tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kylvellään


geotrim
Kevättyöt pelloilla pitäisi ajoittaa niin myöhään, että talven jäljiltä kevätkostea pelto ei tiivisty koneitten alla tai tartu niihin ja niin aikaisin, että itäville kasveille riittää kevätkosteutta. Optimiaikaikkuna on joskus aika lyhyt. Näköala traktorin kopista - pölypilvi todistaa, ettei ole enää liian märkää. Näissä oloissa nykytekniikka ei ole yhtään hullumpi lisä työkalupakissa tai tässä tapauksessa kojelaudalla.
Louhi piiloutuu kyvökoneeseen.
Huhtikuun lopulla oli lämpimämpää kuin usein juhannuksena. Kevät pääsi siis miltei yllättämään tilallisen vähän niin kuin talvi autoilijan. Talven työlista jäi vaiheeseen. Kirkas mielikuva on, että talvi on ollut turhna lyhyt ennenkin. Tai sitten se työlista on turhan kunnianhimoinen. Sitten voisi kai sanoa, että homma alkaa olla aika hioutunut, kun voi valmiiksi ruksitun työlistan kanssa pyöritellä peukaloita esim. maaliskuun lopusta kylvöjen alkuun - siis aina lehmän passauksen välillä. Tälle tasolle emme kuitenkaan vielä ole yltäneet ja epäilen, ettei vielä vuoden päästäkään olla. Mahdollisuus moiseen saavutukseen toistuu kuitenkin vuosittain vielä hyvän aikaa. Eläkeikäähän pyritään nostamaan ja työuria pidentämään.

Peltopuolella ensimmäinen varsinainen kylvös oli härkäpapu. Viimeiset menevät maahan tänään. Loppuviikon lämpötilat näyttävät siltä, että itäminen ei sitten ehkä ole järin ripeää. Pienemmässä mittakaavassa istutettiin perunaa ja kylvettiin hiukan hernettä, hiukan porkkanaa ja vielä hiukemmin palsternakkaa. Näiden lisäksi on taimikennoissa itämässä ja itäneenäkin kaaleja ja salaatteja. Ne pitäisi saada pysymään riittävän lämpiminä ja hyvässä valossa. Optimista joudutaan ennusteen mukaisilla säillä hiukan tinkimään, kun käytössä on (kulahtanut) karvalakki-luokan kasvihuone. Katsotaan mitä tulee. Viime vuonna säät aika hyvin suosivat taimien kasvatusvaiheessa. Paremman eristyksen vuoksi käytössä on myös kasvihuonelampulla valaistu vanha verstas.

Viimevuotiset maissit ne siinä töröttävät. Tähän tuli hernettä ja porkkanaa,
kun maissit oli saatu maanrakoon.
Muutamia sopivia vihannessiemeniä löytyi ranskalaisen puutarhaliikkeen verkkokaupasta. Liikettä pitävä mösjöö oli kovin otettu kaukaisesta pohjolasta tulleesta tilauksesta. Pitänee tarjoilla eksotiikkaa ja lähettää herralle kuva kasvihuoneesta luontaisessa ympäristössään, jos perjantaiksi ennustettu räntäsade toteutuu. Putiikki oli nimittäin Välimeren rannalla eikä esim. monipuolisemman ilmaston Alpeilla.

Huurteisia papuja yhtenä kylvöaamuna.  Teknisistä yksityiskohdista epätietoisille kerrottakoon, että kuva on kylvökoneen takaa.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Sokeri- ja liikennevalistusta

Vielä yhtä tai kahta odotellaan. Loru ja vähän tuoreempaa Runoutta.
Uudet vasut alkavat tältä vuodelta olla aika vähissä. Sen sijaan käsillä on se aika vuodesta, jolloin etsitään leveitä koneita traktorin perään ja lähdetään tukkimaan teitä. Huljalan ruuhkissa vaikutus ei tosin ole kovin suuri. Sokerijuurikkaita, jos niitä talossa vielä kasvateltaisiin, varmaan jo menisi maahan näillä säillä. Luomusokeri ei kuitenkaan tämän valtakunnan tuotteisiin kuulu, joten luomumakeaafennoelämää  voi halutessaan viettää hunajan voimalla.

Emäntä kokeili joitakin vuosia sitten makeilua kotikasvimaalla silloin toistakymmentä vuotta vanhoilla sokerijuurikkaan siemenillä. Itivät ja satoakin tuli. Osan tosin koversivat myyrät. Punajuurille tapahtuu samaa, mutta tämä sopi kai niille myyrille, jotka eivät halunneet väritahroja kuonoonsa. Emännän makeilun lopputulos oli purkillinen siirappia. Siirappi oli aromiltaan maltaista, makeaa ja ennen kaikkea työlästä valmistaa. Väestön sokerin saanti ei todennäköisesti ylittäisi kansanterveyslaitoksen suosituksia, jos siirapin keittely kotona olisi ainoa vaihtoehto makeaan elämään. Piparkakuista tuli hyviä.

Kunka kiireisesti ajellaan nostolaitteissa olevan koneen perässä? Traktori on
ollut matkalla samaan suuntaan kuin auto, vilkutus ja käännös oikeaan.
Ajoikohan auto turhan lähellä. Isäntä on tässä tilanteessa ollut,
eikä hän ollut tapauksen autoilija.
Takaisin niihin leveisiin koneisiin. Traktorin perässä kulkevaa kalustoa on kahta tyyppiä. Niitä, jotka keikkuvat nostolaitteissa ja niitä, joita hinataan. Nostolaiteaparaatin kanssa pystyy tarvittaessa väistämään lähemmäs reunaa - sillä edellytyksellä, että kohdalla ei satu olemaan kaidetta, heijastintolppia, pyöräilijöitä tai postilaatikoita. Isäntä onnistui kerran kylillä niittämään postilaatikon juolannostimella. Tapauksessa oli kuitenkin onni onnettomuudessa. Postilaatikon omistaja suorastaan ilahtui tuhosta kuultuaan. Hän oli näet juurikään vastaanottanut postilta ilmoituksen, että laatikko on siirrettävä toiselle puolelle tietä. Nyt oli irroitustyö tehtynä ja itse laatikko oli selvinnyt vahingoitta. Vähän sama tietysti päti omiin sillankaiteisiinkin, silloin kun niihin osuttiin. Olivat nekin uusimisen tarpeessa. Muistakaa nyt kumminkin turvavälit ja ohittakaan vain paikoilla joissa on näkyvyyttä. Aika harvoin niitä postilaatikon siirtomääräyksiä kuitenkin tulee.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Etsivä löytää

Tästä voinee päätellä, kummallla puolella aitaa on mielenkiintoisempaa. Jääski ei pujahtele aidan ali.
Vasikat eivät vielä ole tältä keväältä loppuneet. Päätelmä on tehty jäljellä olevien mahojen tyypillisestä pulleusasteesta utarehuomioilla täydennettynä. Uusin pienokainen havaittiin tänä aamuna. Eilisen iltapäivän uutuus kanniskeltiin ehtoon edellä varmuuden vuoksi sisälle luvatun räntäsateen vuoksi. Emäntä harrasti siis kyykkää vasikka sylissä -jumppaa. Vasun kävelyttäminen olisi vähemmän hikistä, vaikkakin epäergonomista. Tulokas jäkitti kuitenkin sen verran vastaan, että emäntä valitsi kuntoa kohottavamman metodin - ja hikoili. Oli tullut pukeuduttua tarkkaile tilannetta tuulessa -työhön. Räntäsade tuli sitten vasta tänään.

Aamulla hallilla makaili käytävällä somasti pahnakeon päällä kovasti eilisiltaisen näköinen kaveri. Emäntä tietysti ajatteli, että karsinaan emon kanssa tuotu vasu on livahtanut aidan raosta. Pienokainen syliin ja suunta emon luo. Siellä makaili kuitenkin jo samannäköinen lapsukainen seinän vieressä. Piti siis lähteä etsimään huoltajaa toisen puolen karsinasta. Tämä tehtävä oli helppo. Okta-hieho tuijotteli niin herkeämättä aidan raosta vasikan suuntaan.

Lämpö- ja kosteusolosuhteiltaan onnistuneesti
valittu piilopaikka.
Iltapäivällä edessä oli selvästi hankalampi tehtävä. Nyt hukassa oli vasu eikä emo. Vasikat mahtuvat huomattavasti pienempään piiloon, kuin lehmät. Okta huuteli tasaisen tahtiin ja tuijotteli käytävälle päin. Isäntä ja emäntä kiertelivät ympäriinsä. Ensin katsottiin hallista kaikki vasikanlevuiset raot ja kolot. Sitten jatkettiin ulkopuolella. Satoi räntää, joten uutukaisen oleskelu taivasalla ei ollut toivottavaa, vaikka sen sieltä tietysti olisi helpommin äkännyt kuin jostain pensaan juurelta. Isäntä kyseli jo, oliko emäntä varma, että kanniskeli aamulla vasikkaa eikä haamua. Okta ainakin oli varma. Palattiin takaisin katon alle etsimään. Tällä kertaa etsintä oli tuloksellista ja piilo hyvä. Sonnien ruokintapöydän tykönä on paalin vieressä kasassa paalimuoveja ja -verkkoja. Siitä paalin kyljestä oli löytynyt käpertymispaikka niin, että muovit peittivät näkyvyyden lähestymissuunnasta. Tytteli vietiin takaisin tarjoilualueelle (=karsinaan emon luo). Joukko kummitätejäkin ilmaantui heti tarkastamaan kotiin palaajaa, mutta tätien häivyttyä vasu kävi asiantuntevan oloisesti nauttimaan tarjolla olevaa virvoketta. 
Tuoreet lihat viettämässä viileää elämää.
Kutsutaan myös  raakakypsymiseksi.

Vasikkakauden lisäksi edenneet ovat pääsiäisvalmistelut. Keittiön seinällä ja ikkunan reunassa roikkuvia joulukoristeita ei sentään ole vielä vaihdettu tipuversioihin. Tämä homma on vasta suunnitteluasteella. Sen sijaan perjantain karautettiin leikkaamolle ja tuotiin pääsiäisen seudun ReKoihin myytävää. Tällä aikataululla paistit ym. ehtivät mukavasti raakakypsyä pyhiksi. Noin periaatteessa koristeitten vaihtaminen onkin vähemmän kiireellistä. Joulu kun ei syrjäytä tipuja niin pian kuin pajunkissat joulutilpehöörejä.