Uutta majoitus- ja ravitsemustilaa

Sonnit päästettiin tänään uudelle laitumelle. Pitäisiköhän sitä syödä vai puhallella voikukan hahtuvia? Talonväki suosittelee keskittymistä ensin mainittuun.

Ollut olevinaan tekemistä. Kasvimaalle on istutettu lisää taimia, perinnebiotoopista on kitketty hierakoita ja uutta aitaakin on tehty. Kirjalliset työt ovat jääneet vähemmälle. Nettisepustusten hiljaiselon lisäksi kirjanpidon kuittimappi on jämähtänyt hiukan koleampaan vuodenaikaan. Siinä ei tosin ole mitään uutta edellisiin vuosiin verrattuna.

Näkymä aitatyömaalta. Mitä näet kuvassa? A)
kevätlinnunherneen B) Lännen-merkkisen traktorikaivurin.
Taloudesta löytyy molempien havaitsijoita.

Loppusyksystä tehtiin supan rinteellä lehdonhoitohakkuu. Samaan projektiin liittyen kyseisellä jyrkänteellä pidettiin savumerkkien lähetysharjoitukset palanutta maastoa vaativien lajien esiin saamisen toivossa.  

Lopullisena päämääränä oli saada aita alueen ympärille ja lehmät aidan sisäpuolelle, rakentaa siis uusi kesäkäyttöinen lehmien täysihoitola. Laidunkierrossa olisi näin enemmän pelivaraa ja pellolla voisi kasvattaa hiukan enemmän muutakin kuin heinää, jos hinnat ovat kohdallaan. Tämänhetkinen hintataso ei tosin kannusta näitten muitten viljelyalojen maksimointiin, mutta onpahan nyt optio siihenkin. Miinuspuolelle on laskettava niitettävien aidanalusten lisääntyminen. Onneksi ei ole susiaidasta kysymys. Lehmän sisäpuolellaan pitävässä aidassa alimmainen lanka voi olla melko korkealla, jolloin niittotarve ei tule niin usein. Hukan ulkopuolelleen eristävän aidan alalangan maavara taas on hyvin vaatimaton ja sähkön kulun turvaaminen pitää siimaleikkurin tms. tuntimäärät korkealla ja leikkurin kuljettajan hikisenä. 

Juolannostimellakin päästiin ajelemaan, kun pellot vähän
kuivahtivat. Poudan olisi syytä jatkua myös ajelun jälkeen,
jotta pinnalle jääneet juolavehnän juuret
kuivahtaisivat, eivätkä nappaisi uudestaan maasta kiinni.

Sadejakso osin lievensi kiireitä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt rikkaäkeen kanssa ajella papu- ja hernepeltoja ainakin pariin kertaan. Optimiäestysaikaan oli kuitenkin turhan märkää. Pellot olivat sateiden jäljiltä sen verran pehmeitä, että ensimmäinen äestyskierros korvattiin katselemalla rikkaruohojen kasvua pellonlaidalta. Kasvua ei kuitenkaan katseen voimalla onnistuttu keskeyttämään, ja toisen kierroksen aikaan mokomilla oli jo juurta sen verran, etteivät ne saaneet toivotulla tavalla köniinsä. Tämä näkynee aikanaan puimurin kopista ja todennäköisesti myös satotasossa tai ainakin puintikosteudessa. Mutta ei valitettavaa, on tässä ollut niitäkin vuosia, jolloin sateita on vain odotettu.

Kasvukausi ja villahousut

Härkäpavun taimia ENNEN rikkaäestystä. Kuva on muutaman päivän takaa. Näillä lämpötiloilla taimien koko kuitenkin täsmää edelleen. Ympyröitynä hentoisia savikan taimia.

Taimet rikkaäestyksen JÄLKEEN. Pavun siemen on iso ja kylvetään syvään. Taimi kestää siten melkoista höykyytystä ja hautautumisen multaan. Kyllä tästä taas viherrytään, kunhan lämpöä saadaan.

Eilen tuli katseltua lämpömittaria. Oikein kun hyvällä tahdolla spriipatsasta töllisteli, sen saattoi sanoa olevan lähempänä pluskuutta kuin plusviittä. Kasvukausi määritellään ajaksi, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylittää plusviisi. Jopa rikkaruohojen varttuminen on aika vaivaista. Illalla reko-reissulta tultua käytiin varmuuden vuoksi harsottamassa kukkivat mansikat. Pitkäpunttisten villahousujen asema osana reko-pukeutumista ei myöskään ole horjunut. Pilkkihaalarit sen sijaan on  jo pari kertaa jätetty kotiin, joten lämmintä kohti mitä ilmeisimmin mennään.

Viikon traktorin liikutukseen on kuulunut rikkaäestystä. Tattarin kylvö odottelee edelleen sitä viimeistä hallaa. Toivottavasti liuta rikkakasveja ehtii tuupertua tämän odottelun aikana.

Eläinten liikutus pääsi vauhtiin viikonlopun aikana. Puolentoista hehtaarin Riihenpellossa päivystänyt porukka oli jo hyvän aikaa kerääntynyt ripeästi veräjän viereen joka kerta, kun joku sen tietämissä liikkui. Ilmeistä vihjailua maiseman vaihtotarpeesta.

Kamera valmiiksi, kun päivä viimein koitti. Syytä oli olla valmiina, jos kuvaa halusi. Sen verran liukasliikkeisesti rouvat metsään säntäsivät. Ilmeisesti jotain samaa kuin formulakisoissa. Eräs kisaturisti esitteli useita kuvia tyhjästä radasta selostuksella "Schumacher ohitti juuri tämän kohdan." Sonnit puolestaan hölkkäytettiin noin puolen kilometrin päähän. Tällä kertaa kaikki päätyivät moitteettomasti ja ripeästi kohteeseen. Vuoden takaisessa seurueessa oli talon väen työllisyysastetta nostavia sooloilijoita. Emäntä tosin hengästyi tälläkin kertaa lähdettyään laumalle reittioppaaksi. Alkumatkasta riitti kevyt hölkkä lauman edellä, mutta puolessa välissä pojat painelivat oikealta ja vasemmalta (onneksi) ohi ja emäntä pinkoi perässä, minkä turvakengistä irtosi. Ihan suotta, sillä loppumatkasta ei onneksi ilmennyt ylimääräistä opastustarvetta. Ukki ja pari parkkeerattua traktoria olivat riittävät suunnannäyttötehosteet. Hiehoille läänitettiin pihanurkkien parturointi. Toimialuetta ehdittiin jo kertaalleen laajennetaakin.

Hiehojen tonttia laajennettiin jo kertaalleen. Samana iltana isäntä keittiön ikkunasta katseli, että pihaan ilmestyi sillan alta söpö nauta ja heti perään sen kavereita. Ai niin. Puuttui muutama metri aitaa tästä välistä.

Kylvöt jatkuvat

Härkäpavun taimia. Näitä voi käyttää myös herneenversojen
tapaan. Maistuu myös rusakolle.

Papupellossa ajellaan niin, että rikkaäkeen piikit antaisivat
kyytiä rikoille papujen välissä ja pavut jäisivät jäljelle. Eri
kasvit kestävät äestystä erilailla.

Hamput ja härkäpavut ovat nätisti taimella. Samoin kirjava valikoima rikkakasveja niiden joukossa. Jälkimmäisiä on jo ensimmäiset kierrokset käyty rikkaäkeen voimalla kurittamassa.

Yhtä kuitenkin vielä uupuu. Tänä keväänä on suunnitelmissa kylvää myös tattaria. Sitä oli muutama vuosi sitten kasvussa siemenlisäykseen ja siemenet ovat odottaneen tattarin myönteistä hintakehitystä ja kasville sopivaa peltolohkoa. Nyt nämä tekijät ovat riittävästi kohdallaan ja siemenetkin vielä itivät.

Ei ole rypsiä tämä keltainen vaan peltokanankaalia. Sitä ajetaan tässä
lautasmuokkaimella maanrakoon pois tattarin tieltä. Peltokanankaali
on kaksivuotinen, joten se kukkii jo nyt. Hortaoppaat suosittelivat
 käyttämään rukolan tavoin, kukkasenkin voi syödä. Teimme
siitä kyllä salaattia, mutta tarjolla ollut määrä oli ylimitoitettu.

Tattarin kylvöajankohta on tarkasti ja yksiselitteisesti määritelty: viimeisen hallan jälkeen. Enää ei tarvitse kuin tietää, koska se viimeinen halla on ohitse. Olemme uskaltautuneet arvaamaan, että nyt olisi, joten tattarimaata on valmisteltu vastaanottokuntoon.

Tattarin olisi saatava rikkakasveista riittävä etumatka. Rikkakasvien torjunta ilman kemiallista apua tarkoittaa käytännössä maanmuokkausta. Maanmuokkaus valitettavasti tarkoittaa myös katkenneita matoja. Matoja maa kuitenkin tarvitsee. Toivottavasti niitä nyt jääkin, vaikka pöllytetty on aika monella koneella. Kaikkea ei voi saada. Kuiva poutasää sinänsä on hommaa suosinut, kun irti nyhtääntyneet rikkakasvit kuivahtavat ja kuolevat auringossa. Kosteammalla kelillä ne helposti juurtuisivat uudelleen.

Lautasmuokkauksen jälkeen on ajeltu juolannostimella ja
lopuksi vielä kynnetty. Paikoin vielä äestys ennen kylvöä.

Kylvökonekin on jo kaivettu esille, blinipannu vielä lymyilee kattilakaapissa, mutta muuten ollaan valmiina.

Käy muuten myös salaattiryyneiksi, puuroon, tattarittoon, leipään...

Maan rakenteen puolesta pellon kasvukunnossa ei ole ongelmia. Matojen ja juurten muodostamia käytäviä piisaa. Tähän ei jää sateen jälkeen vesi seisomaan.

Taimia ja oraita

Härkäpapu uransa alkuvaiheessa.

Ensimmäinen härkäpapulohko kylvettiin äitienpäivänä. Toissapäivänä pilkistivät lämpimimmistä kohdista ensimmäiset taimet. Eivät valitettavasti olleet lohkon ainoita vihertäjiä. Riippuu näkökulmasta, onko se muu kasvillisuus sitten toivottua biodiversiteettiä vai ei-toivottua rikkakasvistoa. Joka tapauksessa asiakkaamme - erään lypsykarjatilan lehmät - heruvat pavulla eivätkä sillä biodiversiteetillä. Rikkojen kimppuun on siis käyty mekaanisesti rikkaäkeen avulla. Koneen piikit nyppäsevät yksivuotiset siemenrikat irti, jolloin ne menettävät etumatkansa varsinaiseen viljelykasviin nähden. Ensimmäisen kuritus tuli kyllä jo ennen kylvöä, jolloin äestettäessä vauhtiin ehtineet pillikkeen alut saivat kyytiä.

Ei voi kehua, että rivit näkyisivät, mutta jokusen päivän päästä varmaan. Kuvauskohta on harjun reunasta, joten kiviä riittää.

Vajaa kuukausi sitten kylvetyn heinänorasta.
Kymmenen senttiä alempana oltaisiin
ruohonjuuritasolla. Oheislajistoakin riittää
kuten kuvasta näkyy.

Toisen papulohkolla äestämään pääsyä joutui märkyyden takia odottamaan. Tänään sekin työ kuitenkin onnistui, eivätkä pavutkaan olleet vielä taimella. Pelto oli kylvetty päivää myöhemmin ja paikka on hieman viileämpi, joten sirkkataimet muhivat vielä mullan alla.

Nurmia tihennettiin huhtikuun lopun täydennyskylvöillä. Tihentämisen lisäksi tarkoitus oli saada talven tai viime kasvukauden aikaisten vaurioiden aikaansaamat aukkopaikat vihreiksi. Kylvö tehtiin rikkaäkeellä pellon pintaan. Märän kevään positiivisena puolena voi todeta, että nämä kylvökset ovat orastuneet hyvin.

Se pienempi papumaa eli soijaplantaasi siirtyi tänään sisätiloista kasvihuoneeseen vahvistumaan. Itäneitä siemeniä on nyt kymmenkunta. Tässä mittakaavassa härkäpapu lienee varmempi valinta näläntorjuntaosastolle.