Hämärähommia ja vähän sadettakin

Eilen oli ohjelmassa viilentyneen härän kotiutus reko-kierroksen kautta. Startti oli jo aamupäivällä. Ensin jätettiin muutama laatikko vihanneksia (mm. myöhemmin mainittavat salaatit) Hollolan puolelle. Sitten suunnattiin leikkaamolle, josta kruisattiin Hyvinkäälle Knehtilän tilalle täydentämään siellä asiakkaita palvelevaa kyyttöpakastinta. Aikaa oli sopivasti leikkaamon sulkemisen ja Töölön rekon alun välillä. Paikalla tavattu juuri Helsingistä palannut Knehtilän isäntä kertoi matkansa kestäneen, koska liikennettä oli välillä pysäytetty. Syynä olivat ilmeisesti kaupungissa samaan aikaan pistäytyneet Obama ja Medvedev. Tämähän tiesi meille kiirettä. Nyt pitäisi päättää, kummalle loput härästä kannattaa myydä, Obamalle vai Medvedeville. Kumpi olisi mainosarvoisempi asiakas? Tietysti Töölöön ehtimiseenkin piti jättää riittävä ruuhka- ja pysäytysvara. Ja ehkä vierailujen turvatoimista vastanneet komisariot eivät olisi pitäneet kyyttöhuutokauppaa riittävänä syynä päästää kyseisten herrojen puheille.

Reissuun lähtö oli aamupäivällä. Ensimmäisen kolmenkymmenen kilometrin jälkeen tuli mieleen, että matkaan lähteväksi kasatuista varusteista saappaat ovat edelleen kotona oven suussa. Iltapäivällä körötettiin kolmostietä kohti Töölön rekoa ja tuulilasi kertoo, että tässä vaiheessa saappaita oli pikkuisen ikävä - noin ennakoivasti siis, autoon sisälle ei vesi sentään tule.

Kyyttö jäi kotimaan kulutukseen ja helsinkiläiset saivat osansa. Kauppamatkailun vuoksi lastenhoito toteutui teleliikenneyhteydellä. Ensimmäinen soittaja tiedusteli tarkennuksia pinaattilettujen valmistusmenetelmään. Kaikkea pinaattia ei siis ole myyty, vaan varsinkin vähäikäisimpien kotikuluttajien riemuksi sitä riittää runsaasti myös kotikulutukseen. Toisen soittajan ongelma taas koski hiiliatomeidenn grafiitissa muodostamien sidosten ominaisuuksia. Kuinkahan laajaan aihekirjoon olisi päästy, jos myös lopuilla neljällä olisi ollut kiireellistä kysyttävää.

Isäntä kuutamourakoimassa.

Päivät ovat jo aika lyhyitä. Keväällä kylmän yön edellä harsoja leviteltiin luonnonvalossa lähelle puolta yötä. Muutama päivä sitten oli vähän vastaava keikka. Illalla tuli tieto isomman salaattisatsin tarvitsijasta. Sääennuste lupasi kylmää yötä, joten päätettiin ryhtyä turvatoimiin salaatinkerien kuntoluokan varmistamiseksi. Lyhyt päivä oli auringon puolesta jo päättynyt. Kohtuullisen täysi kuu tuurasi päivävuoroja tekevää valaisinkollegaansa siinä määrin, että operaatio oli kuutamokeikka ihan sanan konkreettisessa merkityksessä. Tilattujen kerien kerääminen samantien valmiiksi vaikutti vaivattomammalta ratkaisulta kuin harsojen levittely. Tai kyllä harsojakin leviteltiin, mutta ei sitten niin paljoa. Nykyaikaisten otsalamppujen valovoimasta huolimatta kerien ulkonäkö vielä tarkastettiin äsken mainitun päivävuorolaisen palattua sorvin ääreen.

Ostitko tilalta?

Lehtikaalien joukkoon on ilmiselvästi piilotettu aarre. Aarteen näyttäjä
näyttäytyi osta tilalta -päivään nähden dagen efter, joten emme pystyneet
tätä mielenkiintoista tietoa hyödyntämään markkinoinnissa. Tosin ei ole
varmuutta, tuoko aarre juurten tuntumassa makua vai sivumakua.

Viikonloppu vietettiin osta tilalta -päivän merkeissä. Meille tämä tietysti oli myy tilalta -päivä. Oli ihan mukava välillä pystyttää vihannestiski kotiin kylmiön eteen sen sijaan, että pakkaa sen ensin pakettiautoon ja sitten purkaa ja taas pakkaa ja purkaa. Lihapakastimen siirtely on sentään helppoa. Ei ole siis torikauppiaan rutiineja ja ammattitaitoa ehtinyt kertymään.

Perjantai-iltana tuli hetken mielijohteesta leivottua
kurpitsapiirakka, joka laitettiin tarjolle osta tilalta -kahvioon.
Ajatus oli syödä yli jääneet itse saunasta tultua. Iloisesti
yllättäneen asiakasmäärän ansiosta tuumasta
toimeen ei kuitenkaan päästy, tai siis toimi vaihtui uuden
piirakan leipomiseksi seuraavana päivänä. Tämä ei
varsinaisesti ollut ongelma. Raaka-aine ei ole loppumassa.

Viime vuonna tilaisuus oli aika rauhallinen ja nytkin oli suunniteltuna, mitä kerkeää tekemään samalla, kun päivystää asiakkaita. Suunnitelma meni mönkään. Paikalliset tiedotusvälineet olivat ottaneet tosissaan tapahtuman levittäytymisen pitkin maakuntaa. Maakuntalehden perjantainen numero oli poiminut netin osta tilalta -sivulta alueen kohteet ja niiden esittelyt.

Tästä esittelystä muutaman päivän reissussa ollut isäntä luki, että meillä on päivän kunniaksi tavattavissa luomulehmä ja leikkuupuimuri. Emäntä vain oli alkusointuja keksiessään unohtanut, että talon puimurin puolikas odotteli poutaa naapurikylällä. Sääennuste sentään oli tarkistettu, että puimassa ei olla.

Lehden lisäksi asiasta intoutui maakuntaradio. Perjantai-iltapäivällä emännälle soitettiin ja kysyttiin, voiko tilalle tulla meitä jututtamaan saman illan osta tilalta -aiheiseen lähetyksen pätkään. Aina valmiina, vaikkemme koskaan partiossa ole olleetkaan. Isäntä tunnusti tämän puimurin matkoilla olon radioaalloilla, joten koneen kotiutuksen perään kyselijöitä oli seuraavana päivänä useampia. Emännän ja isännän kanssa samalta vuosikymmeneltä oleva vanha puimuri oli onneksi jätetty taloon silloin, kun nykyään aktiivipalveluksessa oleva puolikas ostettiin. Varalle jättämisessä oli kyllä ajateltu esim. viipyviä varaosia tai yhtäaikaista käyttötarvetta toisen puoliskon omistajan kanssa. Nyt se tarve oli kuitenkin markkinointilupausten lunastaminen ja tulihan sillä hyvä mieli muutamalle noin metrin mittaiselle. Luvatun (tämäkin lupaus piti) sateen vuoksi puimuri tosin jätettiin ajamatta hallista pihalle, jotta sen katselu olisi miellyttävää myös sille huoltajalle, joka ei halua kiivetä hyttiin.

Näillä eväillä osta tilalta -väkeä ilmaantuikin sitten selvästi edellisvuotista enemmän ja suunnitellut oheistoiminnat siirtyivät suunniteltua myöhemmäksi. Kahviota varten edellisenä päivänä leivotuille pullille kaivettiin jatkoa pakastimesta ja kasvimaalle körötettiin useamman kerran hakemaan lisää myytävää. Varastoonkin oli haettu tuotteita aika varovasti. Päivän mittaan oli kiva myös kuulla, että moni oli joko käynyt jollain toisellakin tilalla tai oli menossa. Eivät menneet hukkaan tilallisten vaivannäkö eivätkä ne paikallisten medioitten ponnistelut seudun eläväisyyden eteen. Samoissa merkeissä varmaan tavataan ensi vuonna. Sitä ennen tietysti jossain muissa merkeissä tai ilman merkkejä. Tattari saatiin tänään puitua loppuun, joten nyt on tämän vuosituhannen Sampokin kotiutettu sen nelisenkymmentä vuotta vanhan Claysonin kaveriksi.

Tattarin nielijä työssään.

Tattarin talletusta

Puimurin tuutista tullutta tattaria. Alapuolella tämänvuotista ja ylempänä
otos aikaisemmalta vuodelta. Savikan siemeniä näkyy molemmissa, mutta
määrässä on eroa.

Tattarit piti puida menneellä viikolla, mutta kesken jäi. Parhaannäköinen lohko ei ollut vielä valmista. Vähemmän parhaat lohkot korjattiin, mutta toimenpide saattoi olla lähempänä kadon- kuin sadonkorjuuta. Tavaraa kyllä kertyi, mutta siitä valtaosa oli savikkaa, jolle edelleenkään ei ole kaupallista käyttöä. Maistelin kyllä kuormasta. Maku oli ihan siedettävä, mutten luottanut markkinointikykyihini niin paljon, että olisi ollut järkeä ryhtyä kuivaamaan poislajiteltuja kuutiometrejä. Ties vaikka tarvitsisi vielä uuselintarvikeluvankin.

Savikka piti saada pois tattarin seasta ennen kuivuriin päästämistä. Tässä
siemeniä lasketaan seulan läpi. Seulan alustasta savikoita tyhjennettiin kairalla
etukuormaajan lumikauhaan. Aika räpeltämistä. 

Savikan sekainen tattari työllisti kuivauksessa ylenmäärin. Nihkeä siemenmössö ei suvainnut valua ja liikkua laitteistossa, vaan holvasi missä vain mahdollista. Jos muinaiset roomalaiset eivät olisi holvirakennetta aikanaan keksineet, olisi inspiraatio varmaan tullut jollekulle märän viljan kanssa kaatosuppilon vieressä hikoilevalle. Tai ehkä sille palelijalle, jonka talo lakkasi lämpiämästä, kun hake holvasi siilossa.

Mistä se savikka sitten kiusaksi tuli? Kylmänarka tattari voidaan kylvää vasta, kun kristallipallo, sammakonkoipi tai Pekka Pouta kertovat viimeisten hallojen menneen. Tänä vuonna työhön uskaltauduttiin toukokuun lopussa. Sateeton hellesää oli tuolloin kuivattanut maata niin paljon, että itäminen oli hidasta ja epätasaista. Itämisen jälkeen tuli vielä pari kylmää yötä, jolloin myöhemmin itäneet pienimmät tattarit paleltuivat. Harvaksi jääneessä kasvustossahan oli sitten tilaa oloihin täydellisesti sopeutuneille oheiskasveille. Kylvön viivästäminenkään tuskin olisi auttanut, sillä pouta jatkui ja maa kuivui entisestään. Väärä kasvi siis tälle vuodelle. Viljely ei suinkaan ollut taitamatonta. Sitä tässä seliteltiin.

Vasemmalla kurpitsalyhty versio 2. Oikealla oleva versio 1, jonka hymyä voisi luonnehtia jo aika hyytyneeksi, tehtiin puolitoista kuukautta aikaisemmin. Kuten kuvasta voi uskoa, kurpitsasta 95 % on vettä. Arvelin oranssiksi ehtineitten kurpitsoitten käyvän paremmin kaupaksi, joten kaiverruslupa tuli vielä vihreälle kurpitsalle, jonka ei enää arvata ehtivän valmiiksi.

Vihannes- ja lihateltta

Kasvis&kyyttö-telttamme Lahen luomu&luonto -festivaalilla. Teltasta ei tosin näy kuin katoksen takareunan alaosa. Etureuna on maisemoitu rullaantumattomalla kyyttö-roll upilla (=vanerilevy) sekä isännän floristin kykyjen tuottamalla viehättävällä kukka-asetelmalla: hamppua, punaista lehtikaalia, auringonkukkaa ja pari nippusidettä. Jos toteutus olisi jäänyt emännälle, olisi nippuside todennäköisesti korvautunut paalinarulla.

Hyvältä tuoksuu. Tokaluokkalainen tuli kerran näitä keräiltyään
nipun kanssa auton kyytiin ja ihmetteli, mikä täällä
tuoksuu. Tuoksunlähteen diagnosoituaan ehdotti sitten,
että otetaan valkosipuleita mukaan, kun mennään pitkälle
automatkalle.

Viikonloppuna tuli käytyä festareilla. Soittoharrastuksille ei oikein ole viime vuosina ollut aikaa ja mallasohran viljelykin loppui kohta kymmenen vuotta sitten, joten emme olleet esiintymässä emmekä pitäneet kaljatelttaa. Tapahtuman järjestäjien tavoitteena lieni myös saada tilaisuuteen yleisöä, joten muusikon paikkaa tuskin olisi ollut tarjolla, vaikka soitannollisia harrastuksia olisi ehtinyt jatkamaankin.

Eilen lohkoa vaitaneitten poikien lounasneuvottelu. Märehtijällä
lounastapaaminen voi hyvin olla myös  ruokailun jälkeen. Märepalaa
vaan pötsistä ylös, niin ei tarvitse suu tyhjänä neuvotella. Etualalla
selin johtaja Nurmi. Herra Oleksi oli ottanut paikan
mainoskärryn varjosta pari metriä kuvan ulkopuolelta.

Olimme siis Lahen luomu&luonto -festivaalilla ja teltaltamme sai vihannesten ja lihan lisäksi hamppua ja papua. Tuotteiden nautinta-aluetta ei ollut rajattu, vaan ne sai poistua nauttimaan teltan ulkopuolelle. Luulen, että suurin osa asiakkaista käytti ne vasta festivaalialueen ulkopuolella. Tästäkin toiminnasta piti toki tehdä terveysvalvontaan ilmoitus, mutta luulen, että byrokratia oli kevyempää kuin kaljateltan pitämisessä.

Festivaaleilla oli ihan kivaa, mutta keikkabussin pakkaaminen otti kyllä voimille, kun ei oikein tiennyt mitä ja minkä verran kannattaisi ottaa ja miten ne paikan päällä järjestellään.  Menekki otettiin varman päälle ja vain palsternakat loppuivat kesken. Pinaatin ja maissin kysynnän yliarvioinnin positiivinen puoli oli se, että ylijääneet tuli säilöttyä omiin pakastimiin. Varta vasten ei varmaan olisi eilen toimertunut, mutta nyt on pari kolme lisäpinaattikeittoa taas turvattu. Pienokaiset hurraavat tässä kohtaa. Myös pinaattiletuille hurrattaisiin.

Tänään on sitten palattu päiväjärjestykseen ja ajettu puimuri pellolle tattaria pyydystämään. Härät morjestettiin kasvimaalle mennessä ja sieltä tullessa. Kasvimaalta kerättiin yhtä ja toista. Isompien ja pienempien kurpitsoitten lisäksi saaliiksi tuli muun muassa valkosipuleita. Paljon paremman tuoksuisia kuin ne vieruspenkkiläisen syömät. Tiedä sitten, mitä vieruspenkkiläinen sanoo, kun emäntä on näitä leipänsä päälle urakalla leikellyt. Festivaalieväsleipien päälle laitettiin asiakaskadon pelossa vain juustoa ja kurkkua.