Joulun alla

Herkkua on siinä yhdenlaista, yyhdeenlaiista. Kuisketta ei kuulu, mutta tasainen rouskutus ilmentänee maistumista. Sämpylä, Siro ja Säe joululounaalla.

Kyllä tämä elävässä elämässä oli punaisempaa,
mutta kylmä kameran linssi höyryävän kattilan
päällä ei anna kertoa koko totuutta.

Joulun alus meni reko-kierroksilla. Jotta jouluvalmisteluja ei pääsisi aloittamaan liian aikaisin, niiden jatkoksi päätettiin lyhyellä varoitusajalla pitää Huljalan Tupalan lähes kolmesataavuotisen historian ensimmäinen joulumyyntipäivä. Joulumyynnin tapahtumasta tekivät kalenteri, myymälän eteen kannettu kaksipunatulkkuinen kuusi ja tarjolla ollut joulunpunainen kyyttösoppa. 

Etukäteen jännitettiiin, mitä saadaan myyntiin. Siitä oltiin melko vakuuttuneita, että rekoihin eivät lihakylmiöt tyhjene. Juuresten kohdalla oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa: myydään tiskistä tai myydään tiskin takaa, sitä mitä asiakas osaa kysyä - kuin entisaikojen alkossa. Ilmojen haltijat olivat suosiollisia ja nollakeli vallitsi. Juurekset saatiin siis kylmiön eteen esille. Valkoinen porkkana muhkeudessaan myy itseään paremmin kuin emäntä, joka kertoo, että kylmiössä olisi myös valkoisia porkkanoita ja voin niitä sieltä satsin ovi suljettuna punnita. Näin olisi jouduttu toimimaan, jos pakkanen olisi ollut tätä tapaninpäivän mallia. Kuuraparta ei ole eduksi porkkanan ominasuuksille.

Lehmät ovat tykästyneet vallitsevaan keliin. Talonväki on halutessaan ulos pääsevälle ryhmälle antanut vahvan suosituksen hoitaa köllöttelyhommat sisällä kuivitetulla alustalla ja jättää ulkotiloihin jaloittelun. Kaikki eivät kuitenkaan tätä vahvaa suositusta ole sisäistäneet ja osa pötköttelee välillä märehtimässä ulkona. Satanut lumi ei lehmän selästä pörheän talvikarvan päältä sula. Maaten märehtivän ammun 38,5-asteisen massan alla tilanne on toinen, jos siellä sattuu lunta olemaan ja köllöttely jatkuu riittävän pitkään. Tätä yhdistelmää toteuttavilla yksilöillä ei sitten ole turkki puhtaana -kisassa mitaleja tiedossa. Aina joskus on näitä tilanteita, ihmisjärki ei ymmärrä lehmän järjellä tehtyjä valintoja. Parsipihatoissakin kyllä tavataan ajoittain eläimiä, jotka menevät maaten lantakäytävälle eivätkä kuivitettuihin parsiin. 

Penkasta on kuopaistu rekan polttoainetta saanut maa pois.
Tilalle tuotiin uudet savet ja maat ja kaidettakin oltiin
korjaamassa jo pyhänä. Hirviaidasta tuli toivottavasti Nätin pitävä.

Joulunalusajan suuria mediatapahtumia (mainittu maakuntalehden reunapalstalla) tilalla oli postirekan suistuminen tieltä juuri Vanhantien risteyksestä Hollolaan päin. Joulupukki saattaa joutua valittelemaan alihankkijansa onnettomuutta muutamaa taulutelkkaria odottaneessa taloudessa. Joku toinen jäänee ilman joulutervehdystään, koska osoitteita vetistyi lukukelvottomaksi. Kuljetustontulla ei onneksi näyttänyt olevan hätää, vaan hän vartioitsi uskollisesti levinnyttä lastia. Pellon puolelle päätyi perävaunu ja nuppi jäi penkkaan poikittain nokka tielle päin. Polttoainesäiliö sai noston yhteydessä vaurion ja tien penkan pohjavesisuojaukset pääsivät töihin ensimmäistä kertaa urallaan. Liikenne oli rekan noston aikana poikki ja sen jälkeenkin oli jonkin aikaa käytössä vain toinen kaista, joten jonoja syntyi. Toinenkin kaista vapautui illalla Lahden rekon aikana. Meidän kannaltamme positiivinen seikka oli se, että monella tiellä liikkujalla saattoi olla aikaa tavata tekstit pellolla kököttävästä mainokärrystämme. 

Koska isäntä ja emäntä eivät edelleenkään ole iällä pilattuja, osallistuimme taas kerran joulun menoliikennettä tervehtiviin maaseutunuorten joulutuliin. Hämeenkosken valkeat loistivat valtatie 12 varrella Koskikartanon kohdalla.

 

Jouluostoksille

Kylläpäs häikii. Auringon tämänhetkinen paistokulma, talvikarva nahan peitteenä ja lehmän tyypillinen elinikä - alle kymmenen vuotta - varmistavat, että melanoomaa ei ilmene tämän auringonpalvonnan seurauksena.

Viime numerossa tuli oltua kovin tyytyväinen paikkakunnalla vallitsevaan säähän. Ei siinä edelleenkään valittamista ole. Jos nyt jonkun negatiivisen puolen haluaa hakea, niin Helvetinrotkon sähkölinjan 

Tolppa vältti iskut tälläkin kertaa. Puimurilla maksimileveys
on vähän toispuoleinen. Heinänpöyhimen ulottuvuus on
molemminpuolista ja lisäksi siinä saattaa olla emäntä ratissa.
 Ei senkään homman paranisi keskeytyä koneremonttiin.

 kaapelointi ei etene. Helvetin linjat ovat sähköyhtiön asia, mutta olimme samassa yhteydessä vaihdattamassa maakaapeliin "kylän" pellolle rotkosta tulevan linjan. Ei niihin lohkon kuuteen tolppaan kyllä toistaiseksi ole törmätty millään koneella, kierrelty vaan moneen kertaan. Mennyt ei kuitenkaan ole tae tulevasta, vai miten niissä pankkien rahastoprosyyreissä sanotaan. 

Tässä tarjetaan Töölön rekossa, mutta samaa varustusta on
tarkoitus hyödyntää palelun välttämisessä Knehtilässäkin.
Tietysti myös toivomme, että nämä antimaastopuvut auttavat
asiakkaita huomaamaan meidät. Tämän kuvan jälkeen
autokin on siis päivittynyt paremmin näkyväksi.

Joulu on mitä ilmeisimmin tulossa, koska itsenäisyyspäiväkin on jo mennyt ja talossa haisee piparkakku. Reko-ilmoituksiin on saanut kirjoittaa, että tämä on viimeinen kerta kyseisellä kierroksella ennen joulua. Tällä viikolla ollaan liikenteessä huomenna sekä viikonloppuna. Ensin reko-kierros ja sitten Knehtilän joulumarkkinat. Ensi viikolla rekotellaan kolmena iltana ja uutuutena on suunnitteilla joulumyyntipäivä (lauantai 18.12.) tänne kotinurkkiin. Siitä lisää tietoa, kun suunnitelmat tarkentuvat. Mikäli jollekulle sopii paremmin jouluostaa jonain muuna päivänä, niin sekin sopii.

Kulkutaudin edelleen jyllätessä markkinoilla on tarkoitus pynttäytyä pilkkihaalareihin ja nostaa pakastin runsaalle ilmanvaihdolle alttiiksi eli ulos katokseen. Markkinointihenkisesti suosittelemme riittävän lämmintä vaatetusta myös asiakkaille, jotta kyyttökaupat eivät kariudu siihen, että asiakas palelee. Vihannesten myynti on vielä auki, sillä porkkanat häviävät emännälle ja isännälle pakkasen siedossa. Tämänhetkisten säätietojen mukaan, sunnuntaina saattaisi olla mahdollista lepuuttaa juureskoreja kojun laidalla, jos ei nyt sitten sade rajoita niiden sijoittelua. 

Itsenäisyyspäivää juhlittiin seudulla vallitsevien tapojen mukaisesti. Seremoniapuolella nähtiin eläkeläis- ja lapsityövoimaa. Presidentin vastaanotolla, jota siis ei tänä vuonna pidetty, suositaan tarjoiluissa kuulemma luomu- ja lähiruokaa. Samaa korkean tason linjaa sovelsimme juhlan kunniaksi itse itsellemme valmistamassamme ja tarjoamassamme itsenäisyyspäivälounaassa.

Illan hämyjä

Eikä muuten ole pimeää, kun ihan selvästi aurinko viiruna ilmoittelee itsestään tuossa melko keskellä kuvaa. Iltahämy vaan. Tässä on metsäkeskuksen ensi kevään tulitikkuleikkikohde. Isäntä kävi pakkaspäivän ratoksi laskeskelemassa runkoja ja niiden kuutioita, sillä metsäkeskus maksaa polttamistaan moteista. 

Vuodenajassa on tapahtunut miellyttävä muutos. Kurakausi on vaihtunut jääkauteen. Toivottavasti kestää kevääseen asti, niin kuivitusosastolla ei pidä niin kiirettä. - Kun on tuo turpeen hintakin noussut. Viime kesän turpeennostokelit olivat kyllä ihan käypäiset. Valtakunnan turvepolitiikka vaikuttaa kuitenkin kuivikkeenkin hintaan, sillä kuivike- ja kasvuturve ovat tavallaan energiaturpeen sivutuotteita. Ennen turpeen hinnan nousu oli seurausta kesän märkyydestä, koska huono nostosää niukensi tarjontaa. 

Pahnalla täällä on kuivitettu aika vähän. Lähinnä sen verran, että kuivikepohjan rakenne pysyy sopivana, itsellä kun ei viljoja ole viljelyssä. Viime kesän kuivuuden - sen käypäisen turpeennostosään - seurauksena viljojen korret olivat tälläkin seudulla aika olemattoman mittaisia, joten olkea olisi ollut hyvin huonosti saatavilla. Oljen riskinä on lisäksi yleensä puintiajankohdan kostea sää ja aamuisin pitkään kestävä kaste. Nihkeänä paalattu olki toi sitten omat harminsa, jotka realisoituivat erityisesti pienissä navetoissa, joissa hommat tehtiin käsipelillä. Kuivikkeen menekki - riippumatta siitä, mitä se on - on suurimmillaan nollan tietämillä olevissa lämpötiloissa, joita on lehmän mukavuusnäkökulmasta ollut turhan usein. 

Kirjoiteltu turpeesta, mutta siitä saa tylsiä ruskeita kuvia.
Kuvitus ei siksi varsinaisesti liity aiheeseen. Kuva samalta
pakkaspäivän ratoksi -reissulta kuin yläkuvakin. Tästä tehtiin
kesällä rehua ja emäntä selfiöi itsensä muun muassa
paalikuorman päältä.

Saa nähdä, miten turpeen kanssa lähivuosina käy. Nouseeko hinta naudan maksukyvyn näkökulmasta turhan korkeaksi? No, lehmien kanssa kyllä kai pärjätään vähemmänkin imukykyisillä kuivikkeilla, mutta broilereilla on vaikeampaa. Turve on hapanta ja siten sopivasti hillitsee mikrobikasvua, mikä osaltaan mahdollistaa täkäläisen antibiootittoman broilertuotannon. Keskieurooppalaiset tiput tepastelevat purulla ja kun pöpöjen on parempi jyllätä, tarvitaan lintujen rehuun sitten troppiakin. Tehdään siellä kai jotain muutakin erilailla.

Sopalla on kulotusaluekuvan ja peltomaiseman kanssa
sitä yhteistä, että tämäkin kuva on otettu iltahämyssä. Tytteli
poseeraa ruokasalin puolella, kuten oikeassa reunassa
näkyvästä astiastosta voi päätellä. Kuva otettiin oikeastaan
neitokaisen komeiden korvakarvojen ikuistamiseksi, mutta
täytyy käydä kuvaamassa ne uudelleen paremmassa valossa.

Lumi toi eläinten jäljet paremmin näkyviin. Näillä kulmilla peurat eivät ole vähentyneet, vaikka jossain päin on kuulemma saatu kannan kasvu taittumaan. Ukki ja muutama naapuri kyllä yrittävät illan hämyissä parhaansa eivätkä ilveksetkään ole toimettomina. Viime mainituista tosin osa ilmeisesti noudattaa rusakkodieettiä. 

Jonkun verran peuraa pakkasessa on liiketoiminnallisesti ihan hyvä, sillä silloin riittää kyyttöä enemmän myyntiin. Lihansyöntikykymme ei kuitenkaan sietäisi enää peurakannan kasvua. Kasvimaa ja rypsinviljelykin lakkaavat sitä jossain vaiheessa sietämästä, kuten tiheän kannan alueilla on käynyt. Toistaiseksi todennäköisesti lehmien laiduntaminen vihannesten vieressä on ollut eduksi ja karkoittanut valtion karjaa. Tosin istutusta odottavassa kiinankaalipenkissä taisi joskus olla hiehon sorkan jälkiä ja sontaläjiä. Kasvimaalla ja lehmien paaleilla on toistaiseksi ollutkin enemmän harmia rusakoista. Tietävät valitettavan hyvin salaatin olevan pupun ruokaa. Hyötyeläimiä ne rusakkodieetin noudattajatkin siis ovat. Mansikkamaa on onneksi sen verran lähellä rakennuksia, että peurat eivät ole tulleet talviharsoja sorkkimaan. Ammattilaisten marjariveillä on valitettavasti sitäkin harmia ollut. Kai ne mansikan lehdet sitten peuran makuhermoille sopivat, kun kerran mustikanvarpujakin syövät. 

Uusi mansikkamaa. Tähän laitettiin viikolla harso päälle. Taaempana olevat vihreämmät mansikkarivit ovat myöhäisempää lajiketta, joka ei ehtinyt ennen talvea lakastua yhtä paljon kuin aikaisemmat.

Vastaväriä

Hiukan haastetta ensi viikon ReKo-asiakkaille. Vallitsevan
vuodenajan valaistustilanne kuitenkin ehkä tasoittaa
muutosta. Todennäköisesti myös isäntä pilkkihaalareissaan
helpottaa tunnistamista. Emäntä ajatteli vielä
hetken odottaa sään viilenemistä ennen haalarikautta.

Viikko oli erittäin ohjelmoitu. Käytiin ReKossa kolmena ehtoona. Reissuihin on tullut pikkuhiljaa lisäjännitystä. Sinisen ReKo-ratsumme kojelaudassa on alkanut vilkkua milloin minkäkinlaisia valoja ja äänimaisemaan on tullut vaihtelevia lisämausteita. Tuoreemman valjakon hankkimisessa aktivoiduttiin keväällä ja aktivoituminen realisoitui sitten ihan käytännöksikin. Koronoitten ja Ever Givenien perusteella luvattiin, että kestää. Neljästä viidestä kuukaudesta puhuttiin ja nyt noin kahdeksan kuukauden päästä päästiin sitten ajelemaan  tontille maaliskuun lopulla tilaukseen pistetyllä iloisen värisellä kuljetuskalustolla. Tuo iloinen väri oli se helpoiten valittava ominaisuus. 

Väriläiskä saatiin haltuun tiistaiaamupäivällä, mutta viikon rekoreissut tehtiin vielä sini(valkoi)sellä rippikouluikäisellä. Emäntä istuskeli tiistaipäivän kokouksessa ja sen päivän liha- ja vihanneskuorma oli siksi tehty jo maanantai-iltana valmiiksi.  Pakastimen siirtäminen sinänsä on ehkä helpoin juttu. Enemmän pähkäilemistä ja näpertämistä on sisustukseen omaleimaisuutta tuovissa tapetointiin käytetyissä kuvissa ja teksteissä. 

Sähköoperaatiota tässäkin, muttei akkumittakaavassa.
Paikallinen sähkönsiirtoyhtiö on lopultakin saanut tarpeekseen
linjan paikkauksesta Helvetissä (mm: 1, 2, 3) ja johdon
siirtyminen maakaapeliin on edistymässä. Samassa yhteydessä
teemme eräitä järjestelyjä omissakin nurkissamme,
joten viikonloppuna päädyttiin tämännäköisiin hämärähommiin.

Kylmäkuljetuksen kuitenkin pitäisi helpottua. Tähän asti pakastimen energianlähteenä käytettyjä akkuja on täytynyt muistaa ladata ja tarpeen mukaan nostella autoon ja autosta pois. Autokin on pitänyt parkkeerata johdonkantaman päähän seinästä (sieltähän sitä sähköä saadaan).  Uusi tulokas taas latailee sähkövarastoa ajon aikana. Enää ei siis tarvitse hellesäällä varata riviä vanhoja traktorin akkuja matkaan ja sitten kuunnella, kun invertteri - yleensä juuri moottoritielle tms. pysähdyshankalaan paikkaan päästyä - alkaa piipittämään akun tyhjenemistä. No, ei sitä enää ole tarvinnut kuunnella sen jälkeen, kun invertterille tehtiin hylly sellaiseen kohtaan, että sen ulettuu etupenkiltä sammuttamaan. Pysähtyä tietysti pitää vaihtamaan johdot toiseen akkuun.

Pakastimen matkakäytöstä ja akuista tuli mieleen viime viikkojen iltasatu. Lapsityövoimalle on luettu Jules Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Voi vain todeta, että vaikka akkutekniikan on sanottu tällä vuosituhannella kehittyneen, niin edelleen ollaan kaukana kapteeni Nemon kaluston saavutuksista. Onneksi meille riittää elintarviketurvallisten lämpötilojen ylläpitäminen maan pinnalla, joten nykyajan jälkeenjääneisyyden kanssa pärjätään.

 

Hyvää marraskuuta vaan

Nyt ovat herrojen sonnien hännät ja turvat oikeaan suuntaan ja laidunkauden loppu näyttää vääjäämättomältä. Turvekuormakin saapui juuri parahiksi mukaventamaan katonalaiskautta.

Viihdepläjäys laidunkauden viimemetreille. Talonväki
tarjennee ensi talvenakin. Haketusprosessi on ainakin
huolellisesti valvottu. Virallisina valvojina Runsas,
Sämpylä, Roho, Riemu ja Siro. Saukkikin vähän vilkuilee.

Kesällä on kiireitä ja kerkiää vähän huonosti kirjoittelemaan. Toteutuneesta julkaisuaikataulusta päätellen syksylläkin lienee kiireitä. Toinen mahdollisuus on se, että laiskottaa. Laidunkausi loppui jokunen viikko sitten, joten raportti ei tältä osin ole tuore. Lehmiä, hiehoja ja vasikoita otettiin sisään hiukan aikaisemmin ja hännänhuipuiksi jäivät sonnit. Säät olivat jo sen verran kosteat, että poikien arveltiin mukisematta ja suorinta tietä jolkottelevan halliin, kun veräjät avataan. Toki reittiä rajattiin. Isäntä oli ajanut traktori-kärry-yhdistelmän ohjuriksi, kuten yleensä tehdään. Parkkeeraus jäi kuitenkin hiukan epäoptimaaliseksi ja kyseiselle marjapuska-lietesäiliövälille tarkoitettu tilapäälanka ei aivan ulottunut tolppaan. Väliä jäi hiukan yli sonnin leveys, joten emäntä jäi varmuuden vuoksi tukkeeksi. Isäntä päästi sonnit aitauksesta. Niidenhän piti siitä kävellä suoraan sisään. Emäntä seisoskelee aidanraossa, isäntä kipaisee edeltä avaamaan karsinan veräjää (ei voitu avata valmiiksi, kun pikkusonnit oli jo lajiteltu halliin edellisenä päivänä) ja emäntä kävelee sitten poikien perästä sulkemaan ulko-oven. No, ei se niin mennyt. Pojat jäivätkin pyörimään hallin ja laitumen välille. Isäntä pääsi opastamaan vain yhdellä suunnalla kerrallaan, edellekin olisi pitänyt ehtiä ja emäntä seisoi aidanpätkänä. Traktori oli lopulta siirrettävä emännän vapauttamiseksi langanpätkän virasta. Suuntaus alkoi kohentua, kun emäntäkin pääsi mukaan opastamaan reitillään harhailevia. Eli ei saatu edes laidunkauden viimeisenä päivänä sonnin jälkiä pihaan, vaikka nyt oli jo vähän yritystä. 

EY-ajan alussa lanseerattiin ennakoidun tilakoon kasvun siivellä romaanin nimeä mukaileva käsite "sadan hehtaarin yksinäisyys". Viime ja edellisellä viikolla tätä yksinäisyyttä on taas päässyt tehostetusti katkomaan. Kasvukauden ulkopuolisessa ohjelmistossa on nimittäin päästy sikäli normaaliin, että koronatauon jälkeen on muitakin kokouspaikkoja kuin teams ja zoom. Kaikki kokoustilat eivät ehkä ole arkkitehtuurin ja sisustuksen riemuvoittoja, mutta kyllä elävissä ihmisissä vaan on sitä jotain puhuviin mustiin ruutuihin verrattuna.

Maisemaa perinnebiotooppialueelta.
Lehtikeot ovat matojen keräämiä.
Rakennusteknisesti ne ovat ehkä
eteisiä, koska kasojen alta lähtee
yleensä kolo maan sisään. 

No, on jotain töitäkin tehty. Tällä viikolla raivailtiin metsälaitumia ja perinnebiotooppia. Jostain on vähennetty kuusia, toisaalla käyty terttuseljojen kimppuun. Seljaa on kasvatettu puutarhoissa koristeena. Sieltä se on levinnyt lintujen mukana. Emännän mielestä pensas on pahanhajuinen, ja lisäksi marjat ovat lievästi myrkyllisiä. Linnut ovat ilmeisesti lievästi eri mieltä, kun kerran marjoja syövät ja sitten kakkivat siemenet muualle. Lehmät ovat selvästi enemmän emännän kuin lintujen kannalla, sillä ne jättävät kyseiset puskat rauhaan. Siksi sen leviämistä laidunalueella rajoitetaan. Taitaa kantaa vieraslajin titteliäkin. Lunta vartoillaan. 

Pari yleisötapahtumaa

Männikön harvennus sopi teknisesti hyvin yleisötapahtumaksi. Oksattomien runkojen välistä on näkyvyys paljon parempi kuin kuusikossa. Puunostajan turvallisuussertifiointi edellyttää, että motoa lähestytään huomiovarusteissa leuan alta kiinnitettävä kypärä päässä.

Ryhmä toimittajia Brittein saarilta metsä- ja puuretkeili kuluneella viikolla muutaman päivän Suomessa. Retkikohteisiin kuului metsään liittyvien organisaatioiden kalvosulkeisia, ministeritapaamisia, esitelmiä esim. koivupohjaisista lääkintätuotteista, vierailu sahalla sekä kaiken huippuna myös käynti paikan päällä ihan aidossa metsässä. Aikataulusyistä metsän oli syytä sijaita siedettävän lähellä Helsinkiä ja monenlaisia kohteita oli hyvä olla ilman pitkiä välisiirtymiä. Eduksi oli, että metsänomistajakin jouti paikalle esittelemään. Päätettiin joutaa, kun kysyttiin. Hiukan homma meni päällekkäin emännän torstaisen kansalaisopistoharrastuksen kanssa, mutta koska kansalaisopistokin käyttää nykymaailmassa zoomia, pystyi vieraiden pienen myöhästymisenkin hyödyntämään opiskeluun. 

Tässä kerrottiin liito-oravahakkuusta. Olemme täällä
lentokurren esiintymisalueen läntisellä äärirajalla, joten
vielä läntisemmän Britannian asukkaille liito-oravan
eksoottisuus lienee vähintään kirahvin tasoa. 

Työnjako oli selkeä. Etukäteisoperaatioista isäntä hoiti kohteiden miettimisen ja järjestelyjen sujumisesta huolissaan olon. Emännän huithapelimmalla luonteella, oltiin kohtuullisen vakuuttuneita siitä, että homma sujuu sekä etsiskeltiin sanoja. Harvennushakkuu, maannousemasieni tai lehtoneidonvaippa eivät jostain syystä kuuluneet kouluenglannista kertyneeseen sanavarastoon. Metsänhoitoyhdistys järjesti paikalle soppaa, kahvia ja metsänhoitajan. Ettei mene vain agronomien höpinöiksi metsäasiat. Työnjaon selkeys jatkui tapahtumapäivänä; emäntä hoiti puhumisen ja isäntä hymyilyn. Ihan hyvin näin päin, koska emännällä on taipumusta näyttää totiselta ainakin valokuvissa. Sopivaa säätä ei tilaisuuteen pystynyt varaamaan ennakolta mistään, mutta tilaamattomuudesta huolimatta se oli varsin mainio. Tosin briteillä luulisi olevan rutiinia myös sadeolosuhteisiin. 

Ei sitä sentään pelkästään juttelemista joutunut kuuntelmaan.
Vanhemmat saivat lisää jutteluaikaa, kun nuoriso pääsi
viihdyttämään itseään kaivinkonesimulaattoriin.

Viikolla järjestettiin myös Kone-Agria-näyttely Tampereella. Minkään sortin maatalousnäyttelyitä ei ole vähään aikaan ollutkaan tarjolla, joten ilo pitkästä - ei nyt itkusta - mutta tauosta. Näyttelyreissua oli alunperin suunniteltu torstaille, mutta toimittajavierailu muutti suunnitelman. Tämän lisäksi koulua käyvältä lapsityövoimaosastolta alkoi kertyä kasvavia paineita mukaan pääsystä. Luovuimme siis suosiolla romanttisesta kahdestaan matkailusta ja takapenkille istutettiin pari pikkupoikaa. Herrat kyllä kantoivat kortensa kekoon matkajärjestelyjen osalta tekemällä edellisenä iltana eväät. Näyttelyyn päästiin, mutta perillä havaittiin, että intresseissä on ilmeisiä sukupolvieroja. Ensimmäiseksi pysähdyttiin rikkaäkeitten kohdalle ja jäätiin keskustelemaan niiden ominaisuuksista. Asia oli vielä kesken, kun nuorimmainen aika kärsimättömään sävyyn tiedusteli, onko tänne tultu juttelemaan vai katsomaan koneita. 

Joskus taas savuaa

Metsäkauden loppu häämöttää, mutta vielä saa tällaisia lehmä puun alla/takana/edessä/vieressä kuvia. Kutuista tai kileistä, jos niitä olisi, saisi varmaan myös "puun oksalla" kuvan. Lelu yrittää selvästi piiloutua korsien taakse. Tämän metsäkappaleen laidunnus aloitettiin vasta tänä kesänä, joten siellä on vielä aika paljon jäljellä näitä korsituppaita. Ensi suvena voi maisema muuttua enemmän.

Puna-apila kerättiin ensin pellolta pois ja sitten toinen kierros. 
Puimuri pörräämään ja kauhasta valutellaan roskaista
siementä sopivaa vauhtia leikkuupöydälle, vaikkei enää
leikata tarvitsekaan.

Viime viikonloppu meni Hyvinkäällä 

Knehtilän markkinoilla ja hamput saatiin puitua sitä ennen. Syyt ja tekosyyt paperihommien siirtämiselle alkavat uhkaavasti vähentyä. Verokuittien tila on "mapissa ja maksettu/ainakin luultu maksetuksi (joskus unohtuu verkkopankissa joku enter tms.)". "Kirjattu" tilan saavuttamisen osalta kesä on aiheuttanut jälkeenjääneisyyttä. Toiseen paperioperaatioon taas antoi vauhtia luomutarkastajan saapumisilmoitus. Oikeat paperit pitäisi katsoa esille ja täytetyksi niin, että niiden etsiminen ei raksututtaisi tuntiveloituksella tehtävän tarkastuksen taksamittaria. Eri tarkastajat ovat kiinnostuneet hiukan eri papereista ja vaihtelevassa järjestyksessä. Arvomme siis esille oikeat paperit.

Tällä viikolla on meneillään ollut hakkuu. Isäntä on rampannut motokuskia katsomassa useamminkin ja perjantaina emäntäkin lähti mukaan. Reissuun sai kätevästi yhdistettyä osallistumiseen paikallisen alakoulun kodin ja koulun päivään. Tilaisuus järjestettiin koulun kuistilla klo 7.30., joten osallistua saattoi kätevästi metsäänmenomatkalla haalareissa ja saappaissa. Ilmoitimme olevamme työmatkalla. Niin olivat opettajatkin. 

Kohteelta otetaan puuta ja sen lisäksi sinne jätetään sitä. Metsäkeskus etsii kohteita luonnonhoidollisille kulotuksille. Tarjosimme kyseistä hakkuualaa

Puut sahalle, ensi keväänä tikkuja raapimaan ja sitten on
taivasta myöten tie auki koivikon yletä. Jonkun tietysti täytyy
ensin kumartua se koivikko istuttamaan. Nöyrtymisen tarvetta
vähentää se, että homma onnistuu nykyään kuokan sijasta
usein myös pottiputkella.

poltettavaksi ja se soveltui siihen. Esim. asutuksen tai sähkölinjojen sijainti, maaston ominaisuudet tai veden saatavuus useilla paikoin käytännössä estävät homman. Näille kulotuskohteille on jätettävä puuta. Palanut tuore pystypuu kiinnostaa kuulemma eri ötököitä kuin palanut kuiva puu ja risu. Tämä metsäkuvio soveltui kulotuskohteeksi ja homma menee niin, että metsäkeskus maksaa kappaleelle myymättä jätetyistä puista, ja kilpailuttaa ja kustantaa kulotustyön. Itse siihen ei enää ryhdytä. Sen jälkeen ala on tarkoitus istuttaa koivulle. Tästä syystä toivotamme paikallisille metsästysseuroille erityisen menestyksekästä hirvieläinjahtia alkaneelle kaudelle.

Parempi hamppu pivossa kuin...

Emäntä kuvasi lupaa kysymättä viimevuosisadan aikaisen poikaystävänsä puintivalmiissa hamppupellossa. Isäntä on kasvanut viime syksystä tai sitten hampulta on jäänyt kasvudouppinkit ottamatta - tai sitten on ollut vaan kuivaa. Hiukan maalajista ja lannoituksesta riippuen öljyhamppu on yleensä miehen tai ainakin lähes naisen mittaista. Kuituhampulla mittaa on sitten tuplaten.

Peltopuolella sadonkorjuun loppusuora häämöttää. Isäntä istuu parhaillaan puimurin kopissa hamppua pyydystämässä. Emäntäkin tekee istumatyötä ja istuu keittiön penkillä pyydystämässä kirjaimia näytölle. Puimurioperaatioiden jälkeen satoa korjataan vielä kasvimaalla ja ensi vuoden satoa varmistellaan lietevaunua ulkoiluttamalla. 

Isäntä tiedusteli, olisiko mahdollista saada moottoroitu kyyti
pellolta takaisin puimuria noutamaan. Emäntä hövelisti lupasi,
mutta lähti perään ajankäytön optimoinnin kannalta noin minuutin
liian aikaisin. Loppusuoran ja -kaarteen sai körötellä isännän
ja vaunukuivurin avulla Tuhdiksi naamioidun kärryn
(todellisessa elämässä  internetin ulkopuolella, ilman
kameran linssiä ja pakettiauton hiukan likaista tuulilasia,
Tuhti-teksti kärryn päädyssä näkyi hyvin) perässä. 

Hampun puinnista ei siis toistaiseksi ole enempää kerrottavaa. Varteenotettava epäilys on, että puimuri on ehjä ja homma jollain tavalla etenee, koska telefoonista raporttia toisenlaisesta asiantilasta ei ole tullut. Sato ei pellonlaidalta katsoen näytä valtaisalta. Tähkät ovat aika lyhyitä, joten niihin ei kummoista siemenmäärää mahdu. Onneksi ensi vuonna on tulossa huippusato. Toistaiseksi sille ei ole ilmennyt mitään esteitä.

Tämä raportti lienee tulkittavissa tiedoksi
homman sujumisesta.

Viime viikonlopun kohokohta, lauantainen osta tilalta - alias lähiruokapäivä, sattui sopivan kosteaan päivään, jolloin puinti ei olisi luonannut. Tapahtuma on selvästi aikaisempia vuosia kuuluisampi. Päivässä on oltu mukana viitisen vuotta siitä lähtien, kun sitä on valtakunnallisesti järjestetty. Ensimmäisillä kerroilla tilaisuus oli kuitenkin hyvin rauhallinen - todennäköisesti hyvinkin tasapainoisessa suhteessa markkinointiponnisteluihin. Muutama vuosi sitten tilanne muuttui. Emäntä oli edellisvuosien kokemuksen perusteella suunnitellut kirjoittavansa lehtikolumnia ja pujahtavansa ulos, kun pihaan ajelee joku, joka näyttäisi kaipaavan tilalta myyjää. Kirjoittaminen jäi kuitenkin toiseen kertaan ja isännän kanssa hiki hatussa punnitsimme vihanneksia ja ongimme lihoja pakastimen pohjalta. Viime vuodet on sitten varauduttu paremmin ja varattu lapsi- ja mummotyövoimaa paikan päälle. 

Kevään olosuhteisiin nähden hamppupelto yllätti myönteisesti rikkakasvinäkökulmasta. Märkänä pysyneestä notkelmasta hamput jäivät puuttumaan, kun edellisvuoden kasvinjäte kellui kohtaan muodostuneessa lätäkössä. Nyt valkoiset ohdakkeen ja valvatin haituvat näyttävät lätäkön paikan. 

 

Paluu poikakotiin

 

Samun lauman reittiin kuului meno ja paluu. Tai Samulle vain meno, koska hän palasi peltolaitumella kokoontuvan herrakerhon muonavahvuuteen. Tässä ollaan menossa. Emäntä on tuo sillalle tähtäävä sinihaalarinen oikealla.

Luonnon päivän jälkeen arvottiin puinnin ja nautojen siirtelyn välillä. Ensin mainittu voitti, joten nautaharjoitukset jäivät tähän viikkoon. Harjoitus oli nelivaiheinen. Ensimmäiseksi piti saada kuivurin tyköä lehmät pois tieltä takaisin metsään. Tarina-nimistä vasikkaa lukuun ottamatta siirto kävi hujauksessa. Tarina oli pitkään vakuuttunut, että avatun aitalangan kohdalla on edelleen sähköä. Toisessa vaiheessa  halliin piti saada teuraaksi menevä sonni ja sen kaveriksi sopiva seurustelu-upseeri. Tämäkin meni mallikkaasti, sillä sonnit olivat luonnonpäivän jäljiltä pihan laidalla suorastaan käden ulottuvilla. Oikeat turvat tyrkyttäytyivät laitumelta pois suhteellisesti ottaen ensimmäisten joukossa, eli eivät lähteneet ottamaan vauhtia kauempaa. Kolmannesta vaiheesta - siitossonnien siirrosta pois lehmien joukosta -  puolet oli tyrkyllä toteutua samaan syssyyn. Metsälehmien laumasta koko kesän takaisin poikakerhoon haikaillut Sauli (Joku heinäkuun Avoimet maatilat -vieras saattaa muistaa metsän laidassa yksinään laitumelle päin huudelleen sonnin.) nimittäin päivysti sonnilaitumen puoleisen veräjän vieressä. Ihan niin vähällä ei kuitenkaan päästy. Kun halliin haluttu parivaljakko lähti  toivottuun suuntaan, kulki Saukki aidan toista puolta kavereiden vierellä pois portilta. Tuli onneksi puolellaan hallille asti, ja asteli sisälle takaovesta, kunhan langat avattiin ja emäntä ja isäntä kiersivät näyttämään suuntaa. 

Seiskarin johdolla kotiin. 

Samun lauma oli kasvimaan luona. Samua ei ole kesän aikana erityisemmin kesytelty, joten ei nähty järkeväksi yrittää sitä yksinään ohjailla biotoopin läpi ja peltojen poikki kotiin päin. Nurmen kanssa näin joskus toimittiin, mutta se olikin silloin jo vähemmän hötkyssä iässä. Joukko-osaston marssi parin laidunlohkon ja biotoopin läpi puron yli meni varsin joutuisasti eikä halliinkaan tarvinnut houkutella, kun siellä olevat sonnipojat sopivasti antoivat äänimerkkiä. Samukin lajitteli itse itsensä yksin juuri sille puolelle väliaitaa, kuin oli tarkoitus. Ulko-ovi suljettiin tässä vaiheessa. Päätykarsinassa oli Saukki, seuraavassa Samu ja sen vieressä tilapääaidan takana lehmiä ja vasikoita. Nyt piti kääntää väliveräjä ja päästää Samu Saulin kaveriksi. Sen jälkeen pojat juoksutettaisiin samaa matkaa sonnilaitumelle. Toiveissa tietysti oli, että ei juostaisi vaan edettäisiin maltillista vauhtia mutta oikeaan suuntaan. 

Samu ilmeisesti hämmentyi halliin tulosta ja sen sijaan, että olisi mennyt avatusta veräjästä Saulin karsinaan se hötkyili tilapääaitaa edestakaisin ja tunki itsensä lopulta nurkasta sen ali lehmien tykö. Väliaita avattiin ja lajiteltiin Samu takaisin - tällä kertaa se ei lajittunut itse. Samu kuitenkin toisti edellisen kuvion ja aitakin vääntyi. Kolmas yritys. Emäntä asettui varmuuden vuoksi "karkauskulmaan" aidan toiselle puolelle arvioiden, että seinässä olevan tolpan viereen on riittävästi tilaa, jos Samu sattuu muljauttamaan aidan irti. Emäntä aidan takana oli puolitoistavuotiaan pienokaisen silmissä sen verran pelottava, että katse kääntyi Saulille johtavaan veräjään ja pojat saatiin molemmat päätykarsinaan, eikä tilapääaitakaan vääntynyt enempää. Sonnilaitumelle mentiin vain puolijuoksua ja matkakin oli lyhyt, joten talon väki jäi ilman ylimääräisiä kuntoilupisteitä. 

Tämän jälkeen palautettiin Samun lauma biotooppiin, eli avattiin veräjä ja suljettiin se, kun kaikki olivat menneet. Sonnit piti vielä siirtää Vanhantien varteen takaisin puron toiselle puolelle. Operaatio pysähtyi puroon, koska ennen puroa oli herkullisempaa ruohoa kuin puron takana. Jätettiin odottamaan. Illalla emäntä koitti lapsityövoiman kanssa houkutella poikia yli, mutta vain Räisälä ja Rohkea rohkenivat. Seuraavana päivänä päästiin paluutie sulkemaan, kun onneksi osuttiin paikalle seurueen ollessa katsomassa isännän aamupäivällä toisella puolella niittämiä korsia. Homma luonasi siis aika hyvin. Pahin moka oli emännän viileän aamun innoittama ylipukeutuminen. Tarkeneminen oli tavoiteltua selvästi korkeammalla tasolla laitumia ja pihoja useampaan kertaan edestakaisin kulkiessa.

Tänne ei ollut vielä puimurin kanssa kiirettä, joten lehmiä joudettiin hyvin siirtelemään. Hamput ovat ihan vihreitä. Kuvassa näkyvät ruskeat korret ovat tarpeettomiksi käyneitä hampun hedekasveja, jotka lakastuvat pois pölytyksen jälkeen. Pehmeimmät hamppukankaat tehtiin ennen muinoin nimenomaan hedekasvien kuiduista. Nykymaailmassa ei - ainakaan täällä Euroopassa - taida kustannusrakenne taipua hedekorsien erilliskeräilyyn kuitupellolta.

Elpymisvälineitä

 

Tilaisuus alkoi kuusi minuuttia sitten. Henkilöt, jotka kunnioittavat tätä kuvaa läsnäolollaan, eivät jääneet ilman suosikkivihannestaan. 

Tänään on toivuttu Suomen luonnon päivästä ja keräilty nurkista A4-materiaalia vähemmäksi ja uudelleen käytettäväksi, mikäli luonto on edellisen päivän aikana ollut riittävän armollinen. Toipumiseen on käytetty pinaattia, kasvispasteijoita, juolannostinta ja leikkuupuimuria. Pinaattia on pitänyt kerätä talvea varten jo pitkän aikaa, mutta tällekin hommalle on ollut kiiruumpia vaihtoehtoja. Uuden-Seelannin pinaatin hyvä puoli on pitkä satokausi, joten korjuuta voi siirtää. Nyt myyntiin kerääminen nosti pinaatin poiminnan sijoitusta tehtävälistalla. Ämpäreitä täytti lapsi- ja eläkeläistyövoima. Kaupalliset tavoitteet asetettiin epäafäärimäisesti selvästi alemmas. Kaikki meni tältä osin suunnitelmien mukaan ja emäntä on sitten tänään paistanut pinaattilettuja ja pakastanut pinaattia urakalla. Ei kyllä vielä piisaa koko talveksi. 

Ajoittain tontilla oli melkoinen peltilehmälauma.
Oikeita lehmiä vähän kuvasta vasemmalle ja sonnien
tontti siintää taustalla.

Nuorimmaiset olivat jo etukäteen suunnitelleet toipumista kyyttöpasteijan voimalla, mutta menetelmä ei hyvän menekin vuoksi ollut käytettävissä. Tämä toivottavasti helpottaa leipomohenkilökunnan saamista tulevilla kerroilla. Iltapäivän elpymisvälineen osalta arvottiin sonnien siirtelyn ja leikkuupuimurin väliltä jälkimmäisen viedessä voiton.

Härkäpapusadolla ei tänä vuonna juhlita. Tässä kohdassa
valtakasvi on karrike (ohdake suom. huom.).Kylvöjen jälkeiset
sateet estivät oikea-aikaset rikkaäestykset ja sen kyllä
huomaa. Sen jälkeen kuivuus esti papujen kasvun. 

Emännän ennenkin viittaamassa tietolähteessä, Koiramäen talo -teoksessa, kerrotaan, että elonkorjuu oli suuri juhla. Härkäpapu ei kirjaimellisesti eloa ole, vaikka sirpin korvikkeella kerätäänkin. Sen verran yltäkylläisessä maailmassa eletään, että juhlan tuntu puuttui korjuusta kokonaan. Ensinnäkin kuivassa hellesäässä papu ei ollut intoutunut sadon tuottoon. Toiseksi kuivaa hellesäätä edeltänyt sadejakso esti oikea-aikaisen rikkaäestyksen ja viimevuotiset sadesäät edellisen vuoden rikkamuokkauksia. Lopputulos oli ohdakkeen haituvan kirjoma pelto, josta ei suunnattomia papusaaliita kertynyt. Luomumenetelmät karsivat joiltain osin pelivaraa rikkojen torjunnasta ja se näkyy sitten sadossa. Onneksi ensi talven vatsan täyttö ei ole papujen  varassa. Ohdakkeita kuitenkin on nyt niin paljon, että pellon ensi vuoden käytölle ainoa vaihtoehto on alkukesän muokkailu ja sen jälkeen nurmen kylvö. Ei onneksi aivan turhaan, kun on noita nurmen syöjiä.

Päivän lähilehmät. Tässä tapauksessa lehmä tarkoittaa myös hiehoa ja sonnivasikkaa. Tali kurkkii takaa. Sitten Onega, Tupu, Syväri ja Papu. Syväri on Talin isosisko. Ilmeistä sukunäköä havaittavissa.

Paikan päälle saapui myös paikallisväriä. Hämeenkoskella toimii kotiseutuyhdistys Koski-seura. Kasvisten ja lihan lisäksi kotiin viemisiksi oli siis hankittavissa esimerkiksi satoja sivuja paikallishistoriaa. Vasemmalta: Leena Nikkari, Kari Kaivola ja Tuomo Nikkari.

Puintisateita

Näitten kimppuun ei käydä tässä maailman kolkassa leikkuupuimurilla. Kattila ja joittenkin makuun myös tilkka voisulaa on havaittu tarkoituksenmukaiseksi käsittelyksi.

Tuleentuneita herneenpalkoja puimurin tuulilasin läpi
kuvattuna. Kyllähän näitä paikoin oli ihan mukavastikin,
mutta paikoin oli sitten vähemmän mukavasti esimerkiksi
ohdaketta.

Viime jaksossa - josta on vähän päässyt aikaa vierähtämään - oli lopultakin päästy kylvämään varmoja  sateita odotellutta rypsiä. Sateet ovat sen jälkeen olleet turhankin varmoja ja rypsi on odotusten mukaisesti taimella. Kylvösateitten vaihteluksi odotellaan nyt puintipoutia. Korjuu päästiin kyllä aloittamaan. Ensimmäisenä jonossa olleen herneen sato ei ollut erityisen hyvä, mutta seuraavana aloitettuun härkäpapuun verrattuna suorastaan mainio. Papua tuli ensimmäiseltä lohkolta sen verran, että ensi vuonnakin päästään kylvämään - jonkin verran enemmän kuin sitä kylvettiin. Ei ole kuivan vuoden kasvi. Onneksi on edellisvuotista varastoa. 

Pyörä pois. Ei kuulemma pitänyt olla "millään kiinni", mutta oli silti tiukassa. Pyörän irrotuksen jälkeen päästiin selvittämään vian laatua ja arpomaan tilattavat varaosat. Arvonnassa oli onnea sen verran, että puimuri on taas kunnossa, mutta pouta ehti mennä ohi.

Kansanpaljoutta papukärryn laidalla. Luteita on tänä vuonna
ollut yllin kyllin kasvimaallakin. Esimerkiksi sellerit ovat
aika surullisen näköisiä. Syylliseksi epäiltyjen listalla ovat
luteiden lisäksi kaskaat.

Härkäpavun puintia aloiteltiin hyvän sään aikana. Ensimmäinen lohko tuli valmiiksi ja siirryttiin toiselle. Hyvän sään vielä vallitessa alkoi vasemman etupyörän liepeiltä kuulua epäilyttäviä ääniä. Epäilyttävyyden taso nousi päiste päisteeltä ja saavutti valitettavan pian tason, jota maatalousteknologisesti säädetty sävelkorva ei enää sietänyt. Valitettavaa oli erityisesti se, että mainitulle tasolle päästiin jo ennen sateen alkamista. Pyörän irrotusloitsujen lausuminen ja varaosakatalogin selaaminen olisivat sujuneet hyvin sadepilven allakin. Nyt niihin jouduttiin käyttämään poutatunteja. Pavun puinti on siis vielä kesken ja hamput odottelevat valmistumista. 

Kasvimaalta varastoon on kerätty vasta valkosipuleita, mutta homma on vielä kesken. Sekin pitäisi tietysti mieluummin tehdä poudan jälkeen, mutta poudan puutteessa toimitaan sateiden välissä. Sääennusteen perusteella alkavan viikon päätyö on kuitenkin puintien sijasta ensi lauantain avoimien ovien valmistelu. Eivät ne tarvittavat lippuset ja lappuset edelleenkään ole pinossa vartoamassa esille laittoa.  

Rypsi näyttää tältä. Ei toivottua viherrystäkin on runsaasti, kuten kuvasta näkyy, mutta rypsi on saanut toivotun etumatkan. Isännän kengän kärjet eivät uhkaa rypsin kasvua, vaan poistuvat paikalta lihasvoimalla.

  
 

Kylvökeliä

Juolavehnän juuret ja ne kastemadot, jotka eivät ole painuneet syvyyksiin, saavat kyytiä.

Viime numerossa arvailtiin, päästäänkö rypsiä kylvämään vai kuivuuko homma kokoon. Arvoitus on nyt ratkennut ja on siirrytty arvailemaan, kuinkas sitten kävikään. Sääennusteet eivät olleet todennäköisyysprosenttien puolesta kovin vakuuttavia, joten kylvää uskalsi ainoastaan varman sateen alle, eli viime tingassa. Rikantorjuntamuokkauksille kuiva sää oli eduksi. Pinnalle pöllähtänyt katkennut juuri kuivahtaa kuoliaaksi eikä juurru uudestaan, kuten kosteammissa oloissa voi käydä, jos muokkaamaan on kuitenkin päästy. 

Tunnista kone pölypilven takaa. Yleensä kynnettäessä
ovat olosuhteet vähän toisenlaiset.

Yleensä rypsit on kylvetty tehokkaalla pikamenetelmällä: rikkakurituksen jälkeen kyntö ja sen päälle ajelu rikkaäkeellä piensiemenkylvölaite aktivoituna. Nyt ei kuivuuden takia uskallettu olla näin tehokkaita, vaan kynnön jälkeen jyristeltiin ensin lautasmuokkaimella ja sitten ihan oikealla kylvökoneella, jonka peräjyrät toivottavasti varmistivat siementen pysymistä riittävän kosteassa. Ylimääräisen ajokerran lisäksi tehokkuuseroa syntyy työleveyksistä: kylvökoneen neljä metriä rikkaäkeen kahtatoista vastaan. Ajomatkan lisäksi kolminkertaistui päistekäännösten määrä.

Optimaalisuusvajaitten olosuhteitten vuoksi kaikkea ei tehty yhteen putkeen, jos vaikka optimaalisuuden määrä lisääntyisi prosessin aikana. Ensimmäiset kylvettiin viime viikonloppuna ja loput tiistaina ja keskiviikkona. Keskiviikolle ei jäänyt enää paljoa ja ennusteet alkoivat ajankohdan lähestyessä olla yksimielisiä ja varmoja sateen saapumisesta kello 12. Ennustajat saivat isännänkin asiasta niin vakuuttuneeksi, että hän hylkäsi suunnitelmansa viettää tiistai-ilta traktorin kopissa emäntää ikävöiden sillä aikaa, kun ikävöity jakelee kyyttöpaketteja lapsityövoiman kanssa Helsingissä. Lähdettiin siis kolmen hengen voimalla reko-kierrokselle. Säännöllisiä elämäntapoja arvostava nuorukainenkin päätti osallistua, koska oli vielä kesäloma eikä seuraavana päivänä tarvinnut mennä aamulla kouluun. Helsingin kierrokselta paluu kun on vasta lasten nukkumaanmenoajan jälkeen - vanhemmista nyt puhumattakaan. 

Yksi vaihe käytetystä tehokkuusrajoitteisesta menetelmästä. Aurojen ja kylvökoneen väliin tarjottiin kierros lautasmuokkaimella. Päivystävien lokkien määrän perusteella sekä kynnöksellä että muokatulla taisi matoja riittää.

Reissu sujui hyvin, kaikki eväätkin muistettiin, ja viimeisten paikkojen paketit saatiin ystävällismielisten kollegojen kyytiin, joten ei mennyt ihan niin myöhäiseksikään. Ilmeisesti meteorologien laskemaa aikaisemmin olivat levolle selvinneet myös tiistain sadepilvet, sillä keskiviikko valkeni - venahtanut poutajakso huomioiden - ilahduttavan synkkänä. Kylvämättömän alan puolesta synkkyys olisi voinut olla pari tuntia myöhemmässä. Taivaalla lekottelevat tummanpuhuvaiset eivät siis sitten koisineetkaan puoleen päivään asti, kuten oli luvattu, vaan heräsivät ropisemaan jo aamupäivästä siinä vaiheessa, kun lautasmuokkaus saatiin päätökseen. - Koko suven ollut poutaa ja sitten piti kylvää sillä ainoalla sateella. Vähän rupesi olemaan touhu limaista loppupäästä, mutta valmista tuli ja nyt ovat rypsit jo taimella. Naapurilla oli samanlaisia suunnitelmia ja hän tuli hakemaan lautasmuokkainta, kun se meiltä vapautui. Juuri ehtivät lautaset pysähtyä. 

Poutia pidelly

Avoimien ovien päivässä esillä ollut puimuri jätettiin sateen
toivossa ulos luukut auki, mutta teho ei ollut toivottu.
Olisi varmaan pitänyt ajaa pihalle myös kylvökone.

Maanviljelyssä useimmat hommat tapahtuvat - satoi tai paistoi. Mainitut tekijät tosin vaikuttavat niitten useimpien hommien ajoitukseen ja siihen, kuinka mukavasti ne toteutuvat. 

Keväällä sade haittasi rikan torjuntaa, kun märkiä peltoja ei päässyt rikkaäestämään. Nyt niillä on paikoin ylimääräistä biodiversiteettiä. Sateista päästyä on vallinnut pouta ja paahde. Heinänkorjuuaikaan ei ollut valittamista, sen kun hikoili vaan. Paketoinnin päätyttyä olisi kaivattu sitä laariin tulevaa sadetta laitumia ja papuja kasvattamaan. Haihduntaa on nyt ollut sen verran paljon, että se on laareista pois päin.

Herne näyttää toistaiseksi hyvältä.
Herneen kärhet, joilla kasvit takertuvat
toisiinsa, tai kotipuutarhassa tukilankoihin,
näkyvät hyvin. Kärhien ansiosta rentovartinen
kasvi pysyy paremmin pystyssä. Takertuminen
on kuulemma silloin riittävää, jos kasvusto lohkon
toisella laidalla tuljuu, kun viereistään
kasvia heiluttelee.

Yksi kuuro oli luvassa avoimien ovien päivän aamuksi. Ajoitusta ei olisi voinut luokitella optimaaliseksi, sillä viime tingan valmistelujen määrää se olisi kasvattanut. No, tämä sateentekokeino kuivui valitettavasti kokoon, viime tinkaa oli vakiomäärä ja avoimet maatilat vietettiin helteisen poutasään vallitessa. Näytteillä olleen puimurin talliin ajoa ei kuitenkaan kiirehditty. Puintiaikaan sade näet tuppaa yllättämään, kun puimuri on illalla jätetty pellon laitaan odottamaan kasteen häipymistä seuraavana aamuna. Vajaan puolentoista viikon jälkeen keinoa alettiin epäillä tehottomaksi ja Sampo päästettiin eilen katon alle. Tämänpäiväistenkin pilvien epäiltiin haihtuvan ylöspäin tai jotain. Äsken kävi kuitenkin valtuutettu sademittarinlukija raportoimassa viiden millin lukeman. Ja nyt paistaa taas aurinko.

Saamiemme agronomisten tietojen mukaan herne kestää poutaa paremmin kuin härkäpapu. Tämänvuotisista kasvustoista syntyvä vaikutelma on teorian mukainen. Yltiöpoudanaroilla lohkoilla ei kumpaakaan tosin ole. Jonkinlaiseksi kuivien vuosien satovakuutukseksi luokiteltava tekijä - suopellot - taas puuttuu talon lohkovalikoimasta. Näillä mennään. Takavuosina useille pelloille levitetty puukuitu ei ainakaan haitaksi ole ollut, vaan kevään sateista toivottavasti riitti pidempään kasvien käyttöön.

Nyt sadetta kaivattaisiin myös ensi vuoden laariin. Rypsin kylvöaika alkaa olla meneillään, mutta liian kuivaan maahan ei kannata kylvää. Kuivassa itävät vain rikkakasvit ja homman juju taas on, se että rypsikasvusto ehtii edelle ja tukahduttaa rikat alleen. Tämäkin on tullut käytännössä testattua ja uskotaan jo. Ensi kevään kylvöissä voikin olla pohtimista, jos rypsin kylvölle ei nyt tule olosuhteita. EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen on luomuun tyrkyllä ehto, joka käytännössä edellyttää korkeahkon minimimäärän muuta kuin nurmea - riippumatta siitä, onko hommassa mitään taloudellista tai biologistakaan järkeä.

Avoimia ovia tulossa

Kylttiin saatiin viikonlopuksi lisäosa. Valkoisen teipin ja mustan maalin avulla kyseisen painotuotteen käyttöaikaa pystynee laajentamaan ensi vuoteenkin.

Kesä on lämmön puolesta edellä. Johtunee siitä, että talonväki tuntee olevansa jäljessä. Ensimmäiseen avoimien ovien päivään on enää kuusi yötä ja valmistelujen pääosa tuntuu vielä tekemättömältä. Tehokas viikko tulossa, mutta näin se on tainnut olla aikaisemminkin. Aika on vain kullannut muistot. Lapsityövoimakin on osin muuttunut täysi-ikäistyövoimaksi, mikä heikentää kyseisen resurssin hyödynnettävyyttä. Vastaavasti tietysti nuoremmasta päästä hevosvoimia tai ainakin tehoja on tullut lisää. Tai antitehot ovat vähentyneet. Vielä jokunen vuosi sitten kyseisen resurssin matalin osa nimittäin hidasti valmisteluja. Pelättiin esimerkiksi, että puffetin astiat tulevat pöydiltä alas, kun joku ottaa hiukan tukea pöytäliinasta pöydälle kurkistaessaan. Niitä astioita ei siis laitettu edellisenä päivänä valmiiksi. Tällä hetkellä kyseinen kaveri selvinnee muffinssien laadun tarkkailun lisäksi kunnialla muun muassa koneitten esittelemisestä. Kiitollisuudella voidaan lisäksi todeta, että eläkeläistyövoiman suhteen tilanne on ollut vakaa.

Viime vuonna käytettynä puolikkaana hankittu jyrsin
ensimmäisillä kesäajoilla. Nurmi pitäisi saada loppumaan,
rikkakasvit kuolemaan ja sitten rypsiä kasvamaan. Matoja
lienee pöyhäisty esille, koska lokit tuskin lehahtivat paikalle
vain työn jälkeä arvioimaan. Kuski saa olla tarkkana, sillä
päällekkäisajossa koneen reuna alkaa kerätä mössöä eteensä.
Modernina nykyaikana tarkkuudessa auttaa satelliittiohjaus.
Ratin ja penkin välissä on kuitenkin pysyttävä hereillä, sillä
paikalliset tekokuut eivät osaa käännättää päisteessä.

Heinähommien jälkeen ei heti päästy avoimet ovet -osastolle, sillä rehunteon jälkeen nurmilohkot ovat tarvinneet lisää kasvuvoimaa (=lantaa suom. huom.). Ajankohta on levitykselle hyvä, koska tässä vaiheessa kesää pelto yleensä kantaa hyvin ja uusi kasvusto pääsee ravinteet hyödyntämään. Liete levisi osin urakoitsijan voimin ja sen jälkeen osaa lohkoista ryhdyttiin "rouhimaan". Viime vuonna tarkoitukseen hankitun kaluston kesätyötehoa päästään nyt ensimmäistä kertaa testaamaan. Homma ei ole järin nopeaa, sillä työleveys ei päätä huimaa. Paljon huimaavampi on pyörre vetotraktorin polttoainetankissa. Minkä luomu glyfosaatissa säästää, tulee kyllä täysimääräisenä polttoöljynä vastaan.

Nurmen kasvu pitäisi siis saada loppumaan ennen kuin uutta kasvia kylvetään. Hikevällä maalla tämä on luomuviljeltynä hieman haastavaa, varsinkin jos kosteutta on taivaalta tyrkyllä. Heinäkuussa usein on. Varsinaisten nurmikasvien lisäksi oleellista olisi saada loppumaan myös esimerkiksi ohdakkeen, juolavehnän ja hierakan kasvu. Loppuminen on mekaanisilla menetelmillä liioittelua, mutta merkittävään vähenemiseenkin ollaan tyytyväisiä. Merkittävä väheneminen on se, että rypsi pysyy  "oheiskasvien" edellä - sekä nyt syksyllä kylvön jälkeen ja erityisesti reilun vuoden päästä puimurin ilmestyessä halmetta haukkailemaan.

Näitten isompien kasvien möyrimisestä päästyä siirrytään ehostamaan kasvimaata. Lauantaina se toivottavasti miellyttää enemmän omaa ja yleisön silmää. Penkeissä tilanne on hallinnassa, mutta penkkien välissä ylenee jauhosavikka. Ilmestys ei viime viikkojen kasvuvauhdissa ole ollut varsinkaan verkkojen alla asiakkaita kutsuva. Välikäytävien estetiikalle ja kulkukelpoisuudelle on kuitenkin tarjolla toimivaksi havaittu ukki ja ruohonleikkuri -niminen ratkaisu. Penkkien väli onkin mitoitettu työteknisesti ruohonleikkurin mukaan. Ne leikkurin kitaa väistävät kohdat hoidetaan sitten agronomin asiantuntemuksella bioenergian turvin korkeimman omakätisesti.

Huh hellettä!

Isäntä yrittää niittokoneen kanssa oikealta ohi. Kuvaamisesta huolimatta ohitus onnistui ilman osumia.

Kesäkuussa aina koetetaan veikata oikeaa rehuntekoajankohtaa. Liian aikaisin ei voi tehdä, koska silloin rehu on kyyttömamman tarpeisiin liian sulavaa. Liian myöhäänkään ei voi tehdä, koska silloin osa pellossa olevista rikkakasveista pääsee tekemään siemeniä. Toisaalta sen verran aikaisessa pitäisi olla, että osa rehulohkoista ehtii kasvattamaan uutta kortta loppukesän laidunnustarpeisiin. Kasvu on alkukesästä nopeampaa,  joten "tasaisen vauhdin taktiikalla" ei voi kesää viedä läpi. Sitten pitäisi vielä olla muut mahdollisesti kiireellisemmät hommat tehtynä, koneitten ja tekijöitten joutaa. Suotuisat sääennusteetkin - sateitten pysyminen pilvessä ja niitten pilvien pysyminen pois varjostamasta heinäpeltoja - on myös oleellinen edellytys. 

Tämä Sandels oli päätynyt kaikkensa antaneena lepäilemään
pehmeille heinänkorsille. Yllättävän pieneltä tieltä oli
sotamarsalkka poikennut.

Tänä vuonna oikea ajankohta päätettiin alkaneeksi viime viikon tiistain reko-kierroksen jälkeen, eli keskiviikkona niittokone ampaisi Kärkölän tien yli "Tynnyripeltoon". Pöyhijä tuli perässä, kunhan emäntä oli saanut ensin leivät uunista. Torstaina niitettiin lisää ja pöyhinnän lomassa käytiin Lahden rekossa.  Lähtö heinäpellolta oli sen verran nopea, että perillä havaittu "jotain unohtui" ei ollut varsinainen yllätys. Pankkikorttikone oli tiistain jäljiltä sievästi johdon päässä latautumassa kotona. Varajärjestelmä ei kuitenkaan pettänyt ja emäntä jakeli pienille lapuille printattua tilinumeroa rahattomille.

Fiatin penkin säätö on joskus 90-luvulla jämähtänyt ukin
mittojen mukaiseen sijaintiin, mistä seuraa lyhyemmälle
kansanosalle - esimerkiksi emännälle - pieniä ergonomisia
puutteita. Erityisen epäergonomista oli kuitenkin istua penkin
takana ikkunalaudalla vielä lyhyemmän kansanosan ollessa ratissa.

Korsien kuivumiselle ovat eduksi pouta, aurinko ja tuuli. Kaikkia näitä oli tarjolla ja ensin mainittua vielä yhtäjaksoisesti. Laatutappioita tai ylimääräistä pöyhimistarvetta ei siten taivas tarjonnut. Korsien lisäksi aurinko ja lämpö kuivattavat konekuskeja. Uudempien traktoreiden kopeissa on kyllä ilmastointi (joka usein myös toimii) ja tilaa kylmälaukulle, joten nestetasapainon ylläpitämiseen on hyvät edellytykset. Aitoa 1980-luvun vintagea edustavien koneitten kopeissa lämpö jyllää 30 asteen helteessä vapaammin. Osa juomakanistereista on myös parempi viedä puun juurelle odottamaan, koska niille ei yksinkertaisesti ole tilaa. No, lämmin ei sanonnan mukaan luita riko, joten onpahan tullut muutama päivä lämmiteltyä.

Paalaaminen aloitettiin lauantaina ja maanantai-iltana homma oli jo pitkällä voiton puolella, suorastaan vaarassa tulla valmiiksi. Satoa kertyi odotettua enemmän ja valmistumista oli siksi uhannut paalien sidontaverkon loppuminen. Pelastus löytyi kuitenkin naapurista, jossa verkkoa oli jäljellä. Seuraava vastoinkäyminen oli tuubikäärijän rengasrikko, joka keskeytti korsien paketoimisen - kaikille paaleille ei ollut sijaa majatalossa tai siis katon alla, joten suurin osa piti tuubittaa. Tämäkään harmi ei muuttunut kohtalokkaaksi, sillä lupaillut ukkoskuurot menivät pohjoisesta ohi. Varapyörä saatiin tiistaiaamuna ja paketointi päätettiin onnellisesti. Juhannus päätettiin käyttää pääosin elpymiseen.

Pinoon järjesty!