keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Ostitko tilalta?

Lehtikaalien joukkoon on ilmiselvästi piilotettu aarre. Aarteen näyttäjä
näyttäytyi osta tilalta -päivään nähden dagen efter, joten emme pystyneet
tätä mielenkiintoista tietoa hyödyntämään markkinoinnissa. Tosin ei ole
varmuutta, tuoko aarre juurten tuntumassa makua vai sivumakua.
Viikonloppu vietettiin osta tilalta -päivän merkeissä. Meille tämä tietysti oli myy tilalta -päivä. Oli ihan mukava välillä pystyttää vihannestiski kotiin kylmiön eteen sen sijaan, että pakkaa sen ensin pakettiautoon ja sitten purkaa ja taas pakkaa ja purkaa. Lihapakastimen siirtely on sentään helppoa. Ei ole siis torikauppiaan rutiineja ja ammattitaitoa ehtinyt kertymään.

Perjantai-iltana tuli hetken mielijohteesta leivottua
kurpitsapiirakka, joka laitettiin tarjolle osta tilalta -kahvioon.
Ajatus oli syödä yli jääneet itse saunasta tultua. Iloisesti
yllättäneen asiakasmäärän ansiosta tuumasta
toimeen ei kuitenkaan päästy, tai siis toimi vaihtui uuden
piirakan leipomiseksi seuraavana päivänä. Tämä ei
varsinaisesti ollut ongelma. Raaka-aine ei ole loppumassa.
Viime vuonna tilaisuus oli aika rauhallinen ja nytkin oli suunniteltuna, mitä kerkeää tekemään samalla, kun päivystää asiakkaita. Suunnitelma meni mönkään. Paikalliset tiedotusvälineet olivat ottaneet tosissaan tapahtuman levittäytymisen pitkin maakuntaa. Maakuntalehden perjantainen numero oli poiminut netin osta tilalta -sivulta alueen kohteet ja niiden esittelyt.

Tästä esittelystä muutaman päivän reissussa ollut isäntä luki, että meillä on päivän kunniaksi tavattavissa luomulehmä ja leikkuupuimuri. Emäntä vain oli alkusointuja keksiessään unohtanut, että talon puimurin puolikas odotteli poutaa naapurikylällä. Sääennuste sentään oli tarkistettu, että puimassa ei olla.

Lehden lisäksi asiasta intoutui maakuntaradio. Perjantai-iltapäivällä emännälle soitettiin ja kysyttiin, voiko tilalle tulla meitä jututtamaan saman illan osta tilalta -aiheiseen lähetyksen pätkään. Aina valmiina, vaikkemme koskaan partiossa ole olleetkaan. Isäntä tunnusti tämän puimurin matkoilla olon radioaalloilla, joten koneen kotiutuksen perään kyselijöitä oli seuraavana päivänä useampia. Emännän ja isännän kanssa samalta vuosikymmeneltä oleva vanha puimuri oli onneksi jätetty taloon silloin, kun nykyään aktiivipalveluksessa oleva puolikas ostettiin. Varalle jättämisessä oli kyllä ajateltu esim. viipyviä varaosia tai yhtäaikaista käyttötarvetta toisen puoliskon omistajan kanssa. Nyt se tarve oli kuitenkin markkinointilupausten lunastaminen ja tulihan sillä hyvä mieli muutamalle noin metrin mittaiselle. Luvatun (tämäkin lupaus piti) sateen vuoksi puimuri tosin jätettiin ajamatta hallista pihalle, jotta sen katselu olisi miellyttävää myös sille huoltajalle, joka ei halua kiivetä hyttiin.

Näillä eväillä osta tilalta -väkeä ilmaantuikin sitten selvästi edellisvuotista enemmän ja suunnitellut oheistoiminnat siirtyivät suunniteltua myöhemmäksi. Kahviota varten edellisenä päivänä leivotuille pullille kaivettiin jatkoa pakastimesta ja kasvimaalle körötettiin useamman kerran hakemaan lisää myytävää. Varastoonkin oli haettu tuotteita aika varovasti. Päivän mittaan oli kiva myös kuulla, että moni oli joko käynyt jollain toisellakin tilalla tai oli menossa. Eivät menneet hukkaan tilallisten vaivannäkö eivätkä ne paikallisten medioitten ponnistelut seudun eläväisyyden eteen. Samoissa merkeissä varmaan tavataan ensi vuonna. Sitä ennen tietysti jossain muissa merkeissä tai ilman merkkejä. Tattari saatiin tänään puitua loppuun, joten nyt on tämän vuosituhannen Sampokin kotiutettu sen nelisenkymmentä vuotta vanhan Claysonin kaveriksi.
Tattarin nielijä työssään.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Tattarin talletusta

Puimurin tuutista tullutta tattaria. Alapuolella tämänvuotista ja ylempänä
otos aikaisemmalta vuodelta. Savikan siemeniä näkyy molemmissa, mutta
määrässä on eroa.

Tattarit piti puida menneellä viikolla, mutta kesken jäi. Parhaannäköinen lohko ei ollut vielä valmista. Vähemmän parhaat lohkot korjattiin, mutta toimenpide saattoi olla lähempänä kadon- kuin sadonkorjuuta. Tavaraa kyllä kertyi, mutta siitä valtaosa oli savikkaa, jolle edelleenkään ei ole kaupallista käyttöä. Maistelin kyllä kuormasta. Maku oli ihan siedettävä, mutten luottanut markkinointikykyihini niin paljon, että olisi ollut järkeä ryhtyä kuivaamaan poislajiteltuja kuutiometrejä. Ties vaikka tarvitsisi vielä uuselintarvikeluvankin.

Savikka piti saada pois tattarin seasta ennen kuivuriin päästämistä. Tässä
siemeniä lasketaan seulan läpi. Seulan alustasta savikoita tyhjennettiin kairalla
etukuormaajan lumikauhaan. Aika räpeltämistä. 
Savikan sekainen tattari työllisti kuivauksessa ylenmäärin. Nihkeä siemenmössö ei suvainnut valua ja liikkua laitteistossa, vaan holvasi missä vain mahdollista. Jos muinaiset roomalaiset eivät olisi holvirakennetta aikanaan keksineet, olisi inspiraatio varmaan tullut jollekulle märän viljan kanssa kaatosuppilon vieressä hikoilevalle. Tai ehkä sille palelijalle, jonka talo lakkasi lämpiämästä, kun hake holvasi siilossa.

Mistä se savikka sitten kiusaksi tuli? Kylmänarka tattari voidaan kylvää vasta, kun kristallipallo, sammakonkoipi tai Pekka Pouta kertovat viimeisten hallojen menneen. Tänä vuonna työhön uskaltauduttiin toukokuun lopussa. Sateeton hellesää oli tuolloin kuivattanut maata niin paljon, että itäminen oli hidasta ja epätasaista. Itämisen jälkeen tuli vielä pari kylmää yötä, jolloin myöhemmin itäneet pienimmät tattarit paleltuivat. Harvaksi jääneessä kasvustossahan oli sitten tilaa oloihin täydellisesti sopeutuneille oheiskasveille. Kylvön viivästäminenkään tuskin olisi auttanut, sillä pouta jatkui ja maa kuivui entisestään. Väärä kasvi siis tälle vuodelle. Viljely ei suinkaan ollut taitamatonta. Sitä tässä seliteltiin.

Vasemmalla kurpitsalyhty versio 2. Oikealla oleva versio 1, jonka hymyä voisi luonnehtia jo aika hyytyneeksi, tehtiin puolitoista kuukautta aikaisemmin. Kuten kuvasta voi uskoa, kurpitsasta 95 % on vettä. Arvelin oranssiksi ehtineitten kurpitsoitten käyvän paremmin kaupaksi, joten kaiverruslupa tuli vielä vihreälle kurpitsalle, jonka ei enää arvata ehtivän valmiiksi.


maanantai 3. syyskuuta 2018

Vihannes- ja lihateltta

Kasvis&kyyttö-telttamme Lahen luomu&luonto -festivaalilla. Teltasta ei tosin näy kuin katoksen takareunan alaosa. Etureuna on maisemoitu rullaantumattomalla kyyttö-roll upilla (=vanerilevy) sekä isännän floristin kykyjen tuottamalla viehättävällä kukka-asetelmalla: hamppua, punaista lehtikaalia, auringonkukkaa ja pari nippusidettä. Jos toteutus olisi jäänyt emännälle, olisi nippuside todennäköisesti korvautunut paalinarulla.
Hyvältä tuoksuu. Tokaluokkalainen tuli kerran näitä keräiltyään
nipun kanssa auton kyytiin ja ihmetteli, mikä täällä
tuoksuu. Tuoksunlähteen diagnosoituaan ehdotti sitten,
että otetaan valkosipuleita mukaan, kun mennään pitkälle
automatkalle.
Viikonloppuna tuli käytyä festareilla. Soittoharrastuksille ei oikein ole viime vuosina ollut aikaa ja mallasohran viljelykin loppui kohta kymmenen vuotta sitten, joten emme olleet esiintymässä emmekä pitäneet kaljatelttaa. Tapahtuman järjestäjien tavoitteena lieni myös saada tilaisuuteen yleisöä, joten muusikon paikkaa tuskin olisi ollut tarjolla, vaikka soitannollisia harrastuksia olisi ehtinyt jatkamaankin.

Eilen lohkoa vaitaneitten poikien lounasneuvottelu. Märehtijällä
lounastapaaminen voi hyvin olla myös  ruokailun jälkeen. Märepalaa
vaan pötsistä ylös, niin ei tarvitse suu tyhjänä neuvotella. Etualalla
selin johtaja Nurmi. Herra Oleksi oli ottanut paikan
mainoskärryn varjosta pari metriä kuvan ulkopuolelta.
Olimme siis Lahen luomu&luonto -festivaalilla ja teltaltamme sai vihannesten ja lihan lisäksi hamppua ja papua. Tuotteiden nautinta-aluetta ei ollut rajattu, vaan ne sai poistua nauttimaan teltan ulkopuolelle. Luulen, että suurin osa asiakkaista käytti ne vasta festivaalialueen ulkopuolella. Tästäkin toiminnasta piti toki tehdä terveysvalvontaan ilmoitus, mutta luulen, että byrokratia oli kevyempää kuin kaljateltan pitämisessä.

Festivaaleilla oli ihan kivaa, mutta keikkabussin pakkaaminen otti kyllä voimille, kun ei oikein tiennyt mitä ja minkä verran kannattaisi ottaa ja miten ne paikan päällä järjestellään.  Menekki otettiin varman päälle ja vain palsternakat loppuivat kesken. Pinaatin ja maissin kysynnän yliarvioinnin positiivinen puoli oli se, että ylijääneet tuli säilöttyä omiin pakastimiin. Varta vasten ei varmaan olisi eilen toimertunut, mutta nyt on pari kolme lisäpinaattikeittoa taas turvattu. Pienokaiset hurraavat tässä kohtaa. Myös pinaattiletuille hurrattaisiin.

Tänään on sitten palattu päiväjärjestykseen ja ajettu puimuri pellolle tattaria pyydystämään. Härät morjestettiin kasvimaalle mennessä ja sieltä tullessa. Kasvimaalta kerättiin yhtä ja toista. Isompien ja pienempien kurpitsoitten lisäksi saaliiksi tuli muun muassa valkosipuleita. Paljon paremman tuoksuisia kuin ne vieruspenkkiläisen syömät. Tiedä sitten, mitä vieruspenkkiläinen sanoo, kun emäntä on näitä leipänsä päälle urakalla leikellyt. Festivaalieväsleipien päälle laitettiin asiakaskadon pelossa vain juustoa ja kurkkua.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Muffinsseja, puintia ja hölkkää

Suomen luonnon päivän lähilehmät Huljalan Tupalassa: Vas. Palturi, Juuri, Nätti, Plätti ja Loru. Paali oli tuotu paikalle, jotta innokkaimmat karjanhoitajakandidaatit pääsisivät itseään toteuttamaan. Päivän mittaan itsensätoteuttajia oli siihen malliin, että heinäröykkiö aidan sisäpuolella ei jäänyt tähän. Tarkkaan ottaen herrat Palturi ja Plätti eivät tietenkään ole sen paremmin lähi- kuin etälehmiäkään vaan sonnivasikoita. Sukupuolineutraali ilmaus olisi nauta.
Sukalainen härkäpapumuffinssi mallia mansikkakausi.
Eilen oli punaherukoita.
Suomen luonnon päivää juhlittiin taas muun muassa luomutilavierailujen merkeissä ympäri valtakunnan. Tupalassa on mukana menossa oltu ensimmäisestä kerrasta alkaen. Kaksijalkaisten lisäksi ensimmäisen luonnon päivän osallistujista tavattavissa olivat myös Jääski, Juuri, Jyhve, Jakris Kaarna, Korea, Kymppi ja Kreija. Lapsityövoiman nuorimmainen kuudenneskin osallistui aktiivisesti ensimmäiseen tilaisuuteen, joskin muistikuvia epäillään hatariksi. Nykyisessä elämänvaiheessa autobiografinen muisti kuitenkin jo pelaa. Kaveri on nimittäin kuukausitolkulla muistanut kysellä, koska taas on muffinssipäivä. Ruskeat muruset herran naamassa pitkin päivää osoittivat, että nimitys ei hänen näkökulmastaan ollut tuulesta temmattu.

puinti
Sampon puinti Sampon kopista katsottuna. Uusi Sampo-
härkäpapulajike oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa viljelyssä.
Paitsi avoimien ovien valmistelua on viikolle osunut sadonkorjuuta ja eläinten järjestelyä. Härkäpavun puinti aloitettiin tiistaina. Silloin puimuri käytiin tosin vain kääntämässä pellolla, kun lasinpyyhkijöiden käyttö ei riittänyt pitämään kasvustoa puintikunnossa. Lyhyt mutta märkä sadekuuro yllätti. Näistä yllätyksistä olisi ollut enemmän iloa pari kolme kuukautta aikaisemmin. Lähipelto on nyt putsattu, mutta harjoitukset jatkuvat.

Tästähän kaikki ymmärtävät, miten lajittelu tapahtui.
Eläinten järjestely alkoi mainiosti. Tarkoitus oli ottaa sonnit pois lehmien laumoista ja
sonnivasikalliset lehmät lapsukaisineen eroon seurueista, joissa on lehmävasikoita.

Muuten meni hyvin, mutta siinä vaiheessa, kun herra Nurmea juoksutettiin lehmien tyköä hallille muitten herrojen seuraan tapahtui ratarikko. Ratana ollut tilustie kulkee metsälaitumen ja pellon välissä. Reitti suljettiin puolesta välistä siinä vaiheessa, kun Nurmea eroteltiin lehmien joukosta. Ihan siltä varalta, että yhden sonnin sijasta aitauksesta tuleekin ulos yksi sonni ja parikymmentä lehmää. Tämän välisulun avaaminen pysäytti hyvin oikeaan suuntaan edenneen menon. Aidan aukaisemista odotellessa Nurmella oli aikaa huomata metsälaitumen laidassa korkeammalle nostetut langat. Metsän laidassa on muutama mehiläispesä ja alempia aitalankoja on niitten vierestä nostettu mehiläishoitajan työergonomian parantamiseksi. Siitä mehiläishoitajan mentävästä aukosta viidensadan kilon sonni sitten pitkästyksissään sujahti metsän puolelle samalla hetkellä, kun reitti eteenpäin olisi ollut auki.

Ongelma oli se, että metsälaitumella olivat samanaikaisesti astuttamatta jätetyt lehmät ja hiehot. Onneksi kiimassa oli juuri se hieho, josta olimme katselleet, että tuo olisi sittenkin voinut olla astutettavien puolella. Hellekesän jäljiltä kaikki tarkoitetut eläimet tuskin tiinehtyvät, joten mahdollinen lisävasikkakin on oikeastaan ihan tervetullut. Lopulta ongelmaksi jäi siis se, että emännän ja isännän päivälliselle pääsy viivästyi ja harjua tuli kiipeiltyä ylös ja alas huomattavasti useammin kuin vallinneessa hellesäässä olisi ollut mukavaa.
Kauhallinen C-vitamiinia.




perjantai 17. elokuuta 2018

Kosteutta havaittu

Kynnetään hikevää maata. Tarkasti katsomalla havaitsee pisaroita lasissa.
Konepelti ei kunnolla kastunut, mutta tällä tuloksella pääsi tällä kylällä
kevyesti kesän sateisimpien päivien topteniin.
Tästä pitäisi rypsin lähteä itämään. Kyntäessä pöllyää - luokitellaan
epätavalliseksi. Kuva eri pellolta kuin edellinen.
Edellisessä numerossa oli rypsejä kylvämättä ja siinä vaiheessa loppujen pelättiin joutuvan viettämään talvensa siemensäkin ahtaudessa. Viime sunnuntain erikoinen luonnonilmiö - 19 mm sade - antoi kuitenkin rohkeutta jatkaa vapautusoperaatiota ja nyt  on pientä siementä levällään hehtaaritolkulla. Vallinneitten olojen jälkeen tuolla millimäärällä ei kovin pitkälle pötkitä, joten ilmiön toistuminen olisi suotavaa. Mielellään tietysti yöaikaan jotta puinnit eivät kärsisi. Naapurikyllällä tuli muuten samassa hötäkässä kolmisenkymmentä milliä enemmän.

MF 35:n stuin aloitti päivänsä kasteenraikkaana, mutta kyseinen viehättävä olotila lopetettiin trasselilla, työhousujen takakappaleilla ja auringonpaisteella.
Syksy antaa merkkejä itsestään. Esimerkiksi kaste on vahvempi ja pysyy pidempään. Kolmevitosta (=pieni, söpö traktori) ei ollut tullut parkkeerattua aamuauringon ulottuviin. Aamulla liikkeelle lähtiessä sai sitten miettiä, riittääkö työhousujen imukyky vai pitäisikö hakea riepu. Kesäkurpitsan keruussa olisi kyllä saanut pyllistellä aurinkoon päin, jolloin housut olisivat varmaan aika pian kuivuneet, jos niitä olisi käyttänyt kasteisen penkin kuivaamiseen. Verstaalta löytyi kuitenkin lähes rasvattoman näköistä trasselia riittävän läheltä. Työhousut säilyivät kuivana. Penkki muuten uusittiin jokunen vuosi sitten. Sitä ennen istuin piti ennen sadetta huolellisesti peittää, koska päällinen oli rikki ja sadevesi olisi imeytynyt fylleihin. Alkuperäinen ahterin alusta lienee ollut metallinen.
Vihannemainosta täydennettiin lisäkilvellä. Kaksi uransa lopettanutta komeron ovea siirrettiin kykyjensä mukaiseen työhön. Isäntä maalasi ensin kyltin ja soitti sitten emännälle kysyäkseen, olihan se 25. päivä. Vihannesten lisäksi paikalla ovat tietysti kyytöt, muut viljelykasvit, koneet ja puffetti.


perjantai 3. elokuuta 2018

Trooppisia ongelmia

Palonaukaisutekniikkansa kullakin. Härkäpavussa on
aterioinut gammayökkösen toukka. Pahimmilla paikoilla
on tänä kesänä Suomessakin tullut hehtaaritolkulla selvää
jälkeä. Samoin on käynyt esim. salaattipelloilla.
Ei täällä nyt tietysti ihan trooppista ole, varsinkin sademäärän puolesta trooppinen on hyvinkin harhaanjohtava termi. "Trooppisia ongelmia"  kuulosti klikkauttavammalta kuin "Kuumuuden haittavaikutuksia", joten niistä haittavaikutuksista raportoidaan harhaanjohtavan otsikon alla.

Hyönteisistä ei tunnetusti puolen vuoden päästä ole häiriöksi ainakaan ulkotiloissa. Nyt kun lämmintä on ollut ylenpalttisesti jo toukokuusta lähtien, niin näitä pakkasen pelkääjiä on saatu vakiovalikoimasta poikkeavissa esiintymissuhteissa.

Esimerkiksi gammayökkönen on kotonaan Välimeren molemmin puolin, mutta ikäluokka 2018 näyttäisi reputtavan maantiedossa aika pahasti, kun ovat suunnanneet tänne Itämeren liepeille. Kyseisiä yökkösiä vaeltelee kyllä Suomen suveen joka vuosi, mutta yleensä kai suurempi osa ei selviä matkasta, koska harmia niistä ei juuri ole ollut. Tänä vuonna on. Rypsi, härkäpapu, kaalit, salaatit jne. Viljat eivät ole ykkös- eikä kakkossuosikkeja, mutta nekin kuulemma tarvittaessa kelpaavat.

Yökkösen toukalla on ollut vessahätä. Mustat ovat
papanoita, ruskeat pilkut suklaalaikku-nimistä kasvitautia,
joka tuleennuttaa pavun. Pavun lehdellä jätöksistä ei juuri
ole haittaa. Salaatin kerän houkuttelevuus kyllä kärsii
lehtien välissä olevista pipanoista, vaikka ne huuhtomalla
lähtevätkin.
Täälläkin on useampana iltana talsittu katsomassa härkäpavun kuulumisia ja laskettu yökkösiä ja reikiä lehdissä sekä etsitty koteloita lehden alapinnalta. Pavut rupeavat onneksi kuivumaan siinä määrin, että ne eivät toukalle enää maita. Toukkien torjuntaan on saatavilla biologinen, luomussa hyväksytty valmiste, bakteeri joka emäksisessä toukan suolistossa erittää toukalle haitallisia aineita. Tehoaa siis toukkiin, muttei perhosiin, muniin, tai koteloihin. Lisäksi bakteeri ei kestä UV-valoa. Vaikutusmahdollisuudet ovat siten aika rajalliset. Pöpöt ruiskutetaan illalla, kun päivä ei enää porota ja toivotaan, että toukat ehtivät ennen puhdistavaa päivän valoa syödä lehtiä. Torjuntakynnys jäi onneksi ylittymättä.

Toinen harmi tulee pikemminkin epätrooppisuudesta, kuivuus ei ole sademetsäalueen juttu. Pitäisi kylvää rypsiä, muttei voi. Kylvöaika alkoi kyllä jo jokin aika sitten. Rypsipellosta on ensin pöllytelty rikkakasvien juurakoita huonompaan kuntoon. Tämä homma on kuivassa onneksi tuloksekkaampaa kuin viime suven sateissa. Vähärikkakasvisuus ei kuitenkaan riitä. Satokasviakin tarvittaisiin. Kylväminen onnistuu kyllä teknisesti, mutta itämiseen tarvitaan vettä. Siis satokasvi tarvitsee. Esimerkiksi jauhosavikka havaintojen mukaan ei. Sääennusteet ovat lupaavasti näyttäneet kunnon kuuron muutaman päivän päähän jo useamman päivän ajan. "Muutaman" lukuarvo ei kuitenkaan ole pienentynyt. Sunnuntain sade siirtyy maanantaille, maanantain tiistaille jne. Paitsi tietysti silloin, kun ennusteet kuivuvat kokonaan tai on riittävästi heinää luokona, jolloin kuuro aikaistuu. Sekin konsti tehosi viime vuonna varmemmin.  
Vähän lehmäkuulumisiakin. Varkaissa. Oksa (vas.) on kyllä vasikkana puolisen vuotta saanut emoltaan maitoa. Vanha konsti on jostain syystä palannut mieleen. Nämä Lorun maidot kuuluisivat Palturille (edessä). Hännän liikkeestä näkee, ettei isompi kaveri ole kaikkea vienyt eikä Palturin pumppu höri tyhjää. Maitovarkaisiin mennään silloin, kun lehmän oma vasikka on juomassa, jolloin emo pysyy paikallaan. Maitovarkaan paikka on takana ja sontainen naama aiheuttaa syytä epäillä -kynnyksen ylittymisen.



tiistai 17. heinäkuuta 2018

Myymälä auki

Toimintaohjeita, hinnasto ja työvälineet pöydällä.
Alumiinivalmisteinen, mekaaninen,
uusiokäyttökassajärjestelmä pöydän edessä. Vaihtoehtoisesti
voi saaliinsa kanssa ajella pihaan, jossa kassajärjestelmään
kuuluu hyvin aidonkuuloinen puhesyntetisaattori ja
vaihtorahatoiminto. Yöaikainen toimintavarmuus on kuitenkin
heikko. Elektroninen versio on siirtää vihannesten hinta tilille.
Avoimien ovien päivänä lanseerasimme tänne itsepalvelun luvattuun maahan yhden itsepalvelun lisää. Katsotaan, mitä tulee. Kasvimaalla on nyt ohjeistettuna, miten keräät itse varmasti tuoreen vihannessatsin ja välität siitä vähän valuuttaa meille. Valtatie 12:ta ajelevien on kohteeseen helppo poiketa. Vielä yritämme keksiä tiemestarin hyväksymiä viitoituksia opastamaan vitamiinitasapainostaan huolehtivat ohikulkijat perille. Kasvimaalle voi siis poiketa hakemaan mieleisiään kauden vihanneksia ja jättää vihannesten hinnan tonkkaan/tilille/tai tulla maksamaan pihaan, jos luulee jonkun olevan hereillä.

Rehu-/hakekärry kesätyöpaikassaan. Tämä on parkkeerattu laitumen
reunaan kasvimaan läheisyyteen toivoen, että tekstit ehtii valtatienopeudesta
lukemaan.
Opasteasiaakin saatiin eilen ja tänään konkreettisesti eteenpäin. Uransa rehukärrynä aloittanut, mutta viime vuosina haketta siirtänyt, Ylö 7500 haettiin hakekasan paikalta pihamaalle ja pestiin pölyt pois. Sen lisäksi haettiin rautakaupasta pari purkkia maalia lisäämään nykymaailman musta-valkoisuutta. Noin yleisellä tasolla emäntä uskoo kyllä ehdottomasti kirjavuuteen ja harmauteen, ellei nyt sitten puhuta harakoista tai frakeista. Värit valittiin tässä tapauksessa kuitenkin optisin perustein. Emäntä laati kirjainten mitoitus- ja sijoitusohjeen ja valvoi, että isäntä mittasi oikein sekä lopuksi vielä (isännän pyynnöstä) tarkkaili, kaukovaikutelmaa. Lopputulokseen ei jäänyt kirjoitusvihreitä, ja pensselillä yletyttiin kirjainten yläreunaan asti, joten yhteistyötä saattoi pitää sangen onnistuneena. Lapsetkaan eivät ensimmäisen kolmen vartin aikana häirinneet tätä romattista kahdestaan oloa aamuauringon välkkeessä. Se välke kyllä hiukan häiritsi toteutusta, mutta siitä selvittiin aurinkolaseilla ja myöhemmässä vaiheessa kärryn siirtämisellä.

Lauantain vierailupäivänä oli vilskettä kiitettävästi. Ei järjestetty suotta, mikä lämmitti mieltä. Seuraava harjoitus on Suomen luonnonpäivän merkeissä 25. elokuuta. Tervetuloa! Uusia vihanneslajeja valmistuu siihen mennessä, vasikat kasvavat ja biotooppikin näyttää taas vähän erilaiselta, kun syksy lähenee.

Kilpailu kovenee. Puffetin kylkeen ilmestyi Jaakon raparperipiirakkamyymälä -niminen liike. Nimi kertoi firman liiketoiminnasta kaiken oleellisen. Piirakkaa myytiin sekä paikan päällä syötäväksi, että mukaan. Markkinanäkymiin optimistisesti suhtautuva pienyrittäjä (130 cm ja risat) teki loppuun myyty -kyltinkin valmiiksi jo edellisenä päivänä.