Uuden vuoden klapit

Uuden vuoden siistiminen, kun joulusiivouksen jäljet ovat jo
havaitsemattomissa. Nompparellin (vas.) porukka on saanut etuosan pahnat
järjestykseen, mutta takarivin pojilla näyttäisi olevan vielä röykkiön loppu
tasoitettavana.

Uuden vuoden sääennuste aiheutti varautumistoimia. Klapia laatikkoon,
laatikot pulkkaan ja klapit keittiöön. Kaikenlaisia riskejä otetaan, mutta
puuroton aamu olisi jo liikaa. Tuulisen yön jälkeen sähköllä saattaa
olla hyppymatkaa. Tee ajateltiin tehdä termoksesen valmiiksi jo illalla.

Tänään on ollut vuoden vaihtumiseen liittyvien rituaalien vuoro. Kirjattiin ylös traktorien ja kuivurin tuntilukemat, sähkömittarin lukemat, laskettiin paalit jne. Rituaalivälineiksi riittivät kynä ja paperi, ääntä lähti lähinnä avustavasta työvoimasta. Sitä lähtee erityisesti silloin, kun avustava työvoima (2 kpl) on keskenään erimielistä tai vaihtoehtoisesti hyvin innoissaan jostain. Kautta maailman suositut myöhempään vuorokauden aikaan sijoittuvat äänekkäät mutta ruutiset rituaalit jätämme suosiolla niille, jotka eivät ole koskaan viettäneet uuden vuoden päivää hiihdellen jäljittämässä metsään paukkuja karanneita nautoja. Emäntä ei ole, mutta isäntä on nuoruudessaan sitäkin lajia kokeillut. Kyytöt ovat pysytelleet kotona, mutta eivät ne lehmän hermoistaan huolimatta uuden vuoden öinä varsinaisesti ole levollisuutta huoukuneet.

Paalien laskennan tulos vahvisti aikaisemman arvion, että niukasta sadosta huolimatta rehu ei lopu ennen kuin uutta taas kasvaa. Teurasruuhkan muodostamiselle ei siis sen puolesta ole tarvetta. Tähänastinen syksy ja alkutalvi on tosin syöpötelty ylivuotisia heiniä. Viime suven korsiin siirrytään vasta nyt. Toivottavasti turpien omistajat ilahtuvat tuoreemmasta rehusta ja toivottavasti pötsit eivät tykkää pahaa menneen kesän säillä sokeripitoiseksi kasvaneesta heinästä.

Vähän vielä jouluhymyjä, kun loppiaiseen on vielä turvaväliä.

Uuden vuoden tienooseen on luvattu lumisateella terästettyjä kovia tuulia osin epätyypillisestä suunnasta. Oivallista säätä istua pirtissä, paitsi että pirtti käy koleaksi, jos tuuli ja lumi järjestävät sähkölle hyppymatkaa. Sähkö ei kumminkaan ymmärrä hypätä juuri lämpökeskuksen stokerin virtapireihin. Lämpö siis tulee hakkeesta, mutta hake siirtyy varastosta palelemaan sähkön voimalla. Itse asiassa lämpökeskuksella oli juhlapyhän aattojen tapaan pientä remontin tarvetta, joten varaajassakaan eivät ole lämmöt valmiiksi korkeimmillaan.

Klapit ja halot liikkuvat onneksi lihasvoimalla ja niitten liikuttaminenkin lämmittää. Agregaattia tarvitaan vasta sitten, kun lehmien juomasammioissa alkaa pohja häämöttää. Ihmisten vedet hakee lyhyen aikaa vaikka ämpärillä purosta. Lehmien litramäärillä olisi kyllä vesitornissa puolensa - painovoima - niin kauan kuin sitä riittää - tehoaa vaikka sähkö olisi poikkikin. Laiskemmat naudat tosin nytkin särpivät välillä lunta silloin, kun eivät viitsi löntystellä juoma-altaalle. Suositusta lumen syönnin välttämisestä ne tuntuvat noudattavan yhtä hyvin kuin noin kolmi-nelivuotiaat yleensä.

Kohti lanttulaatikkoa

Valopäät pimeänä. Terveisiä Töölön rekosta! Näin me yleensä pukeudumme kaupungissa käydessä. Huopatossut eivät näy kuvassa.

Knehtilän joulumarkkinoille olimme
saaneet Korvatunturilta henkilökuntaa
lainaan. Kuvan tonttu päivysti
maistiaistiskillämme molempina
markkinapäivinä -
grillimakkarataukojansa
lukuunottamatta.

Hyvä Tuomas joulun tuopi. Kiirehdimme tämän tunnetun airuen edelle ja veimme tai toimme joulun palasia osallistumalla joulukuun reko-myynteihin ja joulumarkkinoihin. Nyt Tuomaan päivän häämöttäessä ollaan jo asetuttu kotinurkkiin ja nostettu pakastimet pois autosta. Täältä kotoa on jostain syystä haettu lanttuja ja jauhoisia perunoita normiviikkoa enemmän.

Reko-keikat tehtiin isännän kanssa ihan kahdestaan, mutta Knehtilän joulumarkkinoille ilmoittautui molempiin päiviin mukaan hiippalakkinen joulutonttu. Aidot Korvatunturin tontut ovat kuulemma yleensä ikivanhoja. Tämä mukaamme lähtenyt taas oli niin uutta mallia, että oli kehittänyt oma-aloitteisesti itselleen osallistumismotivaation päivän päätteeksi luvassa olevasta glögistä ja joulutortusta, ehkä pihalla myynnissä olleella grillimakkarallakin oli osuutta asiaan. Tontun mukaan ottamiseen taas oli helppo motivoitua kuvittelemalla, että riittävän monta kertaa myyntipuheitamme kuultuaan, tonttu hoitaa markkinat ja me isännän kanssa maistamme vaikka sitä makkaraa ja katselemme, mitä muuta on myynnissä. Toistaiseksi muuhun tarjontaan tutustuminen on jäänyt aika vähiin.

Markkinoitten jälkeen kruisailtiin vielä Helsingissä ja Lahdessa lihalastin kanssa, mutta nyt voisi keskittyä lanttulaatikkoon ja kirjanpitorästin purkamiseen. Meillä paistetaan kyllä lanttulaatikkoa muulloinkin kuin jouluna, mutta juhla eroaa arjesta sillä, että sekaan lorautetaan maidon sijasta kermaa. Tuo toinen mainittu keskittymiskohde - kuittien naputtelu - ei varsinaista joululomatunnelmaa tuo, mutta eipä näyttänyt sopineen kesäohjelmistoonkaan. No, ehkä sen voi tehdä tonttulakki päässä glögimuki tietokoneen vieressä. Ei teekään ole koskaan näppäimistölle kaatunut.

Näitä oli jossain vaiheessa olevinaan paljon suhteessa jäljellä olevaan myyntiaikaan, mutta nyt on joka palalle löytynyt pyhiksi pöytä.

Käry kävi

On se vuodenaika, jolloin toteaa, että tänäkään vuonna joulukortteja ei tullut väkerrytettyä ajoissa. Pääasiallinen syy lienee nuorison iän myötä lisääntynyt kritiikki taiteellisia kykyjään kohtaan. Osalla vaikuttaa ehkä sekin, että kännykkää ja askartelutarvikkeita on hankala pitää yhtä aikaa kädessä. Postilaatikosta on toistaiseksi löytynyt vasta firmojen tervehdyksiä ja kalentereita. Oman tervehdyksensä lähetti myös ely-keskus. Lähetys sisälsi pari paperipumaskaa ja palautuskuoren. Jouluiseksi oli luokiteltavissa postitusajankohdan lisäksi pumaskojen päälle kirjoitettujen "jää tilalle"- ja "palautetaan ely-keskukseen" -tekstien värivalinta.

On myös mahdollista, että lähetyksen syy ei ollut joulun lähestyminen, vaan raadollisesti se, että loppukesällä teurastetun hiehon osalta osa paperitöistä oli unohtunut ja tehty viiveellä. Ely-keskus siitä nyt kainosti huomautti. Unohduksen hintalappukin varmaan joskus selvinnee.

Ristiintarkastustyypin 1 valvonta-ajo 6480 tuotti tulosta.

Eläimen poisto pitää ilmoittaa nautarekisteriin kolmen päivän kuluessa. Tämä oli hoidossa. Kyseinen Muhkea-hieho oli kuitenkin listattuna myös sopimukseen alkuperäisrotujen kasvattamisesta. Sopimuksen olemassaolo ja siihen kuuluvien lehmien henkilöllisyydet eivät poistopäivänä ilmeisesti ollut päällimmäisenä mielessä. Itse asiassa taisimme lehmän autoon saatellutta isäntää lukuunottamatta muut olla kummipojan syntymäpävillä.

Perjantain toimintaa purolla. Ympäristökeskuksesta käytiin
mittailemassa ja vaa'ittamassa patojen ja rantojen korkeuksia. Tarkoitus on
seurata lähteekö virta syömään vai onko eroosiosuojauksissa onnistuttu.

Tällaisen sopimuseläimen poistamisesta ja sen korvaamisesta toisella olisi pitänyt ilmoittaa ely-keskukselle 15 päivän kuluessa tapahtumasta. Itse muistin määräajan olevan kymmenen päivää, mutta se on näemmä muuttunut suopeampaan suuntaan. Reilu kuukausi myöhemmin Muhkea ja paperityöt kuitenkin putkahtivat jostain mieleen ja tarkistin, että sieltähän se sopimuslistalta löytyy, enkä ole ilmoittanut sitä korvatuksi. Sitten piti vain valita, mikä reilusta puolesta tusinasta korvaavaksi kelpaavasta eläimestä korvaajaksi merkitään. Tämän viiveellä mieleen tulon olivat viraston tietokoneet nyt huomanneet.

Ajankohtainen kuva, joka liittyy tekstin aiheeseen vain hyvin välillisesti.
Lämpötila on vallinnut myös nollan alapauolella.

Byrokratiaa pitäisi vähentää, mutta jostain syystä tätä "sopimusta alkuperäisrotujen kasvattamisesta" ei voida tehdä niin, että sovitaan, mikä määrä sopimuskelpoisia eläimiä kasvatetaan. Sen sijaan jokainen eläin pitää olla sotunumerollaan yksilöitynä ja eläimen poistaminen aiheuttaa aina muutaman paperin tai pdf:n lähettämisen ely-keskukseen. Joku virkailija ne sitten vastaanottaa ja sopiviin tiedostoihin merkitsee. Tämän lisäksi sopimuskauden päätteeksi tehdään selkoa eläinten sukupuolielämästä edellisen viiden vuoden ajalta. Rastitetaan siis lomakkeeseen, onko ne astutettu vai keinosiemennetty ja onko tuloksena ollut vasikoita vai ei. Ja nämäkin kai sitten joku tarkastaa. Tai sitten ne vaan siirretään sopivaan arkistoon. Jälkimmäinen voisi olla kansantaloudellisesti järkevämpää. Muhkean tilalle tuli muuten nätti ruskeanvoittoinen Onega-hieho.