Sarja kärrylle ja puimurille, osa 2

Ajelua viheriöllä. Puitavassa kasvustossa pääväri on yleensä
keltainen tai jonkin sävyinen ruskea. Nyt keltainen on vain puimuri.

Tätä on nyt sitten odotettu. Tänä vuonna ei erityisen suurella riemulla, mutta jotta saataisiin homma pois päiväjärjestyksestä ja jotta eräillä pohjalaisilla lehmillä olisi pötyä pöydässä. Sääennuste on muutaman päivän poikennut tämän suven yleislinjasta. Aurinko ilman sadepisaroita on nimittäin piirretty näkyviin usealle päivälle peräkkäin. Olosuhteet siis muuttuivat - ei nyt ihan suosiollisiksi - mutta siedettäviksi härkäpavun puintiin. Sato-odotukset ovat kyllä hiukan vaatimattoman alapuolella. Lisäksi tavara on märkää, mikä on syy siihen riemun puuttumiseen. Märän - on se nyt mitä hyvänsä - mutta varsinkin pavun puimista ei taida kukaan pitää erityisenä huvina. Joku puimaan jo kerennyt tuttu raportoi puimurin koneiston tarvitsemista välipesuista.

Vihreätä on, vaikkei olekaan heinää kylvetty alle. Jäykempi maalaji voisi
olla rikkojen suhteen hiukan armollisempi. Tämä rikkasuotuisa
on kuitenkin yleensä suotuisa myös itse viljelyskasville.

Papu on tuleentuneena erinomaisen rumaa. Ulkonäkö ei ehkä ole lautasellakaan pavun vahvin puoli. Tai ainakin kauneus on katsojan silmässä. Alkukesästä kasvin vihreä lehdistö (ei liity keltaiseen lehdistöön) peittää pellon pinnan hyvin ja rikkakasvien kasvu kärsiin valon puutteesta. Tuleentuneessa kasvustossa lehdet ovat kuihtuneet ja valo pääsee maahan asti. Maassa sitten vihertää ihan urakalla. Jos oikein huonosti käy, tämä viherrys kasvaa täysin läpi ja pavut, raukat sen seassa eivät kuivu puitavaan kuntoon.

Avattu pavunpalko. Satoa
liioiteltu laittamalla
mittakaavaksi aika pieni käsi.

Turhan märkää oli nytkin. Puimaan pääsi päivällä kolmen maissa. Seitsemältä kaste komensi koneen vuorokausilepoon. Näin myöhään syksyllä ei tosiaankaan tarvita digipiirtureita ajoaikojen rajoittamiseen.

Tämä viehättävä pavunvastaanottolaite lepäili puinnin ajan aurinkoisella
pellonlaidalla, muttei sitten suostunut käynnistymään, kun piti lähteä
pihaan. Kuivuriin ei olisi vielä päästykään, kun kärryllisestä ei tule kuivuri
riittävän kylläiseksi.

Ei ihan näytä samalta, mitä myymme pussissa. Kuormasta varmaan puolet on savikan siemeniä, joita lähtee pois kuivurin esipuhdistajassa.

Kylmän kesän satoa

Kaverukset Banana pink (vas.) ja Uchiki kuri (oik.).

Tänä kesänä ei ole tehty lämpöennätyksiä eikä oikein oltu edes keskiarvoissa. Tämän huomaa muun muassa kasvimaalla. Kurpitsapöpelikössä piileskelevät soikulat ovat pysyneet varsin maltillisissa mitoissa. Kurpitsoiden kasvattaminen on kivaa, ja se on ollut riittävä syy kylvää niitä yli oman tarpeen. Niitä on nyt sitten jonkun verran kaupan rekoissa ja eilisessä Osta tilalta -päivässä. Isännällä pursuavat kurpitsat korvista huomattavasti ennen kuin emännän kurpitsankasvatusinto loppuu. Emännälläkin kyllä säilöntäinto loppuu ennen kasvatusintoa.

Tänä vuonna oli parin vuoden tauon jälkeen kotoisasti banaanikurpitsaksi kutsuttua Banana pink -nimistä lajiketta. Aikaisemmin suurimmat banskut ovat olleet yleensä parikymmentäkiloisia - siis hyvin epäkäytännöllisen kokoisia. Silmillä punniten nyt lienevät isoimmat hiukan toisella kymmenellä. Katsotaan, onko vaaka aikanaan samaa mieltä. Silmäpunnituksessa on taipumusta aliarviointiin. Ainakin silloin, kun arvioi esineitä, jotka pitäisi kanniskella pitemmälle. No, sitten raahataan, jos ei jakseta kantaa - tai hälytetään lapsityövoimaa avuksi. Sitä isompaa. Pienempi työvoima on erinomaisen vakuuttunut siitä, että äiti on hyvin vahva ja turvallisen lapsuuden jatkamiseksi tätä uskoa ei väen väkisin horjuteta.

Kesä meinaa loppua kesken muiltakin kasveilta. Härkäpapu vartoo edelleen pellolla. Hamppua ei

Härkäpapukasvusto alkaa kyllä ränsistyä, mutta puintivalmista se ei vielä ole.

Lauma bioreaktoreita parantamassa ruohonkorsien ravintoarvoa.

onneksi kylvetty, kun kevät meni pitkäksi. Tattari - samoin kuin kaikki leikkuupuimurit - pitäisi kuivemmasta kelistä.

Yksi kuitenkin on, joka näilläkin leveyksillä vuodesta toiseen varmasti valmistuu ja jonka satovaihtelut ovat hiukan vähäisempiä. Ruoho nimittäin vihertää riippumatta siitä, millä puolella aitaa korret asustavat. Sellaisenaan korsisto on tietysti vähän heikkoa nälän torjuntaan. Onneksi on keksitty neljällä jalalla liikkuva mahayhdistelmä, jolle ruoho maistuu. Lukuisista mahoistaan kuuluisa lehmä säilöö kylmänkin kesän talteen sekä tietysti muuttaa sen yksimahaiselle sopivaan muotoon. Tietysti lehmälle kannattaa esim. heinänä säilöä sitä kesää talteen, jotta lehmän palvelukset olisivat käytettävissä seuraavanakin kesänä.

Rikkoja muttei rokassa

Ennen ja jälkeen. Etsi erot.

Emäntä on päivänä muutama harrastanut mekaanista rikkojen torjuntaa - bioenergian käytöstä huolimatta aikuistyövoimalla.

Yksi nurmien ärsyttävimmistä rikkaruohoista on hevonhierakka. Se runsastuu laitumilla, koska maussa on laiduntajien mielestä ilmeistä vikaa. Ei nimittäin nimestään huolimatta maistu hevollekaan. Sellainenkin täällä taannoin asusti, mutta joko eläinlaji tai kasvi on nimetty väärin. Virtahevoilla ei ole kokeiltu eikä kokeilla. Vaatisi ehkä toisenlaista aitausteknologiaa, vaikka aidassa virtaa onkin (0,000.. A). Purokin saattaa olla vähän matala ja kylmä kyseiselle lajille. Sitäpaitsi maataloushallinto ei ole tainnut  määrittää, kuinka monta lantayksikköä yksi virtahepo olisi. Lisäksi pidän virtahepoa lehmään verrattuna todella rumana, eikä makukaan taida vetää vertoja. Tästä johtopäätöksenä jatketaan hevonhierakan kitkemistä käsin. Emännän nyt käyttämä luomumenetelmä on kiskoa kasvi juurineen  irti ja tunkea koko kasvi 15000 siemenensä kera säkkiin. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin tämä pitkä ja vankka juuri tekee hyvää maan rakenteelle - toisin kuin kitkijän selälle.

Reilu parikymmentä vuotta sitten emäntä sivisti itseään lypsämällä yhden suven saksalaisia lehmiä. Hierakkaa pidettiin aika riesana ja siellä sitten kuljeskeltiinkin laitumilla reppu- tai sivelyruiskun kanssa täsmätarjoilemassa rounduppia hierakan lehdille. Suomessa se tuntui olevan pienempi ongelma siihen aikaan, mutta aika monella on tuntuma, että hierakkavaiva olisi viime vuosina lisääntynyt.

Palsami on hierakkaan verrattuna aika ergonominen; juuri on vain kevyesti maassa kiinni ja varsi katkeaa helposti. Irti, varsi poikki juuren yläpuolelta ja pinoon. Ennen siementen tuleentumista.

Maalaji oli sellainen, että ojan pohja ei kanna, joten pitkillä saappaan varsilla ei pitkälle pötki, vaan juuttuu syvälle. Käytännöllinen työasento oli paikoin tämä spagaattiharjoitus, mutta miten tästä pääsee leveällä kohdalla pois niin, että vesi pysyy saappaan ulkopuolella. Kahdella kostealla läikällä sääressä selvittiin. Nekin saattoivat johtua murtuneesta saappaanvarresta eikä puutteellisista akrobaatin taidoista.

Toinen riesakasvi ei esiinny pelloilla, vaan paikoin esim, ojan varsilla. Täällä oli aikoinaan pihassa koristekasvina jättipalsamia. Se alkoi vähitellen koristaa muitakin paikkoja kuin kukkapenkkiä, joten häätötuomio tuli  myös sieltä kukkapenkistä. Nyt sitä on vielä yhden ojan varressa. Paikka tuli toissasuvena hyvin kitkettyä, mutta vuosi sitten seuranta unohtui. Silloin nypittävää olisi ollut varmaan aika vähän. Nyt tämä unohdus kostautui ja emäntä vietti eilistä päivää kutakuinkin ojan pohjalla. Onneksi tuuli. Edellisellä kerralla oli nimittäin lämmintä ja tyyntä. Olosuhteet ojanpohjalla ovat laajamittaiselle ilmahyökkäykselle täydelliset.