Huh hellettä!

Isäntä yrittää niittokoneen kanssa oikealta ohi. Kuvaamisesta huolimatta ohitus onnistui ilman osumia.

Kesäkuussa aina koetetaan veikata oikeaa rehuntekoajankohtaa. Liian aikaisin ei voi tehdä, koska silloin rehu on kyyttömamman tarpeisiin liian sulavaa. Liian myöhäänkään ei voi tehdä, koska silloin osa pellossa olevista rikkakasveista pääsee tekemään siemeniä. Toisaalta sen verran aikaisessa pitäisi olla, että osa rehulohkoista ehtii kasvattamaan uutta kortta loppukesän laidunnustarpeisiin. Kasvu on alkukesästä nopeampaa,  joten "tasaisen vauhdin taktiikalla" ei voi kesää viedä läpi. Sitten pitäisi vielä olla muut mahdollisesti kiireellisemmät hommat tehtynä, koneitten ja tekijöitten joutaa. Suotuisat sääennusteetkin - sateitten pysyminen pilvessä ja niitten pilvien pysyminen pois varjostamasta heinäpeltoja - on myös oleellinen edellytys. 

Tämä Sandels oli päätynyt kaikkensa antaneena lepäilemään
pehmeille heinänkorsille. Yllättävän pieneltä tieltä oli
sotamarsalkka poikennut.

Tänä vuonna oikea ajankohta päätettiin alkaneeksi viime viikon tiistain reko-kierroksen jälkeen, eli keskiviikkona niittokone ampaisi Kärkölän tien yli "Tynnyripeltoon". Pöyhijä tuli perässä, kunhan emäntä oli saanut ensin leivät uunista. Torstaina niitettiin lisää ja pöyhinnän lomassa käytiin Lahden rekossa.  Lähtö heinäpellolta oli sen verran nopea, että perillä havaittu "jotain unohtui" ei ollut varsinainen yllätys. Pankkikorttikone oli tiistain jäljiltä sievästi johdon päässä latautumassa kotona. Varajärjestelmä ei kuitenkaan pettänyt ja emäntä jakeli pienille lapuille printattua tilinumeroa rahattomille.

Fiatin penkin säätö on joskus 90-luvulla jämähtänyt ukin
mittojen mukaiseen sijaintiin, mistä seuraa lyhyemmälle
kansanosalle - esimerkiksi emännälle - pieniä ergonomisia
puutteita. Erityisen epäergonomista oli kuitenkin istua penkin
takana ikkunalaudalla vielä lyhyemmän kansanosan ollessa ratissa.

Korsien kuivumiselle ovat eduksi pouta, aurinko ja tuuli. Kaikkia näitä oli tarjolla ja ensin mainittua vielä yhtäjaksoisesti. Laatutappioita tai ylimääräistä pöyhimistarvetta ei siten taivas tarjonnut. Korsien lisäksi aurinko ja lämpö kuivattavat konekuskeja. Uudempien traktoreiden kopeissa on kyllä ilmastointi (joka usein myös toimii) ja tilaa kylmälaukulle, joten nestetasapainon ylläpitämiseen on hyvät edellytykset. Aitoa 1980-luvun vintagea edustavien koneitten kopeissa lämpö jyllää 30 asteen helteessä vapaammin. Osa juomakanistereista on myös parempi viedä puun juurelle odottamaan, koska niille ei yksinkertaisesti ole tilaa. No, lämmin ei sanonnan mukaan luita riko, joten onpahan tullut muutama päivä lämmiteltyä.

Paalaaminen aloitettiin lauantaina ja maanantai-iltana homma oli jo pitkällä voiton puolella, suorastaan vaarassa tulla valmiiksi. Satoa kertyi odotettua enemmän ja valmistumista oli siksi uhannut paalien sidontaverkon loppuminen. Pelastus löytyi kuitenkin naapurista, jossa verkkoa oli jäljellä. Seuraava vastoinkäyminen oli tuubikäärijän rengasrikko, joka keskeytti korsien paketoimisen - kaikille paaleille ei ollut sijaa majatalossa tai siis katon alla, joten suurin osa piti tuubittaa. Tämäkään harmi ei muuttunut kohtalokkaaksi, sillä lupaillut ukkoskuurot menivät pohjoisesta ohi. Varapyörä saatiin tiistaiaamuna ja paketointi päätettiin onnellisesti. Juhannus päätettiin käyttää pääosin elpymiseen.

Pinoon järjesty!

 

 

Uutta majoitus- ja ravitsemustilaa

Sonnit päästettiin tänään uudelle laitumelle. Pitäisiköhän sitä syödä vai puhallella voikukan hahtuvia? Talonväki suosittelee keskittymistä ensin mainittuun.

Ollut olevinaan tekemistä. Kasvimaalle on istutettu lisää taimia, perinnebiotoopista on kitketty hierakoita ja uutta aitaakin on tehty. Kirjalliset työt ovat jääneet vähemmälle. Nettisepustusten hiljaiselon lisäksi kirjanpidon kuittimappi on jämähtänyt hiukan koleampaan vuodenaikaan. Siinä ei tosin ole mitään uutta edellisiin vuosiin verrattuna.

Näkymä aitatyömaalta. Mitä näet kuvassa? A)
kevätlinnunherneen B) Lännen-merkkisen traktorikaivurin.
Taloudesta löytyy molempien havaitsijoita.

Loppusyksystä tehtiin supan rinteellä lehdonhoitohakkuu. Samaan projektiin liittyen kyseisellä jyrkänteellä pidettiin savumerkkien lähetysharjoitukset palanutta maastoa vaativien lajien esiin saamisen toivossa.  

Lopullisena päämääränä oli saada aita alueen ympärille ja lehmät aidan sisäpuolelle, rakentaa siis uusi kesäkäyttöinen lehmien täysihoitola. Laidunkierrossa olisi näin enemmän pelivaraa ja pellolla voisi kasvattaa hiukan enemmän muutakin kuin heinää, jos hinnat ovat kohdallaan. Tämänhetkinen hintataso ei tosin kannusta näitten muitten viljelyalojen maksimointiin, mutta onpahan nyt optio siihenkin. Miinuspuolelle on laskettava niitettävien aidanalusten lisääntyminen. Onneksi ei ole susiaidasta kysymys. Lehmän sisäpuolellaan pitävässä aidassa alimmainen lanka voi olla melko korkealla, jolloin niittotarve ei tule niin usein. Hukan ulkopuolelleen eristävän aidan alalangan maavara taas on hyvin vaatimaton ja sähkön kulun turvaaminen pitää siimaleikkurin tms. tuntimäärät korkealla ja leikkurin kuljettajan hikisenä. 

Juolannostimellakin päästiin ajelemaan, kun pellot vähän
kuivahtivat. Poudan olisi syytä jatkua myös ajelun jälkeen,
jotta pinnalle jääneet juolavehnän juuret
kuivahtaisivat, eivätkä nappaisi uudestaan maasta kiinni.

Sadejakso osin lievensi kiireitä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt rikkaäkeen kanssa ajella papu- ja hernepeltoja ainakin pariin kertaan. Optimiäestysaikaan oli kuitenkin turhan märkää. Pellot olivat sateiden jäljiltä sen verran pehmeitä, että ensimmäinen äestyskierros korvattiin katselemalla rikkaruohojen kasvua pellonlaidalta. Kasvua ei kuitenkaan katseen voimalla onnistuttu keskeyttämään, ja toisen kierroksen aikaan mokomilla oli jo juurta sen verran, etteivät ne saaneet toivotulla tavalla köniinsä. Tämä näkynee aikanaan puimurin kopista ja todennäköisesti myös satotasossa tai ainakin puintikosteudessa. Mutta ei valitettavaa, on tässä ollut niitäkin vuosia, jolloin sateita on vain odotettu.