lauantai 8. joulukuuta 2018

Käry kävi

On se vuodenaika, jolloin toteaa, että tänäkään vuonna joulukortteja ei tullut väkerrytettyä ajoissa. Pääasiallinen syy lienee nuorison iän myötä lisääntynyt kritiikki taiteellisia kykyjään kohtaan. Osalla vaikuttaa ehkä sekin, että kännykkää ja askartelutarvikkeita on hankala pitää yhtä aikaa kädessä. Postilaatikosta on toistaiseksi löytynyt vasta firmojen tervehdyksiä ja kalentereita. Oman tervehdyksensä lähetti myös ely-keskus. Lähetys sisälsi pari paperipumaskaa ja palautuskuoren. Jouluiseksi oli luokiteltavissa postitusajankohdan lisäksi pumaskojen päälle kirjoitettujen "jää tilalle"- ja "palautetaan ely-keskukseen" -tekstien värivalinta.

On myös mahdollista, että lähetyksen syy ei ollut joulun lähestyminen, vaan raadollisesti se, että loppukesällä teurastetun hiehon osalta osa paperitöistä oli unohtunut ja tehty viiveellä. Ely-keskus siitä nyt kainosti huomautti. Unohduksen hintalappukin varmaan joskus selvinnee.

Ristiintarkastustyypin 1 valvonta-ajo 6480 tuotti tulosta.

Eläimen poisto pitää ilmoittaa nautarekisteriin kolmen päivän kuluessa. Tämä oli hoidossa. Kyseinen Muhkea-hieho oli kuitenkin listattuna myös sopimukseen alkuperäisrotujen kasvattamisesta. Sopimuksen olemassaolo ja siihen kuuluvien lehmien henkilöllisyydet eivät poistopäivänä ilmeisesti ollut päällimmäisenä mielessä. Itse asiassa taisimme lehmän autoon saatellutta isäntää lukuunottamatta muut olla kummipojan syntymäpävillä.

Perjantain toimintaa purolla. Ympäristökeskuksesta käytiin
mittailemassa ja vaa'ittamassa patojen ja rantojen korkeuksia. Tarkoitus on
seurata lähteekö virta syömään vai onko eroosiosuojauksissa onnistuttu.
Tällaisen sopimuseläimen poistamisesta ja sen korvaamisesta toisella olisi pitänyt ilmoittaa ely-keskukselle 15 päivän kuluessa tapahtumasta. Itse muistin määräajan olevan kymmenen päivää, mutta se on näemmä muuttunut suopeampaan suuntaan. Reilu kuukausi myöhemmin Muhkea ja paperityöt kuitenkin putkahtivat jostain mieleen ja tarkistin, että sieltähän se sopimuslistalta löytyy, enkä ole ilmoittanut sitä korvatuksi. Sitten piti vain valita, mikä reilusta puolesta tusinasta korvaavaksi kelpaavasta eläimestä korvaajaksi merkitään. Tämän viiveellä mieleen tulon olivat viraston tietokoneet nyt huomanneet.

Ajankohtainen kuva, joka liittyy tekstin aiheeseen vain hyvin välillisesti.
Lämpötila on vallinnut myös nollan alapauolella.
Byrokratiaa pitäisi vähentää, mutta jostain syystä tätä "sopimusta alkuperäisrotujen kasvattamisesta" ei voida tehdä niin, että sovitaan, mikä määrä sopimuskelpoisia eläimiä kasvatetaan. Sen sijaan jokainen eläin pitää olla sotunumerollaan yksilöitynä ja eläimen poistaminen aiheuttaa aina muutaman paperin tai pdf:n lähettämisen ely-keskukseen. Joku virkailija ne sitten vastaanottaa ja sopiviin tiedostoihin merkitsee. Tämän lisäksi sopimuskauden päätteeksi tehdään selkoa eläinten sukupuolielämästä edellisen viiden vuoden ajalta. Rastitetaan siis lomakkeeseen, onko ne astutettu vai keinosiemennetty ja onko tuloksena ollut vasikoita vai ei. Ja nämäkin kai sitten joku tarkastaa. Tai sitten ne vaan siirretään sopivaan arkistoon. Jälkimmäinen voisi olla kansantaloudellisesti järkevämpää. Muhkean tilalle tuli muuten nätti ruskeanvoittoinen Onega-hieho.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Ylimääräisen liikunnan välttelyä

Lehmävasikat Pulina ja Putukka terassilla.
Liki puoli vuotta kestäneen itsepalvelujakson jälkeen ovat kuivitus- ja ruokintaharrastukset  taas palanneet päiväjärjestykseen. Talonväki suurinpiirtein muistaa, mitä tehdään, mutta isojen poikien kavereiksi siirtyneillä pikkuhärillä on vielä harjoittelemista. Isoilla pojillakin tuntuvat sisäruokintakauden taidot olevan suven jäljiltä ruosteessa. Mokomat lähtivät mukaan pikkukavereitten toilailuun.

Isäntä oli kuivittamassa sonneja; langat auki hallin päädystä, kuormaajan ja kuivikkeen kanssa sisään, karistelu pitkin karsinaa ja seuraavan kauhallisen haku. Poikien hallissa pysymistä kauhan täytön aikana katsotaan perään, jos joutilas paimen sattuu hallia läsänäolollaan kunnioittamaan. Usein ei satu. Langat saavat ylimääräisen liikunnan välttämiseksi yleensä olla operaation ajan auki. Potentiaalisilla paimenilla oli tälläkin kertaa muita kiireitä. Langat jäivät sulkematta, sillä pojilla on yleensä homma sorkassa ja seurue pysyy tontillaan kauhan täyttämisen ajan.

Tästä peruutetaan pois hakemaan lisää kuivikkeita. Sivistynyt nauta
ei poistu tontiltaan sillä aikaa, mutta sisäruokintaopintojen
alkuvaiheessa suoritus ei ollut ihan täydellinen.
Laitumella pääosan elämästään viettäneiltä viimekeväisiltä vasikoilta sisäruokinta-alan opinnot ovat  ilmeisesti sen verran alussa, että ammattitaitoon ei olisi kauden tässä vaiheessa parannut luottaa. Kuivitustieteen ensimmäinen prinsiippi (naudan näkökulmasta) kuuluu, että kuivikekauhan täytön aikana jatketaan märehtimistä tai pöllytetään juuri levitettyä ensimmäistä kauhallista. Tämä alkeiskurssitason tieto oli osalla kavereista jäänyt hiukan teoreettiselle tasolle. Teoriaa käytäntöön soveltavia harjoituksia oli tietysti ehtinyt lämpimän syksyn seurauksena olemaan kovin vähälukuinen määrä. Niinpä turvekauha numero kaksi kohtasi lauman irtohärkiä hallin päädyssä.

Suurimmalle osalle oli onneksi takaraivoon iskostunut se ruokintatieteen perusprinsiippi, että vallitsevaan vuodenaikaan ei kannata kovin kauas omille teilleen lähteä. Enemmistö käänsi kurssia 180 astetta ja palasi halliin. Nopealiikkeisin kaveri eksyi oviaukolta, minkä jälkeen isäntä eksyi soittamaan emännälle, joka lähti irtohärkää vastaan. Härkä palasi halliin kuivurin puolen päädystä ja isäntä ehti vastaan toisen päädyn ovelle. Tapauksen taustoista tässä vaiheessa tietämätön emäntä tietysti oletti, että poika ohjataan karsinaan hallin sisällä olevasta portista, kun taas isäntä oli ajatellut käyttää auki olevaa kuivituspäätyä. Operaation jatkosta keskusteltiin yksipuolisesti vajaalla lauseella hallin päädystä toiseen. Tämä johti tietysti siihen, että emäntä ymmärsi tilanteen väärin ja kiiruhti toiseen päähän ilman härkää. Härkä teki ruokintapöytien välissä pari ylimääräistä kunniakierrosta, muttei lähtenyt enää ulos. Lankojen sulkematta jättämisellä ylimääräistä liikuntaa välttänyt isäntä nimittäin hölkkäsi taas ulkokautta hallin toiseen päähän.
Loru lounastaa.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Katetaan katon alle kaikille

Tämä kännykän kameran pyytämättä tarjoilema panoraamakuva on hallin viereiseltä laitumelta. Aitalankoja omatoiminen kyuvaohjelma ei kuitenkaan osannut laittaa suorina jatkumaan. Marraskuukin näyttää parhaita puoliaan.
Laidunkausi teki tässä talossa uuden ennätyksensä. Sonnit kotiutettiin vihreältä niityltä vasta marraskuun puolivälin jälkeen. Ruohon kasvu on kyllä ollut aika olematonta jo jonkin aikaa, mutta alaa oli käytössä sen verran, että itsepalvelusyötävää vielä riitti.

Hiehoja ja varttuneempia lehmiä lounaalla hallissa rouvien ruokasalin
puolella. Olohuone häämöttää puisen väliseinän takana.
Hölkättävää pojilla oli joitakin satoja metrejä ja reitti vakiosta poikkeava. Siltikään ei pääse kertomaan jännittäviä tai jälkikätten koomisia "nauta väärässä paikassa" -kertomuksia. Kaikki meni juuri niin kuin oli suunniteltu. Vähän pojat pysähtyivät seurustelemaan aidan yli lehmävasikoiden kanssa, mutta jopa yleensä naama väärään suuntaan oleva Nuttu päätyi kotikarsinaan ilman ylimääräisiä koukeroita.

Palmukaalia saa vielä suoraan maalta.
Saatavuutta uhkaa kolme p:tä: peurat,
puput ja pakkanen. Tämäkin kaali
kyllä kestää pakkasta, mutta kärsii
siitä enemmän kuin lehtikaali.
Poikien edellä hölkännyt isäntä oli ainoa joka hengästyi. Sen puolesta olisivat voineet siis tulla vähän hitaamminkin. Mummo ja emäntä liittyivät saattueeseen vasta hallin ovelle johtavalla loppusuoralla. Lapsukaisia oli pyydetty kohottamaan valmiutta, jotta tulisivat seisoskelemaan kädet levällään todennäköisimpiin harhautumispaikkoihin. Heitä ei kuitenkaan ehditty edes hälyttää paikalle, kun pojat jo olivat perillä. Sama Strömsö-meininki jatkui seuraavan illan teuraslastauksessa. Scanialla joulumarkkinoille lähtevät härät olivat autossa noin kolme sekuntia ovien auki saamisen jälkeen. Nyt täytyisi vaan tietää, jatkuuko moinen menestys vai alkaako pyrkimys kohti arkisempia keskiarvoja ja valita hommat sen mukaan.

Menestystä riitti vihannespuolellekin. Viikolla haimme aukioloaikalapun pois tienvarresta ja heti tuli lauantaina asiakkaita. Muuten marraskuun vihannesväki on pistäytynyt aukioloaikojen ulkopuolella. Saattoihan vilkastuminen tietysti johtua sään kirkastumisestakin eikä tienvarsi-informaation määrän kääntäenverrannollisuudesta asiakasmäärään. Joka tapauksessa aukiolo siis jatkuu joustavalla sopimuksen mukaan -periaatteella. Tämä joustava järjestelmä ei kuitenkaan toistaiseksi sovi innovatiivisena pidettyyn internet-maailmaan. Esimerkiksi Google kyllä mielellään kertoo meidän olevan auki tai kiinni, mutta kaavoihin kangistunut kaveri tuntee vain kellon. Olisin kohteliaasti pyytänyt tätä laajojen kansanjoukkojen tuntemaa 24/7 päivystävää opasta kertomaan etsiskelijöille tämän soita ja sovi -aukioloajan. Ei onnistunut, joten viesti oli ilmeisesti liian monimutkainen välitettäväksi. 



maanantai 5. marraskuuta 2018

Kuka päättää aikatauluista?

Kreijan "pienokainen" maidolla. Tuon kokoiselle mötkäleelle
maidottoman marraskuun ei pitäisi olla ongelma.
Tällä kertaa lehmä. Talon väki sopeutuu.

Perjantai-iltapäivällä kotiutuva koululainen tiedotti hallipihalla vaeltelevista irtonaudoista.
Koululainen kiskoi haalarit päälle, emäntä perästä. Sen verran hidastelua matkalle, että napattiin matkanvarrelta paremman puutteessa luuta parantamaan ominaisuuksia aidan pätkänä.

Operaatiosta selvittiin kuitenkin lähes hiettömästi. Valmiiksi pihalla ollut isäntä oli myös havainnut oman tiensä kulkijat. Spurttaamalla ylämäkeen laitumen halki ehti tukkimaan  aitauksien välissä menevän metsäatuotien, jonne seurue suuntasi. Emännän ylämäkispurtti turvasaappaissa ehti parahiksi tukkimaan paljain sorkin vastaavan harjoituksen tehneen lauman paluun samaa tietä takaisin, jolloin porukka siirtyi sujuvasti avatusta portista hallin viereiselle laitumelle.

metsuri
Kesän jatkuminen on hiukan haitannut metsänhoitoon ehtimistä, mutta
jotain pientä sentään tapahtuu. Raivaussahuri kivisennäköisessä kuusikossa.
Aikaisemmin samana päivänä oli mietitty, koska eläimet otettaisiin sisälle ja vasikat vieroitettaisiin emoistaan. Oli päätetty ottaa viikonloppu rauhallisemmin ja sen jälkeen levännein voimin ryhtyä operoimaan. Paikkaa vaihtaneen lauman pääluku huomioon ottaen hallin viereinen laidun oli kuitenkin turhan pieni samoin kuin tältä laitumelta käytettävissä oleva hallin puolikas. Piti siis korjata aita ja palauttaa eläimet takaisin isommalle laitumelle tai järjestellä osa porukasta toisen puolen karsinoihin. Kokonaistyömäärän minimoimiseksi päädyttiin jälkimmäiseen ja pyhäinpäivä muuttuikin sitten osin työpäiväksi. Pyhätyölisää tilillä tuskin kuitenkaan havaitaan.
 
Kevättalviset vasikat ovat siis nyt ehtineet viettää pari päivää kasvissyöjän elämää. Huhuilu on ollut aika äänekästä aidan molemmilla puolilla. Emojen ja vasikoitten väliseen aitaan lisättiin vielä yksi hyvin näkyvä lanka varmentamaan dieetin muutosta. Maito epäilemättä edelleen maistuisi. Tutkimusten mukaan sekä emot että vasut stressaantuvat vieroituksesta vähemmän, kun ne pääsevät näkemään toisensa. Siinä on nyt kuljeskeltu aidan viertä molemmilla puolilla. Maitohuhuilu alkaa huomen illalla olla aika vähissä. Se voisi pitemmän päälle stressata talonväkeäkin, mutta tänne toisella puolella rakennusta olevaan toimistokammariin isompi meteli aiheutuu puuromansikoita jakavien herrojen eriävästä näkemyksestä koskien jaon tasapuolisuutta.

torstai 25. lokakuuta 2018

Kaksin kotona

Taivas on yleensä sininen yläpuolella. Ruohosta taas laajoissa piireissä tiedetään, että se on vihreämpää aidan toisella puolella. Tästä kuvasta on siten helppo päätellä, kumpi on toinen puoli. Vihreyden ajallsta ulottuvuutta on kuluvana vuonna piisannut.
Tämä on soveltavaa maatalouteknologiaa. Kela on tarkoitettu
kasteluletkun rullaukseen, mutta nyt siihen pyöriteltiin kasvimaalta
pois kerätty ötökkäverrko. Lämpötila alkaa olla lukemissa, jossa kärpäset tai
gammayökköset eivät kiusaa. Verkon käsittely oli paljon
vaivattomampaa silloin, kun se oli pakkauksessaan ja kuiva.
Isännän alkuviikko meni lietteen levityksessä. Emäntä viihdytti itseään järjestämällä veromappeja, jotka ovat maan sulattua kyllä täyttyneet, mutta mitään muuta niille ei sitten olekaan tehty. Näistä eriosoitteisista töistä päästiin eilen samalle työmaalle, kun kerättiin talteen viimeisiä kaaleja ja porkkanoita.

Lapset olivat lähteneet syyslomailemaan länteen ja mummo ja ukki itään. Isäntä ja emäntä siis viettivät laatuaikaa aivan kahdestaan. Länteen suuntautunut syyslomamatka edellytti reilun kolmen tunnin linja-automatkustusta, mihin esikouluikään ehtinyt nuorukainen tietysti ymmärtää varustautua eväillä. Tässä tapauksessa kaveri pesi ja kuori kasan porkkanoita, joiden seuraksi otettiin kilon kiinankaali. Jäi kysymättä, mitä niistä oli perille tullessa jäljellä ja riittikö velipojalle tai samassa kyydissä menneelle isosiskolle.

Näiden viimeisten vihanneskeräilyjen seurauksena kasvimaan itsepalvelutarjonta on kutistunut. Persiljan, purjon, mangoldin, palmu- tai lehtikaalin, punajuuren ja palsternakan ystävillä on vielä mahdollisuus tee se itse -henkiseen itsensä toteutukseen. Lehtikaalin osalta kauden viimeistä satoa voi aikanaan todennäköisesti saapua keräämään vaikka hiihtämällä, elleivät sitten rusakot ehdi ennen. Sukset saattaisivatkin olla varma ratkaisu, sillä kasvimaalle vievän peltotien talvikunnossapito on tarpeen- tai tarpeettomuuden mukaista.

Muitakin vihanneksia on saatavilla, mutta niitten osalta joutuu tyytymään tilan vaihtelevalla henkilökunnalla toimivaan palvelumyyntiin. Tee se itse -mallissakin sää alkaa rajoittaa aukioloa. Kerättyjen viherrysten säilyminen on parempaa, kun ne poimii vasta kohmeen sulattua. Sormet saa kyllä palelemaan, vielä lehtien sulamisen jälkeenkin.

Oman väen ruokailusta voidaan sadonkorjuun perusteella sanoa, että tulevana talvena syömme runsaasti punakaalia, purjoa ja perunaa. No, ero muihin vuosiin on kai lähinnä kaalin valtavärissä. Lisäksi aivotyön tarve kauppareissuilla vähenee, kun ei tarvitse miettiä, miten pyöreän kaalin kerän ja kulmikkaat piimäpurkit saa mahtumaan pyörän koriin niin, että kaali on kääritty pakkaselta turvaan. Kyllä on elämä nyt helppoa.

halloween
Kuvan lajin sesonki taitaa lähestyä. Voidaan käyttää taide-esineenä tai syödä. Makukin on kehittynyt nyt muutaman viikon varastoinnin aikana. Tule hakemaan omasi. Käyttöohjeita tästä linkistä.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Juuria mullasta

Ukki ohjastaa siivettömäksi kynittyä kaksisiipistä auraa. Emäntä ja
isäntä huiskivat multaa toistensa naamoille. Sellerin juurakon mukana nousi
yleensä kiloittain kosteaa maata. Näitä multamötiköitä nostelleessa
tapansa mukaan riittävän lämpimästi pukeutunut isäntä totesi, että
ilman villahousuja olisi tällä kertaa tarjennut.
Viime perjantaina oli ohjelmassa lähes vuosittainen Päijänteen ympäriajo. Pohjoiseen päin mentiin itäpuolta ja takaisin tultiin lännen kautta. Tunnetumpaan Päitsiin erona oli lisäksi kulkuneuvon suurempi rengasmäärä ja se ettemme tulleet ollenkaan kuraisiksi. Haalarit pääsee likaamaan ihan kotihommissakin. Emäntä ja isäntä siis virkistäytyivät pistäytymällä Kone-Agria-näyttelyssä Jyväskylässä. Positiivisesti ajatellen olimme lomalla, koska matkailtiin ihan kahdestaan.

Näyttelyreissun kanssa päällekkäin osui myös tilamyynnin virallinen aukioloaika. Virallisuus ei ole kovin vakavaa, sillä edellisellä viikolla myynti oli suurempaa ennen ja jälkeen aukiolon kuin sen aikana.

Isäntä kävi juuri aamulla parturissa, mutta sellerillä on vielä aika pehko.
Vanhemman nuorison pitkien koulupäivien ja palloiluharjoitusten vuoksi myymälänhoitajiksi päätyi pari alaluokkaikäistä nuorukaista - erittäin mielellään. Valikoituneista yksi osasi lukea ja kirjoittaa. Keskiarvo on kai silloin se, että toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Jälkikäteen tiedustelin asiakkailta näkemyksiä palvelun laadusta. Näkemykset lämmittivät mieltä. Positiivisina puolina mainittiin myös se, että kumpikaan herroista ei kastellut asiakkaita vesipyssyllä. En tiennyt sellaisen kuuluvan kalustoonkaan. Edellisen viikonlopun talkoissa tyhjentynyttä sinappipulloa olin tosin nähnyt käytettävän vastaavaan toimintaan - siis veljen ei asiakkaan kasteluun.
Esikoulussa on tehty esim. "Etsi samanmuotoiset" -tyyppisiä
tehtäviä. Tämä tehtävätyyppi näyttäisi olevan
hallinnassa. Ilmeiset kiinankaalit siipien alla sitä maailman
taivailla huristellaan.

Tällä viikolla korjataan satoa. On mietitty, mihin kaalit mahtuvat ja pohdittu, miten lukuisilla
juurillaan tiukasti maahan takertuneet sellerit saisi vähimmällä vaivalla ylös. Kuultujen vihjeitten perusteella haettiin lainaan kaksisiipinen aura, josta siivet irroitettiin. Auran irti kohottamat sellerit ravisteltiin sitten vähempimultaisiksi, listittiin ja kerättiin talteen.

Juuresten lisäksi loppusyksyä ilahduttaa kiinankaali. Paino sanalla ilahduttaa. Kiinankaalista riemuitsemisessa kunnostautuvat erityisesti samat tyypit kuin viime perjantain myymälänhoidossa. Nuorimmaisella rouskutus keskeytyi yhtenä iltana viimeisen kaalinpalan mentyä suuhun. Emäntä ehdotti, että poika hakisi kylmiöstä seuraavan ja jatkaisi urakkaansa. Ehdotus otettiin ilolla vastaan. Tosin rouskuttaja sanoi hakevansa varmuuden vuoksi kaksi. Takaisin tultiin sitten suippo pötkylä kummassakin kainalossa. Noutaja kertoi paluumatkan kulkeneen erityisen joutuisasti, koska hänellä oli nämä suihkumoottorit. Iloa riittää siis sekä sisäisesti että ulkoisesti nautittuna. Laskeutumisen jälkeen jatkui rouskutus.  




keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Talvi tulee - emme ole valmiita

Vielä vihertää tälle porukalle vaikkeivät golf-kentällä käykään.
Säilörehukauden aloittamiseen lienee kuitenkin jo henkisesti
varauduttu. Muutos on vähintään yhtä suuri huoltojoukoilla.
Viimeviikkoinen pakkasaamu muistutti sesongin lopun lähenemisestä. Nyt ei varoittelusta taas ole tietoakaan, vaan mittari on toistakymmentä astetta plussalla. Valmistaviin toimenpiteisiin ryhtymistä on kuitenkin vähintäänkin ruvettava suunnittelemaan, ellei peräti toteuttamaan.

Matoja sellerin juurakoissa. Erottuisivatkohan ne paremmin musta-valkotelkkarista.
Kukaan ei taida tätä lähetystä sellaisesta kuitenkaan katsoa.
Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että loput juurekset ja perunat pitäisi saada pellolta pois ennen kuin ne jäätyvät sinne kiinni. Tänään käytiin apumiehen kanssa jo vähän harjoittelemassa sellereillä. Erityisen runsaasti tarjolla oli työn iloa. Tylsälle aikuiselle sellereitten määrä ja kokokin olisivat kelvanneet ilonaiheiksi. Vähemmän urautunutta esikoululaista sen sijaan riemastuttivat sellereiden juurissa pyörivät madot. Yhtään alle kaksimatoista ei tullut vastaan. Määrä siis laskettiin jokaisesta. Emme muuten ajatelleet osallistua nopein työsaavutus -kisaan - ainakaan tällä matotekniikalla.

Sellereitten lisäksi kiinni saatiin valkoisia ja punaisia kaaleja sekä kasa palsternakkoja ja porkkanoita. Eivät ne varsinaisesti karata yrittäneet, joten kiinniotto oli aika helppoa. Pyydystämistä helpottaa sellereihin verrattuna sekin, että niillä on  juuria vähemmän. Sellerin  mukana irtoaa yleensä ensin ainakin ämpärillinen maata juurakon seuraksi. Muistan vanhemman lapsityövoiman edustajan nuorempana nimittäneen sellereitä parroiksi. Aika kuvaavaa.

Viikonloppuna harrastettiin talkoita. Ympäristökeskuksen pitää tiedottaa projekteistaan jollainen talvinen puronmutkistuskin oli. Tiedotustilaisuudeksi oli suunniteltu kutusoraikkotalkoot. Tehtiin siis ämpäreillä ja lapioilla homma, joka olisi käynyt nopeammin kaivurilla sekä syötiin hernesoppaa - kyyttöhernesoppaa. (Ohje: Keitä ensin päivä luita ja siivilöi liemi. Valmista soppa tähän liemeen.) Osanotto ei ollut kovin runsasta, mutta asian hyvä puoli on se, että tällä viikolla ei ole toistaiseksi tarvinnut tehdä ruokaa. Sekä lounaaksi että päivälliseksi on ollut tarjolla hernesoppaa. Kouluruokaa nauttivat koululaiset ovat tietysti joutuneet pärjäämään pelkällä päivällissopalla.
Rakastuneet taimenet tervetuloa! Soraikkopaikassa pitää käydä riittävä virta, jotta sora pysyy puhtaana. Lisäksi lähellä pitäisi olla kaloille sopivia suojapaikkoja. Taimenen alkuja tapaa purolla lähes joka kerta, mutta tuleekohan niitä nyt lisää.