Lämmin joulu

Jouluoljet pojille, eturivissä Sämpylä, Säe, Saukki ja Runsas. Eivät pahnat tällä säällä yhtä kuivana pidä kuin alta pilkottava turve, mutta ajoittainen korsilisäys on eduksi pohjan rakenteelle ja palamiselle. Pari päivää myöhemmin vaaleasta sisustuksesta ei päässyt enää näköhavaintoja tekemään. Sen verran hyvin olivat pojat lakanansa myllänneet.

Hakekuljettimen vaihteen öljyn liikkuminen 
kuvan mukaiseen asentoon pysäytti hakkeen 
liikkeen liekkien kitaan, mikä taas lopetti 
lämpimän veden liikkeen pattereihin. Tämä 
puolestaan lisäsi asukkaiden liikettä 
halko-/klapikatoksen ja uunien/puuhellan 
välillä. 

Hyvää joulua toivotettiin monesta suunnasta ja hyvä se olikin. Sekä lanttu- että maksalaatikkoa oli riittävästi ja piparkakut alkavat kuusessa roikkuvia lukuun ottamatta olla loppu. Maksalaatikon raaka-aineitten suhteen on monena vuonna ollut tiukkaa. Maksatilausten kirjanpito useista auki olevista reko-ilmoituksista - varsinkin, jos teuraasta saatavien pakettien lukumäärä ei ole vielä tiedossa - on tarkkaa puuhaa. Viime vuonna pakettien jemmaus omaan käyttöön onnistui kyllä. Tosin kun joku juuri ennen joulua kysyi, vieläkö maksaa olisi, emäntä heltyi myymään viimeisen maksapalan, kun ukki oli samana päivänä saanut kaadettua peuran. Hyvä maksaloora siitäkin tuli. 

Joulun alla kierrettiin ReKoissa.  Knehtilän markkinat jäivät vakiintuneessa muodossaan vallitsevan virustilanteen armoille. Meille tämä tarkoitti käytännössä hiukan pidempiä aamu-unia yhtenä viikonloppuna (ei haitannut) sekä suhteellisesti suurempaa määrää paisteja pakastimessa (toivottavasti joku lanseeraa esim. Runeberginpäivä-paistit). Joulunalus tuntuu olevan paistien sesonki, ainakin jos niitä kauppaa markkinoilla maistiaisten ja reseptin kera. Isäntä oli onnistunut järjestämään itselleen kokouksen viimeiseksi ReKo-kerraksi, mutta vanha isäntä, alias ukki, lähti ystävällisesti emännän kaveriksi reissuun. Jäiköhän ero joltakulta huomaamatta? Hämärässä ja nykymuodin mukaisen roiskesuojan takaa ei parran harmausaste erotu kovin hyvin. 

Lämpökeskuksen taipumuksiin on kuulunut kunnostautua remontin tarpeilla juhlapyhien aattona tai jos on muuten kiirettä tai kylmää tiedossa. Nytkin yhdellä ReKo-reissuista ukki soitti, että lämmityksessä on jokin isompi häikkä. Kotiin tultua isäntä kävi tilannetta paremmin tarkistamassa, kun emäntä jäi tyhjentämään autoa. Varaosaa tarvittiin.  Ensin sitä odoteltiin ja sitten varrottiin ReKo-kiireitten hellittämistä, ennen kuin päästiin korjaamaan. Nykyaikaisena talvena 

Ihan kaikkea hamppua ei tänä vuonna myydä puolen kilon 
pusseissa. Näissä lastausta odottavissa pussukoissa taitaisi 
puoli tonnia olla oikeampi suuruusluokka. Siemenet lähtivät 
Transfarmin jalostettavaksi. (Sala)kuljetusauton tekstejä 
voi pitää hämäävinä.

näin voitiin tehdä, ankarien pakkasten vallitessa olisi todennäköisesti ajettu itse muutamia satoja kilometrejä varaosan perässä. Remontti onnistui muuten hyvin, mutta ikkunattoman pannuhuoneen pohjalla maan pinnan alapuolella olisi joulukuun puolivälin jälkeen tarvinnut aurinkorasvaa. Isäntä käräytti nimittäin naamansa hitsatessa. Vallitsevissa oloissa kukaan ei kuitenkaan epäillyt etelänmatkasta. Remontin ja ReKojen lisäksi jossain välissä säkitettiin ja lastattiin syksyn hamppusatoa. Kotiinkin jätettiin myytävää, mutta hieman pienemmässä pakkauskoossa. 




 

Makea traktoripäivitys

 

Riittävän tarkat terveiset

Ihan kaikkialle eivät fysiikan lait salli motolla mennä. Sen tähden jyrkimmissä kohdissa puita kaadettiin metsurityönä. Suurenna kuvaa, jos oranssi hahmo kuvan keskellä ei meinaa erottua. Rajatummasta kuvasta metsuri olisi tietysti näkynyt paremmin, mutta kohdan jyrkkyys ei olisi ilmennyt yhtä hyvin.

Kone kaataa ylhäältä, mihin ulottuu ja jyrkemmässä kohdassa 
tasapainoilun hoitavat mies ja moottorisaha. Kuusikossa
koneuralle, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, olisi
odotettavissa lähivuosina suppilovahveroiden
kokoontumisajot - männikössä saataneen muita sieniä. 
Sopivat sateet tietysti tarvitaan.

Nuorimmainen on tykästynyt koneisiin. Erityisesti metsäkoneissa on sitä jotain. Tässä hiljattain emäntä 

palasi lenkiltä ja kiinnostuksen kohteet tietäen mainitsi nuorimmalle, että matkan varrella oli tullut nähtyä kaksi metsäkonetta. Maininta herätti odotettua kiinnostusta ja seuraavaksi piti kertoa minkä merkkisiä. Tähänkin emäntä oli varautunut. Keltaisia olivat kumpikin, joten ilmeisiä Suomen vientiteollisuuden eturivin edustajia eli Ponsseja. No, sitten olisi pitänyt tietää vielä mallikin. Tässä kohdassa täytyi käyttää alibina työmaahan pidettävää riittävää turvaväliä, kun moinen 

Vähän ovat koivut jääneet pitkään kantoon. Männyt jätetään 
kasvamaan ja "kannot" tuottavat lahoa lehtipuuta ja sitä myötä 
laajentavat pienöttiäis- ja tinttikirjoa. Alue on tarkoitus vielä 
aidata, jolloin öttiäisvalikoima päästään kruunaamaan 
lantakasojen asukeilla. Emännän silmiin osui taannoin divarin 
hyllyssä teos nimeltä Suomen lantakuoriaiset - ilmiselvä 
syntymäpäivälahja isännälle. Tosin en muista, oliko silloin 
syntymäpäivä lähelläkään tai edes joulu. Isäntä ei onneksi 
ole turhan tarkka. Ja jos sopiva osuu kohdalle, emäntä 
hankkii kyllä itselleenkin syntymäpäivälahjan kalenterista 
riippumatta. Tästä huolimatta viime vuosina on 
useimmiten joutunut selviämään syntymäpäivästä lahjoitta.

oleellisuus oli jäänyt havainnoimatta. Seuraavalla lenkillä samalla suunnalla, kumpikin kone oli onneksi vielä paikalla mutta tauolla, joten kierroksen jälkeen pääsi tarkentamaan, että kyseessä olivat 

Scorpion ja Beaver. 

Kuluvalla viikolla koneiloa tuli taas omiinkin nurkkiin. Harjussa olevan supan laidalle oli metsäkeskus suunnitellut lehdonhoitohakkuun. Kohteesta ei ensimmäiseksi tule mieleen lehto; pääpuulaji on nimittäin mänty. Kyseessä on metsätyyppi nimeltä kuiva lehto. Sen tyypillinen esiintymispaikka on harjunlaita, jossa maalaji on melko hienojakoinen. Lehdon kohteesta tekevät juuri maaperä ja lajisto. Lajisto tosin katoaisi, jos rinne saisi omin nokkinensa kasvattaa itsensä umpeen. Nyt puista poistettiin noin 40 %. Rinteen suunta on aurinkoon, joten valoisampiin kohtiin on odotettavissa paahderinteen lajeille itämispaikkoja nyt, kun koneen ketjut ovat paikoin rouhaisseet pintaan itämisalustaa.

Lehtotyömaalle tullut moto oli John Deere, ajokone taas Ponsse. Jälkimmäisen merkin huomattava etu ensin mainittuun verrattuna on tuotejäljennöksissä. Talon legovalikoimassa kun on runsaasti keltaisia, muttei juuri ollenkaan vihreitä palikoita. 

Ajokone saapui aamun pimeässä. Ennen seitsemää herännyt konefani oli tämän kyllä huoneensa ikkunasta noteerannut, mutta katsomaan ehti vasta iltapäivähämyssä koulupäivän jälkeen. 

 

Sauna ja sonni samassa numerossa

Paasikivi 150 vuotta -juhlat olivat muuallakin kutistuneet ja niin kävi täällä syntysijoillakin. Muistomerkille pääsi kyllä katsomaan, mutta varsinainen juhla Hämeenkosken Seuralassa pidettiin videokameralle. Tallenne juhlasta tullee Koski-Seuran nettisivuille. Soittajatkin olivat nauhoittaneet ja kuvanneet esityksensä jo aikaisemmin.

Blogin "yleistiedoissa" kerrotaan Tupalan sijainnista hyvien liikenneyhteyksien varrella. Liikenneyhteydet olivat ajan oloihin hyvät jo silloin, kun piti kulkea Hämeen linnasta Viipurin linnaan. Tosin linnojen ensimmäisten vuosisatojen ajalta ei Tupalasta ole tietoja. Linnojen jo muututtua enemmän muinaismuistoiksi pätkää tuosta liikenneyhteydestä hyödynsi Tampereelta Lahteen matkannut kauppamatkustaja Hellstén rouvineen. Tuonaikaisilla teillä ja kulkupeleillä kyseessä ei liene ollut päivän reissu. Kulkupeliäkin tässä rupesi pohtimaan. Säätilastoista löytyi marraskuun 1870 keskilämpötilaksi Kaisaniemessä + 1,5 astetta. Tampereen ja Lahden välillä lienee ollut pikkuisen viileämpää ja kuun loppu on todennäköisesti ollut alkua kylmempi. Onko siis marraskuun lopussa jo vallinnut rekikeli? Tai onko matkustustavasta tieto tallessa. 

Huljalan kylä ja sen talot Tupala mukaan lukien olivat tuon samaisen tien varressa silloinkin, kun matkalla ollut herrasväki päätti pitää tauon. Vankka epäily on että taukoa ehdotti rouva. Huljalassa ei ollut ABC:tä silloinkaan, joten rouva virkistäytyi paikalla tuolloin sijainneessa Kulma-Seppälän saunassa. Tauon jälkeen seurueen arvovalta oli kasvanut yhdellä tulevalla presidentillä, joka muuten käytiin kastamassa paikallisessa pappilassa. Koski-Seura järjesti saunan paikalle muistomerkin vuonna 1961.

Samun autonkuljettajalla ei käsivarren mitta riittänyt riimun
irti näpräämiseen takalaidan yli. Isäntä tässä koittaa pitemmällä
kädellä, mutta jakkara piti lopulta siirtää viereiseen looshiin
ja sieltä kurkotella.

Muistomerkillä muisteltiin siis täällä modernisti vasta lauantaina virallisen merkkipäivän oltua jo edellisenä päivänä. Perjantaina Tupalan merkittävin tapahtuma oli uuden sonnipojan saapuminen. Poitsu - Koivuniemen Samuhaber nimeltään - saapui autonkuljettajansa kanssa puolen päivän jälkeen. Hieman teki tiukkaa kurkotella kuljetuksen aikana ollut riimu pois päästä ennen kuin kaveri loikkii ulos kärrystä. Ajatus siis oli, että kärryn "laskusilta" lasketaan ennen poistumista. Samu, joka ei ollut ennen kärryssä matkannut, ei ilmeisesti ollut varautunut niin helppoon menetelmään ja vaikutti verryttelevän korkeushyppysuoritusta varten. Siltä onneksi vältyttiin ja nyt pojalla näyttäisi jo olevan uusia kavereita.

Mistäs tässä sitten on kysymys? No, siitä, että punajuuriletut jäähtyvät emännän lautasella. Noin tuntia ennen Samun saapumista isäntä soitti hallilta, että täällä on irtonauta. Emäntä jätti lounaansa ja hölkkäsi hallille sulkemaan päätyoven ja kiersi sitten toiseen päätyyn sulkemaan toiset ovet. Isäntä pyrki varmistamaan, että irrokki ei sillä aikaa seikkaile oven suuntaan. Sitten neuvottiin Sämpylälle tie takaisin toisten poikien luo. Emännän lounas "les restes d'hier en micro-onde" teki toisen kierroksen mikroaaltouunissa.

Arvaatko merkin

            Taidekokoelma jääkaapin kyljessä.            

Ulkotyöpuolella alkaa rauhoittumaan. Lehmiä tietysti ruokitaan ja kuivitetaan ja vähän on kynnettykin. Tästä syystä ehkä valokuvia erilaisilta työmailtakaan ei ole tyrkyllä jutun juureksi. Osatekijä lienee sekin, että niitä VALOkuvia saisi aika lyhyen aikaa päivästä. Potentiaalisia hämäräkuvan ottoajankohtia on sitten enemmän. Tällä logiikalla radiosta taitaa tulla monipuolisempia uutisia kuin televisiosta, koska ei tarvitse välittää saadaanko jostain katsottavaa kuvaa. 

Näköala kyntötraktorista. Selkärangasta saa
korkkiruuvin, kun kyntöjälkeä ahkerasti seuraa.
Kynnettävä ala oli kuitenkin sen verran pieni, että
isäntä ei jäänyt mutkalle.

Ulkotöitten vähentyessä muutama taiteilija kokoontui salin pöydän ääreen piirtämään kuvia suosikkiaiheestaan. Emäntä näpytteli tietokonetta viereisessä huoneessa kuten nytkin. Eräs värikyniä käyttävistä nuorukaisista - omien lisäksi paikalla oli vahvistusta naapurustosta - pyysi muita arvaamaan, minkä merkkistä suosikkiaihetta hän parhaillaan piirtää. Ehdotuksia alkoi satelemaan, mutta oikeaa vastausta ei tullut. Helpottaminen vaikutti tarpeelliselta, joten arvuuttaja antoi vihjeeksi, että merkki alkaa H:lla. Tässä vaiheessa alkoi kiinnostaa. Traktoritiede - tai tässä tapauksessa kai -taide - ei ehkä ole emännän vahvuuksia, mutta kuvittelin, että olisin edes kuullut merkistä, jonka alaluokkalaisetkin tietävät. Arvuuttavan taiteilijan opintie oli kuitenkin sen verran pitkällä, ettei voinut todennäköisin syin epäillä virhettä alkukirjaimen tunnistuksessa. Emännän korvien välin lisäksi tyhjää tuntui kuitenkin lyövän arvaajienkin päissä. Pohdinta katkesi, kun taiteen sisäinen diskurssi oven takana jatkui: "Harmaafergu.", "No, mä just meinasin sanoa sen.", kuuluivat kaksi seuraavaa repliikkiä. Emäntä ei ollut juuri meinannut sanoa yhtään mitään, mutta vastaus taisi taas paljastaa aikuisten ahtaan ajattelutavan.

Tässä yksi marraskuinen hämäräkuva hallinviereiseltä laitumelta. 

Sortteerataan säkkiin

Näköala kuivurin ovelta lajittelutyömaalta. 
Kaunistavatko traktorit maisemaa vai eivät, on makuasia.
Jotkut napostelivat pop cornia ja seuratessaan, kuinka
laskentaprosentit kasvavat Ameriikan vaaleissa. Isännällä
mutusteltavaksi oli terveellistä ja kuitupitoista hamppua ja
seurattavaksi hamppusäkkien täyttyminen. Ihan yhtä vaihtelevaa. 

Edellisen numeron jälkeen on kolistettu lajittelijalla ja tehty haketta. Puimurin putkestaan suoltamalle hampulle useimmat varmaan nyrpistäisivät nenäänsä rikkasiementen ja korrenpätkien vuoksi. Lajittelemalla saadaan pussiin menevän tavaran biodiversiteetti sen verran vähäiseksi, että tuote maistuu muillekin kuin kanoille - joille se muuten maistuu erinomaisesti. 

Isänpäiväkin ajoittui hakkeenteon ja lajittelun lomaan.
Lipunnostoon käytettiin päivän teemaan sopivasti
lapsityövoimaa. Isän osuudeksi jäi kuvaaminen.

Lajitteleminen ei teoriassa työllistä kovin paljon, mutta sitoo. Lisäksi käytäntö ja teoria joskus jonkin verran poikkeavat toisistaan - niin kuin joillain muillakin aloilla. Esimerkiksi silloin tällöin saattaa kuivurilla tulla vastaan papu- tai hamppupaisumus jossain, missä sellaista ei pitäisi olla. Näistä paisumuksista on nyt sen verran selvitty, että uutta hamppu- ja papusatoa on pusseissa. Pavussa vaihtui myös merkki. Tähän asti kilon annoksina on ollut vanhaa Kontu-lajiketta, mutta nyt on tultu nykyaikaan ja merkkinä on tieteen ja teknologian huippusaavutuksena tunnettu Sampo. 

Viime viikolla oli puutetta kylmästä kylmiössä. Nyt vikaa on saatu rajattua yhden kylmiökopin termostaattiin ja uusi on tilauksessa. Kaalit saatiin talvitalteen, kun otettiin tämä yksi koppi pelistä pois. Kaalien ja perunoiden lisäksi talveksi on hyvä - ellei suorastaan välttämätöntä - olla varastossa haketta. Muuten käy niin, ettei kylmästä tosiaankaan ole vajausta edes asuinrakennuksessa. 

Edellytykset lämpimänä pysymiselle ensi talvena kohenivat oleellisesti parituntisen hakkurivierailun aikana. Isäntä ajeli ukin kanssa kuormia hakkurin alta halliin. Emäntä osallistui operaatioon maksamalla laskun. Alueen kuusissa on valitettavan paljon tyvilahoa, joten hakkeen raaka-ainetta on. Lämmittää edes ennen kuin kokonaan lahoaa.  Mahdollisuudet uraan laivan mastona tai sellupaalina olivat takana päin.

 

Kylmyysvajaus

Emäntä pelasi Tetristä
juureskoreilla ja lopputulos on
näyttää tältä.

Vihannesmaan syyssadonkorjuu oli pari viikkoa sitten hyvässä vauhdissa. Itse asiassa näytti siltä, että homma saadaan valmiiksi. Maalle jätettäisiin vain asiakasvaraa ja muu kerättäisiin kahteen kylmiön koppiin. Näiden koppien kompressori oli loppukesästä kokeiltaessa kenkkuillut, mutta ennen porkkanan nostoa se näytti toimivan ja juurekset ja kiinankaalit kerättiin pois jyrsijöitten ja rusakoitten armoilta. Kenkkuilu palasi, joten keräkaaleja ei uskallettu ruveta keräilemään. 

Sinänsä ei ollut hätää. Kylmiö pysyi kylmänä luonnonmenetelmällä; ovet yöksi auki. Sääennusteen lukemat vain kertoivat, että menetelmä olisi käyttökelpoinen vain  hyvin rajoitetun ajan. Parin asiantuntijan arvioiden mukaan  kenkkuilusta saattaisi selvitä kontaktorin vaihtamisella. Isäntä ei havaintojensa perusteella ollut aivan vakuuttunut, mutta toivoi olevansa väärässä. Varaosaksi kelpaava, toimivana käytöstä poistettu yksilö löytyikin nurkista. Aparaatti toimi hetken ja kenkkuili taas. Teoriassa oli mahdollista, että toimiva kontaktori olisi nurkissa lepäillessään lakannut toimimasta. Moinen vaihtoehto ei kokemuksen mukaan koneiden kohdalla ole täysin poissuljettu. Uusi siis tilaukseen, netti myi viidellätoista eurolla vastaavia ja lähetys saapui parissa päivässä. Vaihdon jälkeen näytti siltä, että rupeaa toimimaan. Seuraavana päivänä sai kuitenkin todeta, että ilo oli ennenaikaista - taas präkkäsi. Isäntä pääsi sanomaan, että oli jo luullut erehtyneensä, muttei kumminkaan. Olisi vaan erehtyminen ollut ihan toivottavaa. Nyt pitäisi onnistua saamaan huoltohenkilö paikalle juuri siihen aikaan, kun satunnaisesti esiintyvä vika ilmenee. 

Tästä näin vian etsintään.

Kylmäkontin kolmatta komeroa viilentää eri kompressori ja se jäähtyy moitteettomasti. Kahden muun sisältö oli siis mahdutettava sinne. Ensin pääosa hyllyistä pois, ja kannatinkiskoihin merkinnät, missä hyllyt olivat olleet. Tämän jälkeen emäntä piti päivän bodaustuokion nostamalla ensin juures- ja kaalilaatikot yksistä kaapeista pihalle ja  sitten sovittelemalla ne kaikki siihen toimivaan. Mahtuivat ja kutakuinkin joka lajia sai päällimmäiseksi niin, että esim. palsternakkaa saadakseen ei tarvitse ensin nostaa kolmea porkkanakoria johonkin, mihin ne eivät mahdu ja sen jälkeen taas palauttaa niitä paikalleen. 

Keräkaalit odottavat vielä pellolla. Jos nyt kävisi niin onnellisesti, että huolto osuisi paikalle ajankohtana, jolloin vika saadaan näkyviin ja korjattua, pääsee saman harjoituksen toistamaan päinvastaiseen suuntaan, jotta kaalien pyydystämisen jälkeen selviää yhden kompressorin käytöllä. Täytyykin varmaan vähän punnerrella tai jotain, jotta homma aikanaan joutuu.

Tällä päällä & valkonaamaisilla kollegoilla ulkoruokintakausi piteni teknisistä syistä.

 

Hallista häipyneet hiehot

Nea iltapäivävälipalalla. Annos näyttää sen verran isolta, että rouva odottanee vieraita poikkeavaksi.

Ruoho vihertää, mutta aloitettiin kuitenkin sisäruokintakausi. Blogiteknisesti se tarkoittaa, että valokuvien sijasta on tarjolla hämärä- ja ylivalokuvia. Emännän kalusto ja kuvaustaidot eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä tummaseinäisessä hallissa, jos taustalla on usein iso oviaukko tai rivi ikkunoita.

Olisi tässä syötävää. Joutuukohan niittämään ennen talvea?

Lumet tulivat ja menivät, joten ne eivät laidunnusta enää estäisi. Ruohoa riittäisi tänä kesänä kylvetyllä lohkolla. Sääennusteen mukaan riittää myös vettä. Uusi laidun on talvehtineeseen verrattuna pehmeä ja sorkka-armeija märissä oloissa tekisi sen kunnolle ja ensi kesän sadonkorjuulle hallaa enemmän kuin lohkolta nyt kertyisi rehua. Lisäksi ennen lohkon laiduntamista jonkun pitäisi ehtiä tekemään aita. Muuten voi naapureilta - ja ehkä pelastuslaitokseltakin - tulla sanomista. Jälkimmäinen tuli joskus käytännössä todettua.

Joskus nolkytluvulla nuori pari lapsineen oli lähtenyt uuden vuoden tietämillä katsomaan isännän anoppia Länsi-Suomeen. Puhelin soi keskellä yötä. Ei vastattu. Soi vielä uudelleen. Ei edelleenkään vastattu, siihen aikaan vain joku juovuksissa soittaa väärään numeroon. Hetken päästä tuli tekstiviesti lähettäjänä aluehälytyskeskus. Ilmoitettiin, että valtatiellä tietämillämme on nautoja tiellä. Isännän mielestä anopin luona on mukava käydä muutenkin, mutta nyt se oli tietysti erityisen mukavaa. Mummon ja ukin näkemys ajoituksesta saattoi tietysti olla toinen. Heidät ja naapurit siis hälytettiin parin sadan kilometrin päästä hiehon pyydystykseen ja jatkettiin unia. Siis jäätiin odottamaan ilmoitusta, että homma hanskassa. Unet jatkuivat vasta sitten. Ilmoitus tuli. Virkavaltakin oli kiirehtinyt paikalle ja mummo ja ukki olivat operaation päätteeksi saaneet oikein maija-kyydin pihaan. Ajankohta oli siinä mielessä hyvä, että vallinneilla liikennemäärillä sen paremmin autot kuin lehmätkään eivät olleet kolhineet toisiaan. Tosin päiväsaikaan vaeltelevat naudat olisi ehkä nähty ennen tielle ehtimistä. Siitä ei enää ole muistikuvaa, mistä veräjästä porukka oli itsensä hallista ulos järjestänyt. 

Rieska, Oleksi ja Rahtunen. Oleksi on oikeasti paljon Rieskaa isompi, mutta perspektiivi hämää. Suosikkimärehtimispaikka seinän vierestä löytyi kesätauon jälkeen ihan rutiinilla.

Kalkkiviivoilla

Heinä on tuubin sisässä sateen suojassa paitsi, että herrasväki
Naakan rei'ittämän tuubin suojavaikutus heikkenee
oleellisesti. Tummempana näkyvä pintakerros on pilalla.

Ollaan sisä- ja ulkoruokintakauden rajamailla. Syötävää laitumilla vielä olisi, mutta päiväksi pariksi taisi tulla lunta pintaan. Syksyn laitumet saattavat pistää lehmien mahoja sekaisin, joten laitumen laitaan on tuotu heinää rehuvaliota tasapainottamaan. 

Emäntä syö homejuustoa ihan mielellään eivätkä
sonnitkaan tälle varsinaisesti nyrpistele.
Rehuarvot ovat kuitenkin pinnasta heikentyneet.
Kääreeseen päätyneet megajoulet  
eivät siten kaikki päädy lehmää lihottamaan.

Korret saatiin kesällä talteen ja tuubiin kuivina poutasäiden vallitessa. Hiukan myöhemmin tuubin päälle ilmestyivät naakat nokkinensa ja varpainensa, Vaikutuksia ei voi kehua myönteisiksi. Osaa jäljistä kyllä korjailtiin teippaamalla, naapuri kääri makkaransa kokonaan uudelleen. Teippailusta huolimatta sade oli ehtinyt muovin alle ja paalien pinta oli sen mukainen. Onneksi ei mene maitoa meijeriin.

Kalkin levitystä odoteltiin alkuviikosta. Kalkittavaa alaa ei ollut kuin pari hehtaaria. Kyseessä oli kymmenkunta vuotta vanha raivio. Talouskeskuksen vieressä kahden noin kymmenhehtaarisen lohkon välissä ollut metsä varjosti aikanaan kummankin lohkon laitaa niin, että reunat eivät olleet samassa tahdissa muun pellon kanssa. Metsänlaidassa oli vielä lunta, kun toista reunaa jo kylvettiin. Varjoisassa kohdassa kasvin valmistuminen ei myöskään edennyt samaan tahtiin pellon aurinkoisen puolen kanssa. Tänä vuonna viereisillä lohkoilla kasvoi pitkän kasvuajan vaativia hamppua ja härkäpapua ihan reunaan asti. Raiviolla ollut kuusikko oli myös tyvilahon vaivaama eli uudeksi puuksi olisi tarvittu koivua. Koivun taimen vahvin tulevaisuuden ennuste taas olisi ollut hirven pötsissä tukkipinon sijasta. Laitettiin siis suosiolla nurmeksi ja osoitteeksi lehmän pötsi. 

Raiviolohkon ura peltomaana etenee pikkuhiljaa. Maailman mittakaavassa normaali tilanne on se, että pelloille johdetaan lisää vettä kasveja varten. Suomessa on humidi ilmasto ja veden johtaminen pois pellolta on yleensä tarpeen. Tälle raiviolohkolle salaojat tehtiin joku vuosi sitten. Nyt otettiin seuraava hyppäys korkeammalle tasolle. Suomessa maaperä on luonnostaan hapan, mikä monessa tapauksessa haittaa kasvin ravinteiden ottoa. Kalkitseminen nostaa peltomaan pH:ta ja mahdollistaa paremman kasvun. Tällekin lohkolle voinee nyt kalkkikärryn käytyä suunnitella muutakin kuin lehmille kelpaavaa evästä. Hiotaan suunnitelmat valmiiksi, kunhan tulee lunta. Ja muutetaan ne sitten, kun kevät eteneekin eri lailla, kun on veikattu.

Tätä härveliä ja pölyä Nurmi väisti. Urheilussa puhutaan kalkkiviivoista, mutta tässä pyrittiin tasaiseen lopputulokseen viivoituksen sijasta.

 
 

Nurmesta ja Seiskarista

Tahdissa mars tai ainakin mars. Ohjaus toimi hyvin koko
matkan ajan ja Nurmi vaihtoi laidunta. 

Herra Nurmi on jonkun aikaa majaillut parin hehtaarin yksityisosastossa. Mahtitasapaino kollega Oleksin kanssa tuntuu olevan vähän turhan hyvä ja herroilla oli tihentynyt tarve selvittää vaa'an mahdollista keikahtamista. Tasapainon jatkuva mittaaminen (sorkat tanassa, niska jännitettynä, otsat vastakkain) on aika energiasyöppöä toimintaa ja altistaa lisäksi tapaturmille. Oleksi toivutteli keväällä ilmeisesti tällaisessa mittaustilanteessa saatua venähdystä. Edellisessä laitumen vaihdossa Nurmi jätettiin sitten omilleen seurustelemaan tien toisella puolella olevien lehmien ja vasikoiden kanssa. Muut pojat muuttivat parin lohkon päähän.

Nurmi oli siis saanut yksinään mahtailla laitumellaan vakituisimpana yleisönä naapurin hevoset. Alkuviikoksi olisi ollut kuitenkin tiedossa ainakin hevosvoimien puolesta mahtavampaa seuraa. Kyseinen laidunlohko on tarkoitus kalkita. Traktori ja kalkkikärry eivät naudan näkökulmasta ehkä ole lajityypillistä seuraa. Lisäksi kalkkipöly saattaa vähän aivastuttaa ja traktorin kulkua varten avatusta portista kulkee hyvin sonnikin. Vaivattominta ja kaikille mukavinta oli siis, että sonni käveli siitä veräjästä jo tänään - opastetusti. Asemapaikka siirtyi lehmävasikoitten talvikarsinaan ja sen viereiselle laitumelle. Olikohan tämä nyt tytöttelyä? 

Sonnin siirron lisäksi meinasi tarjolla olla myös vasikan ohjailua. Eilen emäntä vastaanotti ilmeisesti valtatie 12:lta soitetun puhelun, jossa kerrottiin valkoisesta lehmästä naapurin sänkipellolla. Lapin lehmien loputtua talossa ei enää ole yhtään valkoista lehmää, mutta keväällä Olhava niminen ruskeakylkinen kyyttö sai valkoisen lehmävasikan. Hyvällä tahdolla vasun kyljissä voi nähdä kyyttömäisyytenä pienen pientä vaaleanruskeaan vivahtavaa värieroa selkään verrattuna. Sen voi kyllä tulkita nuhraantumiseksikin - valkoisten nautojen tyypillinen "vaiva" rodusta riippumatta. Huomioiden sen, että tuntomerkit oli otettu valtatienopeudesta syylliseksi tuli heti epäiltyä tätä Seiskaria talviasussa, vaikka kyseessä olikin vasikka ei lehmä. 

Emäntä lähti laitumen kulmaan etsimään aidan mahdollisia heikkouksia. Lapioon nojailijoita käveli perässä useampia. Tai se lapio puuttui. Emäntä ei oikein innostunut siitä, että Patonki pyrki nojailemaan sähköaitaa heinänkorrella hipelöivään emäntään. 

Emännän ehtiessä paikan päälle oltiin täysilukuisina kotilaitumella. Teletodistajan lausunnon sisältö viittasi kuitenkin siihen, että aidan ominaisuuksiin kannattaisi perehtyä. Perehtymisen tulos oli se, että alimmainen lanka tuli havaittua osalta matkaa sähköttömäksi. Lisäksi kulmassa samainen lanka oli alla olevan pöpelikön lakastumisen seurauksena aika korkealla. Emäntä polkaisi pihaan ja kävi kyselemässä hallin seinässä naksuttavan paimenpojan kuulumisia ja testasi vaikuttaako niittyalueen irrottaminen verkosta pojan vointiin. Ei vaikuttanut, mutta tulipahan pyöräiltyä riihen mäki pariin kertaan ylös ja alas. Sähköä piti kuitenkin järjestää siihen alimpaan lankaan, joten rautalankaa, eristäjä ja pihdit taskuun ja paluu laitumelle. Lankakin tuli laskettua alemmas, joten Seiskarin on ainakin parannettava limboamistaitojaan, jos sänki vielä houkuttelee. 

Limboaja kavereineen päästettiin uudelle lohkolle, jotta sängen mahdollinen houkuttelevuus vähenisi. Petsamo ja Lempaala vanhoina lehminä ovat rohkeasti kävelleet maahan lasketun langan yli. Suursaari vähän epäröi, mutta kaikki ehtivät yli ennen kuin emäntä sai vyyhdettyä väliaidan pois.

Mikä savuaa?

Hamppuja tuli laariin keskinkertaisesti. Varsinaiset massat jäivät peltoon. Kortta riittää, vaikka öljyhamppu onkin jalostettu köysihamppuun verrattuna matalaksi. Kuitukasvin ominaisuudet eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään; on lujaa ja sitkeää. Sen verran lujaa, että puimurin silppurin terveys turvataan kääntämällä se pois käytöstä hampun puinnin ajaksi. 

Jatkotoimien valinta hampunkorsijonojen kuvioimalle pellolle aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa. Korret pitäisi saada pehmenemään ja littanaksi niin, että eristekerros ei keväällä hidasta maan lämpenemistä. Mielellään korsimassa saisi olla myös niin pehmennyttä, että muokkauskoneet tai kylvökoneen vantaisto eivät olisi ensimetreillä tukossa. Talvi kyllä avittaa asiaa. Naapuri päätti ystävällisesti kokeilla, olisiko hampunoljesta sonnien kuivikkeeksi. Yrityksessä on tiettyjä riskejä. Ensinnäkin lokakuisessa paalauksessa tarvittavan kuivuuden kanssa on vähän niin ja näin. Toisekseen, mikäli olosuhteet sattuvat suosimaan kuitukasviominaisuuksien säilymistä lannan levitykseen asti voi tiedossa olla muutamia kakkaisia hetkiä, kun kietoutunutta kuitua irrotellaan lantakärryn keloista ja kuljettimista. 

Savua tulen kera. Hamppumöykyn purkaminen paalaimen sisuksista moottorisahalla oli tässä vaiheessa jo kokeiltu.

 

Tulevaisuuden työhygieniariskeistä huolimatta sunnuntaiaamupäivällä hamppua kuitenkin paalattiin. Tummat pilvet olivat ajaneet emännän ja isännän valkosipulipenkin tekoon jo aamusta. Ne laittoivat myös paalaimen starttaamaan. Tuuli kävi onneksi jo aamusta, joten kaste oli tiessään. Sipulipenkki oli pienuudestaan johtuen aika sujuva homma. Konetta kyllä säädettiin kesken penkin ja valmiiksi sopivanlevyinen kalvorulla oli vain melkein sopiva. 

Penkkikoneeseen sopii 120-senttinen kalvorulla. Tähän
mennessä sopivaa kalvoa on onnistuttu saamaan vain 140-senttisenä.
Rullaa  on kaventunut urheilullisesti käsivarsi ja rautasaha
-menetelmällä. Moottoroidun koneen tehoilla muovin reunat
sulaisivat, joten isäntä on hikoillut sahan kanssa. Nyt oli kuitenkin
onnistuttu hankkimaan valmiiksi oikean levyinen rulla - siis melkein.
Mittatarkkuus oli riittävä, kun pahvihylsyä veisteli puukolla.

Kasvimaalta emäntä körötteli penkkikoneen kanssa takaisin pihaan ja näki vanhan navetan edessä naapurin ja savuavan paalaimen. Naapuri liikehti kuitenkin sen verran rauhalliseen tahtiin, että kiirettä vesiletkulle tai palokunnan soittamiseen ei ilmeisesti ollut. 

Kesällä rehun paalauksessa kone saatiin pyytämättä ja yllättäen sauhuamaan. Palo saatiin kuitenkin hallintaan tyhjentämällä pellolla olijoitten juomapullot. Helteisenä päivänä juotavaa oli onneksi mukana lämpötilan edellyttämä määrä. Tämänkertainen savu paljastui itse sytytetyksi. Kyseessä oli emännälle ennen näkemätön menetelmä avata paalaimen tukosta. Hankaluutensa siinäkin, hiukan nihkeä tiivis korsimassa palaa huonosti. Hapensaantiongelmaa sai kuitenkin korjattua tarjoilemalla kompressorilla kevyesti paineilmaa. Onneksi letku oli pitkä. Riittävä määrä päistärettä meni tuhkaksi ja liikkuvat osat olivat taas liikkuvia osia. Lapsityövoimaa lähti mukaan ja ilmeisesti työnjohto osasi asiansa, sillä operaatiota ei tarvinnut lopuilla hehtaareilla toistaa.

On pellolta korjattu muutakin kuin satoa. Kuivurin esipuhdistajan alla on monipuolinen valikoima rikkakasvien siemeniä ja pavun palkoja.

Syksyn pieni puintinumero

Eikä taaskaan keksitty uutta kuvakulmaa. Leikkuupöytä hiukan yläviistosta. Tattaria haukataan. Tällä lohkolla ihan maittavaa, mutta toista tattarikappaletta voisi luonnehtia oheiskasvipainotteiseksi.

Välillä täytyy laittaa pakki päälle, jos puimuri meinaa nielaista 
enemmän kuin kurkku vetää. Joskus suupala pääsee yllättämään 
ja silloin sisukset joutuu tyhjentämään lihasvoimalla 
pahimmillaan lähes korsi kerrallaan. Papupellossa homman 
pysäytti tämä, kuvassa jo ulos ronkittu viherröykkiö. Lisänä 
renkaan päällä odottava hihna meni vaihtoon. Onneksi oli 
varakappale hyllyssä.

Syyskuussa on satanut ja paistanut sen verran, että puinnit alkavat olla loppusuoralla. Muutama hehtaari härkäpapua yrittää tuleentua vähän lisää sillä aikaa, kun puimurin toisen puolen haltija keräilee omiaan. Pavun palkojen pitäisi olla puidessa rumia ja mustia ja papujen niiden sisällä lähinnä vaaleanruskeita. 

Tänä vuonna jostain syytä mustuminen ei ole edennyt aivan tavalliseen tapaan ja varsinkin ylimmät palot sitkeästi vihertävät. Ovat hankalia puida ja kuivurissa rapistelu ei ole mikään pikavisiitti. No, papu on Suomen suveen suhteutettuna pitkän kasvukauden kasvi. Toivottavasti ovat pohjoisempana pärjänneet. Tilan ensimmäinen härkäpapusato puitiin aikoinaan elokuun puolivälissä puintikosteuden ollessa 15 %. Aloittelijan tuuria taisi olla täysimääräisesti tarjolla. Joitakin vuosia myöhemmin sattui kolea kesä ja kostea syksy. Papupellolla lokakuussa leikkuupöytä oli pidettävä paikoitellen esiintyneen veden pinnan yläpuolella. Jonain yönä tuuli mukavasti niin, että kaste ei keskeyttänyt työtä illan tullen. Ongelma oli vain se, että kostea kasvimassa jäätyi puimurin kohlijoihin. Tilanne on siis nyt oleellisesti parempi.

Aila-myrsky aiheutti opastetauluun tilapäisen lisäkilven tarpeen.

Edellisellä viikolla puinti keskeytyi muun muassa myrskysäähän. Täällä päästiin aika pitkälle pelkällä kohinalla ja öisellä sateella, mutta osui se kumminkin loppuvaiheessa. Itse asiassa kohta sen jälkeen, kun emäntä oli edellisessä blogtekstissä ehtinyt optimistisesti veikkaamaan, että varautuminen riitti. 

Metsätalousmielessä ei tullut isompia murheita, mutta "vanhassa paikassa" linjalle kaatunut puu pakkolomautti sähköpaimenen ja kumppanit. Loma keskeytettiin omilla sähköillä. Verkkovirran veroista se ei ole eikä yhtä riittoisaa, mutta pakastimet ja paimenpoika pärjäävät. Seuraavalla viikolla sähköyhtiön mies ilmoittautui tutustumaan kohteeseen. Ajatuksena oli leventää johtokäytävää ja siten vähentää tarvetta rahdata moottorisahoja ja paikkauskaapeleita luonnonkauniilla ja maisemallisesti huomionarvoisella Tupalan metsälaidunalueella. Kaveri totesi kuitenkin nopeasti, että se ei Helvetissä (siis Huljalan) onnistu - puut ovat pitkiä ja rinne paikoin jyrkkä. Taitavat painua johdot maan alle. Toivottavasti nätisti.

G-kirjain ja sähkö

Sähköntekokone ja käyttölaite valmiudessa. 
Saatetaan selvitäkin pelkällä valmiudella.

Tuulen henkäilyistä varoiteltiin urakalla eilisissä sääarvioissa. Täällä harjun ja honkien huomassa on ollut ennakkopuheisiin verrattuna suorastaan leppeää. Sähköäkin on  ollut tarjolla ns. jatkuvalla syötöllä ihan valtakunnan verkosta. 

Tuuliongelmiin varauduttiin sen verran, että isäntä otti moottorisahan mukaan lähtiessään aamulla kokoukseen metsäistä reittiä. Puuttuu autosta se turbobuusteri, jolla pääsisi kaatuneen rungon yli. Valtakunnan verkon mahdolliset ongelmat huomioitiin ajamalla pumpputraktori pois puron varrelta. Vihannesmaa ei enää tänä syksynä apuvettä tarvitse. Pumppu pudotettiin pois 

Pakilan rekossa siirryttiin tällä viikolla hämärähommiin. 
Tässä odotellaan viimeistä hakijaa. Menihän sitä jo monta 
kuukautta niin, että myyntimatkat eivät lisävalaisua kaivanneet. 
Nyt saatiin virtaa vanhasta traktorin akusta - ei ala geellä.

perästä ja kyseinen MF 240 parkkeerattiin nivelakselin kera G-kirjaimen harjoittelulaitteen eteen.

Emäntä pyöräili vielä aika hiljan aamuisin kouluun ja päivällä takaisin esikoululaisen seurana. Näillä matkoilla pelattiin joskus (=yhteen aikaan kyllä aika usein) "Millä kirjaimella alkaa?" -peliä. Tai käänteisesti "Sano joku Aalla/Beellä...alkava. Eräänä aamuna äiti oli kirjainten ehdotusvuorossa ja ehdotti tapansa mukaan säästeliäästi harvinaisempia kirjaimia. Sanojen keksijä keksi vastauksia kohtuullisen sujuvasti. Kaveri alkoi kuitenkin vaikuttaa hiukan turhautuneelta ja lopulta kysyi, koska äiti sanoo geen. No, äiti sanoi. Vastausta ei tarvinnut odottaa. Generaattori tuli kuin rautakaupan hyllyltä. Olivatkohan sähköt olleet hiljan poikki? Kirjallisuusopintojen edettyä pelattiin myös "Mikä on toinen/kolmas... kirjain?" -peliä. Aggregaatilla päästiin geehen. Nykykoulussa pitäisi kuulemma ylittää oppiaineiden rajoja. Koulumatkalla tuli todettua, että ainakin sähköopin osalta fysiikka voidaan yhdistää äidinkieleen.

Kuva liitttyy aiheeseen siten, että valtakunnanverkosta peräisin olevaa sähköä virtaa taustalla näkyvässä aidassa. Kymppi on isompi kuin Satanen, vaikka sata on kymmenen kertaa enemmän. Keväällä paristakymmenestä kilosta lähtenyt poitsu kyllä juo ja syö itsensä ohi. Tässä ollaan juomapuolella. 

 

Tapahtuu

Tässä ei ollut älä tallaa nurmikkoa -kylttiä, mutta olisi ollut aika homma syödä niin paljon alta pois, ettei tallattua yhtään tulisi. Tämä seurue ja nurmi hieman tallatumpana on tavattavissa kasvimaan liepeillä myös erikseen nimeämättöminä osta tilalta -päivinä.

Tapahtumista ja niiden järjestämisestä leipänsä (ja lihansa ja papunsa ja hamppunsa

Ei ole itse piirretty. Huljalan Tupalassa klo 10-15.

ja vihanneksensa) tienaavia ei ole käynyt kateeksi viimeisen puolen vuoden aikana. Ei nyt ehkä muutenkaan, kun niitä tapahtumia tupataan järjestämään emännän makuun vähän ahtaissa ja syrjäisissä paikoissa. Kaikenlaisesta etäilystä huolimatta järjestejäpoloinen joutunee niiden syrjäisten tapahtumapaikkakuntien ahtaudessa sitten aikaansa viettämään. Järjestäjä todennäköisesti ei ole yhtään poloinen, vaan hänen makunsa elinympäristön suhteen vain poikkeaa emännän vastaavasta. Toisekseen käsite syrjäisyys on tietysti sadan kilometrin päässä esimerkiksi sata kilometriä erilainen. Lisäksi se mainittu ahtaus todennäköisesti helpottaa kansanjoukkojen haalimista osallistumaan niihin tapahtumiin. No, näistä mieltymyksistä johtuen emännän&joukkojen järjestämät tapahtumat ovat väljemmissä oloissa ja keskellä maailman napaa (=Huljalan kylä).

Tältä tontilta tapahtumien järjestely alkaa kuitenkin tältä kaudelta olla voiton puolella. Kolmesta kohdasta kaksi on ruksittuna. Toissa viikkoisesta Luonnon päivästä on kohta jo toivuttu - ainakin sen verran, että ylihuomenna pistetään pystyyn Osta tilalta -päivä. Sen jälkeen myydään tilalta ihan muuten vaan ilman mitään tapahtumia. Ja tapahtuuhan sitä kaikenlaista ihan järjestämättäkin; traktorista voi puhjeta rengas, lehmät karkaavat tai hamppu aiheuttaa tukoksen puimurin sisuksiin. Lehmäjahti saattaisi tietysti kiinnostaa yleisöä, mutta siitä on vähän hankala tiedottaa etukäteen.

Emäntä kuvaili maisseja joku aika sitten Huljalan Tupalan face book -päivitystä varten. Keltaiset maissit olivat iloisen vaaleanpunaisessa ämpärissä. Isäntä osui paikalle ja huomautti jotain muoviämpärin epävalokuvauksellisuudesta. Vajaus taiteellisessa vaikutelmassa oli isännän silmiin sitä luokkaa, että hän ystävällisesti tyhjensi pajukorin kuvausalustaksi. Emäntä ikuisti maissit sitten siinäkin. Julkaistusta kuvasta tuli kuitenkin rajattua kori lähes piiloon ja näkyviin jäi pelkkää maissia purjon varsi somisteena. Tänään emäntä tuli siihen tulokseen, että kyllä tämä ämpärikuva sittenkin vaan näytti paremmalta. Sävy sävyyn kokonaisuuden olisi tietysti saanut, jos isäntä olisi huomannut kuvata vaaleanpunakuulonsuojaimisen emännän kuvaamassa maisseja vaaleanpunaisessa ämpärissä. Ei vaan huomannut - kertooko se isännän taiteellisuudesta vai sen puutteesta.

 

Hyvää luonnonpäivää!

Saaliin kera poseeraavia metsästäjiä. Yhtään ei päässyt karkuun.

Huominen luonnonpäivä avoimine ovineen tuntuu tulevan vähän lyhyellä varoitusajalla, vaikka päivämäärä on ollut tiedossa jo ainakin edellisestä vastaavasta lähtien. Järjestämistä siis hiukan emmittiin ja kun lopulta noin viikko sitten kalaasien pitämisen puolelle varmuudella kallistuttiin, olikin H-hetki jo melkein käsillä. Eli kai se sitten on lyhyt varoitusaika. Suurin osa niistä lapuista, jotka teoriassa voisi printata helmikuussa valmiiksi odottaa huomisaamuna paperille pääsyä ja yhtä ja toista pientä muutakin on vielä vaiheessa. Helmikuussa tehdyille papereille on tietysti tarjolla puoli vuotta hukkaanjoutumistaikaa, joten on sillä viime hetkelläkin puolensa. Eilen ja toissa päivänä tulostetuissa läpysköissä on lisäksi se etu, että sanoituksiin sai tehtyä ajankohtaisia muutoksia ja täydennyksiä.

Jotain uutta. Tästä sillasta oli kansi ollut tulvan jäljiltä tiessään, mutta nyt sen valikoimiin kuuluu myös lähes tuore kaide.

Ahaa, isäntä tutkii lantakuoriaista. Kuinkahan täällä nyt semmoisia on?

Niittykierroksella on tasoa paikoin nostettu ja valikoimiin on kuulunut tästä viikosta lähtien myös kaiteellinen silta. Kaiteettomiakin on edelleen useampia tarjolla, joten tasapaino on yhä muotia.

Eilen kotiutettiin lihalasti ja tänään saatiin suuri osa päivästä kulumaan vihannesmaalla. Ensin harjoitettiin yleistä kauneudenhoitoa ajelemalla penkkien välien juolavehnät matalammiksi. Vihannesmaan yleisilme parani. Emäntä ei ajatellut kokeilla samaa menetelmää ja parturoida itselleen siilitukkaa (talosta taitaa kyllä löytyä vanha lehmänkarvaleikkuri). Kaunistelun jälkeen seurasi vaativampi osuus, eli yritettiin arvata, minkä verran mitäkin sorttia huomenna tarvitaan. Yleensä arvio on johtanut siihen, että lähiviikkoina täällä syödään tai säilötään jotain lajia runsaasti. Tämä vuosi tuskin on poikkeus, mutta kasvilaji on vielä arvoitus.    

Enkä pitkästy ensi viikollakaan

Pari kuukautta on huudeltu aitojen yli, mutta nyt katsotaan, kumpi on sanojensa mittainen. Nurmen ja Oleksin kausi rouvaseurassa päättyi ja siirryttiin taas aikamiespoikien kesäsiirtolan viheriölle.

Kesä alkaa olla vähissä esimerkiksi koululaisilta ja siitossonneilta. Ensin mainitut palasivat pulpetteihin viime viikolla ja jälkimmäisten arki (=lehmien katseleminen aidan takaa) alkoi yhtenä sumuisena aamuna tällä viikolla. Astutuskauden aikana isoilta pojilta oli päässyt unohtumaan, kumpi on mahtavampi. Se täytyi mitata heti ensi töiksi, kun samaan aitaukseen oli päästy. Mittauksen tulos oli kaksi hengästynyttä ja hikistä sonnia, joista toinen on jonkin verran mahtavampi kuin toinen.

Isäntä ja emäntä kävivät poikien matsin aikana siirtelemässä lehmiä toisaalla. Siirtoreittien aukaisun ja sulkemisen vuoksi aitasähköt joutui pariin kertaan katkaisemaan. Virta pois ja harras toive, että Nurmen ja Oleksin ottelualue ei juuri sillä hetkellä ole aivan aidan tuntumassa. Ilmeisesti ajoitukset olivat onnistuneita, sillä pihaan palatessa tavattiin edelleen kaksi sonnia ja ehjä aitaus. Virran katkaisu on nykyään vaivatonta, sillä sähköpaimen ymmärtää tekstiviestejä. Välillä ei tarvitse hölkätä halliin pistorasian viereen ja takaisin. Teleohjaus oli aikaisemminkin mahdollista, mutta tapahtui niin, että soitettiin kotiin ja pyydettiin jotakuta joutilasta kipittämään paimenaparaatin viereen vastaanottamaan irti/takaisin-ohjeita.

Joissain urheilulajeissa sarjana on naisten takaa-ajo. Isännällä määrittely
on sen verran täsmällisempi, että hän osallistuu nimenomaan emännän
takaa-ajoon. Menestys ei ollut ihan täydellinen, sillä emännän etumatka piti.

Vaikka koululaisilla ja eräillä kyytöillä syksy painaa päälle, niin kyytönkasvattajalla kesä jatkuu. Viikonvaihteen tuntumassa suvisuutta tarjosi säilörehun teko. Alkukesästä vielä arveltiin, ettei toista erää tarvitse tehdä. Muun muassa naakat ovat kuitenkin nokkineet kesäkuisten paalien päällä sen verran laatuvaikutteisesti, että ajateltiin varmemmaksi vielä kasvattaa talvivarastoja. Perjantaina korret nurin, lauantaina ja sunnuntaina pöyhimistä, sunnuntaina ensimmäiset karholle, paaliin ja pakettiin, maanantaina paalainremonttia ja loput karholle, paaliin ja pakettiin.

Paalaimen lisäksi yllättävä remontin tarve iski myös pakettiautoon. Vika havaittiin lauantaina. Tiistaille ja keskiviikolle oli tiedossa reko-kierros, joten auto piti saada kuntoon rehunteon ja paalaimen korjauksen lomassa. Onneksi on Etolan autohuolto. Henkilöauto ja peräkärry olisi ollut hieman hankala yhdistelmä etelän ahtailla reko-paikoilla. Rehun teon ja ylimääräisten remonttien lisäksi yksi vanha lehmä rupesi ontumaan jalkaansa. Eläinlääkärikin piti sovittaa siihen lähtöjen väliin. Ohjelmaa siis riitti ja jotta tulevakin viikko olisi riittävän buukattu päädyimme pähkäilyissämme siihen, että avoimet ovet Suomen luonnon päivänä ensi viikon lauantaina pidetään biotooppikierroksineen. Asiaa on jonkin verran emmitty koronatilanteen vuoksi, mutta kymmenen hehtaarin biotoopissa pitäisi turvavälien onnistua. Tervetuloa siis 29.8. klo 12-15. Emäntä taitaa lähteä pasteijan leivontaan.

Näitä kavereita on tavattavissa kasvimaalla ja luonnoäivänä pihassa.

Sitä mitä tilaa

Keltaista Jaffaa. Kuvan kukkakaalilajikkeen nimi on Jaffa. Viime suvena siemenpussin vakuuttavista teksteistä huolimatta taimista kasvoi violetteja koristekaaleja. Tänä vuonna tuli sitä, mitä tilasi.

Kasvimaalla on päästy kukkasiin asti. Auringonkukat jäivät tänä vuonna kylvämättä, mutta kukkakaalisektorilla on päästy kohtuullisiin tuloksiin. Kukkakaaleista tavoiteltiin neliväripainosta, joka tällä kertaa onnistui. Havaintoja on tehty valkoisista, violeteista, vihreistä ja keltaisista kukinnoista. Vuosi sitten nuo keltaiset jäivät mielikuvituksen varaan, kun tilatuista siemenistä kasvoikin violetteja koristekaaleja. 

Ulkonäöstä ei ollut valittamista, mutta aika hankala tätä olisi ollut keltaisena kukkakaalina myydä.

En tiedä, olisiko joku siemenguru havainnut virheen jo ennen kylvöä. Tämän talollisen taidoilla havainto jäi joka tapauksessa tekemättä, epäilykset heräsivät vasta taimista. Opiskeluaikana emännällä oli hyvä suunnitelma sivistää itseänsä suorittamalla myös siementunnistustentti. Alkajaisiksi olisi pitänyt tunnistaa harjoitustyösali, jossa siemennäytteet olivat opiskeltavissa. Tämä osoittautui käytettävissä olevan ajan puitteissa (=joutui valmistumaan jo ennen kuin kaikki mielenkiintoinen oli opiskeltu) liian vaativaksi tehtäväksi, joten monimutkaisemmissa siemenasioissa joutuu turvautumaan sivistyneempien kaverin apuun. Onneksi niitä on.

Siementen suhteen tuli siis nyt sitä, mitä tilasi. Joskus olisi tietysti hauskaa, jos tilatun sijasta tulisi sitä, mitä luulee tilanneensa. Isäntä oli hommaamassa lehmille lisää kivennäisiä. Kivennäisten kulutus on pienillä pienituottoisilla lehmillä aika vähäistä. Lisäksi kesällä näitä nappuloita jaellaan sen verran monen aidan vierelle pienille ryhmille eri puolille harjua, että niiden tilaaminen on ollut järkevää pikkusäkeissä - 20-kiloisia kuormalavalla. Kiinni taiteltu säkki säilyy lisäksi laitumen vieressä käypäisenä myös sadesäällä. Netin tilauskaavakkeessa pikkusäkkien perässä lukee sk. Toinen vaihtoehto on ssk - suursäkki. Isännältä tipahti ilmeisesti yksi ässä hihasta ja Kiidon Kake, vai oliko joku hänen kollegansa, pudotti pihaan suursäkin. Luomutilalla pääasia on tietysti tarkistaa, että toimitettu tuote on sitä luomukelpoista tilattua ja ennen kaikkea merkitä muistiinpanoihin, että tarkistettu on. Suursäkillä mennään. Emokivennäistä ei ihan heti tarvitse muistaa tilata lisää.

Nyt sitten ämpärillä äyskäröidään. Sonnien lukutaidottomuuden huomaa. Vaatisivat varmaan "aikamiespoika"-kivennäistä, jos olisivat perehtyneet säkinseinäkirjallisuuteen.