Joulun alla

Herkkua on siinä yhdenlaista, yyhdeenlaiista. Kuisketta ei kuulu, mutta tasainen rouskutus ilmentänee maistumista. Sämpylä, Siro ja Säe joululounaalla.

Kyllä tämä elävässä elämässä oli punaisempaa,
mutta kylmä kameran linssi höyryävän kattilan
päällä ei anna kertoa koko totuutta.

Joulun alus meni reko-kierroksilla. Jotta jouluvalmisteluja ei pääsisi aloittamaan liian aikaisin, niiden jatkoksi päätettiin lyhyellä varoitusajalla pitää Huljalan Tupalan lähes kolmesataavuotisen historian ensimmäinen joulumyyntipäivä. Joulumyynnin tapahtumasta tekivät kalenteri, myymälän eteen kannettu kaksipunatulkkuinen kuusi ja tarjolla ollut joulunpunainen kyyttösoppa. 

Etukäteen jännitettiiin, mitä saadaan myyntiin. Siitä oltiin melko vakuuttuneita, että rekoihin eivät lihakylmiöt tyhjene. Juuresten kohdalla oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa: myydään tiskistä tai myydään tiskin takaa, sitä mitä asiakas osaa kysyä - kuin entisaikojen alkossa. Ilmojen haltijat olivat suosiollisia ja nollakeli vallitsi. Juurekset saatiin siis kylmiön eteen esille. Valkoinen porkkana muhkeudessaan myy itseään paremmin kuin emäntä, joka kertoo, että kylmiössä olisi myös valkoisia porkkanoita ja voin niitä sieltä satsin ovi suljettuna punnita. Näin olisi jouduttu toimimaan, jos pakkanen olisi ollut tätä tapaninpäivän mallia. Kuuraparta ei ole eduksi porkkanan ominasuuksille.

Lehmät ovat tykästyneet vallitsevaan keliin. Talonväki on halutessaan ulos pääsevälle ryhmälle antanut vahvan suosituksen hoitaa köllöttelyhommat sisällä kuivitetulla alustalla ja jättää ulkotiloihin jaloittelun. Kaikki eivät kuitenkaan tätä vahvaa suositusta ole sisäistäneet ja osa pötköttelee välillä märehtimässä ulkona. Satanut lumi ei lehmän selästä pörheän talvikarvan päältä sula. Maaten märehtivän ammun 38,5-asteisen massan alla tilanne on toinen, jos siellä sattuu lunta olemaan ja köllöttely jatkuu riittävän pitkään. Tätä yhdistelmää toteuttavilla yksilöillä ei sitten ole turkki puhtaana -kisassa mitaleja tiedossa. Aina joskus on näitä tilanteita, ihmisjärki ei ymmärrä lehmän järjellä tehtyjä valintoja. Parsipihatoissakin kyllä tavataan ajoittain eläimiä, jotka menevät maaten lantakäytävälle eivätkä kuivitettuihin parsiin. 

Penkasta on kuopaistu rekan polttoainetta saanut maa pois.
Tilalle tuotiin uudet savet ja maat ja kaidettakin oltiin
korjaamassa jo pyhänä. Hirviaidasta tuli toivottavasti Nätin pitävä.

Joulunalusajan suuria mediatapahtumia (mainittu maakuntalehden reunapalstalla) tilalla oli postirekan suistuminen tieltä juuri Vanhantien risteyksestä Hollolaan päin. Joulupukki saattaa joutua valittelemaan alihankkijansa onnettomuutta muutamaa taulutelkkaria odottaneessa taloudessa. Joku toinen jäänee ilman joulutervehdystään, koska osoitteita vetistyi lukukelvottomaksi. Kuljetustontulla ei onneksi näyttänyt olevan hätää, vaan hän vartioitsi uskollisesti levinnyttä lastia. Pellon puolelle päätyi perävaunu ja nuppi jäi penkkaan poikittain nokka tielle päin. Polttoainesäiliö sai noston yhteydessä vaurion ja tien penkan pohjavesisuojaukset pääsivät töihin ensimmäistä kertaa urallaan. Liikenne oli rekan noston aikana poikki ja sen jälkeenkin oli jonkin aikaa käytössä vain toinen kaista, joten jonoja syntyi. Toinenkin kaista vapautui illalla Lahden rekon aikana. Meidän kannaltamme positiivinen seikka oli se, että monella tiellä liikkujalla saattoi olla aikaa tavata tekstit pellolla kököttävästä mainokärrystämme. 

Koska isäntä ja emäntä eivät edelleenkään ole iällä pilattuja, osallistuimme taas kerran joulun menoliikennettä tervehtiviin maaseutunuorten joulutuliin. Hämeenkosken valkeat loistivat valtatie 12 varrella Koskikartanon kohdalla.

 

Hallista häipyneet hiehot

Nea iltapäivävälipalalla. Annos näyttää sen verran isolta, että rouva odottanee vieraita poikkeavaksi.

Ruoho vihertää, mutta aloitettiin kuitenkin sisäruokintakausi. Blogiteknisesti se tarkoittaa, että valokuvien sijasta on tarjolla hämärä- ja ylivalokuvia. Emännän kalusto ja kuvaustaidot eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä tummaseinäisessä hallissa, jos taustalla on usein iso oviaukko tai rivi ikkunoita.

Olisi tässä syötävää. Joutuukohan niittämään ennen talvea?

Lumet tulivat ja menivät, joten ne eivät laidunnusta enää estäisi. Ruohoa riittäisi tänä kesänä kylvetyllä lohkolla. Sääennusteen mukaan riittää myös vettä. Uusi laidun on talvehtineeseen verrattuna pehmeä ja sorkka-armeija märissä oloissa tekisi sen kunnolle ja ensi kesän sadonkorjuulle hallaa enemmän kuin lohkolta nyt kertyisi rehua. Lisäksi ennen lohkon laiduntamista jonkun pitäisi ehtiä tekemään aita. Muuten voi naapureilta - ja ehkä pelastuslaitokseltakin - tulla sanomista. Jälkimmäinen tuli joskus käytännössä todettua.

Joskus nolkytluvulla nuori pari lapsineen oli lähtenyt uuden vuoden tietämillä katsomaan isännän anoppia Länsi-Suomeen. Puhelin soi keskellä yötä. Ei vastattu. Soi vielä uudelleen. Ei edelleenkään vastattu, siihen aikaan vain joku juovuksissa soittaa väärään numeroon. Hetken päästä tuli tekstiviesti lähettäjänä aluehälytyskeskus. Ilmoitettiin, että valtatiellä tietämillämme on nautoja tiellä. Isännän mielestä anopin luona on mukava käydä muutenkin, mutta nyt se oli tietysti erityisen mukavaa. Mummon ja ukin näkemys ajoituksesta saattoi tietysti olla toinen. Heidät ja naapurit siis hälytettiin parin sadan kilometrin päästä hiehon pyydystykseen ja jatkettiin unia. Siis jäätiin odottamaan ilmoitusta, että homma hanskassa. Unet jatkuivat vasta sitten. Ilmoitus tuli. Virkavaltakin oli kiirehtinyt paikalle ja mummo ja ukki olivat operaation päätteeksi saaneet oikein maija-kyydin pihaan. Ajankohta oli siinä mielessä hyvä, että vallinneilla liikennemäärillä sen paremmin autot kuin lehmätkään eivät olleet kolhineet toisiaan. Tosin päiväsaikaan vaeltelevat naudat olisi ehkä nähty ennen tielle ehtimistä. Siitä ei enää ole muistikuvaa, mistä veräjästä porukka oli itsensä hallista ulos järjestänyt. 

Rieska, Oleksi ja Rahtunen. Oleksi on oikeasti paljon Rieskaa isompi, mutta perspektiivi hämää. Suosikkimärehtimispaikka seinän vierestä löytyi kesätauon jälkeen ihan rutiinilla.