Sesam aukene!

Tämä humalanvieras (Cuscuta europaea) ei ole humalassa vaan nokkosessa. Tavattavissa luonnonpäivän biotooppikierroksella klo 13.

Hallin nurkalla tavattavissa oleva Kympin tytär
Riljoona näyttää tältä, mutta osaako
joku sanoa, kuinka monta nollaa siinä kuuluisi olla.

Taas valmistellaan luonnonpäivää ja avoimia ovia. Lapsityövoima on aloittanut koulunsa ja palloilukautensa, mikä asettaa tiettyjä haasteita aiheutuvalle työvoiman kysyntähuipulle. Onneksi ei ole viljoja kasvussa. Huippu olisi ollut vähän turhan korkealla, jos järjestelyhenkilökunnasta olisi pitänyt löytää myös puimurikuski. Rypsit on puimuroitu laariin ja itse asiassa ne ovat jo sieltä poiskin. Härkäpapu taas on sen verran sekalaisessa tilassa, että sadonkorjuukone joutaa pyydystämään naapurin rukiita. Tattarin vuoro tulee vielä myöhemmin.

Papupellon sävy ei vielä puimuria kutsu. Ankeampaa kuun maisemaa
odotellaan. Viikolla kuulin, että sopivan pienisiemenisten
härkäpapulajikkeiden puinti vihreänä onnistunee tuorehernepuimurilla.
Tuleentumattomien papujen ystävillä saattaa siis lähivuosina
olla ikuinen kesä kaupan pakastealtaan vihannespuolella.

Puitavan puutteessa puuttuu tietysti myös eteläsuomalaisen maaseudun syysääni, kuivurin humina. Emäntä oli aikoinaan maatalousharjoittelussa karja-Suomessa, jossa ei viljaa juuri kasvanut ja metsävälit peltojen ympärillä olivat pitempiä. Elo-syyskuun vaihteessa kotona käydessä kotoinen tunnelma tuli kävellessä illan pimetessä asemalta kotiin. Seuraavan kuivurin ääni alkoi erottua, kun edellinen vaimeni.

Lohkojen vaihtoja on suunniteltu niin, että yleisöpäivinä talouskeskuksen nurkilla olisi syötävää ja siten nautoja katseltavaksi. Omaamallamme säänennustuskyvyllä suunnittelun sijaan olisi parempi puhua arpomisesta, sillä aikatauluihin vaikuttavat niin sateet kuin lämpötilakin. Tällä kertaa kierrättely näyttäisi kuitenkin menneen tyydyttävästi kohdalleen ja lähilehmiä on sekä pihassa, että puutarhassa - tai siis toivottavasti pysyvät niiden vieressä. Maanantaiset laumojen siirrotkin menivät putkeen, ylimääräisiä juoksuaskelia ei tarvittu. Kourallinen sonnivasikoita tosin käväisi naapurin pihassa, ennen kuin paikanvaihtoihin oli edes ryhdytty. Ajoitus oli onnistunut. Emäntä sattui nimittäin olemaan pois kotoa. Saattaa kuitenkin olla, että isännän ja emännän näkemykset tästä onnistuneisuudesta eroavat toisistaan. Aurinko on luvannut ajoittaa itsensä paistamaan lauantaille, toivottavasti lupaus pitää ja yleisö ajoittaa saapumisensa samalle päivälle. Me yritämme sitä ennen ajoittaa itseämme viimeisiin valmisteluihin. Tervetuloa 31.8.2019 klo 12-15!

Siirtonautoja

"Tuolla ne kaverit häämöttävät lohkon perällä, mutta taidanpa vielä kunnioittaa tuota aidan paikkaa ja jättää menemättä." Emäntä telepaattisilla kyvyillään tulkitsee Rutun ja Repolan ajatuksia.

Kuivuus on rajoittanut laidunten kasvua ja toinenkin sonni piti saada pois lehmien laumasta. Ohjelmassa oli siis eläinten järjestelyjä. Aamulla aloitettiin metsästä pellolle siirrettävästä ei astutettavien laumasta. Lehmät vaihtoivat lohkoa rutinoituneesti siitä, mistä ennenkin. Vähemmän rutinoituneet vasikat jäivät kunnioittamaan langatonta aidan paikkaa ja pitivät varmempana olla tunkematta sorkkiaan tuohon epäilyttävään kohtaan. Rohkeat äitikät kulkivat jo sujuvasti turpa maassa nurmen puolella. Metsälaidun ja pelto ovat vierekkäin, välissä tilustie. Lehmät päättivät siirtyä lohkon toiselle laidalle ja vasikat juoksivat metsän puolella vastaavaan kohtaan. Päätettiin avata aitalangat toisen nurkan kohdalta, jos vaikka siinä olisi ollut vähemmän epäilyttävää sähköä. Eivätpä pojat menneet siitäkään ja lehmät häipyivät laitumen perälle. Huudeltiin äitiä ja käytiin välillä katsomassa toinen avattu aidan kohta ja palattiin takaisin. Huhuiltiin lehmät takaisin aukolle ja lehmiä tulikin tielle asti niin, että kolme poikaa rohkaistui menemään. Parin viimeisen kanssa saatiin odotella ja otettiin aitaakin lisää auki. Lopulta pojat menivät jälkimmäisestä kohdasta ulos, hölkkäsivät tietä pitkin ja sitten ensimmäisen portin kohdalta laitumelle. Mukavuudenhaluisen kannalta ajoissa, sillä sade oli ennustettu noin kello kymmeneksi ja homma tuli valmiiksi jo puolelta. Hyvä niin, sillä kello kymmeneksi odotettiin vierailijaryhmää.

Lorun (oikealla) porukka, josta sonni livahti pois jo kaksi viikkoa sitten,
päivysti veräjän tykönä, kun metsälehmiä siirrettiin. Siinä vaiheessa kun
oma vuoro olisi tullut, oltiin jo häivytty biotoopin toiselle laidalle.
Tässä palaillaan kuitenkin huhuiltuna takaisin päin.

Ryhmä tuli ajallaan ja kun ryhmän kanssa lähdettiin tekemään linja-autokierrosta harjun ympäri oli ensimmäisessä metsälaitumen kulmassa päivystämässä sympaattinen kolmen naudan ryhmä. Seurueella oli ollut jotain muuta tekemistä siinä vaiheessa, kun isäntä huhuili porukkaa kokoon. Se tyyppi, joka muistaa, kuinka monta eläintä on missäkin laumassa, opiskeli siirron aikaan suomen kieltä ja matematiikkaa paikallisen oppilaitoksen kolmannella luokalla. No, tiedettiinpähän, mitä tehdään sitten, kun vierailijat ovat lähteneet.

Kolmikko siirtyi oikeaan osoitteeseen suhteellisen nätisti. Seuraavaksi hölkkäytettiin perinnebiotoopista rouva Loru seurueineen myös peltolaitumelle. Nyt on lopultakin saatuvähän vettä ja biotoopissa osa poluista käy aika kuraiseksi sateen jäljiltä. Homma sujui ilman ratarikkoja, vain pieni ja sievä Riljoona-vasu ei meinannut osua laitumen veräjästä ulos, mutta muu porukka onneksi suvaitsi totella odotuskomentoa.

Päivä lämpeni, joten viimeisin operaatio oli hikisin. Herra Nurmi piti saada kasvimaan laidalta eroamaan lehmistään ja siirtymään poikamiesosastolle perinnebiotoopin ja talouskeskuksen halki. Kaveri saatiin oikealle puolelle aitaa ilman, että lehmiä tai vasikoita livahti mukaan. Suunta ei ollut kuitenkaan aivan selvä, vaan matkalla oli välttämätöntä pöllyttää multaa ja kaivaa kuoppia sekä kertaalleen palata takaisin katsomaan, jos nyt kumminkin veräjä muun lauman joukkoon olisi auki. Lopulta oikeaan suuntaan tultiin juosten ja puroa ylitellen. Ylityspaikat olivat saattotyövoiman saappaanvarren pituuteen nähden onnistuneesti valittuja. Sukat olivat päivän päätteeksi vain hikiset. Onneksi tuli otettua saappaat eikä niitä vilpoisempia kenkiä.

Siirron aikaan muissa kiireissä olleet Räikeä ja Paljon ovat siirtyneet oikealle puolelle. Kuvasta puuttuu samassa seurueessa oleillut Räikeän hyvä kaveri Rohkea.

Henkkarit, kiitos

Nättihän se siinä. Nätin erikoistaitoihin kuuluu hirviaidan alitus.

Eräänä aamuna leikkimökkinukkuja tuli sisälle ja kertoi, että aidan väärällä puolella on sonni. Silmälasit olivat yöpyneet sisätiloissa, joten siksi väärällä puolella maleksijan tarkkaa henkilöllisyyttä ei kerrottu. Äiti jatkoi puuron syöntiä, koska arveli sonnin hetken selviävän aidan väärän puolen ruohoilla. Hetkeä myöhemmin raportoitiin - edelleen ilman silmälaseja - Palturin olevan leikkimökin tykönä.

Äidin lautanen oli tyhjä, joten edellinen polvikin terävöityi ja lähti pukemaan haalareita. Isäntä oli aamulla aikaisin ollut  harjun toisella laidalla laittamassa kastelua kasvimaalle, mutta oli jo palannut pihaan. Emäntä raportoi hänelle telefoonitse Palturi-oletetun ilmoitetun sijainnin, jatkoi säähän sopivien varusteiden haalimista sekä vastaili pienimmän pienoikaisen tärkeisiin kysymyksiin. Kaverin lukutaito on vielä vaatimaton suhteessa Koneviestin kuvatekstien pituuteen, joten tärkeät kysymykset olivat aika teknistä laatua. Vastailu viivytti ulos ehtimistä hetken, mutta tuon hetken aikana isäntä oli harjoittelijan kanssa ehtinyt laittaa sonnin takaisin oikealle laitumelle.

"Mitäs me kovikset?", sanoi sonni harmaalle kivelle. Nurmea ei ole
tavattu puntiksella.

Emäntä lähti haalareissaan sitten kasvimaalle. Jonkin verran myöhemmin sinne viipottaa polkupyörällään ylämäen hieman hengästyttämä - tärkeä tieto oli toimitettava perille viivyttelemättä - aamuinen leikkimökkikaveri. "Laitumella on yksi sonni liikaa. Siellä on myös Oleksi." Isäntä taas oli aamusella raportoinut Oleksin lehmineen tarkkailleen perunan sadetusta pumpputraktorin tykönä kasvimaan puolella harjua. Eivät olleet isäntä ja harjuri tarkastaneet aitaan palautetun kaverin henkilöllisyyttä. Eikä tietysti tule ensimmäiseksi mieleen, että hetkeä aikaisemmin harjun takana päivystänyt sadetusasiantuntija on jolkotellut aidan läpi ja hylännyt seurueensa. Leikkimökkityyppi, kun olisi näkimien kera ehtinyt paikalle, ei erehdystä olisi tapahtunut. Paikalliset scherlockholmesit selvittivät vielä Oleksin reitin. Johtolangoiksi löytyi löysässä oleva aitalanka ja muutama sontaläjä.

Tämä eipisodi olisi ollut suorastaan toivottu puolitoista viikkoa myöhemmin, jolloin sonnit oli suunniteltu poistettavaksi lehmien laumoista. Nyt sitten pohdittiin, ovatkohan kaikki lehmät jo tiineitä, vai pitäisikö Oleksi palauttaa työmaalleen. Ei lähdetty järjestelmään, koska oikeastaan olisi aika hyvä, jos vasikoita ei syntyisi enää toukokuussa ja muutakin ohjelmaa oli päivälle tarjolla. Keväällä tiedetään oliko oikea päätös.