keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Ei Riemulla rajaa

Tumma poika kuvassa keskellä on Riemu. Tässä taas turvallisesti
mammojen keskellä.
Puhelinliikenne vilkastui alkuiltapäivästä. Soittajat ystävällisesti ilmoittivat hirviaidan ja tien välillä kuljeskelevasta vasikasta/lehmästä. Näissä tilanteissa huomaa Googlen soita-toiminnon hyödyllisyyden. Osansa ilmoituksista oli tosin saanut myös lehmällinen naapuri.

Aamulla käynyt vierailija kertoi nähneensä vasikan, joka näytti olevan kasvimaalla. Kasvimaan tuntumassa on kuitenkin aitalankoja useampaan suuntaan ja porukan tiedettiin olevan kahdella lohkolla, joten havainto ei vielä ollut tae aidan ylityksestä. Kasvimaalla käynti jäi siksi keskeneräisten hommien jälkeiseen ohjelmaan.

Iltapäivällä alkanut puhelimen pirinä teki kuitenkin selväksi, että ilmeisesti keväinen sonnipoika oli tosiaan ollut aidan väärällä puolella ja ruvennut ikävöimään äitiä. Kaveri ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt mennä takaisin samaa kautta kuin oli tullutkin - mikä se kautta sitten olikin. Mummon, ukin, emännän ja pakettiauton vahvuinen kotiutuspartio lähti matkaan. Tien poskesta tavattiin Lelu-lehmän Riemu-poika, joka oli ilmeisesti kasvimaalta hölkännyt ensin neljäsataa metriä länteen, sen jälkeen mäkeä ylös ja lopuksi 700 metriä hirviaidan viertä itään. Henkilökunnan saapumisesta hölmistynyt kaveri käänsi turvan kotiin päin, mutta siirtyi valitettavasti penkalta tielle. Autoilijat olivat kuitenkin tilanteen tasalla ja molemmista suunnista pysähdyttiin ja laitettiin vilkkuja päälle. Kotiutuspartio taas oli sen verran epäammattimainen, että huomioliivin hyödyllisyys tilanteessa tuli mieleen vasta tihkusateessa tiellä eikä kotona lähtiessä. Riemu onneksi kiipesi tien kaiteen yli takaisin penkalle ja ukki yritti autolla ehtiä avaamaan hirviaidan porttia. Emäntä hölkkäsi vasikan perässä. Portin rautalanka hidasti avaamista ja ukki ei aivan ehtinyt eikä Riemukaan tainnut ymmärtää tämän veräjän päälle toisin kuin hirviaidan alituksessa kesällä kyseenalaisesti kunnostautunut Nätti. Poitsu jatkoi matkaa kotia kohti ja mutkasi turvallisemmille vesille tai siis teille juuri siitä, mistä pitikin. Peltoteiden risteyksessä se kuitenkin jämähti ihmettelemään suuntaa. Tässä vaiheessa isäntäkin ehti paikalle komeasti traktorin ja lietevaunut kanssa. Tämän yhdistelmän ohjausvaikutus oli ilmeinen, sillä Riemu lähti hölkkäämään traktorin edellä peltotietä pitkin kohti muuta laumaa. Aitaukseen palattiin rimaa hipomatta korkeushyppytekniikalla.

Riemulla olisi ollut pääsy tännekin, perinnebiotoopin purolle. Kesällä
olivat vedet vähissä, mutta nyt on puro täydempi. Nämä
poikkipuut laitettiin hidastamaan virran menoa, mutta alkukesän
vedenkorkeuksilla ne eivät päässeet kykyjään osoittamaan.
Isäntä lähti jatkamaan lietteenlevitystä. Emäntä huomasi puhelimestaan sovitun vihannesten hakijan viestittäneen kymmenen minuuttia sitten olevansa 25 kilometrin päässä. Ukki jäi tarkistelemaan aitoja. Emäntä hölkkäsi vihannesasiakasta vastaan ja kiersi matkalla tarkistamassa sähköpaimenen mittarilukeman. Pukeutuminen oli mennyt pieleen paitsi huomioliivin puuttumisen puolesta myös lämpötaloudellisesti. Eläinten siirroissa tai ajamisissa vaihtoehdot voivat olla paikallaan odottelua niin kauan kunnes lehmä löntystelee toivotusta kohdasta tai sitten juoksemista tai jotain siltä väliltä. Hetkeä aikaisemmin pyöräily tihkusateessa oli tuntunut vähän kolealta. Emäntä päätyi siksi valitsemaan jahtipuvustoonsa pitkäpunttiset villahousut. Parin sadan ensimmäisen juoksumetrin jälkeen aistittavissa oli pientä virhevalinnan makua. Tämän jälkeen turvasaapashölkkää ylipukeutuneena tuli vielä melkein kaksi kilometriä lisää, joten terveysliikunnan hikoilla ja hengästyä osuudesta varsinkin tuo ensimmäinen puoli tuli kyllä suoritettua. Riemu pääsi mamman luo maidolle, vihannekset vaihtoivat omistajaa, sähköpaimen näytti asiallisia lukemia ja nelipyöräiset jatkavat matkaansa ehjinä ilman liikennesäännöt heikosti tuntevia nelijalkaisia.

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Kylmän kyytiä

Vihanneskylmiö laskettiin toissa keväänä siihen, mihin se silloin mahtui. Sijainti oli taiteellisesti vakuuttava, sillä vanhaa puolustusvoimien varastoa olevan kontin väritys sointui täydellisesti kuusirykelmän juurelle. Lämpötaloudellisessa mielessä yhteys alkuiltapäivän aurinkoon oli turhan hyvä. Lisäksi sekatavarakauppamme rakenne oli lievästi ilmaistuna hajanainen, vaikka vihannesosastolta lihaosastolle todennäköisesti löysi helpommin kuin hypermarketissa.

Hiukan vaappuvaa ja kettinkejäkin siirreltiin ja säädettiin pariin kertaan. Riittävän kantavuuden omaava lentävä matto tai ilmalaiva olisi tietysti ollut kätevä.
Sijoittaminen liha- ja hamppuputiikin yhteyteen oli suunnitelmissa alunperinkin, mutta aiotulla laskeutumispaikalla tönötti kasvihuone. Siirto oli mietitty viime kevääksi, mutta kasvihuoneessa asustanut viinirypäle oli melko terttuisassa kunnossa siinä vaiheessa, kun operoimaan olisi ehditty. Rypälettä ei siksi raaskittu kaivaa ylös ja kylmiö vietti toisenkin suven kuusten juurella. Tässä vaiheessa syksyä alkoi olla aikaa erikoisharjoituksille, kun rypäleet olivat menneet parempiin suihin ja puinnit saatu valmiiksi.

Yhtenä kappaleena ilmassa. Tämä kävi vähän kevyemmin kuin eristetyn
kontin siirtäminen. Hiukan tosin meinasivat langat olla matkalla matalalla.
Kasvihuone oli saanut purkutuomion jo vuosia sitten, mutta kuitenkin se päädyttiin siirtämään yhtenä kappaleena, jos vaikka se paremmalla paikalla pystyisi joitain palveluksia vielä tarjoamaan. Optio on ainakin käytettävissä. Kasvihuoneen jälkeen kaivettiin viinirypäle ylös ja siirrettiin navetan seinustalle. Ensi vuoden sato-odotukset ovat huomattavasti tämänvuotista vaatimattomammat. Emäntä kyllä katseli juutuupista videon, jossa kaksi harmaahapsista ranskalaista herraa sekatööreineen neuvoi seinustalla olevan viiniköynnöksen leikkuuta. Teoria on hallussa, mutta käytäntöä meni toteuttamaan mummo, jolle isäntä etsi ohjeet suomalaisilta puutarhasivuilta. Pitäisi ainakin olla täkäläiseen ilmastoon sopivia.

Hiukan piti raivata tilaa.
Seuraavaksi puu ja pensas pois tieltä, pintamaata vähemmäksi ja mursketta tilalle. Sitten päästiin itse asiaan, eli kylmiön siirtämiseen. Kylmiö on tarkoitettu nostolava-autolla kuljetettavaksi, mutta sellaista ei kuulu kalustoon eikä autolla edes pystyisi laskemaan konttia männyn taakse. Hommaan ryhdyttiin etukuormaajatraktori + kaivuri + kettingit -menetelmällä. Toteutusta voi pitää onnistuneena. Kylmiö on paikallaan ehjänä. Myös ympäröivät koneet, puut ja rakennukset ovat ehjiä ja kaivuri saatiin ajettua pois rinteen, puiden ja kylmiön välistä, jossa optimaalinen nostopaikka yhdessä työvaiheessa sijaitsi. Kontin pitäisi myös olla suorassa. Emäntä oli muissa hommissa, mutta rakennukseen nähden suorankulman säätämistä varten isäntä sai houkuteltua emännän paikalle sanomalla että tarvitaan trigonometriaa. Emäntä luki sitten mittanauhaa ja sovelsi Pythagoraan lausetta. Lopputulos oli, että kreikkalaisen matemaatikon opit eivät antaneet aihetta muuttaa suorakulma-kaksi lankkua-kaksi silmää menetelmällä säädettyä sijaintia.  

lauantai 21. syyskuuta 2019

Sadonkorjuuapulaisia

Mistäs sitä erottikaan sonnin ja härän? No, ainakin siitä, että sonni kaivaa
kuoppia - sorkan lisäksi päällään - ja sehän näkyy naamasta.
Perjantaiaamuna laidun oli lähes tyhjä. Mansikkamaan laidalla ihmettelevä
seurueen suurin - Nurmi - oli se mammanpoika, joka ei ollut uskaltanut lähteä
tutkimusmatkailemaan.
Torstai-iltana puhalteli vieno länsituuli. Kasvimaan ohi ajanut ystävällismielinen tuttava ilmoitti tuulen siirtäneen maisseille iltapäivällä asetellun harson ennustetun yölämpötilan kannalta epätäydelliseen asentoon. Isäntä lähti palauttamaan harsoa paikalleen. Työn miellyttävyyttä lisäsi pimeyden lisäksi märkyys. Emäntä oli samaan aikaan havainnut mielestään ylimääräistä ääntä sonnien suunnalta. Valojen sammuttaminen sisätiloista ei kuitenkaan paljastanut pimeydessä vilahtelevia valkoisia selkiä ei-toivoituissa suunnissa ja ääntä kuului myös oletetusta sijainnista. Harhautuneiden selkien opastaminen oikeaan suuntaan onnistuu paremmin valoisaan aikaan. Koska isäntäkään ei ollut palatessaan havainnut ylimääräisiä liikkujia, huutelun syyksi epäiltiin herrojen kiinnostusta viereiseen metsään siirrettyä lehmälaumaa kohtaan.

Sorkan jälkiä ja esiinkaivettuja perunoita. Emäntä oli keväällä ostamut
kilon pussukat paria mielenkiintoista perunalajiketta. Sato oli tarkoitus
kerätä hiukan maistettavaksi ja loppu siemeneksi seuraavalle suvelle, jos
siis sattuvat maistumaan. Pojat aloittivat noston, mutta jättivät sadon
(violetteja)  keräämättä. Saatiin sitten maistettavaa. Onneksi olivat
liikkeellä naudat eivätkä siat. Jälkimmäiset olisivat todennäköisesti
syöneet löytönsä.
Mentiin nukkumaan. Huutelu tuntui aamulla jatkuvan ja laitumen viereisessä leikkimökissä nukkunut lapsityövoiman edustaja kertoi sonnien juoksemisen kuuluneen yöllä hyvin. Puuron syötyään kaveri lähti tarkistamaan tilannetta ja saapui pian raportoimaan, sorkan jäljistä verstaan takana ja Oleksista kuivurin tykönä. Emäntä lähti saattamaan ekaluokkalaista kouluun ja isäntä tarkistamaan tilannetta. Laitumelta löytyi vain Nurmi ihmettelemässä, miksi hänet on jätetty yksin. Muu porukka pyöri hallissa ja kuivurin tietämillä. Isäntä palautti harjoittelijan kanssa pojat paikoilleen. Emäntä ehti takaisin kotiin ja kävi pitämässä nimenhuudon. Yksitoista läsnä, kaksi poissa. Puuttujat olivat onneksi härkiä. Pojat olivat nimittäin todennäköisimmässä löytöpaikassaan eli lehmien laitumella. Operaatio oli sillä erää ohi.

Sorkanjälkiä oli runsaasti myös leikkimökin vieressä, joten ei ihme, että juokseminen oli hyvin nukkujan korviin kuulunut. Yleisen haahuilun lisäksi oli vietetty pienimuotoista sadonkorjuujuhlaa ainakin luumupuilla, perunapenkissä ja mustaherukkapuskassa. Talonväellä sadonkorjuujuhla jatkui siinä mielessä, että yöpakkasten ja päivällä vallinneen poudan myötä myös tattarit päästiin puimaan. Juurekset ja kaalit vielä.
 Sorkanjälkiä (merkattu nuolella) ja tavallista runsaammin pudonneita luumuja puun alla.
Osa tattarista oli unohtanut, missä päin on taivas tai sitten vaan väsytti, kun oltiin maaten. Pystyssä töröttävät vihreät huiskaleet ovat viimevuotisen hamppumaan jäämistöä. Tästä kertyi satoa hyvin, mutta alavammalla maalla sijainnut lohko osin paleltui heinä-elokuun vaihteen kylminä öinä ja sato jäi pieneksi.


keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Kolmiottelussa

Nuijamaa ja Repola. Joutuu maitopoika vähän kumartumaan mahaansa
täyttääkseen. Jo pikkuvasikalla häntä heiluu, kun maitopumppu toimii ja
liikkeessä näkyy olevan tämänkin körilään kärpäshuiska.
Puimuri osallistuu näillä kentillä tänä syksynä kolmiotteluun. Lajit ovat rypsi, härkäpapu ja tattari. Toinen laji saatiin tämän päivän poudilla nihkeään päätökseen, mutta kolmatta vielä odotellaan. Pistelaskusysteemiä ei ole standardoitu, mutta oletettavasti tukoksista sakotetaan. Härkäpapupellossa oli paikoin vierekkäin vihreää ja mustaa jo varisevaa papua. Arvo siinä nyt sitten oikea puintipäivä. Vihreyden - ja ehkä vähän savikan varsien - seurauksena isäntäkin  urheili kietoutunutta kortta irti koneen sisuksista. Suoritus jäi pisteyttämättä. Käsi on kuulemma vielä hiukan kipeä urakan jäljiltä.

Sarjassamme näköala puimurista -kuvia. Vaikka puimuri joskus
tukkeutuukin, näkymä saran alusta muistuttaa iloitsemaan siitä,
että sirpille on nykymaailmassa vaihtoehtoja.
Sunnuntai-iltana toisen lajin ollessa keskeytyksessä sääolosuhteista johtuen ehti tulla toisenlainenkin urheiluvaroitus. Naapuri oli saanut metsämiehiltä ilmoituksen "vaaleista eläimistä" metsässä tilustensa liepeillä. Naapurin omat eläimet ovat tummahkoja, mutta hänen perinnebiotoopissaan ulkoilevat meiltä lainatut hiehot ovat selvästi vaaleampia. Naapuri siis ymmärrettävästi tulkitsi, että hiehon pullukat ovat karussa ja ilmoitti siitä meillekin. Sunnuntai-ilta sateisessa pimenevässä metsässä lehmiä etsien kuulosti varsin houkuttelevalta. Haastavampaa olisi tietysti ollut etsiä tummia eläimiä samoissa olosuhteissa. Isäntä keskeytti päivällisen ja oli jo pihalla lähdössä etsiskelyihin mukaan ennen täyttä hämärtymistä. Vapauttava puhelinsoitto ehti kuitenkin tulemaan ennen pidemmälle ehtimistä. Naapuri oli ehtinyt perinnebiotooppiinsa, missä hiehot märehtivät moitteettomasti sijoittuneina. Alkuperäisen hälytyksen tekijä ei vain ollut huomannut metsässä olevaa aitaa itsensä ja "vaaleitten eläinten" välissä. Kyllähän piristyi iltatunnelma.

Puimuriottelun päätöslajia - tattaria - odotellessa vietetään valtakunnallista Osta tilalta -päivää. Paikallisella tasolla yritämme viettää myy tilalta -päivää aina, kun joku olisi valmis jotain ostamaan. Kansallisen tason markkinahumua tavoitellaan sillä, että lauantaina tilan tuotteiden lisäksi myynnissä on kahvia&tykötarpeita ja ystävällismielinen lehmä myöntää halukkaille audiensseja. Puimurikin lienee tavattavissa, koska se päätöslaji ei vielä ole ajankohtainen. Tervetuloa!

Yksi ei kuulu joukkoon.

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Sesam aukene!

Tämä humalanvieras (Cuscuta europaea) ei ole humalassa vaan nokkosessa. Tavattavissa luonnonpäivän biotooppikierroksella klo 13.
Hallin nurkalla tavattavissa oleva Kympin tytär
Riljoona näyttää tältä, mutta osaako
joku sanoa, kuinka monta nollaa siinä kuuluisi olla.
Taas valmistellaan luonnonpäivää ja avoimia ovia. Lapsityövoima on aloittanut koulunsa ja palloilukautensa, mikä asettaa tiettyjä haasteita aiheutuvalle työvoiman kysyntähuipulle. Onneksi ei ole viljoja kasvussa. Huippu olisi ollut vähän turhan korkealla, jos järjestelyhenkilökunnasta olisi pitänyt löytää myös puimurikuski. Rypsit on puimuroitu laariin ja itse asiassa ne ovat jo sieltä poiskin. Härkäpapu taas on sen verran sekalaisessa tilassa, että sadonkorjuukone joutaa pyydystämään naapurin rukiita. Tattarin vuoro tulee vielä myöhemmin.
Papupellon sävy ei vielä puimuria kutsu. Ankeampaa kuun maisemaa
odotellaan. Viikolla kuulin, että sopivan pienisiemenisten
härkäpapulajikkeiden puinti vihreänä onnistunee tuorehernepuimurilla.
Tuleentumattomien papujen ystävillä saattaa siis lähivuosina
olla ikuinen kesä kaupan pakastealtaan vihannespuolella.

Puitavan puutteessa puuttuu tietysti myös eteläsuomalaisen maaseudun syysääni, kuivurin humina. Emäntä oli aikoinaan maatalousharjoittelussa karja-Suomessa, jossa ei viljaa juuri kasvanut ja metsävälit peltojen ympärillä olivat pitempiä. Elo-syyskuun vaihteessa kotona käydessä kotoinen tunnelma tuli kävellessä illan pimetessä asemalta kotiin. Seuraavan kuivurin ääni alkoi erottua, kun edellinen vaimeni.

Lohkojen vaihtoja on suunniteltu niin, että yleisöpäivinä talouskeskuksen nurkilla olisi syötävää ja siten nautoja katseltavaksi. Omaamallamme säänennustuskyvyllä suunnittelun sijaan olisi parempi puhua arpomisesta, sillä aikatauluihin vaikuttavat niin sateet kuin lämpötilakin. Tällä kertaa kierrättely näyttäisi kuitenkin menneen tyydyttävästi kohdalleen ja lähilehmiä on sekä pihassa, että puutarhassa - tai siis toivottavasti pysyvät niiden vieressä. Maanantaiset laumojen siirrotkin menivät putkeen, ylimääräisiä juoksuaskelia ei tarvittu. Kourallinen sonnivasikoita tosin käväisi naapurin pihassa, ennen kuin paikanvaihtoihin oli edes ryhdytty. Ajoitus oli onnistunut. Emäntä sattui nimittäin olemaan pois kotoa. Saattaa kuitenkin olla, että isännän ja emännän näkemykset tästä onnistuneisuudesta eroavat toisistaan. Aurinko on luvannut ajoittaa itsensä paistamaan lauantaille, toivottavasti lupaus pitää ja yleisö ajoittaa saapumisensa samalle päivälle. Me yritämme sitä ennen ajoittaa itseämme viimeisiin valmisteluihin. Tervetuloa 31.8.2019 klo 12-15!


keskiviikko 14. elokuuta 2019

Siirtonautoja

"Tuolla ne kaverit häämöttävät lohkon perällä, mutta taidanpa vielä kunnioittaa tuota aidan paikkaa ja jättää menemättä." Emäntä telepaattisilla kyvyillään tulkitsee Rutun ja Repolan ajatuksia.
Kuivuus on rajoittanut laidunten kasvua ja toinenkin sonni piti saada pois lehmien laumasta. Ohjelmassa oli siis eläinten järjestelyjä. Aamulla aloitettiin metsästä pellolle siirrettävästä ei astutettavien laumasta. Lehmät vaihtoivat lohkoa rutinoituneesti siitä, mistä ennenkin. Vähemmän rutinoituneet vasikat jäivät kunnioittamaan langatonta aidan paikkaa ja pitivät varmempana olla tunkematta sorkkiaan tuohon epäilyttävään kohtaan. Rohkeat äitikät kulkivat jo sujuvasti turpa maassa nurmen puolella. Metsälaidun ja pelto ovat vierekkäin, välissä tilustie. Lehmät päättivät siirtyä lohkon toiselle laidalle ja vasikat juoksivat metsän puolella vastaavaan kohtaan. Päätettiin avata aitalangat toisen nurkan kohdalta, jos vaikka siinä olisi ollut vähemmän epäilyttävää sähköä. Eivätpä pojat menneet siitäkään ja lehmät häipyivät laitumen perälle. Huudeltiin äitiä ja käytiin välillä katsomassa toinen avattu aidan kohta ja palattiin takaisin. Huhuiltiin lehmät takaisin aukolle ja lehmiä tulikin tielle asti niin, että kolme poikaa rohkaistui menemään. Parin viimeisen kanssa saatiin odotella ja otettiin aitaakin lisää auki. Lopulta pojat menivät jälkimmäisestä kohdasta ulos, hölkkäsivät tietä pitkin ja sitten ensimmäisen portin kohdalta laitumelle. Mukavuudenhaluisen kannalta ajoissa, sillä sade oli ennustettu noin kello kymmeneksi ja homma tuli valmiiksi jo puolelta. Hyvä niin, sillä kello kymmeneksi odotettiin vierailijaryhmää.

Lorun (oikealla) porukka, josta sonni livahti pois jo kaksi viikkoa sitten,
päivysti veräjän tykönä, kun metsälehmiä siirrettiin. Siinä vaiheessa kun
oma vuoro olisi tullut, oltiin jo häivytty biotoopin toiselle laidalle.
Tässä palaillaan kuitenkin huhuiltuna takaisin päin.
Ryhmä tuli ajallaan ja kun ryhmän kanssa lähdettiin tekemään linja-autokierrosta harjun ympäri oli ensimmäisessä metsälaitumen kulmassa päivystämässä sympaattinen kolmen naudan ryhmä. Seurueella oli ollut jotain muuta tekemistä siinä vaiheessa, kun isäntä huhuili porukkaa kokoon. Se tyyppi, joka muistaa, kuinka monta eläintä on missäkin laumassa, opiskeli siirron aikaan suomen kieltä ja matematiikkaa paikallisen oppilaitoksen kolmannella luokalla. No, tiedettiinpähän, mitä tehdään sitten, kun vierailijat ovat lähteneet.

Kolmikko siirtyi oikeaan osoitteeseen suhteellisen nätisti. Seuraavaksi hölkkäytettiin perinnebiotoopista rouva Loru seurueineen myös peltolaitumelle. Nyt on lopultakin saatuvähän vettä ja biotoopissa osa poluista käy aika kuraiseksi sateen jäljiltä. Homma sujui ilman ratarikkoja, vain pieni ja sievä Riljoona-vasu ei meinannut osua laitumen veräjästä ulos, mutta muu porukka onneksi suvaitsi totella odotuskomentoa.

Päivä lämpeni, joten viimeisin operaatio oli hikisin. Herra Nurmi piti saada kasvimaan laidalta eroamaan lehmistään ja siirtymään poikamiesosastolle perinnebiotoopin ja talouskeskuksen halki. Kaveri saatiin oikealle puolelle aitaa ilman, että lehmiä tai vasikoita livahti mukaan. Suunta ei ollut kuitenkaan aivan selvä, vaan matkalla oli välttämätöntä pöllyttää multaa ja kaivaa kuoppia sekä kertaalleen palata takaisin katsomaan, jos nyt kumminkin veräjä muun lauman joukkoon olisi auki. Lopulta oikeaan suuntaan tultiin juosten ja puroa ylitellen. Ylityspaikat olivat saattotyövoiman saappaanvarren pituuteen nähden onnistuneesti valittuja. Sukat olivat päivän päätteeksi vain hikiset. Onneksi tuli otettua saappaat eikä niitä vilpoisempia kenkiä.
Siirron aikaan muissa kiireissä olleet Räikeä ja Paljon ovat siirtyneet oikealle puolelle. Kuvasta puuttuu samassa seurueessa oleillut Räikeän hyvä kaveri Rohkea.

tiistai 6. elokuuta 2019

Henkkarit, kiitos

Nättihän se siinä. Nätin erikoistaitoihin kuuluu hirviaidan alitus.
Eräänä aamuna leikkimökkinukkuja tuli sisälle ja kertoi, että aidan väärällä puolella on sonni. Silmälasit olivat yöpyneet sisätiloissa, joten siksi väärällä puolella maleksijan tarkkaa henkilöllisyyttä ei kerrottu. Äiti jatkoi puuron syöntiä, koska arveli sonnin hetken selviävän aidan väärän puolen ruohoilla. Hetkeä myöhemmin raportoitiin - edelleen ilman silmälaseja - Palturin olevan leikkimökin tykönä.

Äidin lautanen oli tyhjä, joten edellinen polvikin terävöityi ja lähti pukemaan haalareita. Isäntä oli aamulla aikaisin ollut  harjun toisella laidalla laittamassa kastelua kasvimaalle, mutta oli jo palannut pihaan. Emäntä raportoi hänelle telefoonitse Palturi-oletetun ilmoitetun sijainnin, jatkoi säähän sopivien varusteiden haalimista sekä vastaili pienimmän pienoikaisen tärkeisiin kysymyksiin. Kaverin lukutaito on vielä vaatimaton suhteessa Koneviestin kuvatekstien pituuteen, joten tärkeät kysymykset olivat aika teknistä laatua. Vastailu viivytti ulos ehtimistä hetken, mutta tuon hetken aikana isäntä oli harjoittelijan kanssa ehtinyt laittaa sonnin takaisin oikealle laitumelle.
"Mitäs me kovikset?", sanoi sonni harmaalle kivelle. Nurmea ei ole
tavattu puntiksella.

Emäntä lähti haalareissaan sitten kasvimaalle. Jonkin verran myöhemmin sinne viipottaa polkupyörällään ylämäen hieman hengästyttämä - tärkeä tieto oli toimitettava perille viivyttelemättä - aamuinen leikkimökkikaveri. "Laitumella on yksi sonni liikaa. Siellä on myös Oleksi." Isäntä taas oli aamusella raportoinut Oleksin lehmineen tarkkailleen perunan sadetusta pumpputraktorin tykönä kasvimaan puolella harjua. Eivät olleet isäntä ja harjuri tarkastaneet aitaan palautetun kaverin henkilöllisyyttä. Eikä tietysti tule ensimmäiseksi mieleen, että hetkeä aikaisemmin harjun takana päivystänyt sadetusasiantuntija on jolkotellut aidan läpi ja hylännyt seurueensa. Leikkimökkityyppi, kun olisi näkimien kera ehtinyt paikalle, ei erehdystä olisi tapahtunut. Paikalliset scherlockholmesit selvittivät vielä Oleksin reitin. Johtolangoiksi löytyi löysässä oleva aitalanka ja muutama sontaläjä.

Tämä eipisodi olisi ollut suorastaan toivottu puolitoista viikkoa myöhemmin, jolloin sonnit oli suunniteltu poistettavaksi lehmien laumoista. Nyt sitten pohdittiin, ovatkohan kaikki lehmät jo tiineitä, vai pitäisikö Oleksi palauttaa työmaalleen. Ei lähdetty järjestelmään, koska oikeastaan olisi aika hyvä, jos vasikoita ei syntyisi enää toukokuussa ja muutakin ohjelmaa oli päivälle tarjolla. Keväällä tiedetään oliko oikea päätös.