tiistai 26. tammikuuta 2021

Metsäretki

Massiivikoivuinen 
kerrostalo, 
huomaa
terassikatokset 
alempana.

Perheviljelmämuodossa harjoitetun maa- ja metsätalouden hyviin puoliin kuuluu mahdollisuus romanttiseen iltapäiväkävelyyn töiden merkeissä. Esimerkiksi tänään isäntä ja emäntä reippailivat yhdessä metsäpalstalla pitäjän toisella laidalla. Osalla kyseistä kappaletta on ollut määräaikainen suojelusopimus. Se on nyt katkolla ja pitäisi ratkaista jatko. Määräaikaisia sopimuksia ei enää tehdä. Vaihtoehdot ovat metsätalouskäyttö ja pysyvä suojelu, josta saa korvauksen. Kappaleella on eräitä metsätaloudellisia haasteita, joiden vuoksi suojelusopimus on harkinnanarvoinen vaihtoehto. Korvaustarjous on saatu ja nyt pohditaan, onko se hintansa väärtti. Pysyvyys vähän arveluttaa. Esimerkiksi 50 vuotta kuulostaisi paljon houkuttelevammalta. 

Lunta oli tullut, eikä metsäautotiellä ole talvikunnossapitoa. Varauduttiin siis pakkaamalla mummon ja ukin autoon pari lapiota ja lähdettiin matkaan. Päädyttiin parkkeeraamaan metsäautotien päähän ja kävelemään loppumatka. Emäntä mietti ääneen, kannattaisiko lapioida ensin ja parkkeerata vasta sitten. Hetken päästä tiesimme, että olisi tosiaan kannattanut. Auton paikalla olevan lumen saisi nimittäin ergonomisemmin syrjään, kun auto on toisessa kohdassa. Lisäksi todettiin, että kaksi lapiota oli juuri oikea määrä romanttiselle kahdenkeskiselle retkelle.  Pakettiauton sijasta oli otettu mummon ja ukin auto, koska siinä on yksi traktorimainen ominaisuus. Oikeasta nappulasta painamalla saa nelivedon päälle. Tosin olen kuullut, että merkintä 4x4 tarkoittaa sitä, että kyseisellä ajoneuvoilla pääsee 16 metriä pitemmälle jumiin. Väite vaikuttaa uskottavalta.

Tässä vaiheessa parkkeerauksen ja lapioinnin optimaalinen
järjestys oli selvinnyt kyynärpään kautta. 
Romantiikasta tingittiin sen verran, ettei kuljettu käsi kädessä. Kyseinen laji olisi ollut lumiolosuhteista ja kivisyydestä johtuen teknisesti selvästi haastavampi. Mentiin siis perätoukuria ja isäntä yritti muistaa, että perässä tullaan vähän lyhyemmillä kintuilla. Miesmuisti ja emännän kunto olivat sen verran hyvät, että vaikeuksia pysyä lähietäisyydellä ei ollut eli ikävä ei päässyt parituntisen aikana yllättämään. 
Koulun jumppatunnilla on joskus 
tehty virkistävää verryttelyä 
nimeltä polvennostojuoksu. 
Tämänpäiväisessä päiväkävelyssä 
oli jotain samaa. Isäntä ystävällisesti 
pidempine koipineen meni edellä.


Tunnettua sanontaa mukaillen: 
eteenpäin kuin emäntä lumessa. 
Saappaansuuremmit olisi tietysti 
voinut muistaa kiristää heti 
autolta lähtiessä.
Metsänarvioimiseen olisi 
sopinut paremmin vähälumisempi vuodenaika, mutta asia sattui olemaan ajankohtainen nyt ja kaiken lisäksi vähälumisempaan aikaan on yleensä muitakin kiireitä. 

Lumisen ajan kiireistä säännöllisin on ehkä veroilmoituksen laatiminen ja sekin tuli tänään aamupäivällä lähetettyä eteenpäin. Emännän ollessa pieni helmikuun viimeinen päivä, jolloin maatalouden veroilmoitukset piti palauttaa, merkitsi avolavapakettiautojen kokoontumisajoja paikallisessa cityssä verotoimiston tykönä. Nykyään avolavat ovat antaneet tilaa koppipakettiautoille ja niiden käyttö veroilmoituksen perille toimittamiseen lienee olematonta. Bitit vaan lentoon, vaikka juuri luin, että Suomessa on EU:n maaseutualueista heikoimmat tietoliikenneyhteydet. Oikeasti nopea laajakaista on vain yhdeksällä prosentilla. No, numerot eivät vie paljon kaistaa. Verottaja saa kyllä osansa. 
Paikoin oli vähän kivistä. Jääkaudella lienee tähänkin osuutta.




 

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Jee, lunta

Viime viikolla raikas talvisää oli välillä erittäin lunta
tulvillaan. Tämä realisoitui täällä pulkkailulumikasan lisäksi
sähkökatkona. Virta oli hävinnyt vakiosyöveriin eli puron
varteen. Tällä kertaa sähkömiehillä oli tavallista Helvetin
keikkaa
helpompi nakki - ainoastaan lanka oli pompannut
irti eristäjästä, muttei ollut poikki eikä linjoille ollut
kertynyt puutavaraa. Tarvikkeet tietysti piti raahata
kinosten läpi, mutta hyttysistä ei ollut riesaa.
Edellisellä viikolla lumitilanne korjautui talvisemmaksi kertaheitolla. Ei ihan niin talviseksi kuin etelärannikolla, mutta varsin maisemalliseksi kuitenkin. Pahimmalle pyrypäivälle olisi ollut tarjolla etelän ReKo-kierros. Aina välillä tulee kierrosten suhteen todettua, että olisi kannattanut osallistua ennemmin tuolloin kuin tällöin. Nyt oli päädytty pitämään vielä ReKojen suhteen joululomaa. Tätä lomailua (lomasuunnitelma sisälsi mm. veroilmoituksen tekoa) voi pitää todella rentouttavana verrattuna vaihtoehtoon ajella ilmassa leijuvien jalkarättiparvien seassa paikkoihin, joihin lumi ei mahdu tai joita ei ole ehditty auraamaan. Lumi-/sohjolapiota on Helsingin ReKoissa kyllä joskus tarvittu ja jollain reissulla kaivattiin soraämpäriäkin, joka juuri sillä kertaa sattui olemaan kotona. 

Oksille kertyvä lumi haittasi sähkön kulkua ja täälläkin pimeni. Valot hävisivät juuri siinä vaiheessa, kun emännän piti siirtyä muista hommista jatkamaan kuittien naputtelemista kirjanpitoon. Kirjanpito-ohjelma on "isolla tietokoneella", joten siitä että läppärin akku oli ladattu ei ollut apua. Oma sähkö kytkettiin päälle, mutta se ei ollut tietokoneen käyttöön riittävän laadukasta. Koneen ja seinäsähkön välissä on mötikkä, jonka pitäisi tähänkin auttaa, mutta siinä on ilmeisesti joku vika. Olipa kumminkin riittävän pätevä tekosyy siirtää kuittisulkeisia eteenpäin ja istua keinutuoliin neulomaan. Korjausoperaatio oli tavallista yksinkertaisempi, joten puseron hihaa ei tullut kovin monta senttiä ja niitten kuittien pariinkin pääsi vielä samana iltana.

Tämänkertainen sähköntekokone. Tässä hommassa ei
lumiketjujen puute haitannut, eikä
tuulilasinpyyhkijöillekään ollut pyrystä huolimatta käyttöä.
Kirjanpito on nyt valmis. Verottajalle lähettämisen tekniikan mieliinpalauttelu puuttuu vielä. Tositteitten määrässä tuli uusi vuosiennätys; sen verran edellisvuotta suositumpi vihannesmaan itsepalvelu on ollut. Kiitoksia vaan siitä kaikille asiakkaille. Tervetuloa taas vihreämpään vuodenaikaan, sillä uusia taimia on jo varattu ja siemenkauppiaitten valikoimia selattu moneen kertaan. 

Lumikasan kokoon puskemiseksi on tarvittu traktoria ja lumiauraa, mutta sen muodon muuttamiseen riittää lihasvoima, pari lapiota ja innokas asenne.

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Oravan olot

Aurinko laskee lounaaseen ja sitä me tässä kurkitaan.
Viime päivinä on ilahduttanut vallitseva vuodenaika - ennen kaikkea sen kurattomuus-niminen ominaisuus. Useana vuonna on suunniteltu joulukorttikuvien ottamista lumisista lehmistä, mutta aina suunnitelma on jäänyt kiiruumpien askareitten jalkoihin tai sitten unohtunut ja sitten viime talvi ei tarjonnut edes meteorologisia mahdollisuuksia moiseen. Lopuksi pitäisi vielä muistaa teettää ne kortit ennen postituksen takarajaa, joten tavanomaisilla tonttu-/kynttilä/-joulukuusikorteilla on vielä kaikki mahdollisuudet, vaikka kuvausolosuhteet näyttäisivät nyt jonkin aikaa pitävän. Lapsityövoiman motivoiminen korttien tekoon ei enää viime vuosina ole onnistunut.

Isäntä painui Helvettiin tässä jokunen päivä sitten - traktorilla.
Rotkoon on tulossa "liito-oravahakkuu" ja tarkoitus oli tallata
lunta niin, että maa alta routaantuisi ja koneista jäisi
vähemmän jälkiä.
Pakkasta odoteltiin myös teknisistä eikä pelkästään viihtyvyyssyistä. Lehmien laiduntamaan rotkoon on tulossa "liito-oravahakkuu". Liito-orava tarvitsee suojaavia kuusia, ruokaa tarjoavia lehtipuita ja pesäkolon paikkoja. Viime mainituiksi käy lahopuu tai sitten pöntöt, jos lahoa ei ole. Lehtipuita ja tuuheita kuusia järjestyisi kyllä, mutta metsänomistajan motivaatio ripustella oravayksiöitä voi olla aika heikko, jos tarkoitetun asukkaan ilmestymisen jälkeen mahdollisuudet metsän hyödyntämiseen kielletään. 

Mitä jätetään, mitä pois? Puille on käyty solmimassa
keltaisia ja sinisiä kaulaliinoja merkiksi. 
Kuusien suojaavuusominaisuudet lakkaavat niiden kasvaessa, koska alemmat oksat karsiutuvat valon puutteessa metsän ollessa tiheä. Sama varjostus vie tilan lehtipuilta. Eli liito-oravan tuomat hakkuurajoitukset käytännössä voivat viedä kurren selviytymismahdollisuudet. Rotkoon on nyt koemielessä saatu lupa Metsäkeskuksen suunnittelemalle hakkuulle, jossa tarkoitus on pysäyttää oravan olosuhteitten katoaminen. Katsotaan, kostuuko metsänomistaja tästä muuta kuin maisemaseikkoja. Alueella jyllää maannousemasieni siinä määrin, että laatupuuta sieltä ei enää saa. Viisi tai kymmenen vuotta sitten hyötykäyttökelpoista puuta olisi ollut enemmän ja kuusetkin pidemmältä vihreitä.
Maastoutuneessa maatalouskonesäilyttämössä vallitsee sininen hetki.