Muffinsseja, puintia ja hölkkää

Suomen luonnon päivän lähilehmät Huljalan Tupalassa: Vas. Palturi, Juuri, Nätti, Plätti ja Loru. Paali oli tuotu paikalle, jotta innokkaimmat karjanhoitajakandidaatit pääsisivät itseään toteuttamaan. Päivän mittaan itsensätoteuttajia oli siihen malliin, että heinäröykkiö aidan sisäpuolella ei jäänyt tähän. Tarkkaan ottaen herrat Palturi ja Plätti eivät tietenkään ole sen paremmin lähi- kuin etälehmiäkään vaan sonnivasikoita. Sukupuolineutraali ilmaus olisi nauta.

Sukalainen härkäpapumuffinssi mallia mansikkakausi.
Eilen oli punaherukoita.

Suomen luonnon päivää juhlittiin taas muun muassa luomutilavierailujen merkeissä ympäri valtakunnan. Tupalassa on mukana menossa oltu ensimmäisestä kerrasta alkaen. Kaksijalkaisten lisäksi ensimmäisen luonnon päivän osallistujista tavattavissa olivat myös Jääski, Juuri, Jyhve, Jakris Kaarna, Korea, Kymppi ja Kreija. Lapsityövoiman nuorimmainen kuudenneskin osallistui aktiivisesti ensimmäiseen tilaisuuteen, joskin muistikuvia epäillään hatariksi. Nykyisessä elämänvaiheessa autobiografinen muisti kuitenkin jo pelaa. Kaveri on nimittäin kuukausitolkulla muistanut kysellä, koska taas on muffinssipäivä. Ruskeat muruset herran naamassa pitkin päivää osoittivat, että nimitys ei hänen näkökulmastaan ollut tuulesta temmattu.

Sampon puinti Sampon kopista katsottuna. Uusi Sampo-
härkäpapulajike oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa viljelyssä.

Paitsi avoimien ovien valmistelua on viikolle osunut sadonkorjuuta ja eläinten järjestelyä. Härkäpavun puinti aloitettiin tiistaina. Silloin puimuri käytiin tosin vain kääntämässä pellolla, kun lasinpyyhkijöiden käyttö ei riittänyt pitämään kasvustoa puintikunnossa. Lyhyt mutta märkä sadekuuro yllätti. Näistä yllätyksistä olisi ollut enemmän iloa pari kolme kuukautta aikaisemmin. Lähipelto on nyt putsattu, mutta harjoitukset jatkuvat.

Tästähän kaikki ymmärtävät, miten lajittelu tapahtui.

Eläinten järjestely alkoi mainiosti. Tarkoitus oli ottaa sonnit pois lehmien laumoista ja
sonnivasikalliset lehmät lapsukaisineen eroon seurueista, joissa on lehmävasikoita.

Muuten meni hyvin, mutta siinä vaiheessa, kun herra Nurmea juoksutettiin lehmien tyköä hallille muitten herrojen seuraan tapahtui ratarikko. Ratana ollut tilustie kulkee metsälaitumen ja pellon välissä. Reitti suljettiin puolesta välistä siinä vaiheessa, kun Nurmea eroteltiin lehmien joukosta. Ihan siltä varalta, että yhden sonnin sijasta aitauksesta tuleekin ulos yksi sonni ja parikymmentä lehmää. Tämän välisulun avaaminen pysäytti hyvin oikeaan suuntaan edenneen menon. Aidan aukaisemista odotellessa Nurmella oli aikaa huomata metsälaitumen laidassa korkeammalle nostetut langat. Metsän laidassa on muutama mehiläispesä ja alempia aitalankoja on niitten vierestä nostettu mehiläishoitajan työergonomian parantamiseksi. Siitä mehiläishoitajan mentävästä aukosta viidensadan kilon sonni sitten pitkästyksissään sujahti metsän puolelle samalla hetkellä, kun reitti eteenpäin olisi ollut auki.

Ongelma oli se, että metsälaitumella olivat samanaikaisesti astuttamatta jätetyt lehmät ja hiehot. Onneksi kiimassa oli juuri se hieho, josta olimme katselleet, että tuo olisi sittenkin voinut olla astutettavien puolella. Hellekesän jäljiltä kaikki tarkoitetut eläimet tuskin tiinehtyvät, joten mahdollinen lisävasikkakin on oikeastaan ihan tervetullut. Lopulta ongelmaksi jäi siis se, että emännän ja isännän päivälliselle pääsy viivästyi ja harjua tuli kiipeiltyä ylös ja alas huomattavasti useammin kuin vallinneessa hellesäässä olisi ollut mukavaa.

Kauhallinen C-vitamiinia.

Kosteutta havaittu

Kynnetään hikevää maata. Tarkasti katsomalla havaitsee pisaroita lasissa.
Konepelti ei kunnolla kastunut, mutta tällä tuloksella pääsi tällä kylällä
kevyesti kesän sateisimpien päivien topteniin.

Tästä pitäisi rypsin lähteä itämään. Kyntäessä pöllyää - luokitellaan
epätavalliseksi. Kuva eri pellolta kuin edellinen.

Edellisessä numerossa oli rypsejä kylvämättä ja siinä vaiheessa loppujen pelättiin joutuvan viettämään talvensa siemensäkin ahtaudessa. Viime sunnuntain erikoinen luonnonilmiö - 19 mm sade - antoi kuitenkin rohkeutta jatkaa vapautusoperaatiota ja nyt  on pientä siementä levällään hehtaaritolkulla. Vallinneitten olojen jälkeen tuolla millimäärällä ei kovin pitkälle pötkitä, joten ilmiön toistuminen olisi suotavaa. Mielellään tietysti yöaikaan jotta puinnit eivät kärsisi. Naapurikyllällä tuli muuten samassa hötäkässä kolmisenkymmentä milliä enemmän.

MF 35:n stuin aloitti päivänsä kasteenraikkaana, mutta kyseinen viehättävä olotila lopetettiin trasselilla, työhousujen takakappaleilla ja auringonpaisteella.

Syksy antaa merkkejä itsestään. Esimerkiksi kaste on vahvempi ja pysyy pidempään. Kolmevitosta (=pieni, söpö traktori) ei ollut tullut parkkeerattua aamuauringon ulottuviin. Aamulla liikkeelle lähtiessä sai sitten miettiä, riittääkö työhousujen imukyky vai pitäisikö hakea riepu. Kesäkurpitsan keruussa olisi kyllä saanut pyllistellä aurinkoon päin, jolloin housut olisivat varmaan aika pian kuivuneet, jos niitä olisi käyttänyt kasteisen penkin kuivaamiseen. Verstaalta löytyi kuitenkin lähes rasvattoman näköistä trasselia riittävän läheltä. Työhousut säilyivät kuivana. Penkki muuten uusittiin jokunen vuosi sitten. Sitä ennen istuin piti ennen sadetta huolellisesti peittää, koska päällinen oli rikki ja sadevesi olisi imeytynyt fylleihin. Alkuperäinen ahterin alusta lienee ollut metallinen.

Vihannemainosta täydennettiin lisäkilvellä. Kaksi uransa lopettanutta komeron ovea siirrettiin kykyjensä mukaiseen työhön. Isäntä maalasi ensin kyltin ja soitti sitten emännälle kysyäkseen, olihan se 25. päivä. Vihannesten lisäksi paikalla ovat tietysti kyytöt, muut viljelykasvit, koneet ja puffetti.

Trooppisia ongelmia

Palonaukaisutekniikkansa kullakin. Härkäpavussa on
aterioinut gammayökkösen toukka. Pahimmilla paikoilla
on tänä kesänä Suomessakin tullut hehtaaritolkulla selvää
jälkeä. Samoin on käynyt esim. salaattipelloilla.

Ei täällä nyt tietysti ihan trooppista ole, varsinkin sademäärän puolesta trooppinen on hyvinkin harhaanjohtava termi. "Trooppisia ongelmia"  kuulosti klikkauttavammalta kuin "Kuumuuden haittavaikutuksia", joten niistä haittavaikutuksista raportoidaan harhaanjohtavan otsikon alla.

Hyönteisistä ei tunnetusti puolen vuoden päästä ole häiriöksi ainakaan ulkotiloissa. Nyt kun lämmintä on ollut ylenpalttisesti jo toukokuusta lähtien, niin näitä pakkasen pelkääjiä on saatu vakiovalikoimasta poikkeavissa esiintymissuhteissa.

Esimerkiksi gammayökkönen on kotonaan Välimeren molemmin puolin, mutta ikäluokka 2018 näyttäisi reputtavan maantiedossa aika pahasti, kun ovat suunnanneet tänne Itämeren liepeille. Kyseisiä yökkösiä vaeltelee kyllä Suomen suveen joka vuosi, mutta yleensä kai suurempi osa ei selviä matkasta, koska harmia niistä ei juuri ole ollut. Tänä vuonna on. Rypsi, härkäpapu, kaalit, salaatit jne. Viljat eivät ole ykkös- eikä kakkossuosikkeja, mutta nekin kuulemma tarvittaessa kelpaavat.

Yökkösen toukalla on ollut vessahätä. Mustat ovat
papanoita, ruskeat pilkut suklaalaikku-nimistä kasvitautia,
joka tuleennuttaa pavun. Pavun lehdellä jätöksistä ei juuri
ole haittaa. Salaatin kerän houkuttelevuus kyllä kärsii
lehtien välissä olevista pipanoista, vaikka ne huuhtomalla
lähtevätkin.

Täälläkin on useampana iltana talsittu katsomassa härkäpavun kuulumisia ja laskettu yökkösiä ja reikiä lehdissä sekä etsitty koteloita lehden alapinnalta. Pavut rupeavat onneksi kuivumaan siinä määrin, että ne eivät toukalle enää maita. Toukkien torjuntaan on saatavilla biologinen, luomussa hyväksytty valmiste, bakteeri joka emäksisessä toukan suolistossa erittää toukalle haitallisia aineita. Tehoaa siis toukkiin, muttei perhosiin, muniin, tai koteloihin. Lisäksi bakteeri ei kestä UV-valoa. Vaikutusmahdollisuudet ovat siten aika rajalliset. Pöpöt ruiskutetaan illalla, kun päivä ei enää porota ja toivotaan, että toukat ehtivät ennen puhdistavaa päivän valoa syödä lehtiä. Torjuntakynnys jäi onneksi ylittymättä.

Toinen harmi tulee pikemminkin epätrooppisuudesta, kuivuus ei ole sademetsäalueen juttu. Pitäisi kylvää rypsiä, muttei voi. Kylvöaika alkoi kyllä jo jokin aika sitten. Rypsipellosta on ensin pöllytelty rikkakasvien juurakoita huonompaan kuntoon. Tämä homma on kuivassa onneksi tuloksekkaampaa kuin viime suven sateissa. Vähärikkakasvisuus ei kuitenkaan riitä. Satokasviakin tarvittaisiin. Kylväminen onnistuu kyllä teknisesti, mutta itämiseen tarvitaan vettä. Siis satokasvi tarvitsee. Esimerkiksi jauhosavikka havaintojen mukaan ei. Sääennusteet ovat lupaavasti näyttäneet kunnon kuuron muutaman päivän päähän jo useamman päivän ajan. "Muutaman" lukuarvo ei kuitenkaan ole pienentynyt. Sunnuntain sade siirtyy maanantaille, maanantain tiistaille jne. Paitsi tietysti silloin, kun ennusteet kuivuvat kokonaan tai on riittävästi heinää luokona, jolloin kuuro aikaistuu. Sekin konsti tehosi viime vuonna varmemmin.  

Vähän lehmäkuulumisiakin. Varkaissa. Oksa (vas.) on kyllä vasikkana puolisen vuotta saanut emoltaan maitoa. Vanha konsti on jostain syystä palannut mieleen. Nämä Lorun maidot kuuluisivat Palturille (edessä). Hännän liikkeestä näkee, ettei isompi kaveri ole kaikkea vienyt eikä Palturin pumppu höri tyhjää. Maitovarkaisiin mennään silloin, kun lehmän oma vasikka on juomassa, jolloin emo pysyy paikallaan. Maitovarkaan paikka on takana ja sontainen naama aiheuttaa syytä epäillä -kynnyksen ylittymisen.