Hallista häipyneet hiehot

Nea iltapäivävälipalalla. Annos näyttää sen verran isolta, että rouva odottanee vieraita poikkeavaksi.

Ruoho vihertää, mutta aloitettiin kuitenkin sisäruokintakausi. Blogiteknisesti se tarkoittaa, että valokuvien sijasta on tarjolla hämärä- ja ylivalokuvia. Emännän kalusto ja kuvaustaidot eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä tummaseinäisessä hallissa, jos taustalla on usein iso oviaukko tai rivi ikkunoita.

Olisi tässä syötävää. Joutuukohan niittämään ennen talvea?

Lumet tulivat ja menivät, joten ne eivät laidunnusta enää estäisi. Ruohoa riittäisi tänä kesänä kylvetyllä lohkolla. Sääennusteen mukaan riittää myös vettä. Uusi laidun on talvehtineeseen verrattuna pehmeä ja sorkka-armeija märissä oloissa tekisi sen kunnolle ja ensi kesän sadonkorjuulle hallaa enemmän kuin lohkolta nyt kertyisi rehua. Lisäksi ennen lohkon laiduntamista jonkun pitäisi ehtiä tekemään aita. Muuten voi naapureilta - ja ehkä pelastuslaitokseltakin - tulla sanomista. Jälkimmäinen tuli joskus käytännössä todettua.

Joskus nolkytluvulla nuori pari lapsineen oli lähtenyt uuden vuoden tietämillä katsomaan isännän anoppia Länsi-Suomeen. Puhelin soi keskellä yötä. Ei vastattu. Soi vielä uudelleen. Ei edelleenkään vastattu, siihen aikaan vain joku juovuksissa soittaa väärään numeroon. Hetken päästä tuli tekstiviesti lähettäjänä aluehälytyskeskus. Ilmoitettiin, että valtatiellä tietämillämme on nautoja tiellä. Isännän mielestä anopin luona on mukava käydä muutenkin, mutta nyt se oli tietysti erityisen mukavaa. Mummon ja ukin näkemys ajoituksesta saattoi tietysti olla toinen. Heidät ja naapurit siis hälytettiin parin sadan kilometrin päästä hiehon pyydystykseen ja jatkettiin unia. Siis jäätiin odottamaan ilmoitusta, että homma hanskassa. Unet jatkuivat vasta sitten. Ilmoitus tuli. Virkavaltakin oli kiirehtinyt paikalle ja mummo ja ukki olivat operaation päätteeksi saaneet oikein maija-kyydin pihaan. Ajankohta oli siinä mielessä hyvä, että vallinneilla liikennemäärillä sen paremmin autot kuin lehmätkään eivät olleet kolhineet toisiaan. Tosin päiväsaikaan vaeltelevat naudat olisi ehkä nähty ennen tielle ehtimistä. Siitä ei enää ole muistikuvaa, mistä veräjästä porukka oli itsensä hallista ulos järjestänyt. 

Rieska, Oleksi ja Rahtunen. Oleksi on oikeasti paljon Rieskaa isompi, mutta perspektiivi hämää. Suosikkimärehtimispaikka seinän vierestä löytyi kesätauon jälkeen ihan rutiinilla.

Turpa kohti hallia

Pikkupojat ovat aloittaneet perehtymisen katonaluselämään. Runsas, Ruttu
ja Rieska välipalalla. Tai onko se juuri välipala, mutta ateria, joka syötiin
emännän lounaan ja päiväteen välillä.

Viikonloppuna aloiteltiin sisäruokintakautta. Lehmät ja vasikat siirrettiin katettujen pöytien ääreenja vasikat vieroitettiin emoistaan - tai siis maidosta. Aidan toiselle puolelle ulottui kyllä nuolemaan pienokaisen karvaa kiiltävämmäksi. Isommat maitopojat olivat jo hypelleet samassa laumassa olleitten astuttamattomien lehmien selkään, joten siirtyminen poikakotiin alkoi olla hyvinkin aiheellista. Vajaa puolitoistametrinen lehmätarkkailija raportoi yhden lehmä-vasikkaparin, joka ei aidan yli huudellut. Emo oli siis ilmeisesti vasikan jo omatoimisesti vieroittanut tai oli vain "lyhytmaitoinen".

Sisustusta on piristetty näillä väriläiskillä. Sävyn muodikkuudesta
ei ole varmuutta, mutta käsittelystä pitäisi olla apua ruosteen torjunnassa.

Laumat kävelivät halliin suurimmaksi osaksi ilman isompaa ohjailua. Ainoastaan Lorua, Runoa ja Jyhveä jouduttiin lisäopastamaan, kun muut jo mutustivat heinää hallin puolella. Lisäopastus tarkoitti käytännössä muutamaa spurttia rinnettä alas. Parilla ensimmäisellä yrittämällä lehmät harhautuivat oikeaan ovelle johtavasta linjasta niin, että kenkään ei ehtinyt edelle. Uusilla yrityksillä isäntä hoputti oikeaa reunaa varmistanutta emäntää juoksemaan kovempaa. Kolmannella kirillä suunta pysyi tarkoitettuna, minkä jälkeen emäntä valisti isäntää täysillä ja lujaa juoksemisen eroista. Ensin mainittu on helpompaa.

Sonnit ovat toistaiseksi laitumella paistattelemassa lyhentynyttä päivää. Paikallisella viheriöllä oli vielä kierros tarjottavana. Viikonloppuna on tälläkin laumalla edessä muutto ärsyttävien pikkuveljien kämppäkaveriksi turvekasalle makoilemaan. Pikkupojat ovat saaneet puolestaan totutella hallielämään ilman isompien päällepäsmäröintiä. Tai ehkä pari-kolmevuotias nauta osaa suhtautua nuorempiin muutenkin kuin ärsyyntymällä siitä, että ne rikkovat, suttaavat ja vaativat emon huomion.

Peli ja Nurmi nurmella. Vielä oli syömätöntä viheriötä.

Ylimääräisen liikunnan välttelyä

Lehmävasikat Pulina ja Putukka terassilla.

Liki puoli vuotta kestäneen itsepalvelujakson jälkeen ovat kuivitus- ja ruokintaharrastukset  taas palanneet päiväjärjestykseen. Talonväki suurinpiirtein muistaa, mitä tehdään, mutta isojen poikien kavereiksi siirtyneillä pikkuhärillä on vielä harjoittelemista. Isoilla pojillakin tuntuvat sisäruokintakauden taidot olevan suven jäljiltä ruosteessa. Mokomat lähtivät mukaan pikkukavereitten toilailuun.

Isäntä oli kuivittamassa sonneja; langat auki hallin päädystä, kuormaajan ja kuivikkeen kanssa sisään, karistelu pitkin karsinaa ja seuraavan kauhallisen haku. Poikien hallissa pysymistä kauhan täytön aikana katsotaan perään, jos joutilas paimen sattuu hallia läsänäolollaan kunnioittamaan. Usein ei satu. Langat saavat ylimääräisen liikunnan välttämiseksi yleensä olla operaation ajan auki. Potentiaalisilla paimenilla oli tälläkin kertaa muita kiireitä. Langat jäivät sulkematta, sillä pojilla on yleensä homma sorkassa ja seurue pysyy tontillaan kauhan täyttämisen ajan.

Tästä peruutetaan pois hakemaan lisää kuivikkeita. Sivistynyt nauta
ei poistu tontiltaan sillä aikaa, mutta sisäruokintaopintojen
alkuvaiheessa suoritus ei ollut ihan täydellinen.

Laitumella pääosan elämästään viettäneiltä viimekeväisiltä vasikoilta sisäruokinta-alan opinnot ovat  ilmeisesti sen verran alussa, että ammattitaitoon ei olisi kauden tässä vaiheessa parannut luottaa. Kuivitustieteen ensimmäinen prinsiippi (naudan näkökulmasta) kuuluu, että kuivikekauhan täytön aikana jatketaan märehtimistä tai pöllytetään juuri levitettyä ensimmäistä kauhallista. Tämä alkeiskurssitason tieto oli osalla kavereista jäänyt hiukan teoreettiselle tasolle. Teoriaa käytäntöön soveltavia harjoituksia oli tietysti ehtinyt lämpimän syksyn seurauksena olemaan kovin vähälukuinen määrä. Niinpä turvekauha numero kaksi kohtasi lauman irtohärkiä hallin päädyssä.

Suurimmalle osalle oli onneksi takaraivoon iskostunut se ruokintatieteen perusprinsiippi, että vallitsevaan vuodenaikaan ei kannata kovin kauas omille teilleen lähteä. Enemmistö käänsi kurssia 180 astetta ja palasi halliin. Nopealiikkeisin kaveri eksyi oviaukolta, minkä jälkeen isäntä eksyi soittamaan emännälle, joka lähti irtohärkää vastaan. Härkä palasi halliin kuivurin puolen päädystä ja isäntä ehti vastaan toisen päädyn ovelle. Tapauksen taustoista tässä vaiheessa tietämätön emäntä tietysti oletti, että poika ohjataan karsinaan hallin sisällä olevasta portista, kun taas isäntä oli ajatellut käyttää auki olevaa kuivituspäätyä. Operaation jatkosta keskusteltiin yksipuolisesti vajaalla lauseella hallin päädystä toiseen. Tämä johti tietysti siihen, että emäntä ymmärsi tilanteen väärin ja kiiruhti toiseen päähän ilman härkää. Härkä teki ruokintapöytien välissä pari ylimääräistä kunniakierrosta, muttei lähtenyt enää ulos. Lankojen sulkematta jättämisellä ylimääräistä liikuntaa välttänyt isäntä nimittäin hölkkäsi taas ulkokautta hallin toiseen päähän.

Loru lounastaa.