Matkalla saunaan

Leivonnaissuvun edustajat turpeella. Vasemmalla uunituore Torttu elämänsä ensimmäisenä aamuna ja Patonki oikealla. Ensin mainittu on väristä päätelle vielä raaka. Patonki vartioi pienoistaan sillä asenteella, että kuva oli terveellisempi ottaa karsinan ulkopuolelta.

Viideltä saunaan ja kuudelta... Putkaan ei jouduttu ja saunaankin oltiin menossa vasta seitsemän maissa. Tämä saattaa kertoa siitä, että nykyihmiset tosiaan nukkuvat vähemmän kuin 1960-luvulla, jolloin kyseinen riimi on kirjoitettu. Saunatakki päällä pihan poikki kipittäessä kuului hallin ja tarhan suunnalta mölinää. Sen verran kovaa, että isäntä kääntyi takaisin vaihtamaan haalarit päälle. Emäntäkin kääntyi takaisin ja siirsi itsensä saunavarustuksesta haalarienpukemisvalmiuteen. Isäntä kai soittaisi, jos vastaan tulisi esim. opastusta kaipaavia irtosonneja. Kaverin oleskelu aidan väärällä puolella on yksi perinteinen mölinän aihe. "Hei, miks toi sai mennä tonne?". Samalla logiikalla lähtee kyllä ääntä ihmisistäkin. "Miks toi (lue isoveli) sai neljä siivua suolakurkkua ja mää vaan kaks?"

Emäntä kuitenkin havaitsi melkein saman tien isännän puhelimen keittiön pöydällä. Hyvässä lykyssä tilanne saattoi siis olla se, että lauma sonneja oli irtaimena ja isäntä oikeassa kohdassa tien tukkeena estämässä niiden leviämistä pitkin pihoja. Paikalta poistuminen lisävoimien hakuun avaisi tulpan ja päästäisi sonnit pullosta. Isomman porukan palauttaminen takaisin oikeaa reittiä yksin taas vaatisi vähintään tuuria ja lisäväen kutsuminen on hankalaa sillä keittiönpöydällä olevalla puhelimella. Huonossa lykyssä sonnit olisivat jo hajaantuneena sinne ja tänne. Emäntä pisti siis haalarit niskaan ja lähti perään. 

Mölinä kuului kuitenkin lehmien tarhasta, missä isäntäkin näkyi kauhatraktorin kanssa häärivän. Irtoeläimiä ei näkynyt missään. Älämölön syy oli siis joku muu. Emäntä suuntasi mäkeä ylös ja äänenlähteeksi paljastui Patonki. Se ihmetteli ääneen tuoretta vasikkaansa kuusen juurella, josta lumet olivat jo sulaneet. Kuusen juuri sopii kyllä ikääntyneitten vähemmän tärkeitten maatalouskoneitten säilytykseen, mutta uudenuutukaisen vasikan voisi tähän aikaan viedä parempaankin suojaan. Lehmät vain eivät ainakaan tässä talossa tunnu poikimisessa kuivitettua katonalustilaa arvostavan, jos ulkoplaania ja tähtitaivasta on tarjolla. 

Isäntä oli nostanut vasikan pahnojen päälle kauhaan hallille siirtämistä varten. Patonki oli sen verran suojelevainen, että sylissä vasikkaa ei kannattanut ruveta kanniskelemaan. Patonki piti vain saada seuraamaan "lastenvaunuja". Toiset lehmät pysyvät hyvin vakuuttuneina siitä, että vasikka on siellä, mihin se putkahti eikä kymmenen metrin päässä kauhassa tai sylissä. Silloinkin, kun sitä käy siinä vieressä katsomassa. Patonki tuntui olevan tätä lajia. Vietiin siis vasikka hallille päin. Emäntä hyppäsi kauhaan varmistamaan, ettei pontevanoloinen pienokainen ponnista pois kyydistä. Traktori parkkeerattiin rakennuksen kylkeen ja lähdettiin ohjaamaan Patonkia kohti hallia. Homma onnistui yli odotusten lumitilanteen ansiosta. Alarinteessä oli lunta vielä niin paksulti, että Patonki pysytteli lumeen tallautuneella lehmänpolulla ja eteni oikeaan suuntaan. Emäntä ja isäntä kävivät kyllä ohjailun vuoksi välillä polun ulkopuolellakin. Isännän saappaan varsi riitti, emännän ei ihan.  

Vasu ja emo saatiin siis turpeen ja pahnojen päälle, muut lehmät viihtyivät vielä pihalla. Haalarit vaihdettiin takaisin saunatakkiin ja kahdeksalta saunaan. Oli vielä löylyjä jäljellä.

Ei tapahdu mitään

Kyllä tässä koko kärryllinen on, vaikka irtoturve hallin nurkassa näyttää oviaukon täyttävään perävaunuyhdistelmään verrattuna aika vaatimattomalta. Lämpömittari pyrkii ylöspäin, joten kuivikkeen menekki on lähiviikkoina kasvamaan päin.

Kalenterin mukaan vasikat alkaisivat olemaan ajankohtaisia. Nurmi ja Oleksi siirrettiin lehmien laumoihin pian kesäkuun puolivälin jälkeen. Emojen utareet eivät kuitenkaan vielä vakuuta, joten vähän täytynee vielä odotella. Kohta sonnien siirtämisen jälkeen alkoivat heinäpoudat ja etenkin heinähelteet. Pöyhijän kiskominen 1980-luvun tekniikalla varustetulla (=uudempien aikojen varusteista mm. ilmastointi puuttuu) traktorilla sai lämpötilan ja sen ajoittumisen jäämään mieleen. Sonnit yleensä ajattelevat helteellä vilvoittelua ja lepäilyä varsinaisen työn kuvansa sijasta. Tämä näkyy sitten vasuaikatauluissa.

Kello seitsemän aamulla. Emäntä ajatteli tapaavansa
kuvan henkilöt hallissa, mutta myöhästyi niukasti.
Keskusteluyhteyden saamiseksi ei auttanut kuin
saapastella perässä lohkon ylänurkkaan... 

Kuivitussesonki jatkuu tai itse asiassa sen huippu on vasta alkamassa. Sää lämpenee ja vasikoita on tulossa. Tätä juhlistamaan saapui sopivasti uusi turvesatsi. Isäntä muisti nuppikuorman tilanneensa, mutta perävaunua kuljettaja rupesi purkamaan. Ei haitannut, peltoon se kaikki aikanaan ensin mausteet itseensä imettyään päätyy ja kaikki mahtui katon alle. Emäntäkin muistaa aina välillä jotain väärin ja joskus jopa unohtaa kokonaan. 

Turpeen kulutusta on pakkasten lisäksi hillinnyt lehmien tykästyminen ulkoilmaelämään. Pihalle kohta, kun päivä valkenee. Päivän paistattelu märehtien on ilmeinen syy poistua katon alta. Pilvisyyskään ei ole este paistattelulle, sillä ulos suunnataan myös lumisateessa. Lumessa hyöriminen ei kuitenkaan varsinaisesti innosta. Tämän päätelmän voi tehdä, kun lumeen tallaantuneelle polulle osuu liikennettä kahteen suuntaan. Silloin yleensä pysähdytään neuvottelemaan,

...ja mikäs oli saapastellessa, kun oli
näin jämpti baana kuljettavaksi.

kumpi väistää upottavan hangen puolelle ja kumpi jatkaa "jalkakäytävällä" sipsuttelemista. Jälkikasvulle on yritetty vastaavanlaisissa tilanteissa opettaa, että fiksumpi väistää. Lehmien kohdalla arvelen, että väistäjäksi valikoituu lähinnä vähemmän mahtipontisen luonteen perusteella.

Turverekan käynti oli kai viikon poikkeavin ohjelmanumero; vakaata on siis ollut elämän meno. Ensi viikolle on epävakautta suunnitteilla kolmen ReKo-keikan verran. Vakautta vaaditaan siis autolta, mutta kävihän se taas huollossa. Kulkupelin vaihtaminen ikänsä puolesta vakaasti käyttäytyvään on kyllä ollut suunnitteilla jo hyvän aikaa, mutta autokaupassa käynti ei kuulu sen paremmin isännän kuin emännänkään suosikkitoimintoihin. Tämän nykyisen hankinnassa kyselemässä ja koeajokeikoilla ramppautettiin mummoa ja ukkia. Epidemiologisista syistä esimerkiksi metsätyöt taitaisivat olla tänä vuonna suositeltavampia. Auto vaihdettiin aikanaan, kun lapsityövoiman lukumäärän kasvettua tarvittiin lisää kuljetuskapasiteettia. Tuo kuljetuskalustolle lisävaatimuksia tuonut edustaja menee suvella rippikouluun, joten vaihto alkaa olla ajankohtaista. Isäntä ja emäntä ovat hyvin yksimielisiä siitä, että iloisenvärinen pitäisi olla, muitten ominaisuuksien puntaroiminen on jo hankalampaa. Katsotaan, mitä vauhtia saadaan toimeksi.

 

Oravatiedotus

Näiden tyyppien kameroilla alhaalla oleva moto erottuu varmaan vähän paremmin kuin tällä amatöörin räpsäisyllä.

Liito-oravahakkuu saatiin tehtyä tällä viikolla. Hakkuu kuului EU-hankkeeseen nimeltä Liito-orava life. Termi EU-hanke saa asian varmasti kuulostamaan huimaavan mielenkiintoiselta. Hanketta toteutetaan siipiveikon esiintymisalueen läntisillä äärilaidoilla eli Suomessa ja Virossa. Muu EU on oravaa ajatellen kaukana taigavyöhykkeestä, jonka lajista on kysymys. Ruotsissa tietysti on havumetsää, mutta Tornionjoen ylittämiseen tarvittaisiin paremman siivet. 

Hanketta vetää Metsähallituksen luontopuoli ja tarkoitus on selvittää, millaisista hakkuista orava selviää tai mikä jopa edistäisi sen olemista. Tiheässä olevat puut, joista suojaavat oksat ovat karsiutuneet ja jotka ovat niin lähekkäin, että välilaskut hidastavat matkantekoa, eivät edistä. Sekään ei ole kurren viihtymiselle eduksi, että hirvet ja peurat syövät kaikki haavan vesat, jolloin metsään ei tule haapaa. Talvehtiva hirvikanta lienee nyt noin nelinkertainen 50 vuoden takaiseen ja peurojen kohdalla kerroin on vielä isompi. Hirven pötsiin haapaa mahtuu paljon enemmän kuin oravalauman, joten oravan ruokamaat ovat vähentyneet muun muassa tämän kilpailijan kautta.   

Osasta jyrkännettä kaadettiin oksattomaksi harsuuntuneita kuusia,
jotta pohja paremmin valaistuisi. Metsuri mahtuu puiden väliin ja
tasapainoelin lienee kehittyneempi kuin metsäkoneella. Fysiikan
lakeja joutuvat tietysti noudattamaan molemmat. Jyrkimmästä
rinteestä puita kaadettiin siksi moottorisahalla. Metsäkone
otti sitten Helvetin partaalla (=tiellä) koppia, karsi ja katkoi. 

Tylsältä kalskahtavaa (eu-hankkeen tiedotustilaisuus) otsikkoa ja koronarajoitusten osallistumisintoa vaimentavaa vaikutusta uhmaten Metsäkeskus, joka siis suunnittelee projektissa mukana olevien yksityismetsien leimikot, järjesti hankkeesta keskiviikkona tiedotustilaisuuden hakkuun yhteyteen. Töitä paiskiva metsäkone luonnonhelmassahan on paljon dynaamisempi kuvauskohde kuin teams-ruudun takana puhuva tiedottaja. Metsäkoneeseen muuten pidetään epidemia-ajan ulkopuolellakin 90 metrin turvaväli, sillä siitä mahdollisesti lentävät pärskeet ovat selvästi virusta isompia. 

Metsäkeskuksen lisäksi paikalla oli Luonnonsuojeluliiton liito-oravaekspertti, joka pari vuotta sitten oli käynyt rotkon "oravalasien" läpi kartoittamassa. Itse olemme liito-oravan kaluamien käpyjen lisäksi nähneet kurren itsensä vain kerran linnunpöntössä ja kerran kuivurilla (oppikirjat eivät luettele tyypin esiintymiskohteissa). Meitä pitempään valvovat mökkiläisnaapurit ovat tämän yöhillujan nähneet pihastaan ihan lennossakin.

Tätä kahlaamoa lehmätkin käyttävät kesällä, mutta tässä
(amfibio)ajokoneen ohjastaa puron yli Tuomo Tuuri.

Aikaisemmin ely-keskus kävi hakkuutyömailla merkkaamassa liito-oravaa varten säästettäviä puita, jos kohteelta oli tiedossa kaveriin liittyvä havainto. Tästä käytännöstä kuitenkin luovuttiin jokunen vuosi sitten, koska havaintokohteita oli niin paljon. Nyt tarvittavien puiden säästäminen on hakkuuoikeuden haltijan vastuulla ja viime kädessä on kysymys konekuskin ammattitaidosta. Meneillään olevan hankkeen toivotaan tuovan koulutuksessa hyödynnettävissä olevaa tietoa oravan tarpeista. Kun tietoa saadaan enemmän, päästään parhaassa tapauksessa tilanteeseen, jossa metsänomistajan ei tarvitsisi pelätä oravan asettumista mailleen. Tällöin hän voi niin halutessaan ilman kohtuutonta taloudellista riskiä myös edistää oravan oleilua esim. asuinpönttöjä asentamalla.

Laitumen puoleltakin napattiin auton peilejä hiponut kuusi. Putukka, Rotko, Rajajoki ja Rautu arvioivat rungon litramäärää.