tiistai 27. joulukuuta 2016

Tietyömaa

Liikennemerkkikatalogista lainattu väriä sivulle. Ranskassa näin tämän merkin selityksenä (vähemmän virallisessa lähteessä): "Mies, jolla on ongelmia sateenvarjosa kanssa:"
Tietyöt tuovat vaihtelua kesäiseen automatkailuun. Päivän töistä päätellen no, on tullut kesä, nyt talven keskellen. Konsernissamme on meneillään Tupala E -liittymän rakentaminen. Työmaasta ei toistaiseksi ole vaihteluksi autoilijoille, koska tapahtumapaikka on pellolla.

Uutta tilustien pätkää on suunniteltu jo useampia vuosia siitä lähtien, kun kahden peltolohkon välissä ollut pieni metsätylppy kaadettiin ja tehtiin pelloksi sekin.
Tästä on kaiverrettu pintaa pois, jotta tie saadaan kantamaan. Mikäli pellolla ruvettaisiin suoraan tai parin sorakuorman jälkeen ajamaan, olisi siinä sateen jälkeen möykkyistä ja kuraista. Aika pian pinta tiivistyisi niin, että se olisi viereistä peltomaata alempana ja sen jälkeen tielle saataisiin painovoimalakien mukaisesti myös pellolle tulevat vedet. Tällaisiakin teitä kyllä löytyy.
maakerroksia
Ja tällainen on poikkileikkaus kaivannon sivussa. - Onneksi! - Juurien ja matojen tekimä koloja. Eri maakerrokset erottuvat hiukan erisävyisinä.
Metsätylpystä tuli aikanaan uusi peltolohko maataloushallinnon järjestelmiin. Sillä on molemmilla reunoilla pitkä raja vanhoihin lohkoihin, mutta sitä ei tietenkään voi yhdistää niihin, vaan lohko sai oman kymmennumeroisen tunnuksensa ja kaikki sille tehtävät toimet on kirjattava juuri kyseiselle lohkolle. Vaikka traktorilla ajettaisiin sujuvasti lohkon rajan yli työtä keskeyttämättä. Jos reaalitodellisuus ei vastaa hallinnollisia järjestelmiä niin kovin ikävää reaalitodellisuudelle. Lisää haasteita tuo uuden tienpätkän linjaus. Tie kun tehdään liikennetarpeiden ja maaperän puolesta järkevään paikkaan eikä esimerkiksi lohkojen rajalle. Tämä vaihtoehto olisi armeliain maataloustoimiston henkilökunnan hiustenvärille, nyt on valitettavasti tyrkyllä ylimääräisiä harmaita.

Lumeton alue on tämän päivän aikaansaannoksia, muut aikaisempia. Oikealla lana, jolla reunuksia tasoitellaan.
Joulun pyhinä ei päristelty traktoreita, mutta nyt arjen alettua ja suojasään jatkuessa tietyömaalla on taas pörrätty. Pintamaa kuoritaan pois, syntyneet penkat tasoitetaan ja tien kohdalle tuodaan aikanaan sopivaa soraa. Suurin riemu tienpätkästä lienee aikanaan etelään suuntautuvassa lannanajossa. Matka sen suunnan lohkoille lyhenee pari kilometriä. Se tekee neljä kilometriä lantakuormaa kohden. Traktorin ja kärryn kummit (Michelin, Goodyear tms.) kiittävät ja päivän työsaavutus kasvaa. Ehkä yksi lasten kummikin kiittää, kun hänen matkansa tänne lyhenee noin kolmanneksen. Riippuu tietysti kummipojan käytöksestä.
Päivän viherpläjäys. Kohmeista apilaa työmaan vierestä.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulumyyntiä

Turvetta tuli viime talvena rekkakuorma.
Sillä kuviteltiin selvittävän
tämänkin talven yli, mutta jäljellä
ovat enää seinän vieressä
häämöttävät pienet knököt.
Vuoristo on ehtinyt kulumaan sitten
viime näkemän. Osasyy on viime
talven leutous, jolloin turvetta kului.
kuukulkija
Kaivuri mahtuu oviaukosta oikeassa kulmassa. Nyt oli kulma hitusen väärä,
ja ovi tuli alas.Johtuiko osin markkinaviikkojen lyhyiksi jääneistä yöunista.
Työmaalla oltiin yhdeksän maissa aamulla. Pitkään nukkuminen olisi ollut
sinä aamuna todella hyvä ja työtä säästävä vaihtoehto. Jälkikäteen voi
todeta, että olisi ollut nopeampaa kiskoa toinenkin ovi auki kuin perästä
päin korjata pudonnut ovi ja liukukisko. Ilman kuukulkijaa se olisi ollut
vieläkin tyoläämpää. Ja vähemmän turvallista.
Pari edellistä viikkoa on kannettu korttamme kekoon, jotta talousennustajien arviot joulumyynnistä eivät floppaisi.  ReKo-myynneissä on juostu useampana iltana viikossa sekä osallistuttu Knehtilän joulumarkkinoille. ReKoissa on kyllä aina ollut mukavaa. Varjopuoli on myöhäinen kotiintulo, jos on etelässä asti käynyt. Tai ei se kotiintuloaikakaan vielä ole ongelma, mutta seuraava aamu ei ymmärrä tulla yhtään tavallista myöhemmin. Konkreettisen korsien kannon vielä voi ajoittaa mieleiseensä kohtaan päivää, mutta koululaisten ja päiväkerholaisten heräämistä/herättämistä ei. Nuorimmat tulevat peippospirteydellä - eivät ole menneet etelään, puoli kuuta -sääntö ei päde - kuuden maissa tiedustelemaan, koska keitetään puuroa. Hiukan varttuneemmassa päässä taas pitää vanhempien varmistaa, että oppivelvollinen on ajoissa liikenteessä. Ja osa toimisi automaattisestikin ottamatta ongelmaa unisten vanhempien kaltaisista pikkuseikoista.

Kyytönliha tai hampunsiemenet ja pavut eivät varsinaisia joulun sesonkituotteita ole, mutta niillekin on enemmän ottajia silloin, kun väkeä on liikkeellä. Ja onhan sitä liikkeellä. Tämä on jotain mitä etelänmaalainen voisi pitää eksoottisena. Torilla tai parkkialueella on aika vähän valoa, vielä vähemmän lämmintä, räntääkin saattaa sadella, mutta silti joukoittain suomalaisia lähtee bongaamaan oikeita pakettiautoja siitä pimeydestä. Ei meitä sää voi säikyttää. Eikä ässän ja koon ketjuohjaus. Lisäksi aika monelta jäisi kyseisissä sääoloissa iltaulkoilu väliin, jos ei olisi tilausta noudettavana. Raitis ilma parantaa yleensä unia. Toivottavasti toimii asiakkaillakin.

Vihreä joulu häämöttää. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan viimeistään tapaninpäivänä. Nyt päivät ovat olleet enimmäkseen suojan puolella, öisin on onneksi pakkasta. Kuivitustöitä on siis piisannut ja turvetta kulunut. 
Suojasään töitä. Traktorin pääsi pesemään. Letku vielä tyhjäksi, kun yöllä on pakkasta. Etukuormaajassa ovat trukkipiikit paikallaan, koska äsken on nostettu kuution laatikko peuranporkkanoita pois auton peräkärryltä. Riistanhoitoa siis.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Lämmintä tekemässä

Kaivurin nokalla ei pitäisi näyttää tältä,
mutta näytti kumminkin. Kuvaajalle
kiitos lainasta (lupa kysymättä).
Meinasi kylmyys uhata. Tai sitten ylityöt. Ensimmäinen olisi seurannut hakkeen loppumisesta, jälkimmäinen oman hakkurin käyttämisestä. Hakkeen oli arvioitu riittävän tälle viikolle. Viikko sitten piti päästä hakettamaan lisää. Kalusto oli viritetty hakkeen ajoon ja urakoitsijan piti maanantaina saapua. Hakerankaa oli harjun päällä, joten sään lauhtuminen tiesi myös hiekoitustöitä. Kalusto pitäisi saada mäkeä ylös ja hakkeet alas niin, että ratin ja penkin välissä olisi kuljettaja eikä fysiikan lakien toteutumista seuraava matkustaja. Haketuksen realisoitumista uhkaavia mutkia oli matkassa muitakin, kun kaivurin tuulettimen siivikko päätti hieman korjata asentoaan.

Kaivuri saatiin kuitenkin ajoissa kuntoon. Sitä tarvitaan hakeröykkiön järjestelyssä. Eräitä muitakin kolhuja tuli. Naapuri palautti lainaamansa kärryn. Se piti peruuttaa kuivurin alakertaan. Sanottiin naapurille, että tarkka paikka tällä kärryllä, mutta mahtuu kyllä. Naapuri oli ystävällisesti laittanut renkaisiin lisää ilmaa ja rengaspainekin oli siten tietysti mitattu eri mittarilla kuin normaalisti. Tieto lisääntyi. Nyt tiedämme, että mahtumisen suhteen paikka on tarkempi kuin luulimmekaan. Lisäilma nimittäin korotti kärryä sen verran, ettei se enää mahtunut. Vaarassa oli hakkeen kippauksessa sangen hyödyllinen kärryn perälaidan liikkuvuus.

Nyt on taas vähäksi aikaa millä lämmitellä. Katosta roikkuvat liaanit
ovat paikallisia Tarzaneita varten. Taustalla tekstissä mainittu
yllättävän korkea kärry.
2 kyyttöä
Terveisiä Kaarnalta ja Lelulta. Ruminare necesse est.
Häikkää tuli hakemiehen kalustoonkin. Irtorautaa oli väärässä paikassa. Maanantai päivystettiin, josko se tulisi päivän aikana kuntoon. Ei tullut. Uusi yritys sovittiin keskiviikkoaamuksi. Urakkakoneella homma joutuu sen verran nopeaan, että sekä isäntä että emäntä ehtisivät illalla Helsingin suunnan ReKo-keikalle. Hakekone olikin maanantaina tullut (vai liekö mennyt itsenäisyyspäiväkin remonttihommissa) kuntoon, mutta keskiviikkona vikaa olikin sitten konetta vetävässä traktorissa. Keskiviikko päivystettiin sitten sen kuntoutumista.

Torstaille meni. Omakin kalusto käynnistyi. Valtra V. oli uskallettu jättää kärryn kanssa valmiiksi harjun päälle, kun ilta näytti lupaavan pilviseltä. Kirkas sää olisi tietänyt kylmempää yötä. Traktori olisi silloin pitänyt saada ennen starttia piuhan päähän. Talon jatkojohtokapasiteetti huomioon ottaen pilvinen aamu lämmitti siis mieltä. Isäntä oli päivällä lähdössä kokoukseen ja emäntä liha-papu-hamppukuorman kanssa Hämeenlinnaan. Traktorin käynnistysviivästyksiä ei siis erityisesti kaivattu eikä niitä onneksi tullutkaan. Viimeinen kuorma jäi kuitenkin mäen päälle odottelemaan halliin pääsyä, kun isännän kokouskyyti tuli. Onneksi on tuota eläkeläistyövoimaa.

Kaikki siis hyvin. Ei tarvinnut virittää omaa hakkuria. Sillä tämänkertaisen hakemäärän tekoon olisi mennyt muutama päivä muutaman tunnin sijasta. Hakkeen lisäksi olisi tehty hakkuriremonttia.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Eipä ihmeempiä

Tämä täysin vegetaarinen makkara maastoutuu hyvin
tähän vuodenaikaan.
Kyyttöjen hoito muistuttaa talvisaikaan aika paljon vauvan hoitoa; tarjoillaan ruokaa tai kuivikkeita sitä mukaa, kun edelliset loppuvat tai imukyky on käytetty. Kokemusta on molemmista. Lehmille tosin nämä perushuollot voi hyvissä oloissa urakoida muutamaksi päiväksi kerrallaan. Toisaalta vauvan voi ottaa mukaan reissuun lähtiessään, mutta nautojen kyseessä ollessa vuori täytyy jotenkin järjestää Muhammedin, tai siis Joviaalin ja kumppanien, luo.

Traktori tästä vielä puuttui, mutta sellainen tarjottiin pyytämättä ja yllättäen. Rekisterinumero ei liity tilan kalustoon. Huomaa varoituskolmio takana.
Ilvekset ovat taas seikkailleet maisemissa. Perinnebiotoopissa lehmän jäljet ovat jääneet lumen alle, mutta tassun jälkiä siellä kyllä on. Puukuitukasan päältä taas johtivat jäljet alas kohtaan, josta rusakko ei enää ollut jatkanut eteenpäin. Onnenlahjat kävivät kuitenkin siinä mielessä tasan, että viikolla paikallisen metsästysseuran ilveslupa tuli käytettyä. Kyseinen rusakko taisi olla tupsukorvan viimeisiä aterioita. Kumpikaan - ilves tai rusakko - eivät kuitenkaan olleet sukunsa viimeisiä näillä kulmilla.

Pahnoja on juuri lisätty, mutta levitys on vähän kesken. Lapin pojat Myöhä (emä Ilta) ja Manne (emä Enna) valmiina viimeistelemään työn. Kyyöt jäivät tällä kertaa taka-alalle. Itse asiassa lappalaiset ovatkin porukan linssiluteet.