Savua vähäisellä tulella

Roihu rinteellä. Selvittiin ilman palohälytyksen aiheita ja ilmeisesti myös ilman palohälytyksiä. Vallinnut sää oli aika samea, joten savu liudentui yleiseen harmauteen. Suuremmassa kirkkaudessa savupilvet olisivat todennäköisesti herättäneet huomiota 12-tiellä ja tunnollinen kansalainen olisi niistä pelastuslaitosta informoinut.

Viikon kohokohta oli ilmeisesti eilinen kulotus. Ainakaan se ei ollut tiistaiehtoinen Helsingin reko-kierrokselta kotiutuminen. Pihaan pöräytettiin puoli yhdentoista maissa yöllä ja autosta noustua korviin kantautui melkoinen möykkä hallilta päin. Isäntä lähti tarkistamaan tilannetta ja emäntä tyhjenteli autoa. Paluuraportti sisälsi saranoilta nousseen sonnien ja lehmien välisen aidan ja kumollaan olleen aidan yli siirtyneitä innostuneita sonneja. Haalarit siis niskaan ja nostamaan aita paikoilleen sekä sen jälkeen lajittelemaan herroja takaisin omalle puolelleen. Emäntä oli tuntenut itsensä huomattavan uneliaaksi loppumatkasta, mutta operaatio kyllä herätti vuorokauden aika huomioon ottaen turhan hyvin.

Tästä saataneen hiiltynyttä pintaa pystypuuhun. 

Kulotukseen ryhdyttiin paahderinteellä. Koko metsää ei ollut tarkoitus polttaa vaan lehdonhoitohankkeeseen liittyen jonkin verran pohjaa, hakkuutähdekasoja ja jokunen pystyyn jätetty "kannon" tohlo. Kulotus vaatii sopivan sään ja tulitikkujen lisäksi viranomaisilmoituksia ja riittävästi väkeä paikalle. Siihen ilmoitukseen pitäisi pystyä arvaamaan, koska ne osuvat samalle päivälle. 

Märkää ei saisi olla, sillä muuten ei pala. Liian kuivaakaan ei saa olla, sillä silloin polttaminen huonolla tuurilla onnistuu yli odotusten. Tuultakaan ei työmaalla liiemmin

Punainen kuin paloauto. Lietevaunua hyödynnettiin ensin
reuna-alueen kastelussa ja sen jälkeen se tuotiin täytettynä
päivystämään mäen päälle. Alarinteeseen vedettiin vaunulta
paksu letku. Tämän päivän urheilusuorituksiin taitaa kuulua
kyseisen letkun kerääminen takaisin ylös. Korkeuseroa supan
pohjalle on kymmeniä metrejä. Lietevaunun lisäksi
vesivarastoiksi oli tuotu lehmien juoma-astioita ja veden
annosteluun kaikki konsernista löytyvät kastelukannut.

kaivata. Nyt oli voimassa ruohikkopalovaroitus, eli riittävän kuivaa piti olla. Suunnitellulle kärtsäyspäivälle oli kuitenkin säätyyppi muuttumassa ja siksi hiukan jännitettiin, saadaanko mitään edes palamaan. 

Pieni tihutus alkoi jo aamupuolella, mutta vielä oli sen verran kuivaa, että homma eteni, mutta ei käynyt liian jännittäväksi. Puolen päivän maissa raatajat rahanalaiset tankattiin hernesopalla ja samalla katseltiin sääennusteita. 

Lahden suunnalta oli tutkakuvissa lähestymässä pilvimöykky, jota ei ihan vielä olisi kaivattu. Sieltä se kumminkin räntäsateineen tuli. Ennen pitkää tuli sitten todettua, että kuusen oksa ei todellakaan syty, jos neulasten 

Sytytys- ja sammutuskalustoa traktorin
takaikkunasta kuvattuna.

päällä on puoli senttiä räntälunta. Sen verran tulta 

saatiin säilymään, että suunniteltua makkaranpaistoa ei tarvinnut siirtää sisätiloihin. Makkaranuotion ääressä keskusteltiin sitten muun muassa siitä, kuinka huonosti nuotio (tai nuotiopiiriläisen akrobaatin taidot) soveltuu hartioille sulaneen räntälumen kuivattamiseen. Naama kyllä lämpeni. Räntäsateen positiivinen puoli oli kuitenkin se, että riittävä jälkivartiointi sujui peiton alla pää tyynyssä eikä kastelukannun kanssa supan rinteessä. Kiitokset  kaikille mukana olleille sekä ennen että jälkeen makkaranpaiston lähteneille. 

 

Kuvassa näkymätön lapsityövoiman edustaja ilmoitti makkaranpaiston merkittävimmäksi syyksi kiiruhtaa työmaalle kohta koulusta kotiuduttua. Kuinkahan pitkään motivointi säilyy näin helppona?

Lehmäneuvola

Runo ja Trokee neuvolakäynnillä vai onko tämä nyt imetysklinikka.  

Vasikkamäärä on vuodenaikaan kuuluvasti lisääntynyt. Ei aivan kivuttomasti, mutta homma näyttäisi alkavan olla hanskassa työläämmilläkin tapauksilla. Kyytöt ovat syntyessään pieniä kuikeleita, joten poikimavaikeudet eivät ole niiden ongelma. Emo-ominaisuuksissa on kuitenkin vaihtelua, koska lypsylehmänä pidetyllä rodulla ei ole aikojen saatossa niitten suhteen tarvinnut valintaa tehdä. Aina välillä tulee siten vastaan niitä, jotka tarvitsevat koulutusta lastenhoidossa. Joillain taas ilmeisesti poikimiseen liittyvät hormonimuutokset kytkevät päälle virheellisen toiminnanohjauksen. Tämä menee yleensä parissa kolmessa päivässä ohi, mutta sitä ennen talonväki kyllä työllistyy välillä turhankin hyvin. Tällä lehmämäärällä näitä ei onneksi ihan joka vuosi tule. Nyt on operoitu Runon ja Papun kanssa. Parin muun vasikan maidon saantia on juopotteluhavaintojen puutteen vuoksi varmisteltu kolean sään tähden.  

Okta on kai lähtenyt asioille, kun on jättänyt Teran Preiville
hoitoon. Preivin poikiminen aiheutti viime keväänä
ylimääräistä operointia. Se puski parina ensimmäisenä
päivänä vasikkaansa aivan kuten Papu nyt. Siksi
Preiville ei omaa vasikkaa ole nyt tiedossa.

Runon emä on kovin mukava ja hyvänkokoinen Loru, jonka kaikki muut vasikat ovat olleet sonneja. Runossa oli siis ainoa toivo saada Lorun sukua jäämään karjaan. Tuoreitten edesottamusten seurauksena Runo itse on kyllä ensi kesänä ryhmässä ei astuteta. Vasikan suhteen mietitään, kun asia on ajankohtainen.

Runo poiki - mitä ilmeisimmin nelipolvisen Trokeen ("ristiäiset" = korvamerkin ripustajaiset ovat siis vielä pitämättä, siksi "mitä ilmeisimmin") - ja muuttui aika vauhkoksi. Kulki kyllä vasikan perässä ja nuoli sen, mutta maidolle ei päästänyt; pöhkötti ympäri karsinaa.  Vasikoissa on onneksi automaattinen merkkiääni, joka kytkeytyy päälle, jos mahassa on tyhjä kohta. Pelkkä Runon käytöskin oli indikaatio tehostetulle tarkkailulle, mutta pienokaisen toistuvan möön vuoksi nuori rouva jälkikasvuineen siirrettiin erikoistapausten osastolle ja otettiin käsittelyhäkkiin vasun maidonsaannin varmistamiseksi. Utare ei ollut erityisen pinkeä, muttei Runo silti suvainnut Trokeen imuyrityksiä. Imetysavustajakin olisi saanut näpeilleen ilman nopeita refleksejä. Runon toinen takajalka jouduttiin siksi ensimmäisillä kerroilla sitomaan häkin rakenteisiin siksi aikaa, että vasikka sai vatsansa täytettyä. Tässä vaiheessa Runo kyllä alkoi ynähdellä sympaattisella äänellä, kuten lehmillä on tapana vasikan ollessa maidolla. Nyt on onneksi muutakin edistystä tapahtunut: Runo tulee "osastolle" huomattavasti vähemmällä ryminällä, jalka on muutaman yrityksen jälkeen pysynyt pääosin maassa ja tänään aamulla vaikutti siltä, että utaretta oli edellisen harjoituksen jälkeen tyhjennetty. Jospa se sitten siitä. Ylimääräistä äänimerkkiäkään ei aamulla hallilla kuulunut. 

Papu puolestaan kävi pyöräyttämässä vasikan hallin pahnoille ja häipyi sen jälkeen vasikkaa nuolematta takaisin ulos syömään. Lapsityövoima havaitsi tapauksen, siirsi märkään kohtaan toikkaroineen vasun kuivempaan paikkaan ja haki Papun noutoa varten aikuisia paikalle. Papu tuli kyllä sujuvasti sisälle ja vasikan luo, mutta puski lapsukaisen aina kumoon, kun se yritti ylös. Papu oli kuitenkin siinä mielessä helppo tapaus, että se ei epäröinyt syödä sulkuaidan (etuaita, jonka saa lukittua asentoon, jossa lehmä ei pääse irti) kohdalla. Eivät useimmat muutkaan paitsi silloin, kun ne pitäisi saada jonkun toimenpiteen - esimerkiksi pudonneen korvamerkin kiinnittämisen - vuoksi kiinni. Papu siis saatiin helposti päästään kiinni ruokintapöydän ääreen ja se seisoi kuin tatti paikallaan jalkojaan nostamatta, kun vasikalle selostettiin maitoautomaatin toimintaa. Tänään virhekoodi oli jo osittain poistunut, sillä aamulla Papu lähestyi vasikkaansa sen näköisesti, ettei se oikein tiedä puskisiko vai nuolisiko sitä. Nyt illalla vasu ei ollut erityisen kiinnostunut maitohommista, kun Papu laitettiin kiinni. Se oli siis todennäköisesti ruokaillut oman aikataulunsa mukaan.

Poikiminen ja vasikan hoito kuuluvat lehmän ammattitaitoon. Karjanhoitajan ammattitaitoa olisi mukavinta käyttää siihen, että katselee aidan yli - tai sen sisäpuolelta - kun homma sujuu. Keväälle odotellaan vielä noin puolta tusinaa vasua. Toivottavasti lopuilla emoilla ovat nämä lehmäalan taidot kohdallaan. 

Arvovaltaiseen kahden viikon ikään ehtinyt Torttu oli tämän kevään ensimmäinen vasu.