Latvoissa riittää!

Sisäkäyttöön riitti neljän viimeisimmän vuoden kasvut, kunhan
latvaa ensin tasoiteltiin. Alaosa olisi ollut tiheämpi, mutta ei viitsitty
asentaa kuusta vaakatasoon.

Multitaskaus ei kuulemma ole pitkän päälle terveellistä, joten ei parane tässä laatikon paiston ohessa laajempaa katsausta kirjoitella. Kuva tuuraa tuhatta sanaa. Kuten tuuraajasta näkyy, joulupuun valinnassa painotetaan ulkonäön lisäksi (kustannuksella) metsätaloudellisia perusteita ja lapsityövoima on edelleen käytössä.

Hyvää joulua kaikille Huljalan Tupalasta!

Potilas- ja aita-asioita

Reko- ja markkinareissut saatiin joulukauden osalta tehtyä, ja nyt piti sitten keskittyä laakereilla lepäämiseen - suunnittelemaan lanttulaatikkoa ja jatkamaan kirjanpitoa siitä, mihin se joskus suvella jäi.

Lääkärikäynti ohi, kohta pääsee peruuttamaan takaisin pahnoille.

Viikonloppuinen havainto ontuvasta sonnista kuitenkin vähensi lepäilytehoja. Kaksi komeinta - herrat  Oleksi ja Nurmi - ovat  vähän turhan tasaväkisiä ja ilmeisen kovapäisiä. Laitumella ilmeisesti oli molempien egoille tilaa, mutta nyt hallissa kavereilla on ollut ottelumeininkiä vähän turhan usein. Ensimmäinen epäilys ontumisen syystä olikin siksi nahistelussa tullut venähdys. Oleksi siirrettiin yksityisosastolle lepäilemään. Näytti kuitenkin siltä, että ontuminen ei ainakaan vähentynyt. Saattoi tietysti olla myös niin, että ontumista ei tarvinnut piilotella nyt kilpakumppanin ollessa eri karsinassa.

Eläinlääkäri tuli kuitenkin tarkistamaan tilanteen. Kipeäjalkaiselle ihmiselle voi sanoa, nostaisitteko jalkanne tähän, niin vähän tutkitaan. Sonnin kohdalla menetelmä ei toimi, vaikka jalan korvaisi lauseesta sorkalla. Sairas- ja pudonnut korvamerkkitapauksia varten hankittua käsittelyhäkkiä oli toistaiseksi testattu vain lehmillä ja hiehoilla. Oleksin paksun niskan yhteensopivuus häkin sulkumekanismin kanssa hieman jännitti. Leveys kuitenkin riitti ja jalka saatiin tutkimista varten kiinnitettyä kuormaliinalla sormet ehjinä pysyen. Paiseita tai murtumia ei löytynyt, joten teoria ontumisen aiheuttajasta lieni oikea. Levon lisäksi hoidoksi tuli särkylääkettä.

Lajiteltiin eläimet ja sen jälkeen isäntä lähti etsimään vahvempaa ketjua
alkuperäisen tilalle.

Tohtorointi oli  siis aamupäivän ohjelmanumero. Iltapäivällä isäntää oli hallilla vastassa aukaistu väliaita. Nurmella oli kait paremmin aikaa tarkkailla aidan takana olevien lehmien kiimatilannetta, kun ei tarvinnut kinata Oleksin kanssa. Havainnoista oli syntynyt ilmeinen hinku aidan toiselle puolelle. Väliaidat on kiinnitetty toisiinsa ketjuilla ja katkeaahan se ketju, kun aikansa rynkyttää.

Isäntä soitti emännän ja lapsukaisen mukaan lajittelutyömaalle palauttamaan sukupuolet oikeisiin osoitteisiin. Homma oli sinänsä yksinkertainen, mutta terveydellisistä syistä piti aina välillä miettiä, kannattaako oikeaan suuntaan kulkevan lehmän perässä juokseva rakastunut sonni mennä pysäyttämään vai pitäisikö odottaa, että ne kulkevat riittävän eri suuntiin. Porukka on nyt kuitenkin oikeilla puolilla aitaa ja aidankiinnikeketju vaihdettu pykälää järeämpään. Lajittelijatkaan eivät tulleet jyrätyksi. Päivä vielä kalenteriin muistiin. Oleksikin huuteli episodin aikana siihen malliin, että särkylääkkeellä oli ilmiselvästi ollut vaikutusta.

Vielä yksi

Lähes pränikkä Roho Papu-tädin tervehdittävänä. Emo Jakris takana. Vasikan nimi mukailtiin hieman samanlaisen sukuhistorian omaavan Ohon nimeä r-vuoteen päivittäen.

Putkahti vielä yksi vasu - pyytämättä ja yllättäen. Jakris-nimiselle pulskalle lehmälle oli suunniteltu ravintolauraa. Siksi rouva ei ollut kotinurkissa astutettavien laumassa. Se vietti suvea ystävättärensä Jyhven kera länsihollolalaisessa perinnebiotoopissa muutaman kilometrin päässä. Sieltä kotiuduttiin vähintään yhtä pulskassa kunnosa lokakuun alussa. Ravintolaura ei kuitenkaan ryhdytty edistämään. Ely-keskus - aikaisemmista vuosista poiketen - ilmoitti, että luomulehmien ei ollutkaan soveliasta biotooppeilla tavanomaista viljelyä harjoittavan tilallisen hallitsemassa kohteessa. Tämä johti siihen, että mahdollisia lehmän kauppoja tehdessä asiakas ei olisi tietänyt, onko ostamassa luomu- vai tavallista lehmää. Markkinointi siirtyi. Nyt on viranomainen asiasta päätöksensä tehnyt. Saimme ukaasin olla viemättä eläimiä naapuriin enää ensi vuonna, mutta kesän perinnekorret väärin omistetussa pusikossa eivät sitten kumminkaan katkaisseet rouvien vuosikausia kestänyttä luomu-uraa. Päätöksen jälkeen olisi tiennyt, mitä myy. Jakriksella oli kuitenkin utare alkanut epäilyttävästi turvota. Moinen ei kuuluisi kuvaan lehmällä, jonka poikimisesta on puolitoista vuotta ja jolle ei ole deittiseuraa järjestetty. Havainnosta johtuen kaupittelu sai jäädä ja marraskuun viime päivinä karjantarkkailuosasto raportoi korvamerkittömästä vasikasta. Deittailtu on kalenterista laskien helmikuussa talon väeltä salaa.

Tällä catering-ajoneuvolla on toimitettu kevytlounasta tarjoiltavaksi taustalla
näkyvässä ravintolassa. Pulskempaa porukkaa ruokitaan oljella, joka
on ensisijaisesti täyttävää. Hiukan ammuttiin kyllä protestiääniä (mööeille
kans tota, mitä noilla toisilla on), kun naapurikarsinaan tarjoiltiin
heinää ja säilörehua.

Vasikalla on nyt merkit korvissa, joten järjestelmä voi olla levollisin mielin. Kaveri myös liikkuu reippaasti ja hörppii maitoa pontevin ottein, joten talonväkikin voi olla levollisin mielin - ainakin vasikan suhteen. Seuraava puolitoista viikkoa on muuten vähemmän levollista, kun ohjelmassa on rekokierroksia ja joulumarkkinoita ja joulumyyntiryysiksen päälle on vielä luvattu vastaanottaa joukko turisteja. Ainakin vuosi sitten aikuiset odottivat joululomaa yhtä paljon kuin lapsetkin. Taitaa toteutua tänäkin vuonna, mutta ensin rekoon ja markkinoille.