Harvio

Jos nyt koivut mahtuisivat taas kasvamaan niin, ettei tarvitse naapuria töniä.

Tätäkin lajin kuusia valitettavasti  löytyy. Kasvaa reipasta
vauhtia, mutta on nuorestä iästään huolimatta maan-
nousemasienen tartuttama. Mitä pidempään puuta
kasvattaa, sitä korkeammalle myös laho ehtii ja sitä
suurempi osa puusta menee muualle kuin tukkikasaan.
Ei siis kannattanut jättää tätä kasvamaan. Alueella
risteili istuttamisen aikaan hirvenpolkuja, kuten laitumella  
lehmänpolkuja. Järkevää mahdollisuutta puulajin vaihtoon
ei käytännössä ollut. Olisivat menneet parempiin turpiin.

Loppuviikon tähtivieras oli taas moto. Tähti ainakin jos kysytään lapsityövoiman nuorimmalta osalta. Paikallisen koulun pihalla oli ennen syyslomaa järjestetty pienimuotoinen kone-esittely (metsätraktori, lentokone, jokkisauto jne.) Paikallislehtikin raportoi tästä merkittävästä tapahtumasta. Traktoripipoinen lapsityövoima komeili naapurin kollegansa kanssa lehtikuvassa ja lehtitietojen mukaan herrat olivat jonkinlaisia idean isiä. Ei varsinaisesti  yllättänyt. Tämä meillä asuva idean isä kertoi tapahtuman hyväksi puoleksi myös sen, ettei ollut englannin tuntia. Tämäkään ei valitettavasti yllättänyt. Tosin vaikutelma on hiukan se, että tämä "onneksi ei ollut englannin tuntia" on enemmän osa tietynlaista imagon ylläpitoa kuin herran todellinen mielipide. 

Emäntä oli loppuviikosta sen verran puolikuntoinen nuhanenä, että jätti lähemmin tutustumatta, kun aparaatti ei tällä kertaa ollut ihan nurkissa. Harvenneltiin nimittäin pitäjän toisella laidalla. Ajokone ei vielä paikalle ehtinyt, joten ei ole tarjota kuvaa pinosta.

Tällä yksilöllä oli tulevaisuus laatutukkina jo ohi.
Lengosta rungosta tehtiin pökkelö. Huomaatteko
muuten, että aurinko paistaa? 

Viime talvena oli melkoista haloota ensiharvennuksien harvuudesta. Oma kokemus oli lehti- - ja varsinkin internet-tietoihin  - verrattuna aika päinvastainen. Ennemmin puuta jää liian taajaan kuin harvaan. Lienee osin kyse siitä, että harvennusnormi ei ole pysynyt metsänjalostuksen ja kasvukauden pidentymisen perässä. Harventamaan joutuu kovin pian uudestaan, jos mielii puiden pysyvän alas asti vihreinä. Kuvien kohteellakaan ei olisi haitannut vaikka hiukan useampikin puu olisi kaadettu.

Kuusikosta ei ole kuvaa, koska isäntä on siinä määrin esteetikko, että kuvaili ennemmin vakorunkoisia koivuja kuin kuusten muodostamaa tummaa seinämää. Valo on tähän aikaan vuodesta muutenkin niin vähissä.

Ehjää - tai ainakin korjattua satoa

Laidunkauden päättäjäiset. Tässä vaiheessa emäntä vetää viheriöltä halliin suuntaavaa joukkoa.

Mutta tässä vaiheessa Soppa on ottanut kärkipaikan.
Emäntä (tarkkasilmäinen tunnistaa sinisestä haalarista) pitää
vielä kakkossijaa. Lietevaunu osoittaa monikäyttöisyytensä
toimiessaan aidan pätkänä. Sopalla oli tosin suunta sen
verran hyvin selvillä, että käytännössä reitin laidoille
viritellyt aidat olivat lähinnä muodollisuus. 

Nurmisadonkorjuu päättyi. Traktorilla kerätty osa sadosta on paaleina pellonlaidalla. Turpakeruussa ollut osio sen sijaan kulkee jalostetummassa muodossa neljällä jalalla hallin suojiin. Laidunkausi siis päätettiin tällä viikolla. Kauden päätöksesta ei ole ylimääräistä kerrottavaa, sillä lauma hölkkäsi halliin tarkoitettua reittiä ja yhtenä porukkana. Emäntä lähti kyllä näyttämään suuntaa, mutta Sopalla oli joko kovempi kunto tai sitten suurempi motivaatio reitin suorittamiseen. Suunnannäyttäjän hommaa oli siten vain alkumatkalle.

Toinen varma syksyn merkki on perunannosto. Siihen ryhdyttiin perjantai-iltana hyvän sään aikana. Seuraavaksi aamuksi odoteltiin sadetta, tosin jo valmiiksi kosteanpuoleiseen maahan. Nostojärjestys meni hiukan pieleen, sillä viimeisenä pyydystettiin punakuorisia Mulberry Beauty perunoita. Ei muuten, mutta alkoi jo hämärtää ja hämärässä keltaiset perunat olisivat olleet helpompia saaliita. Tietysti olisi voinut aloittaa hiukan aikaisemmin iltapäivällä. Nytkin tosin oltiin siinä mielessä aikaisessa, että lapsityövoima hikoili vielä opinsaunassaan emännän ja isännän kontatessa - ei niin hiostavalla - tuulisella perunamaalla. 

Miten tässä nyt näin kävi? Lapsityövoima loistaa poissaolollaan. Nuoriso-osastoa ei tosin ollut käytettävissä koulun loputtuakaan kotona kuin kaksipäinen määrä. Tästä perunamaalle saapui puolet ja toinen puoli jäi keittämään iltapuuroa, mikä teki työmaalta paluun huomattavan miellyttäväksi. Oli meinaan hyvää puuroa. Kuvassa siintää mummo. Ukki tuli paikalle kyydittyään yhden pienokaisen riennoilleen.

Tässä on juureksia nostettu menneen viikon ReKo-tarpeiksi.
Porkkanamaalta paluu meni heittämällä, mutta kuvan
huurteet muistuttivat emäntää menomatkan aluksi konehallin
katon ja palmun eroavaisuuksista. Aamuinen startti ei nimittäin
ollut sitä hyvämaineista "palmun alta" -tyyppiä.

Kaalit - sekä kiinalainen että eurooppalainen (?) malli - ovat kylmiössä, samoin lantut ja punajuuret (ja kelta- ja raita-). Porkkanat, palsternakat, sellerit ja purjot saanevat suojan päällensä tällä viikolla. Kuvan juuresjuhdalla on siis töitä tiedossa. Ja emännälläkin, koska nykyiset porkkanalajikkeet eivät vielä itsestään järjesty maasta koreihin. Sitten vois vaikka talvi tulla.