perjantai 28. elokuuta 2020

Hyvää luonnonpäivää!

Saaliin kera poseeraavia metsästäjiä. Yhtään ei päässyt karkuun.
Huominen luonnonpäivä avoimine ovineen tuntuu tulevan vähän lyhyellä varoitusajalla, vaikka päivämäärä on ollut tiedossa jo ainakin edellisestä vastaavasta lähtien. Järjestämistä siis hiukan emmittiin ja kun lopulta noin viikko sitten kalaasien pitämisen puolelle varmuudella kallistuttiin, olikin H-hetki jo melkein käsillä. Eli kai se sitten on lyhyt varoitusaika. Suurin osa niistä lapuista, jotka teoriassa voisi printata helmikuussa valmiiksi odottaa huomisaamuna paperille pääsyä ja yhtä ja toista pientä muutakin on vielä vaiheessa. Helmikuussa tehdyille papereille on tietysti tarjolla puoli vuotta hukkaanjoutumistaikaa, joten on sillä viime hetkelläkin puolensa. Eilen ja toissa päivänä tulostetuissa läpysköissä on lisäksi se etu, että sanoituksiin sai tehtyä ajankohtaisia muutoksia ja täydennyksiä.

Jotain uutta. Tästä sillasta oli kansi ollut tulvan jäljiltä tiessään, mutta nyt sen valikoimiin kuuluu myös lähes tuore kaide.
Ahaa, isäntä tutkii lantakuoriaista. Kuinkahan täällä nyt semmoisia on?
Niittykierroksella on tasoa paikoin nostettu ja valikoimiin on kuulunut tästä viikosta lähtien myös kaiteellinen silta. Kaiteettomiakin on edelleen useampia tarjolla, joten tasapaino on yhä muotia.

Eilen kotiutettiin lihalasti ja tänään saatiin suuri osa päivästä kulumaan vihannesmaalla. Ensin harjoitettiin yleistä kauneudenhoitoa ajelemalla penkkien välien juolavehnät matalammiksi. Vihannesmaan yleisilme parani. Emäntä ei ajatellut kokeilla samaa menetelmää ja parturoida itselleen siilitukkaa (talosta taitaa kyllä löytyä vanha lehmänkarvaleikkuri). Kaunistelun jälkeen seurasi vaativampi osuus, eli yritettiin arvata, minkä verran mitäkin sorttia huomenna tarvitaan. Yleensä arvio on johtanut siihen, että lähiviikkoina täällä syödään tai säilötään jotain lajia runsaasti. Tämä vuosi tuskin on poikkeus, mutta kasvilaji on vielä arvoitus.    

perjantai 21. elokuuta 2020

Enkä pitkästy ensi viikollakaan

puskee
Pari kuukautta on huudeltu aitojen yli, mutta nyt katsotaan, kumpi on sanojensa mittainen. Nurmen ja Oleksin kausi rouvaseurassa päättyi ja siirryttiin taas aikamiespoikien kesäsiirtolan viheriölle.
Kesä alkaa olla vähissä esimerkiksi koululaisilta ja siitossonneilta. Ensin mainitut palasivat pulpetteihin viime viikolla ja jälkimmäisten arki (=lehmien katseleminen aidan takaa) alkoi yhtenä sumuisena aamuna tällä viikolla. Astutuskauden aikana isoilta pojilta oli päässyt unohtumaan, kumpi on mahtavampi. Se täytyi mitata heti ensi töiksi, kun samaan aitaukseen oli päästy. Mittauksen tulos oli kaksi hengästynyttä ja hikistä sonnia, joista toinen on jonkin verran mahtavampi kuin toinen.

Isäntä ja emäntä kävivät poikien matsin aikana siirtelemässä lehmiä toisaalla. Siirtoreittien aukaisun ja sulkemisen vuoksi aitasähköt joutui pariin kertaan katkaisemaan. Virta pois ja harras toive, että Nurmen ja Oleksin ottelualue ei juuri sillä hetkellä ole aivan aidan tuntumassa. Ilmeisesti ajoitukset olivat onnistuneita, sillä pihaan palatessa tavattiin edelleen kaksi sonnia ja ehjä aitaus. Virran katkaisu on nykyään vaivatonta, sillä sähköpaimen ymmärtää tekstiviestejä. Välillä ei tarvitse hölkätä halliin pistorasian viereen ja takaisin. Teleohjaus oli aikaisemminkin mahdollista, mutta tapahtui niin, että soitettiin kotiin ja pyydettiin jotakuta joutilasta kipittämään paimenaparaatin viereen vastaanottamaan irti/takaisin-ohjeita.

Joissain urheilulajeissa sarjana on naisten takaa-ajo. Isännällä määrittely
on sen verran täsmällisempi, että hän osallistuu nimenomaan emännän
takaa-ajoon. Menestys ei ollut ihan täydellinen, sillä emännän etumatka piti.
Vaikka koululaisilla ja eräillä kyytöillä syksy painaa päälle, niin kyytönkasvattajalla kesä jatkuu. Viikonvaihteen tuntumassa suvisuutta tarjosi säilörehun teko. Alkukesästä vielä arveltiin, ettei toista erää tarvitse tehdä. Muun muassa naakat ovat kuitenkin nokkineet kesäkuisten paalien päällä sen verran laatuvaikutteisesti, että ajateltiin varmemmaksi vielä kasvattaa talvivarastoja. Perjantaina korret nurin, lauantaina ja sunnuntaina pöyhimistä, sunnuntaina ensimmäiset karholle, paaliin ja pakettiin, maanantaina paalainremonttia ja loput karholle, paaliin ja pakettiin.

Paalaimen lisäksi yllättävä remontin tarve iski myös pakettiautoon. Vika havaittiin lauantaina. Tiistaille ja keskiviikolle oli tiedossa reko-kierros, joten auto piti saada kuntoon rehunteon ja paalaimen korjauksen lomassa. Onneksi on Etolan autohuolto. Henkilöauto ja peräkärry olisi ollut hieman hankala yhdistelmä etelän ahtailla reko-paikoilla. Rehun teon ja ylimääräisten remonttien lisäksi yksi vanha lehmä rupesi ontumaan jalkaansa. Eläinlääkärikin piti sovittaa siihen lähtöjen väliin. Ohjelmaa siis riitti ja jotta tulevakin viikko olisi riittävän buukattu päädyimme pähkäilyissämme siihen, että avoimet ovet Suomen luonnon päivänä ensi viikon lauantaina pidetään biotooppikierroksineen. Asiaa on jonkin verran emmitty koronatilanteen vuoksi, mutta kymmenen hehtaarin biotoopissa pitäisi turvavälien onnistua. Tervetuloa siis 29.8. klo 12-15. Emäntä taitaa lähteä pasteijan leivontaan.
Näitä kavereita on tavattavissa kasvimaalla ja luonnoäivänä pihassa.

perjantai 14. elokuuta 2020

Sitä mitä tilaa

Keltaista Jaffaa. Kuvan kukkakaalilajikkeen nimi on Jaffa. Viime suvena siemenpussin vakuuttavista teksteistä huolimatta taimista kasvoi violetteja koristekaaleja. Tänä vuonna tuli sitä, mitä tilasi.
Kasvimaalla on päästy kukkasiin asti. Auringonkukat jäivät tänä vuonna kylvämättä, mutta kukkakaalisektorilla on päästy kohtuullisiin tuloksiin. Kukkakaaleista tavoiteltiin neliväripainosta, joka tällä kertaa onnistui. Havaintoja on tehty valkoisista, violeteista, vihreistä ja keltaisista kukinnoista. Vuosi sitten nuo keltaiset jäivät mielikuvituksen varaan, kun tilatuista siemenistä kasvoikin violetteja koristekaaleja. 

Ulkonäöstä ei ollut valittamista, mutta aika hankala tätä olisi ollut keltaisena kukkakaalina myydä.

En tiedä, olisiko joku siemenguru havainnut virheen jo ennen kylvöä. Tämän talollisen taidoilla havainto jäi joka tapauksessa tekemättä, epäilykset heräsivät vasta taimista. Opiskeluaikana emännällä oli hyvä suunnitelma sivistää itseänsä suorittamalla myös siementunnistustentti. Alkajaisiksi olisi pitänyt tunnistaa harjoitustyösali, jossa siemennäytteet olivat opiskeltavissa. Tämä osoittautui käytettävissä olevan ajan puitteissa (=joutui valmistumaan jo ennen kuin kaikki mielenkiintoinen oli opiskeltu) liian vaativaksi tehtäväksi, joten monimutkaisemmissa siemenasioissa joutuu turvautumaan sivistyneempien kaverin apuun. Onneksi niitä on.

Siementen suhteen tuli siis nyt sitä, mitä tilasi. Joskus olisi tietysti hauskaa, jos tilatun sijasta tulisi sitä, mitä luulee tilanneensa. Isäntä oli hommaamassa lehmille lisää kivennäisiä. Kivennäisten kulutus on pienillä pienituottoisilla lehmillä aika vähäistä. Lisäksi kesällä näitä nappuloita jaellaan sen verran monen aidan vierelle pienille ryhmille eri puolille harjua, että niiden tilaaminen on ollut järkevää pikkusäkeissä - 20-kiloisia kuormalavalla. Kiinni taiteltu säkki säilyy lisäksi laitumen vieressä käypäisenä myös sadesäällä. Netin tilauskaavakkeessa pikkusäkkien perässä lukee sk. Toinen vaihtoehto on ssk - suursäkki. Isännältä tipahti ilmeisesti yksi ässä hihasta ja Kiidon Kake, vai oliko joku hänen kollegansa, pudotti pihaan suursäkin. Luomutilalla pääasia on tietysti tarkistaa, että toimitettu tuote on sitä luomukelpoista tilattua ja ennen kaikkea merkitä muistiinpanoihin, että tarkistettu on. Suursäkillä mennään. Emokivennäistä ei ihan heti tarvitse muistaa tilata lisää.

Nyt sitten ämpärillä äyskäröidään. Sonnien lukutaidottomuuden huomaa. Vaatisivat varmaan "aikamiespoika"-kivennäistä, jos olisivat perehtyneet säkinseinäkirjallisuuteen.




sunnuntai 2. elokuuta 2020

Katto ja kuoppia

Pientä harvennusta yhdessä lehmäpuistikossa. Kuorinnasta selvittiin haavoittumisitta. Äänitaso oli
alhaisempi kuin herrojen leikkiessä legoilla.
Vihanneskylmiö saatiin viime syksynä paikoilleen. Alusta alkaen sen päälle oli suunniteltu jonkinlaista lippaa, jotta kylmiön edessä ei sateen sattuessa tarvitsisi operoida sateessa. Kattoon on myös tarkoitus lisätä eristettä, kunhan keretään. Samoin suunnitelmiin kuuluu seinien maisemointi havumetsäyhteensopivaksi optimoidusta Puolustusvoimat-tyylistä johonkin hempeämpään. Kunhan keretään on nyt päässyt alkamaan. Päättymisajankohta on toistaiseksi avoin. 

Homma aloitettiin täydentämällä puutavaravarastoja. Kasvimaan viereisestä pöpeliköstä oli suunniteltu kumottavaksi muutama varjostava kuusi. Isäntä teki kuusenkumouksen ja nyt ne on saatu kuorittua. Optimaalisen kuivuneita ne eivät valitettavasti paikalle päästessään ole. Itse kylmiön kohdalla alkuun päästiin sen verran, että isäntä viettii häikäisevän korkeatasoisen työtuokion - kävi hitsaamassa katolle muutaman kiinnikkeen. Kylmiö kyllä pysyy maassa isommallakin puhurilla, mutta katonkaan ei toivottaisi alaistensa yläpuolelta väistyvän. Alkuperäisissä ajatuksissa oli harjakatto. Tällä hetkellä ilmeisesti tulossa on pulpettiluiska. Arkkitehtikilpailu jäi järjestämättä ja sen saattaa tietysti lopputuloksesta aikanaan huomata.

Ylikuormittunut salaojakaivo kaivettiin esille. Tukoskohtia selvitettiin ja
kaivauksia tehtiin pitkin peltoa. Operaation jälkeen oli tarpeen siirrellä
sonneja pariinkin kertaan halliin ja takaisin teurasnoudon ja sonnin
eloonmyynnin vuoksi. Joukko multakasoja siirtoreitillä hidasti hommaa,
kun niitä on niin kiva kuopia.
Toinen viime aikojen harrastus on ollut salaojakaivon etsintä sonnilaitumella. Pojat siirrettiin ensin viereiselle lohkolle. Paikka on lähteinen ja siinä on jääty muun muassa puimurilla kiinni jo 80-luvulla. Kaivo löydettiin ja kaivettiin esille. Vedenpinta todettiin tarkoitettua korkeammaksi, kuten on ollut aihetta epäillä. Korkeamman vedenpinnan aiheuttaneita tukoksiakin on etsittiin ja löydettiin sen verran, että pinta saatiin selvästi laskemaan. Ruosteen lisäksi juuria on putken sisässä ollut yllättävän syvällä. Vesi poistuu paremmin, mutta vettä lirisee kuitenkin tasaiseen tahtiin. Vaa'ituskone haettiin siksi asemiin ja saatiin selville, että kasvihuoneelle olisi fysiikan lakien perusteella mahdollista saada kasteluvesi tuosta lähteisestä kohdasta. Ajankohdasta ei ollut puhetta.
Juurimössöä löytyi putkien sisästä enemmänkin.
Kuivina vuosina salaojien huono veto ei ole ollut
päällimmäinen ongelma.
Juurirykelmien lisäksi veden kulkua hidasti myös ihan ruoste.
Juurakkomöykyistä johtuen huuhtelulla ei olisi selvitty.

Taustalla Pepe, Pino ja Pehmeä. Etualalla suihkun tarpeesa oleva kaveri on Plätti. Tässä vaiheessa ei vielä edes olut päästy käväisemään salaojakaivauksilla. Kuoppia oli kyllä kaivettu. Kolme härkää ja yksi sonni. Arvaa kuka!