Turpeessa

Tästä se alkaa. Kärryssä on pohjalla kolakuljetin. Mitähän
jos se menisi rikki kesken kaiken? Olisi lapiolla ja varsinkin
lapion kuljettajallla töitä.

Kuivaa on elämä täällä ja varsinkin lehmien karsinoissa. Viimeistään tiistaiksi luvattu kuiviketurvekuorma tuli keskiviikkona. Ei ongelmia. Niin viime tinkaan tilausta ei ollut jätetty.  Sitä paitsi emäntä muistaa tälläkin hetkellä useamman homman, joiden on ollut tarkoitus olla tehtynä eilen tai viime viikolla. Viivästyminen on aika usein inhimillistä. Varsinkin, jos tarvitaan koneita ja sopivaa keliä. Kaikkien turveaumojen luo ei suojasäällä ajeta.

Viime suvi oli alkupäästä aika märkä. Se yleensä haittaa turpeen nostoa ja tietää märempää, ts. huonommin kuivittavaa turvetta, seuraavalle talvelle. Aurinkoinen syksy kuitenkin auttoi asiaa ja tänne saapunut lasti pölisi ihan toivotusti. Tämän huomasi varsin hyvin, kun halliin ajetun turverekan perävaunun takaluukku avattiin. Hallin molempien päiden ovet olivat auki ja tuuli kävi sopivasti toisen oven suunnalta. Tämä tuulitunneliviritelmä pöläytti sievän turvekerroksen emännän naamallekin. Olen kyllä nähnyt kasvoille levitettävää kauneudenhoitoturvetta, mutta yleensä sitä kaupataan alle litran purnukoissa. Rekkakuormallisella kauneutta hoidettuaan voikin sitten varmaan jatkaa ennakkosuosikkina missikisafinaaliin.

Etukuormaajatraktorilla kasaa syrjään. Onneksi tässäkään ei tarvitse lapiota, Traktorin nostolaitteissa oleva betonimötikkä on vastapaino. Se estää, ettei painava lasti etukuormaajan kauhassa nosta traktorin peräpäätä ylös.

Talvea taas

Tämä tyttö ei ole legenda jo eläessään, Myytti kumminkin. Emän nimi on muuten Saaga. Nimi näkyy tarkkasilmäisille korvamerkistä.

"Riihenpelto" - naudoille, jotka eivät kulje omia polkujaan. Laumaeläimet
kulkevat usein jonossa ja siitähän syntyy yhteinen polku. Taustalla
häämöttävä rakennus on nuoruudessaan ollut riihi.

Tässä vaiheessa talvea ei ole esitellä suuria uutuuksia työrintamalta. Ruokitaan ja kuivitetaan. Kertaus. Välillä käydään ReKo-myynneissä ja ihmetellään, kuinka ei ole ehditty vielä metsätöihin. Eilinen päivä meni Knehtilän Ystävällisessä laskiaistapahtumassa kyytönlihaa, härkäpapuja ja hamppuja esittelemässä.

Koneet ja niiden käyttökunto pitävät myös osaltaan toimeliaisuutta yllä. Siitä rikkinäisestä lumiaurasta huolimatta kylätie ja liittymä talouskeskukseen piti saada auratuksi. Kuopat ja tienlaidat tunteva talonväki vielä voisi pöpperössä tarvittaessa muutaman kerran kaasutella ja odotella ensiviikon suojakelien sulattelevaa vaikutusta. Muutakin liikennettä kumminkin on.  Lehmille tilattua turverekallista odotellaan ylihuomiseen mennessä. Nollakelillä turve edistää mukavaa lehmän elämää, joten sitä ei päästetä loppumaan. Lumipöpperö ei kuitenkaan edistä rekan pihaan pääsyä tai tiellä pysymistä - tai ainakaan kuljettajan turvallisuuden tunnetta. Lumenpoiston täysbioenergiavaihtoehto ei siis ollut tällä kertaa käytettävissä.

Paperi- ja bittipuolella on tietenkin ahkeroitu verokarhun ajantasalla pitämiseksi sekä tilattu tulevan kevään vasikoille korvamerkit. Riittänee niitä jokunen seuraavanvuotisillekin. Ei saisi riittää, vaan viljelijän kuuluisi ennustaa vasikkamäärä täsmälleen ja tilata vain se, mitä tänä vuonna tarvitaan. Vasikoiden ilmoittamiselle ja merkitsemiselle on kuitenkin määräajat, jotka kyllä paukkuvat, jos vasikan syntymän jälkeen ruvetaan odottelemaan Ranskasta saapuvaa merkkitilausta. Keltaiset muovilätkät päivystäkööt siis hyllyssä.

Toimi hyvän sään aikana

Mikä on hyvä sää? Yleensä koneet menevät rikki silloin, kun niitä tarvitaan. Tänä talvena näyttäisi kuitenkin tulevan
yksi poikkeus tähän sääntöön.

Tämän lausunnon jälkeen tosin on varminta näppäimistön naputtelun lisäksi koputella puuta. Hirsitalossa, jonka kodinkonevalikoimiin kuuluu paneelihöylä, siihen onneksi on runsaasti mahdollisuuksia.

Lumiaura oli jo aikaisemmin antanut vakavia varoituksia, ja nyt siinä on aivan ilmeisiä toiminnallisia puutteita. Sellaisia, että keskustelussa on ollut perusteellisempi auraremontti tai kaluston vaihto.

Poikkeus alussa mainittuun sääntöön on pukeutunut ensi viikon sääennusteeksi. Lämpötilakäyrä tukevasti plussan puolella ja sinisiä sademääräpylväitä. Saa aura pitää sairaslomaa kaikessa rauhassa. Ala-asteen musiikkitunneilta muistan laulun, jonka sanat menivät "Helmikuu on tullut, tulleet on valkohanget. Pakkasherra nurkissa jo kolkuttaa." Tammikuussa herran kolkutus kyllä kuului - ja tämän talon lattioilla tuntuikin. Nyt samainen herra lienee livahtanut jonnekin Putinin selän taakse, Jakutskiin luvattiin - 43 huomiseksi. Harkinta-aika auraremontin suhteen siis jatkuu, sillä vesi lähtee tieltä auraamatta. Siis jos ovat ojitukset ja tienpinnan muotoilu kunnossa. Tämä olikin se positiivinen näkökulma sääennusteeseen. Suurempi kuivikkeen kulutus lehmillä on se harmillisempi puoli. Ja olisi hiihtäminenkin ihan kivaa, vaikka sitten kylkiäisiksi joutuu auraa ulkoiluttamaan.