonnonläheisemmiksi. Enemmän harmia oli naapurikylän nuorisoseurantalolla, jossa oli häät meneillään. Sinne virta palautui kyllä kytkimen käännön jälkeen - ei tarvinnut odotella varaosien noutajaa ja korjaamista. Toivottavasti selvisivät ruuan viivästymisellä eivätkä raaoilla perunoilla.
C-vitamiini (lehtikaali) on lähtenyt hyvin kasvuun.l




perjantai 5. kesäkuuta 2020

Ei se suljettu ole ollutkaan


Toivossa on hyvä elää. Emäntä ilmoitti tällä hetkellä huomattavasti vaatimattomammalta näyttävän kasvimaan Avoimet puutarhat -tapahtumaan (5.7.) hyötypuutarhakategoriassa. Vielä ei ihan näytä tältä, mutta toivo lumisateettomasta kaudesta elää niin vahvana, että kuukauden päästä uskotaan katseltavaa ja syötävääkin jo olevan.
Rikkaäestys. Aika piiloon menevät herneen taimet, kun vertaa jälkeä
koneen takana ja vielä käsittelemätöntä aluetta (oikea reuna).
Tällä viikolla raitisilmaa on tarjoiltu porkkanan kitkennäksi otsikoituna kasvimaalla. Pölyilmaa taas on nautittu esimerkiksi herne- ja härkäpapupellolla rikkaäestyksen merkeissä ja ei vielä millään -pellolla ohdakkeen ja valvatin nitistämisen nimissä. Ei vielä minkään pitäisi kesän edetessä muuttua nurmeksi, jossa ei ole ohdakkeen tukahduttamia kohtia. Vaikean ohdakkeen torjunnasta tekee se, että talossa ei ole kuttulaumaa laiduntamaan kyseistä piikkipöpelikköä. Joudutaan siis pitämään maa paljaana ja ajella pöristelemään traktorilla sen sijaan, että katseltaisiin sympaattisia märehtijöitä syömässä herkkuaan. Näillä sympaattisilla märehtijöillä on kyllä taipumus herkutella myös esim. tulppaaneilla, jos tilaisuus tarjoutuu. Emännän nuoruudessaan henkilökohtaisesti tuntemille kutuille torjuttava Cirsium arvense ainakin oli huippuluokan gourmetia, joka syötiin ensin pois niin ulkona kuin heinän joukosta talvellakin. Lypsättävyydestä ei voi sanoa mitään varmaa, koska pelkästään ohdakkeeseen ei dieetti perustunut.

Luomuviljelyssä monivuotisten rikkakasvien torjuntaan ei ole hyviä vaihtohetoja, joten pärjätään huonoilla. Huonoa on pellon pitäminen pitempiä aikoja peitteettömänä ja runsas muokkaaminen. Lokeilla on juhlat, kun annos matoja on taas ronkittu pintaan. Tähän kylvetään nurmi myöhemmin kesällä, kunhan ei ole liian kuivaa.
Rikkakasviharrastuksen lisäksi on pohdittu markkinointia, joka on sekä isännällä että emännällä vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella. Viime vuosina tähän on tullut apua avoimien ovien tapahtumista, joissa on ollut mukana paljon muitakin tiloja. Nyt heinäkuinen Avoimet maatilat Hämeessä -tapahtuma siirtyy tulevalle vuodelle. Samaan ovat päätyneet elokuista Luonnon päivä luomutiloilla -tapahtumaa organisoivat tahot.

Pitää siis itse keksiä jotain turvavälit säilyttävää toimintaa, johon tulee alle 500 ihmistä. Molempien edellytysten täyttyminen lienee aika realistista. Jonkinlaista myynti&puffettipäivää on siis suunnitteilla ainakin elokuulle. Vihanneskylmiön liepeille uskallan luvata paremmat mahdollisuudet turvaväleihin kuin Alepan hyllyjen välissä. Puffetissakin ovat seinät leveällä ja katto puuttuu. Ilmanvaihto toimii bioenergialla ja vaihtuvuus on varmaa, joskus vähän liiallistakin. Sateen sattuminenkin mahdollisesti vain edistää aerosolien painumista maanrakoon. Vakiotapahtumien koronamukautimisen innoittamana emäntä päätti kokeilla jotain uutta ja ilmoittautui tänään - hyvissä ajoin ennen ylihuomista määräaikaa - Avoimet puutarhat -tapahtumaan. Ilmoittautumissivuilta löytyi vihannesmaalle soveltuvalta kuulostava hyötypuutarhakategoria. Ajankohta on 5. heinäkuuta, jolloin kasvimaalla on tarkoitus pitää virallinen vastaanotto. Satokausi alkaa tuolloin toivottavasti päästä vauhtiin, joten tapahtumaan saanee yhdistettyä itsepalvelun käyttäjäkoulutusta. Tervetuloa! Lisätietoja suunnitelmien ja kasvukauden edistymisen myötä.

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Hengitysharjoitus

Alhaalla näkyvään risteykseen emäntä yritti ehtiä. Taustalla siintävällä pakettiautolla kierrettiin metsäkoneuran kautta käännyttämään karkulaiset kotiin päin. Etualalla olevat lehmät ovat oikealla reitillä, toisin kuin kauempana alhaalla näkyvä porukka.
Laidunkausi aloitettiin alkuviikosta uudelleen lumien jälleen kerran sulattua. Sonnit päästettiin ulos ja lehmät oli tarkoitus siirtää metsästä kasvimaan vierellä oleville laitumille. Isäntä lähti porukkaa houkuttelemaan. Reitti oli selvä; koko matka aitojen sisässä - noin teoriassa. Kesken homman emäntä sai puhelun, että tarttis tulla. Selvältä reitiltä oli yhdestä paikasta jäänyt veräjä sulkematta eikä seuraavan aukaiseminen onnistunut riittävän ripeästi. Eräät nopeat (=suurin osa laumasta) ehtivät kyllästymään ja jatkoivat matkaa unohtuneesta portista.

Emäntä solmi kengän nauhat ja siirtyi asemiin. Ensin yhdestä langasta ali ja sulkemaan portti oikeaan paikkaan jääneen vähemmistön perästä. Sen jälkeen veräjälle, josta toivon mukaan saataisiin muu seurue aitojen sisään, kunhan ymmärtävät kääntyä takaisin. Sade alkoi tihentyä tässä vaiheessa. Mummo ja ukki lähtivät autolla kiertoteitse tätä ymmärrystä lisäämään. Onneksi on noita metsäkoneuria ja pakettiautossa maavaraa. Paluuliikennettä ei alkanut kuulua, mutta sitten isäntä tilasi emännän edemmäs vahtimaan risteystä, jossa harhaanjohtajilla on tilaisuutensa. Kiire kuulemma oli. Emäntä aloitti hengitysharjoitukset. Isäntä oli kuulemma sellaiset jo pitänyt. Harjoitellaan siis nopeasti ja tehokkaasti hengittämistä. Kiire ja painavat saappaat helpottavat harjoituksen toteuttamista. No, emäntä kyllä hengästyi, muttei silti aivan ehtinyt ennen sitä harhaanjohtajaa.

Sonnit palasivat laitumelle kommervenkeittä. Nurmen (etualalla)  naama ei ollut vielä tarpeeksi kurainen, joten sitä piti pysähtyä hieromaan maata vasten.

Isäntä jäi ohjaamaan oikein johdettuja kohti lapsityövoiman vartioimaa seuraavaa risteystä ja emäntä paineli ukin kanssa loppujen perässä. Tämä porukka ylitti kahlaamon. Tulvan aikaan emännän saappaanvarret olisivat saattaneet olla niukkuushyödyke; nyt oli onneksi maltillinen virtaama. Karkulaisten suuntavaisto ilmeisesti pelasi, sillä kahlaamon jälkeen kaikki kiipesivät penkasta naapurin pellolle. Naapurin pelto rajoittui siihen kotilaitumeen ja oli onneksi vielä mulloksella. Ei siis ollut mitään kiinnostavan vihreää maisteltavaksi, ei kannattanut pysähtyä. Lehmät jatkoivat pienen piirileikin jälkeen täyttä höyryä laitumelle päin. Aita vain oli välissä. Se oli onneksi tehty muoviseipäillä väliaikaisaidaksi vain pariksi vuodeksi - viisi vuotta sitten. Väliaikaisominaisuus tarkoitti sitä, että tolpat sai helposti irti ja kumoon, minkä jälkeen piti vain toivoa, että porukan rohkeus riittäisi maassa olevien lankojen ylitykseen. Sähkö oli onneksi katkaistu, joten langat eivät napsuneet, mikä paransi sen rohkeuden riittävyyttä. Homma alkoi olla hanskassa. Onneksi oli nämä koronarajoitukset; yliopisto ja lukiot ovat vielä etäopetuksessa eivätkä eläkeläisetkään luuhaa kylillä. Työvoimatilanne oli siis erinomainen. Ja sadekin lakkasi.
Arvioimme tässä, onko kasvimaan kastelujärjestelmän paine säädetty sopivaksi. Ennen kaikkea suosittelemme kuitenkin linjan jatkamista muutamalla kymmenellä metrillä.