Kuitupitoista

Auringonlaskun ala ainakin kirjaimellisesti? Ehtoon vielä lisää hämärryttyä tässä polteltiin rakovalkeaa.

Paalaus sujui sikäli hyvin, että (omaa) paalainta(nsa)
pellavapellolla ohjasti naapurin isäntä (vas.), jonka olimme
saaneet houkuteltua/huijattua laajentamaan
maataloustuotannollista perehtyneisyyttään.

Pellavaa karheella. Paalaussuunnalla oli väliä. Sylkkyjen piti
tulla aina samaan suuntaan.

Ensimmäinen, ja ennen merkittävää hinnan nousua myös viimeinen, pellavasatomme on korjattu. Sen verran paljon vaatetavaraa nykyihmisten nurkissa tuppaa olemaan, että riittävä hintojen kohoaminen ei kuitenkaan liene näköpiirissä. Kiina on maailman suurin pellavakankaitten viejä ja ainakin vielä niitä on länsimaissakin ostettu. 

Vaikka kaikenlaiset toimitusketjut tökkisivät ja hinnat nousisivat, todellista pulaa vaatteista ei ihan heti ole näköpiirissä. Muodikkuus-, mukavuus- ja istuvuusrajoitteisuus on sitten toinen juttu. 

Vajaan parin sadan kilon paaleja saatiin muutamia kymmeniä. Paalista tulee kuulemma 20 - 25 kiloa lankaa. Yhdellä paalilla pysyisi siis useamman vuoden paidoissa ja koltuissa ja jokusen hantuukin saisi. Mennään kuitenkin nykyisillä hepenillä, nämä vaatettanevat joitakuita muita.

Yksi luomuviljelyyn ryhtymisen syistä oli aikanaan kiinnostus ammatillisiin haasteisiin, kun mallasohra alkoi olla tuttu juttu. Pellavakokeilussa oli taustalla vähän samaa, ja tulikin opittua kaikenlaista uutta. Mm. se, että pellavan paalaus onnistuu märkänä ja kuivana, muttei nihkeänä. 

Luomupellavaa. Paikoin ohdakkeitten ja muitten rikkakasvien
osuus oli sellainen, että karheet päätettiin jättää paalaamatta.
Niitä kohtia kokoiltiin heinähännällä kasaan pellon laidalle. 

Ensimmäiset pari paalia kokeiltiin aika märistä korsista, jotta ylipäätään tiedettäisiin, onko paalaaminen halutulla tavalla mahdollista. Sidontalanka piti nimittäin saada pyörimään kerrosten väliin, jotta korret aikanaan saadaan järjestyksessä purettua. Joskus joku sählinki voi aiheuttaa, että näin käy vahingossa. Sitten onkin rehupaalin kanssa operoimista, kun se sisuksissa on kierrostolkulla paalauslankaa tai verkkoa. Kun homma on tarkoituksellista, sen voi olettaa olevan astetta vaikeampaa. Tämä kuitenkin onnistui ja ensimmäiseen varsinaiseen paalaussessioon ruvettiin viikko sitten. Homma alkoi illan suussa ja sujui puoliväliin asti ihan kohtuullisesti. Sitten tuli kaste ja sitten lakkasi sujumasta. Tukoksia purettiin ja yritettiin uudestaan ja purettiin toisen kerran. Heinänkorretkin ovat täyttä tavaraa irrotella, jos ovat tiukkaan päässeet, mutta tässä tapauksessa kuitukasvi on kyllä kyvykkäämpi. Lopulta päädyttiin ns. pyrolyysipuhdistukseen, eli korrenpätkät poltettiin paalaimen telojen välistä. Tapio Rautavaara lauloi aikoinaan rakovalkeasta, mutta ei tainnut tarkoittaa ihan tätä. Ympäristökin oli "köyhä, karu maa" eikä viljava eteläsuomalainen pelto. Hämärää kyllä oli. 

Ei ole sänkeä ei. Tästä on pellavat jo paalattu. Pellava nyhdetään, eikä niitetä, jolloin kuidut saadaan pitempinä. Nyhdön jälkeen korret likosivat karheilla muutaman viikon. Käännettiin välillä. Peltoliotuksessa tulee kuulemma tummempaa pellavaa kuin likolammessa. Likoaminen on entsyymitoimintaa, jolle olisi lämpö ja kosteus eduksi. Nyt oli aika kuivaa ja syyskuun alku oli koleaakin, joten likoprosessi ei ollut tehokkaimmillaan. 

 

Tason pudotus

Neuvonantajien tarkkaillessa aidan takaa lasketaan kaapelikaivantoon merkkausnauhaa siinä toivossa, että mikäli paikalla joskus jostain syystä puutteellisten tietojen varassa kaiveskellaan, huomataan lopettaa turvallisesti keltaisen nauhan kohdalla. Pihassa hiekkakasan vieressä lapsityövoima jokunen vuosi sitten innostui pienellä lapiolla kaivamaan ja tiedusteli, kuinka syvälle voi kaivaa. Isännän varomaton vastaus oli, että ihan niin pitkälle kuin jaksaa. Lapsityövoima osoittautui kuitenkin merkittävästi oletettua vahvemmaksi ja kärsivällisemmäksi, sillä jonkun ajan päästä tultiin tiedustelemaan, mikä keltainen nauha kuopan pohjalla näkyy. 

Sähköyhteyksien taso alenee. Aina silloin tällöin on tullut sivuttua sähkön kulkuongelmia (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7) ja sähköasentajien

Tällä yhdistelmällä piilotetaan tavallisimmin salaojaputkea,
mutta käy se näihin sähköhommiinkin ja tolppien
kiertelyn lopettamiseen.

haasteellista toimenkuvaa Helvetissä sattuneiden sähkönjohtuvuusongelmien paikkailussa. Reilu vuosi sitten sähköyhtiö alkoi saada operaatioista ilmeisesti tarpeekseen ja alkoi puhua johtokäytävän leventämisestä. Havainnointi paikan päällä vaihtoi puheen maakaapelointiin. Homman piti tapahtua jo viime syksynä. Tien varteen ilmestyi työmaakoppi ja pellolle kaapelikela, mutta sitten tulikin talvi ja maa meni jäähän. Kela nökötti pellon laidalla kärryssä. Loppukesästä sähköyhtiöstä kerrottiin, että kela pitäisi saada kärryltä alas, koska kärry pitäisi käyttää katsastuksessa. Ehdotettiin, että vedetään kaapeli saman tien suoraksi, niin ei tarvitse kelaa siirrellä edestakaisin. No, ei vedetty auki, kun pelkäsivät, että talvi kerkeää ennen kuin työhön päästään. Ei onneksi kerennyt. Sähköyhtiön tarpeiden lisäksi samalla, kun koneet olivat paikalla, teetettiin omaan laskuumme kaapelointi peltovälille, jossa oli runsaasti tolppia kierrettävänä. Tosin edes emäntä ei toistaiseksi ole heinänpöyhimellä tai karhottimella pystynyt niihin osumaan, mutta aikaa on kyllä kiertelyyn käytetty koneella kuin koneella. Ja mennyt ei ole tae tulevasta.

Uiska (taaempi) ja Urputus (edempi) matkalla kotiin päin.
Tässä on jo ohitettu risteys, josta voi kävellä väärään suuntaan,
mutta aitaa on vasta vasemmalla puolella. Aita
molemmilla puolilla ei kuitenkaan ollut tae
kotiutuksen sujuvuudesta.

Lehmät ovat vielä laitumella. Vasikatkin ovat laitumella paitsi silloin, kun ne ovat laitumen ulkopuolella. Pikkusonnit olivat keksineet, että perinnebiotoopin ja viereisen peltolaitumen välisen portin kohdalla on hiukan kuoppaa ja siitä pääsee notkeaselkäinen kaveri ali - ainakin alamäkeen ja kuivalla kelillä, kun sähkö ei sorkkia ja karvoja pitkin niin hyvin johdu. 

Ensimmäisellä kerralla biotoopin puolelta tavattiin kaikki sonnivasikat. Kaverit olivat kuitenkin sen verran mammanpoikia, että takaisin emojen hoiviin käveltiin sujuvasti suorinta tietä. Toisella kerralla oli pari kaveria lävistänyt seuraavankin aidan. Naapuri tapasi kaksikon muutaman sadan metrin päässä peltotiellä. Isäntä lähti opastamaan takaisin ja hälytti emännän vastaan avaamaan biotoopin sivuporttia. Emäntä karautti kolmevitosella kohteeseen, joten ehtiminen ei tehnyt tiukkaa eikä ylämäestä huolimatta myöskään hengästyttänyt. 

Isännän ja vasikoiden reitti kulki peltotietä, jossa alussa oli lehmävasikallisten ja astuttamattomien lehmien metsälaidun toisella puolella ja toisella puolella aitaamatonta peltoa /metsää. Jonkin ajan päästä isäntä soitti ja tiedusteli, onko emäntä jo kohteessa ja kertoi, että juuri päästiin aitojen väliin. Lehmävasikoitten puoli siis jatkui ja toisella puolella oli tyhjä biotooppialue, johon pojat oli tarkoitus ottaa mammojen luokse opastettaviksi. Hommahan oli siis lähes taputeltu. Paitsi että hetken päästä tuli uusi puhelu, jossa isäntä raportoi toisen poitsun menneen aidan läpi - ei tietenkään sinne tyhjälle laitumelle, mihin oli tarkoitus, vaan sinne lehmävasikoitten ja astuttamattomien lehmien puolelle, johon missään nimessä ei pitänyt mennä. Vasikoita on yleensä helpompi ohjata kaksistaan kuin yksistään ja Urputusta ei saanut siitä kohtaa näppärästi takaisin tielle. Päätettiin siksi jatkaa tietä pitkin. Emäntä purki tien poikki tekemänsä viritykset ja sulki portin ja matkaa jatkettiin seuraavalle veräjälle. Uiska tuli kiltisti perässä ja isäntä siirtyi lehmien laitumelle Urputusta ohjaamaan. Pahaksi onneksi lehmät ja vasikat sattuivat olemaan juuri tällä kulmalla kyseistä vajaan neljänkymmenen hehtaarin plänttiä. Veräjästä oli tarkoituksenmukaista saada ulos vain ratarikon tehnyt Urputus ilman vajaata neljääkymmentä muuta nautaa. Siltä varalta, että toteutuu joku epätarkoituksenmukainen vaihtoehto, viriteltiin lankoja tien poikki joka suuntaan. Siedettävän ajan kuluessa päästiin kuitenkin tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen ja tilanteesta kärsivät eniten emännän tauolle joutunut mansikanversotyömaa ja naapurin ravihevonen, joka joutui keskeyttämään harjoituksensa. Polle ei päässyt kapealla tiellä ympäri Urputuksen mahdollisen saattajajoukon vuoksi vedettyjen lankojen pysäytettyä menon. Kääntösäde kärryt perässä on yllättävän iso. Siihen ensimmäisenä alitettuun porttiin viriteltiin lisälanka roikkumaan vähän alempana ja nyt ovat sateetkin parantaneet vasikoiden henkilökohtaista sähkönjohtamiskykyä.