keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hyvän sään aikana

Härveliosan lautaset viiltävät pellon pintaa ja
liete valuu takimmaisena olevista mustista
torvista vakoon lähelle viljely- (ja valitettavasti
myös rikka)kasvien juuria. Levittää voidaan
siis myös kasvustoon - ei pelkästään kynnökselle.
Sataa sataa, muttei aina ropise - välillä, kun tulee räntää. Tämän hyvän sään aikana vaihdettiin lietevaunun multaimeen letkut. Vanhoilla tuli sotkua teippauksista huolimatta. Toisenlaisen hyvän sään aikana vaunun olisi tähän aikaan vuodesta ollut syytä olla pellolla.

Sateen vuoksi työmaa jouduttiin siirtämään verstaan edestä konehallin katon alle. Hyvä puoli oli se, että henkilökunta säilyi suhteellisen kuivana. Huono puoli taas se, että peltikattoon ropisevien pisaroiden ääni peitti verstaan edessä yleensä kuultavan linnun laulun.

Näistä tuli liete läpi vääristä paikoista.
Ilmastointiteipistä huolimatta.
Uudet letkut oli sopivien metsästämisen jälkeen tilattu hyvissä ajoin tammikuussa. Saisi vaihtotyön tehtyä ennen kuin kärryä tarvitaan taas tositoimissa. Viime viikkoina kevätsäiden koristuessa letkujen perään jo muutamaan kertaan kyseltiinkin - syysrypsikasvustoon olisi periaatteessa jo päässyt. Tänään aamulla kaivattu kuljetus lopulta pihaan körötteli. Lastina 60 metriä teräslangalla vahvistettua kumiletkua.

Talon oma karja tuottaa runsaan oljen ja turpeen sekaista kuivikelantaa. Suurin piirtein samaa tavaraa, josta Jukolan Juhani totesi: "Nouskoon tarhaamme kasat korkeat kuin kuninkaanlinnan kultaiset muurit." Hitaasti kasvaneiden "laihalla" rehulla ruokittujen eläinten lanta ei kuitenkaan ole niin kultaista, että se riittäisi koko peltoalallemme. Täydennystä saamme  parilta naapurilta lietelantana. Sitä levitetään pelloille talon kalustoon kuuluvalla vaunulla, jonka perässä kulkevan multaushärvelin omistaa pari naapuria. Muodikas hybridi siis.
Muurin paras paikka olisi Juuren vieressä.
Tässä on kuitenkin erehdytty juuren viereen.



Lietteen levittäminen hajalleen pellon pintaan olisi halvempaa. Osa typestä päätyy tällä menetelmällä kuitenkin suoraan harakoille, joiden kasvua se ei juuri paranna. Siksi vaunun peräpainoksi on ripustettu yläkuvassa näkyvä letku- ja kiekkosekamelska varmistamaan elämän eliksiirin pääsy aivan kirjaimellisesti ruohonjuurelle.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Dominoilmiö

Myrskytuho
Näkymä keittiön ikkunasta.
Tuuli hiljaa henkäili pihaamme kahden palikan dominoilmiön. Kuusi aloitti ja tönäisi edeltään männyn. Kuusen tyvi katkaisi pihaan tulevan tien. Hetkeä aikaisemmin oli ilmoitettu arviolta puolen tunnin kuluttua saapuvasta koivuntaimilastista. Piti siis soittaa huoltofirmaan eli hakea moottorisaha ja metsäkuormaaja ja sonnustautua metsurin varusteisiin. Ei sitten puun poikasten matka tyssäisi viime metreillä.
Tänään ei taideta osallistua muotovaliokisaan.

Pieni polkupyörä
Ainoa vaurio multaa sarvissa.
Ajoneuvoliikenteen lisäksi katkesi tietoliikenne. Puut rojahtivat meidät nykymaailmaan yhdistävän nettikaapelin päälle. Runkojen ja oksien raivaamisen jälkeen ryhdyttiin piuhaa paikkaamaan. Kolvin ja muiden työkalujen käyttöä yläilmoissa, minkä jälkeen kaapelia koristi johtosykkyrä. Voi taas huvitella maksamalla laskuja tai tekemällä nautarekisterin ilmoituksia.
Nuoriso-osasto riemuitsi
karsimisesta kertyvästä
risumajan raaka-aineesta.

Liikenne suljettu.
Ilmajohto
Tällainen silmukka palautti yhteydet. Iloiset värit tosin peitettiin vielä teipillä

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Ennen sesonkia

Tämä toissaviikkoinen kuva on ajastaan jäljessä.
Sinivuokot alkavat jo lakastua.
Kevätkiireet lähenevät ja niiden alta pitäisi hoitaa erinäisiä homma pois päiväjärjestyksestä. Tämä aurinkoinen päivä kului pitkälti veroehdotuksen aiheuttamien yhteen- ja vähennyslaskujen parissa.

Alkuperäisrotujen kasvatussitoumukseen liittyvät sepustukset sopimuksessa olevien eläinten sukupuolielämästä viimeisen viiden vuoden kuluessa odottavat myös viimeistelyä. Kaavakkeeseen täytetään eläinten "sotunumerot" ja merkitään kullekin vuodelle tiedot siemennyksistä tai astutuksista sekä mahdollisista vasikoista. Yhteensä 10 sivua + pari kolmekymmentä sivua nautaeläinluettelon kopioita. Olisiko kellään muuten ideoita byrokratian vähentämiseksi?  Aika paksu kirjekuori tulossa. Sähköistä vaihtoehtoa ei ole. Eikä sähkö sitä työläyttä poista. Suurimmassa osassa muita sitoumuksia on, mutta sekään järjestelmä ei tällä hetkellä toimi.

Tällaista sulkuaitaa on yhdessä karsinassa,
jotta eläimen saisi kiinni mahdollisia hoitotoimia
varten. Vinossa oleva tanko pääsee keikkumaan.
Lehmä työntää päänsä yläosan leveästä
kohdasta. Painaessaan päänsä alemmas kohti
ruokintapöytää, kaula keikauttaa tangon pysty-
suoraan asentoon. Viima on iso lehmä ja
pulskassa kunnossa, joten aitaa säädettiin
alhaalla pystytangon vasemmalla puolella näkyvän
kiiltävän kohdan verran väljemmäksi.
Alta pois piti myös kiinnittää eräitä pudonneita korvamerkkejä. Johtaja lehmämme Viima oli onnistunut hukkaamaan laput molemmista korvistaan. Lehmä on niin kesy, että sen selkään voi kiivetä. Lapset yrittivät joskus keppi ja omena -menetelmällä saada rouvan liikkeelle selässä istuessaan, mutta eteneminen jäi aika vaatimattomaksi. - Taisi olla märehtiminen kesken.

Kesyydestä ei juuri ollut apua, kun piti korviin koskea. Ensin yritimme houkutella Viimaa laittamaan päänsä sulkuaidan läpi, mutta yritykseksi jäi. Pää ei tullut niin pitkälle, että suljin olisi kolahtanut kiinni. Kesy mutta tässä tapauksessa aika epäluuloinen.

Haluttaessa kiinnittää eläin ylätangossa olevat
lukitsimet käännetään tällä vivulla ylöspäin niin,
että pystyyn nouseva tanko loksahtaa yläosastaan
lukitsimen taakse.  Tankojen väli jää eläimen
kaulan levyiseksi mutta päätä kapeammaksi.
Normaalissa asennossa lehmä pääsee poistumaan
nostamalla kaulansa ylös niin, että keinutanko
kellahtaa vinoon.
Merkki saatiin paikalleen Hetken Hurmion kanssa testatulla menetelmällä telkeämällä lehmä paalin, seinän ja karsinan aidan väliin merkinlaiton ajaksi. Tarvitaan näppärä traktorikuski. Merkit onnistuttiin kiinnittämään vanhoihin reikiin eivätkä merkitsijän sormetkaan taittuneet. Vaara käsien telomisesta lehmän ja aitarakenteiden väliin on ilmeinen.
Vasikka
Myytti, Kertomuksen tytär,
on notkea tyttö.




tiistai 14. huhtikuuta 2015

Musta hevonen

Ei ole kysymys vaaleista. Lehmikarjan seassa on viime heinäkuusta alkaen asustellut hevonen. (Ruokintakuvassa 22.1. on tarkkasilmäinen saattanut havaita pätkän mustaa turpaa riimuineen.) Polle ei ole meidän, vaan erään tuttavan, jolla ei ollut eläimelle sillä hetkellä paikkaa. Hevonen oli kumminkin sen verran mukava kaveri, että omistaja etsi vaihtoehtoa teurastamolle. Meiltä kysyttiin, voisiko tamma joksikin aikaa asettua tänne taloksi. Nuorisosta ajatukselle löytyi heti lämmintä kannatusta. Aikuisilla oli ehtona, että eläimen on pärjättävä lehmien joukossa samoilla rehuilla. Erikoispalvelut kuten harjaus olisivat lasten heiniä.
Tämä "erilainen nuori" ei märehdi.

Asian luulisi olevan aika yksinkertainen: tuodaan kaviokaveri pihaan, talutetaan laitumelle ja kehoitetaan viihtymään. Osasimme kuitenkin aavistaa, että asia ei ole näin yksinkertainen, jos kysytään ely-keskuksesta. Kysyttiin, koska kysymättömyydestä saattaa byrokraatti tarkastuksen yhteydessä lähettää laskun tai kieltää tuotteiden markkinoinnin tms.

Kuka kurkkii?
Hevosen majoittamisen teki hankalaksi tilalla harjoitettava luonnonmukainen maatalous – tuttavallisemmin luomutuotanto. Tavanomaisen hevosen pitäisi olla vähintäänkin eri karsinassa, mutta mieluummin eri rakennuksessa kuin luomunauta. Samalla laitumella ne voivat olla - mutta eivät samaan aikaan. Helppohoitoisuus olisi mennyt siinä. Piti siis hakea hevonenkin mukaan luomuvalvontaan. Tarkoittaa käytännössä sitä, että luomutarkastaja tullessaan kirjaa valvovansa myös hevosta ja tekee aiheeseen liittyviä merkintöjä valvontakaavakkeisiinsa. Valvonnasta velotetaan tuntiperusteisesti, joten luomutarkastuksen kustannus nousee aikalisän verran.

Luomulehmä varmaan tuntisi olonsa luonnottomaksi, jos samojen aitojen sisällä olisi valvomaton hevonen. Huvittavinta asiassa on luomun siirtymäsäännös, jonka mukaan eläimen on elettävä elämästään vähintään ¾ luomuvalvonnan piirissä ennen kuin se saavuttaa luomustatuksen ja on luomuna myytävissä tai luomutila voi ostaa sen. Tämä 15-vuotias otus olisi siis ollut luomua vuonna 2059. Talon innokkaimmat hevosenhoitajatkin olisivat tuolloin lähennelleet eläkeikää.

Väriero havaittavissa.
Nyt hevoselle on löytynyt asunto lähempää omistajaa, joten majoitus on lähipäivinä päättymässä. Tulipahan yksi paperinpyörityskokemus lisää sekä kavionjälkiä nurkkiin. Hevosen karvaakin riittää pikkulinnuille pesäntekoon. Ohikulkijoissa herätti kesällä kummastusta valkoruskeiden lehmien seassa loikoileva musta hevonen. Joku jopa soitti varmistaakseen havaintonsa. Toivottavati kukaan ei suotta käynyt optikolla.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Keväisessä koivikossa kerran

Tässä koivujen tyvellä Latva kävi. Muutaman viikon päästä tässä on vuokkoja
valkoisenaan. Näppäräsorkkainenkaan kaveri ei niitä taida emolleen kerätä.
Eläinten pidossa tulee silloin tällöin vastaan pikku yllätyksiä. Tänään aamupuuron aikaan ulos jo ehtinyt ukki soitti pihalta. Havaintosaldona nautaeläin aitojen ulkopuolella. Havainnon pystyi vahvistamaan keittiön ikkunasta oikeaan suuntaan katsomalla. Lähilaitumen takaisessa koivikossa oli ylimääräinen tepastelija. Isännällä oli lautanen jo tyhjä, joten hän lähti tutustumaan tilanteeseen. Juuren viimekeväinen poika Latva siellä odotti opastusta takaisin kavereitten tykö. Näin näppärästi tällä kertaa. Joskus on aamulla herätty ikkunan alla tömistelevään sonnilaumaan. Silloin on suosiolla keitetty puurot vasta turvasaappaissa tehdyn, kestoltaan ennalta-arvaamattoman aamulenkin jälkeen.

Tuuli ujeltaa nurkissa ja sen ennustetaan vielä voimistuvan päivän aikana. Viuhuvien puunlatvojen seuralainen on silloin tällöin sähkökatko. On siis varauduttava sähköttömyyteen. EU-/ Evira-Mavi-Suomessa se tarkoittaa paperitöitten tekemistä pois alta.

Pykälien mukaan syntyneet vasikat on ilmoitettava nautaeläinrekisteriin viikon kuluessa syntymästä. Vasikat, joiden viimeinen ilmoituspäivä lähenee täytyy siis varmuuden vuoksi ilmoittaa nyt heti. Jos sattuvat sähköt olemaan poissa pidempään, ei ilmoitusten teko netin kautta onnistu. Lisäksi piti tulostaa huomisessa luomutarkastuksessa tarvittavia eläinluetteloita. Mapissa valmiiksi oleva virallinen nautaeläinluettelo on joihinkin tarkoituksiin hieman epäkäytännöllinen. Näitten operaatioitten jälkeen voi sitten katsoa, pitääkö jostain ovia sulkea tai kiinnittää jotain paremmin tuulta vastaan. Järki hoi!

torstai 2. huhtikuuta 2015

Siivouspäivä

Lattia lähes siivottu. Etuosa tyhjennetään ajoittain kokonaan.
Takaosaan lisätään kuiviketta tarpeen mukaan. Kuivikekerros
kasvaa kevättä kohti. Pohjan palaminen - kompostoituminen
- kuitenkin rajoittaa kerroksen kasvua.
Tähän jäi erityisen kuiva kohta. Turvetta ryöpsähti.
Karsinoissa on yleensä kaksi osastoa: olohuone ja ruokasali. Ruokintapöydän puoleinen reuna tai ruokintakehien ympärys on ruokasali ja kuivitettava osa olohuone. Ruokasalissa syödään ja olohuoneessa loikoillaan märehtimässä.Ruokintapuolen lattialta poistetaan lannat tarpeen mukaan, sitä ei kuiviteta. Olohuoneeseen taas lisätään uutta kuiviketta tarpeen mukaan. Kuivikkeen lisäsys korottaa alustaa. Lannan palaminen - siis kompostoituminen - puolestaan madaltaa sitä. Kevättä kohti elintaso siis nousee. Koiramäen talo -aikakaudella eläinten pää saattoi keväällä hipoa kattoa, koska rakennukset olivat matalia. Nyt nousuvaraa  on metritolkulla. Rekka mahtuu lavansa hallissa kippaamaan. Norsujen kasvatusta emme kuitenkaan ole harkinneet, vaikka korkeus ei ongelmaksi muodostuisikaan.

Pojat testaamassa uutta kuiviketyyppiä. Materiaali on kyllä ennestään
tuttua. Kuitua odottaa levitystä peltojen laitamilla ja laitumella erityi-
sesti vasikat kiipeilevät mielellään valkoisten kasojen päälle.



Tällä kertaa tyhjennettiin sonnien karsinan etuosa sekä terassin puoli kokonaan. Pojilla on siis olohuoneen ja ruokasalin lisäksi terassi. Terassiosalle kokeiltiin kuivikkeeksi puukuitua. Kuitu on paperitehtaan sivutuote, jota levitetään pelloille maanparannusaineeksi. Puuperäinen massa hajoaa maassa hyvin hitaasti ja lisää siten maan multavuutta ja ravinteiden pidätyskykyä.

Yleensä tavara on niin kosteaa, että sitä ei voisi kuvitellaakaan eläinten alle. Viimeksi tullut erä oli tavanomaista huomattavasti kuivempaa, joten sonnejen alustaan tarjoiltiin muutama kokeilukauhallinen.