Kakkajuttu

Veljekset välipalalla. Siro on tuhdimpi kuin Tuhti. Isoveli on nätti poika, mutta käytöstavoissa on toivomista. Nytkin emäntä toivoi, että odotetut sontaläjät eivät putoa aitoihin nähden Siron taakse. Käytöstapojensa vuoksi Siro ei myöskään ollut näytteenoton kohteena.

Tänään iltapäivällä oli töihin tarjolla jännittävää vaihtelua. Yleensähän siis lehmälässä näin talvisaikaan ruokitaan ja kuivitetaan ja siinä tärkeimmät. Nyt oli parille poitsulle tullut tilaus muuttaa töihin tilalle, jossa nähtiin työteknisesti järkeväksi ulkoistaa hiehojen kiimantarkkailu alan todellisille ammattilaisille. Vieraisiin lähtö edellyttää herroilta riittävän tuoretta salmonella- tai siis salmonellattomuustodistusta. Salmonellanäytteiden otto ennen eläinten siirtämistä tilalta toiselle on Suomessa normaali käytäntö ja osa niitä toimenpiteitä, joiden ansiosta salmonella on eläinlajista riippumatta täällä poikkeus, johon reagoidaan, eikä arkea, jonka kanssa eletään. 

Analyysia varten tarvitaan kourallinen hännän alta pläjähtävää näytemateriaalia. Kasojahan on pitkin karsinaa, mutta niissä ei ole nimilappuja päällä. Tästä syystä emäntä lähti parin muovipussin kanssa päivystämään herrojen Satanen ja Säe hännän nousuja. Nopeimmin homma olisi ehkä käynyt aamulla, jos olisi osunut paikalle juuri, kun tyypit ovat nousemassa jalkeille. Juuri ylös nousseelta eläimeltä saalista yleensä saa melko pian. Tällä kertaa operaatioon tuli kuitenkin lähdettyä iltapäivällä. On näytekin sitten monta tuntia tuoreempi laboratorioon saapuessaan. Sää oli mainio, ei tuullut ja pakkasta oli vain pari astetta. Joskus odottelu kestää, mutta kauhean aktiivisesti ei voi muuta tehdä, ettei hännän nousu jää huomaamatta. Matala-aktiivinen odottelu taas vaatii kolealla säällä riittävää pukeutumista. Nyt pärjäsi ylimääräisellä puserolla haalarien alla. Ja herratkin olivat kohtuullisen ripeitä.  Eivät niin ripeitä kuin parhaimmillaan, mutta emännän pukeutumiseen nähden riittävällä tasolla.

Sapuska on näin hyvin maastoutunutta, mutta toistaiseksi isäntä on aina tuubin aina lumen alta löytänyt. Rusakkosuojaakin alkaa korsilla olla joka puolella. Tuubin vieressä kulkee peltotie, jota aurataan ja auratusta lumesta on kertynyt muuri paalijonon kylkeen.

Tasaisen talvista, osa II

Jonossa kulkeminen on järkevä vaihtoehto, jos ei huvita nostella koipia paksussa lumessa. Tosin jonossa kuljetaan lumettomaankin aikaan, eli yksi osatekijä lienee mieltymys järjestelmälliseen elämäntapaan.

Tapahtumia tämänkertaisessa jaksossa on suurin piirtein yhtä vähän kuin edellisessä. Lehmiä on passattu vakiomäärä, ReKoissa on käyty vähän enemmän (=kaksi kertaa) ja lunta on aurattu selvästi vähemmän. Lähetystä odottaneen veroilmoituksen bitit ovat saaneet kyydin eteen päin ja emäntä on listaillut vihannesten siemeniä ja niiden tilauspaikkoja. Tilauksia ei ole vielä tehty, koska kaikkien siemenien saatavuus ei ole varmistunut ja olisi kätevämpää tehdä tilaukset kerralla. Viime vuonna tosin violetti porkkana ehti loppua, siinä vaiheessa, kun pari odoteltua sorttia oli tullut listoille. 

Lauman ikäpresidentit Kymppi ja Loru. Toivovatkohan
saavansa nuorekkaita pisamia, kun turvat ovat noin aurinkoon
suunnattuina?

Sitten otettiin korvikkeeksi punaista ja valkoista. Valkoinen oli ainakin emännän makuun oleva löytö. Ruotsalaisen siemenkatalogin mukaan "denna sort har en fantastisk struktur". Emäntä ei kummallakaan kotimaisella tai jollain ulkomaisella väitä vastaan. Punainen taas oli harmittavasti erityisesti kasvimaan jyrsijöiden makuun. Emännän suosikeilla ovat jatkoon pääsymahdollisuudet selvästi paremmat kuin noilla jyrsijöiden suosimilla. 

ReKo-reissailu jatkuu ensi viikolla Töölö-Puotila-Korso-kierroksella. Tällä 

Lapsukainen teki metsä-, tai ainakin puu-, -töitä.
Joulu rupeaa olemaan muisto vain, mutta
loppuvuodesta tulee taas onneksi uusi.

viikolla Helsinkiin lähdettiin sattuneesta syystä lumikolan ja parin lapion kera. Se sattunut syy oli putoillut taivaalta useina kappaleina. Kolaa hiukan käytettiinkin. Reissu oli paikoin jopa jännittävä, kun tielle osui lumeen hautautuneita kääntymiskaistoja tms. Täällä kotona saa itse aurata, mutta positiivinen puoli on se, että lumi mahtuu. Yhden rekopaikan pienemmillä kaduilla vallitseva potkukelkkakeli näytti erinomaiselta. Isompi katu oli sitten suolattu, joten se luistava matkan alku olisi tyssännyt siihen, jos paikallinen alkuasukas olisi valinnut tällaisen ekologisen työmatkamuodon. Potkukelkoissa olisi sekin hyvä ominaisuus, että ne mahtuisivat tien varteen autoja paremmin. 

Seuraavalla viikolla voisi mennä tutkimaan vaikka Keski-Uudenmaan (Järvenpää-Kerava-Tuusula) lumitilannetta ja lumen mahtumista, mutta lähtö on vielä vähän pohdittavana. Aikaisempien vuosien kokemusten mukaan etelän rekoissa on sikäläisellä hiihtolomaviikolla aika rauhallista. Tosin jos lunta on kovin ahtaaksi asti, pitäisi hiihtämisenkin onnistua ympäristöystävällisesti matkalle lähtemättä. Eli jos tästä nyt sitten lähdettäisiin sielläkin käymään.