maanantai 17. toukokuuta 2021

Laidunkauden avajaiset

Muistakaas möhkäleet syödä ruohoa. Sämpylä, Runsas, Samu,  Pepe, Räikeä, Riemu, Siron turpa ja takimmaisena Pjönjang. Riemun takaa näkyvää valkoista selkää ei kuvasta tunnistettu. 

Sesonkia hallitsevat täysin yllätyksettömästi sesonkityöt. On muokattu, tehty kylvöjä, päästetty eläimet laitumelle ja istutettu taimia. Toistaiseksi yhtään porttia ei ole unohdettu auki ja aitasähköjen kytkentäkin on muistunut ajoissa mieleen. Lupaava kauden alku siis.

Laitumelle lasku aloitettiin sonneista. Ensin aitalankoja ja koneita sekä mummo ja ukki reitin
Alaa on näitten aitojen sisällä vajaa 40 hehtaaria,
joten ruohon hakeminen käy helpommin
kuin neulan etsiminen heinäsuovasta.
Kylvökone edestä. Kuvakulmasta voi päätellä, että
kuvaavan kylvömiehen selkäranka on spiraalilla.
aukkopaikoille. Sitten opastettiin pojat karsinan etuosaan lähtötelineisiin. Portti auki, emäntä ampaisi jänikseksi ja isäntä hätisti hitaammatkin samaan lähtöön muiden kanssa. Viivyttelijöistäkin on kokemuksia. Ja niiden pyydysmenetelmistä, mutta nyt onneksi kaikki pääsivät samaan erään. Matka ei ollut tällä kertaa pitkä, joten jäniksen virka ei käynyt kunnon päälle - varsinkaan, kun pojat pysähtyivät pöllyttämään paria reitille osunutta paalia ja maakasaa. 

Laitumen puolella olisi ollut asiallista ruveta kulkemaan turpa maassa ja nyhtämään ruohoa. Tämän toiminnan hyvä puoli olisi se, että turvasta ei silloin kuulu ylimääräistä ääntä, eikä kuntoluokka pääse laskemaan. Jostain syystä pojat päättivät kuitenkin hölkätä edestakaisin ja kommentoida kaikkea mahdollista. Seuraukset ovat niitten äsken mainittujen hyvien puolien vastakohtia. Johtavat kommentoijat nostivat kyllä sijoitustaan teurasjonossa. Sijoitus varmistuu, jos kommentteja alkaa tulla esim. kello kaksi yöllä. Nyt parin päivän sopeutumisen jälkeen ovat lausunnot  maltillistuneet ja hölkkä on jäänyt pois lajivalikoimasta. Tänään lapsityövoima tuli kuitenkin kertomaan, että nyt myös Runsas huuteli ja sillä on melkein samanlainen ääni kuin Plätillä. Mutta se ei kuulemma ole ihme, koska ne ovat serkuksia. Emäntä tuntee äänestä vain Risun.

Siitä menee viimeinenkin veto kohdalleen. Ajo-opastimen
kanssa sarat voi ajella yhdistelmän kääntösäteeseen nähden
optimaalisessa järjestyksessä. Ei tule päällekkäisajoa,
pellon pinta ei kärsi jyrkistä käännöksistä eikä kulu
aikaa vekslaamiseen. Eikä tule some-mutkia,
mikäli kuski sometusta harrastaa.
Mölinäpuolen lisäksi on ollut runsaasti myös pörinähommia. Ensin on ajeltu muokkauskoneilla, välillä kerätty kiviä ja lopulta huipennettu kevät ulkoiluttamalla kylvökonetta. Maahan meni hamppua, härkäpapua ja hernettä. Kiviä tuli pois, mutta osa taas painettiin jyrän kanssa tiukempaan takaisin maahan. Toiveissa on, että ne pysyisivät sen verran matalana, etteivät syksyllä ulotu leikkuupuimurin teriin.

Mölinän ja pörinän lisäksi on ollut vähäisempienkin desibelien työmaita.  Kasvimaalla suurin meluhaitta, 12-tien liikenne, kyllä vähentää viihtyvyyttä, mutta kuulonsuojaimitta siitä toistaiseksi on istuttaja selvinnyt. Lauantaina istutetut kaalit ja salaatit kyllä kasvavat kohisten, mutta tällainen kohina on hyötymelua. Ensimmäisten kaalien ja salaattien lisäksi juurensa maahan saivat sellerit ja purjot.  
Näköala noin 130-hevosvoimaisesta maisemakonttorista. Talon valikoimiin kuuluvan noin 35-heppaisen konttorin etu olisi pölyisen lasin verran kirkkaampi näkymä, mutta nämä kirkasnäkymäiset (=kopittomat) konttorit eivät täytä nykyisiä työturvallisuusvaatimuksia. Lisäksi ne soveltuvat vain valikoituihin, joskin lukuisiin hommiin. 



tiistai 11. toukokuuta 2021

Lämpösummaa lopultakin

Donitsi tässä, terve! En ole vielä kovin tehokkaassa
ruohonsyönti-iässä, mutta hengessä mukana.
Säätyyppi muuttui aika äkkiä. Ruohon kasvu oli ollut aika vaatimatonta yöpakkasten vuoksi. Nyt sitten sateen pläjäys ja siihen lämmintä päälle siirsi lehmät ruokintakehän viimevuotisten korsien äärestä kulkemaan turpa maassa. Muutama päivä kasvua ja aitojen virittelyä, niin päästään ihan oikeasti laitumelle. 

Lehmän kestävien aitojen lisäksi pitäisi saada pavut ja hamput maahan ja vihannesmaallekin kaikenlaista. Tänään emäntä kylvi kasvimaan penkkeihin tilliä ja mangoldia. Vihannesten kylväminen sinänsä ei ole vaikeaa. Ensimmäisten tillien kohdalla ajoitus on kuitenkin hankala. Pelkkää tilliä harvempi viitsii tulla noutamaan, joten se kannattaisi kylvää niin, että muutakin on saatavilla, kun se on niittoiässä. Katsotaan, miten tällä kertaa käy. Tosin jos kovin aikaiseksi jää, saa siinä varmistettua omat ensi talven tillit pakastimeen. Viimeinen pakastettavaksi silputtu piimäpurkillinen on nyt menossa, joten uusi sato alkaa olla paikallaan.

Penkit tehtiin viime viikolla lämpenemään. Ne tulivat lohkon
viettävälle osalle korkeuskäyrien suuntaisesti. Penkkikoneen
ja sen edessä olevan pienen traktorin yhdistelmä taas oli selvästi
suunniteltu tasamaalle. Jonkinlainen antipainovoimamoduuli
olisi helpottanut työtä ja parantanut lopputulosta.
Vihannesmaan biokalvopenkit tehtiin viime viikolla. Penkkikoneen kanssa on ollut säätämistä ennenkin, mutta nyt päästiin varmaan ennätykseen. Useampaa kohtaa muutettiin toiseen asentoon ja sitten hetken päästä takaisin alkuperäiseen, kun ei se kumminkaan parantanut jälkeä.  Säätämistarvetta lisäsivät tuuli ja pellon vieno kallistus. Tuuli laittaa kalvon lepattamaan ja alamäki koneen hiukan valumaan niin, että kalvon reuna ei meinaakaan jäädä multaryöpyn alle. Toimivin säätö saatiin lopulta aikaiseksi niin, että emäntä talsi koneen perässä siihen hieman epäergonomisesti nojaillen ja tarvittaessa toisella kädellä ohjasi kalvon reunaa. Pedin pehmeys testattiin kohta penkkien valmistumisen jälkeen sipulin istukkailla. Niistä jo nopeimmat pukkaavat naattia, joten kelvannee siinä juurien teknisistä hankaluuksista huolimatta köllötellä. Tuulikaan ei ole raastanut kalvon reunoja irti, joten eiköhän näillä syksyyn asti pärjätä.

Kasvihuoneessa on jo pitkä rivi taimikennoja. Ensimmäisiä pääsee kohta istuttamaan. Pidemmän esikasvatuksen vaativat taimet on tilattu valmiina ja ne noudetaan loppuviikosta. Näyttää lupaavalta, että ne päästään myös istuttamaan. Vuosi sitten taimet tulivat samoihin aikoihin, Kasvihuone, johon ne vietiin, on loivan nurmikkoalamäen päässä hallipihalta. Pakettiautolla ei kuitenkaan uskaltanut ajaa viereen, koska takaisin pääsy olisi saattanut lumen vuoksi vaatia pontevan työntäjän ja tälle pitoa jalkineisiin. Ja sen lumen vuoksi ne taimet piti viedä sinne kasvihuoneeseen eikä jättää suoraan istutettavaksi. Nyt näyttää tilanne paremmalta. Ja iso kylvökonekin pääsee kohta pellolle. Näin myöhään ei ole vuosikausiin mennytkään. 

Kremppaa juuri, kun isommat kiireet ovat alkamassa. Emännälläkin on joskus ollut oikea olkapää kipeä. Sen hoidoksi on riittänyt venyttely ja parit jumppaliikkeet. Valmetti sen sijaan tarvitsi vastaavaan paikkaan varaosia ja tohtorin (Herralan konehuolto) kotikäynnin, vaikka on parikymmentä vuotta emäntää nuorempi.  





 

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Kivikautta

Muutama kauhallinen näitä ja joitakin MF35-peräkauhallisia lisäksi. Työmaalla oltiin oikein kahdella traktorilla. Pienemmästä jäi valitettavasti kuva ottamatta. Tämän isomman kauhassa oleva kuorma tosin painaa enemmän kuin pikkumassikka ja sen kivilasti yhteensä.
Vappua juhlittiin perinteisin menoin. Vappulounaan ja -munkkien sulatusta tehostettiin nimittäin kokoamalla kiviä pellolta. Sää suosi hommaa oikein olan takaa. Lämpötila oli miellyttävä + 6.  Ripeämpikään työskentely ei käynyt turhan hikiseksi, vaikka samalla pääsi nauttimaan auringonpaisteesta. 

Tästä isommat moukurat pois, pienemmät jätettiin
"siemeniksi". Emännän kivenkeruusilmä on aikanaan
kalibroitunut toisenlaisilla maalajeilla ja
pienempien jättäminen vaatii itsehillintää.
Joskus on tullut kuultua  vitsailua koulutustason ja kivenkeruun yhteensopivuudesta. Jopa tohtoriksi väitelleet ihmiset kuitenkin nostelevat raudanpaloja edestakaisin kuntosaleilla aivan vapaaehtoisesti, vaikka pystyvät varmasti monimutkaisempiinkin toimituksiin. Kropan ulkopuoliset aikaansaannokset liittyvät lähinnä kuntosalin ilmanvaihdon ja lämmityksen tarpeeseen. Kivenkerääjä vahvistelee lihaksiaan raittiissa ulkoilmassa. Työn jälki on välittömästi havaittavissa. Lisäksi pääsee korona-virusten sijasta kontaktiin maaperän monipuolisen mikrobiston kanssa, mistä moderneissa elinolosuhteissa ihmisillä yleensä on pulaa. Agronomin papereilla voi siis hyvillä mielin toistaa operaatiota tulevinakin vuosina. 

Vappukivet kerättiin yhden parin hehtaarin lohkon harjunpuoleisesta päädystä. Lohko on ollut peltoa vasta kymmenkunta vuotta, joten sen kivisadot ovat vielä korkealla tasolla. Sadon muodostusta oli vielä tehostettu kyntämällä. Työmaalle osuivat tällä kertaa isäntä, emäntä, mummo, pikkuapulainen, etukuormaajavalmetti ja pikkumassikka. Valtaosan kerätystä kuormasta kantoi porukan vahvin eli valmetti. Kauha käytiin tyhjentämässä puron varteen sillan pielessä. Materiaalia voidaan hyödyntää kohdalla olevan kalaportaan kehittelyssä. Massikan ajelu oli fysiikan lakien vaikutuksesta hieman haasteellisempaa. Kivet heiteltiin peräkauhaan. Nokka alkoi käydä aika kevyeksi aina kuorman ehdittyä täydemmäksi. No, etuakseli ilmassa ne ajelevat pikkupojatkin polkupyörillään. Ohjaus vaan käy aika hankalaksi, kun kääntyvät pyörät eivät osu maahan (jäi valitettavasti kuva ottamatta). Näitten kuormien kivet jätettiin kuitenkin vain pienen kynnösajelun päätteeksi peltotien toiselle puolelle kulkusillaksi. Ei tarvinnut kauas köröttää. Routa pitänee huolen siitä, että operaation saa taas tulevina vuosina toistaa. Välillä käytetään kuitenkin kylvökonetta.