maanantai 29. kesäkuuta 2020

Ennen ja jälkeen juhannuksen

Saavutaan kohteeseen. Lauman reittivalinnoista ei ollut huomauttamista,
mutta matkanopeus oli helteeseen nähden turhan kova.
Sonneilla on reitti selvä eteenpäin. Emännällä taas on sanansa sanottavana,
mikäli joku kavereista huomaisi unohtaneensa jotain ja päättäisi kääntyä
takaisin sitä noutamaan.
Näköala trkatorista tuubikäärimelle.
Lehmiä arvottiin uusiin ryhmiin juhannuksen alla. Tai ei siis tietenkään arvottu, vaan aivan suunnitelmallisesti jaettiin. Jako sujui tänä vuonna siinä mielessä yllätyksellisesti, että missään vaiheessa yksikään sorkka ei käynyt ei-toivotulla tontilla. Sonnilaumasta Roho kyllä kunnioitti aidan paikkaa turhauttavan pitkään, ennen kuin uskalsi astua tielle ja lähteä muiden poikien matkaan. Kesäkuun lähes ainoa pieni sade avitti jaottelua sen verran, että lehmät olivat kokoontuneet jakopäivän aamuna valmiiksi halliin. Etukäteen veikattuna hankalin vaihe olisi ollut saada vasikat seinien sisäpuolelle järjestelyjä varten. Toiseksi hommaa helpotti työhön osallistunut Kymmenenvee, joka tunnistaa uudet vasikatkin ensisilmäyksellä takajalan sivureunasta. Emäntä ja isäntä tarvitsevat vähän enemmän tuntomerkkejä, jos pitää tunnistaa Sähköposti tai Suursaari kymmenen ympäriinsä pyörivät vasun joukosta. Asiallisista sijainneista huolimatta pientä hengästymistä oli tarjolla, kun laumoja siirrettiin eri laitumille. Kauimmaiselle ryhmälle isäntä lähti jänikseksi parinsadan metrin etumatkalla, mutta laitumelle asti päästessä emäntä ei siis ollut enää yksin peräpään valvojana. Onneksi osasivat oikeasta veräjästä ilman opastajaa.


Näköala tuubikäärimeltä traktoriin.
Vesi on ollut aika kortilla lukuun ottamatta sitä pientä kuuroa, joka kokosi jaoteltavat lehmät juuri oikeaan aikaan katon alle. Sateen aikaansaamiseksi ryhdyttiin siis sadetanssiin. Yleensä aika tehokas koreografia on ollut niittää riittävästi heinää kuivumaan. Toinen menetelmä on aloittaa puinnit. Jälkimmäinen ei kuitenkaan sopinut ajan henkeen, joten yritettiin ensimmäiseksi lueteltua poppakonstia.

Tällä laitetaan korret jonottamaan ennen paalausta. "Kasari-disainia"
edusavassa kopissa ei tullut vilu. Oli yksi niitä ilmastoimattomia.
Yleensä naapuri on käynyt niittämässä heinät, mutta nyt tämä mokoma oli lähtenyt lomalle saatuaan omat kortensa kokoon. Jalomielisesti hän kuitenkin piti isännälle niittokoneensa pikakurssin ja isäntä toimitti 36 hehtaarin sateentekoloitsun. Emäntä tuli pöyhijän kanssa perässä. Heiniä vispailtiin muutama päivä ja aurinko vain porotti. Paalit pyöriteltiin parina päivänä paahteen edelleen vallitessa. Vallinnan huomasi erityisen hyvin ilmastoimattomassa traktorissa. Joskus on viimeisen paalikuorman kotiinkuljetuksessa tarvinnut lasinpyyhkijöitä, mutta nyt ei vielä silloinkaan tärpännyt. Heinäpoudassa oli sinänsä ihan toivottava ilmiö, mutta laitumet tarvitsisivat loppukesän tarjoiluihin tuoreita korsia ja niitä ei putkahtele ilman vettä. Juuri nyt kuuluu sentään ihan lupaavaa ropinaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti