Hämärähommia

Luxi- ja lämpömittarien lukemat sen kun alenevat. Keskiviikko-
iltana  jäähdyttely aloitettiin Järvenpään torilla, sieltä siirryttiin
Keravalle (kuva) ja illan päätteeksi Tuusulaan. Emäntä
kerrostoppautui topattoman ja topallisen takin yhdistelmään
sekä pitkäpunttisiin villahousuihin - eikä palellut, vaikka liikuntaa
oli aika nuukasti tarjolla. Tuotteitten maistattamiseen
(routakyyttö ja härkäpapulisäke) sää
oli mitä mainioin tarjoilu- ja säilytyslämpötilan kannalta.
Talvisilla kierroksilla pavut ovat olleet joskus aika kohmeisia. 

Mitä sitä on viime aikoina tehty? Myyty auton takaluukusta hamppua pimeillä parkkipaikoilla. No, hiukan on ollut kyyttöä ja papua kyytipoikana.

Tälle viikolle osui kaksi työmatkaa.  Reko-jakeluillat olivat tarjolla keskiviikolle ja torstaille. Isäntä on kullä kurvaillut lietevaunun kanssa edestakaisin harva se päivä, mutta toiminta rajoittuu sen verran pienelle alueelle, että se ei ehkä käy työmatkailusta.

Keskiviikkona suuntasimme vajaan asteen verran etelään ensimmäisenä pysähdyspaikkana Järvenpään tori. Reko-ryhmä on toiminut Järvenpäässä reilun vuoden, mutta positiivisesti voi todeta, että markkinoilla on vielä kasvunvaraa. Sen verran ihan paikalliseksi tunnustautuneita kertoi tulleensa ihmettelemään, mikä pakettiautojen kokoontumisajo torilla on meneillään. Varmemmin tietoon toiminnasta törmää ehkä  puskaradion ja muiden tiedotusvälineiden lähetyksissä. Livenä tilaisuuteen osuminen nimittäin vaatii oikeaa ajoitusta, sillä nämä jokatoisviikkoiset kokoontumisajot siirtyvät jo puoli tuntia alkamisestaan Keravalle ja sieltä edelleen Tuusulaan.

Kesällä vastaavalta etelän matkalta sai körötellä kotiinkin valoisassa. Nyt syksyn mittaan on reissuja suunnitellessa tarkistettu netistä paikkakuntakohtaisa seuraavan viikon auringonlaskuaikoja. Valaistuskalustoa ja akun lataustarvetta on sitten mietitty sen mukaan, kuinka monessa kohteessa valoa on tarvittu. Marraskuu saapuu. Silloin ei enää tarvitse miettiä. Myönteinen puoli on sekin, että kyytön matkanaikainen kylmäsäilytys rupeaa hoitumaan vähemmällä panostuksella. Talonväen lämpösäilytys taas vaatinee jossain vaiheessa pilkkihaalarien tyyppisiä lisävarusteita.

Maistettu maissia

Valitettavan epätarkka kuva, mutta sama hyönteinen näkyy isommassa kuvassa keskivaiheilla.

Viljan viljely on ollut tilalla viime vuosina aika olematonta. Yksi poikkeus viljakasvien joukossa sentään on. Tänäkin vuonna tiluksilla kasvoi maissia useita neliömetrejä. Viimevuotinen 9-vuotias maissivastaava oli korvautunut 10-vuotiaalla. Maissi kypsyi edellisvuotista paremmin. Johtui kuitenkin varmaan lämpimämmästä säästä eikä kypsemmästä viljelijästä. Tähkät maistuivat paitsi talonväelle myös toistaiseksi tunnistamattomalle hyönteiselle. Kaveri kuitenkin edusti myöhäisempää herännäisyyttä, sillä apajille oli herätty vasta aivan viimeisenä korjattuihin tähkiin. Saattoi tietysti olla vain kranttu, jolle eivät varhaisempaa tuleentuneisuutta edustaneet tähkät maistuneet.

Syöty on, mutta kenelle maittoi. Jäljelle jääneiden osien syöjien nimet ovat kyllä tiedossa.

Kierrätysmateriaalista valmistettu etukuormaajatraktori. Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta kertoo mikä on talon suosituin tuontielintarvike.

Tunnettu eurooppalaisperäinen maissin syöjä on maissikoisa. Emännän käsityksen mukaan tähkissä ja korressa möngertävät kuitenkin toukat eivätkä itse hyönteiset. Lyhyt (kuva)kirjallisuuskatsaus (=googleen kirjoitettu Ostrinia nubilalis corn) vahvisti tätä luuloa. Itse perhonenkin näytti enemmän perhoselta kuin jyvistä bongattu ötökkä. Vielä on kuitenkin kääntymättä maatalouseläntieteellisesti valistuneempien ystävien puoleen. Maissin nakertajan lajinmääritys on edelleen Ötökius maissius -tasoa. Alkukesästä taimille tuhoja aiheuttanut tapaus taas oli lajintunnistusmielessä helpompi, vaikkei totellutkaan nimeä rusakko.

Maissikoisa saa syötyä maissin kumoon tekemällä tuhojaan korressa. David vs. Goljat - pienempi voitti. Matojen pilaamat tähkät eivät ole nekään kovin houkuttelevan näköisiä. Lisäksi koisan syömien tähkien jyviin iskevät homeet ja sienitaudit, jolloin tähkä voi olla melkoinen hometoksiinipommi. Tällä muutaman neliön alalla maissin osuus ruokavaliosta pysyy kuitenkin sen verran pienenä, että emmeköhän selviä, vaikka homeet tätä UCOa (Unidentified corn eating object) seuraisivatkin.

Puimurin talviloma häämöttää

Hytittömästä puimurista saisi parempilaatuisia kuvia, mutta vastaavasti riski
kameran putoamisesta leikkuupöydälle on suurempi. Puintivalmis
apilapelto näyttää tältä.

Syksyn viimeiset leikkuupuimuriharjoitukset ovat ohi. Kauden päätti tänäkin vuonna puna-apila. Pellon tyhjennyttyä puolikkaan puimurin omistaja (isäntä) ajeli kokonaisen puimurin sen toisen puolikkaan haltijalle. Tarkkaan ottaen neljänneksen omistaja ajeli, koska puimurin puolikas on emännän ja isännän yhteistä omaisuutta. Isännällä oli kuitenkin emännän lupa ajella ihan koko puimurilla.

Perille päästyään isäntä soitteli noutajaa. Emäntä tietysti hövelisti lupasi tulla, mutta pihassa totesi, ettei autoja ollutkaan kotosalla. Ukin tiedettiin olleen liesussa, mutta mummokin oli ottanut pyörät allensa. Polkupyörän tarakassa kököttävä iloisen punainen istuin olisi isännän takamukselle liian kapea ja lisäksi siinä on 22 kilon painorajoitus. Se ei siis ollut käyttökelpoinen vaihtoehto. Pihapiirissä häämötti kuitenkin pari nelipyöräistä, joten näppärä ratkaisu oli lähteä isännän hakuun traktorilla. Tehokkaasti samalla reissulla saataisiin haettua pellolla nököttävä apilakärry kotiin. Emännän pohdittavaksi vain jäi olisiko tällaiselle kahdestaan auringonlaskussa -ajelulle romanttisempaa lähteä vihreällä vai punaisella valmetilla.

Muita ajankohtaistapahtumia on puronvarressa eilen sähkölinjalle kaatunut puun runko. Onneksi lehmät eivät olleet "kotona" vaan toisella laitumella. Maassa ja puussa olevat sähköjohdot aiheuttivat paikallista ukkosen jyrinää. Kuvaa tarkasti katsottaessa näkyy yläreunassa johtoihin eilen laitettuja jatkoksia, paksumpia kohtia. Sähköt olivat poissa muutaman tunnin.

Punaisesta puuttuu hanttikuskin penkki, joten siinä saa istua romanttisesti vierekkäin samalla penkillä. (No joo, ei  me ihan niin kapeita olla. Käsinojan saa kännettyä penkin levennykseksi.) Vihreässä on tämä ehkä epäromanttiseksi luokiteltava lisävaruste - ohjaamon takakulmassa oleva istuinlevy, jolla matkaajista lyhyempi hyvinkin mahtuu istumaan. Hongankolistaja joutuu laittamaan runkonsa mutkalle. Emännän romantiikan puuska oli ilmeisesti maltillista tasoa, sillä pihasta starttasi vihreä menopeli matkaan kohti naapuria. Tässä kohdassa mainittakoon, että naapuri on maaseudulla maantieteellisesti paljon laajempi käsite kuin taajaväkisissä yhdyskunnissa. Tähän naapuriin oli kuusi kilometriä. Isäntä löytyi - sekä oma että naapurin. Ensin mainitun kanssa matkaa jatkettiin auringon taivaanrantaantuessa. Jokusia soratiekilometrejä myöhemmin seuraan tuppaantui apilakärry, mutta se ei onneksi sanonut mitään epäromanttista.

Lehmän kuvia sivun koristeeksi. Litu, Nokkonen, Merja-Kristiina ja Nompparelli palaamassa takaisin kotilaitumelle. Isäntä kulki edellä ja emäntä oli peräpään valvojana. Matkalla ohitettiin sonnien laidun ja siihen jäädään usein seurustelemaan, jos takaa ei hoputeta.

Tulkoot vaikka...

Blue Congo -perunoita keräävällä on syytä olla okulaarit
vireessä. Paino on kerätessä varmin erottava tekijä kiven
ja perunan välillä. Kuvassa molempia.

...jäänmurtajalakolla höystetyn pakkastalven seuraksi parin viikon sähkökatko, jolloin kauppojen kassakoneet, sähkölukot ja kylmäkalusteet eivät pelaa. Ei tule Tupalaan nälkä ensi talvena. Perunat ovat nimittäin kellarissa. Talven aikana vastaantulevat mahdolliset ongelmat ovat siten korkeintaan pientä päänvaivaa eivätkä elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Suosivasta säästä huolimatta perunamaalle lähdettäessä löytyi innokkaita
pyykki- ja tiskikoneen tyhjentäjiä, silittäjiä tms. Työvoimahuippu
oli tällä kertaa kuusi henkeä.

Näiden keltaisten löytäminen onkin
sitten ihan lällliä.

Sunnuntai-iltapäivän kauniista syyssäästä nautittiin peruna- ja juuresmailla. Joskus perunannostossa on nautittu myös pluskolmepohjoistuulijavettätihuttaa-säästä. Silloinkaan ei ole ollut mitään valittamista ainakaan seuraavan yön unen laadusta.

Raitajuuret olivat olleet erityistä herkkua. Näitä ei järsijöiden jäljiltä kellariin viety.

Perunan suhteen ei ollut harmittelemista, mutta juuresmaalla oli tehty myyräntyötä. Punajuuria oli
kylvetty varmuuden vuoksi riittävästi, sillä viime kesän sato jäi vaatimattomaksi. Tämän kesän ei. Riittävän alan lisäksi punajuurten tyyppikoko oli aika muhkea. Näppäriä kuoria, kunhan on riittävän iso kattila keittämiseen. Myyrät olivat kuitenkin rouskuttaneet sekä maan päältä että maan alta, mutta aika reilusti jäi talonväellekin. Tai kellarin hiirille. Räpsiä on kyllä ostoslistalla. Talvi aikaa laatia myyrän torjuntasuunnitelmaa ensi kesälle. Keväällä syötiin nimittäin kurkun taimia. Vipperöitä tuljuttamaan maata ja pari pihakissaa. Toteutuukohan. Pihakissojen kohdalla ongelma ovat metsän kissat. Edellisen kissan katoamisesta epäillään tupsukorvia, joiden jälkiä lumiaikaan pihasta löytyi lähes joka aamu.

Sunnuntai meni töitten merkeissä, mutta lauantaina emäntä huvitteli kunniottamalla läsnäolollaan kansallisen tason moottoriurheilutapahtumaa naapurikunnan puolella . SM-kynnöt järjestettiin Kärkölässä. Tässä kilpailijat valmiina starttaamaan nurmiosuudelle. Sänkikynnössä oli kisattu jo perjantaina. Tiedoksi muuten, että myös hevoskynnön mestaruuksista kisataan edelleen.