Helle ja hallanvaara

Hoikentavaa pystyraidoitusta tulevalle tattaripellolle. Juolannosttimen
reittiraidat tosin häviävät työn edetessä. Automaattiohjaus mahdollistaa pellon
pintaa säästävien loivien kännösten tekemisen päisteessä. Lohkon muoto ja
koneen työleveys on opetettu laitteelle, joka oikealle linjalle päästyään
pitää koneen reitillä eikä päällekkäistä ajoa tule. Ajetut ja ajamattomat
kohdat näkyvät koneen näytöllä ja tässä työssä tietysti itse pellossakin.

Huh hellettä, sanoi kaalintaimi. Pienessä taimipotissa on ruvennut kasvin alkuja ahdistamaan ja niitä on sitten epäsuotuisasta säästä huolimatta pistelty peltoon. Kaalin istutukseen sopisi mainiosti vesisade, mutta sitä ei nyt ainakaan pariin viikkoon taida olla tarjolla. Kaalipoloisia käy sääliksi, joten vettä on tarjoiltu sitten pumpun voimalla.

Huh hellettä, sanoivat juolavehnän ja valvatin juuret. Ne olivat juuri leijailleet juolannostimen pölläyttäminä pellon pinnalle päivää paistattelemaan. Traktorikuski ilmastoidussa ohjaamossaan ei  tuntenut minkäänlaista sääliä. Sään kerrankin suosiessa hän vispilöi lisää päivänpaistattelijoita esiin suojaisemmista maakerroksista. No, ei se nyt niin kauhean vilpoinen se ohjaamo ole. Tai jos on, niin kurkku on kipeä seuraavana päivänä, jos kauluri on unohtunut. 


Sää oli ihan sitä samaa auringonpaistetta ja hellettä molemmilla työmailla. Tasan ei siis käy onnen lahjat. Juolavehnien pöllyttämisellä valmistauduttiin tattarin kylvöön. Tattarit ovat nyt maassa, joten viimeisen hallan on syytä olla tältä keväältä takana päin. Yöt ovat kyllä olleet aika kylmiä.

Peittämisiässä oleva pienokainen oli kotiin tullessa jo peittynyt noin kolmen
neliön peitteellä. Kasvimaalla odotti kuitenkin hieman useampi neliö.
Tämä viimeiseksi aseteltu lämmittää muun muassa papuja.

Pari iltaa sitten luvattiin aamuviideksi vain +2 astetta. Mikäli virallisella kahden metrin mittauskorkeudella on tuo 2 astetta, niin maan rajassa käydään silloin pakkasella. Emäntä oli iltapäivällä kyytimässä pienokaisia urheiluharjoittelemaan ja toivoi koko reissun ajan sääennusteen muuttumista. Ei auttanut. Pluskahta luvattiin edelleen puoli yhdeksän maissa kotiin tullessa. Vihannesmaan hiki hatussa istutetut pavut, maissit, kurpitsat ym. eivät kylmästä oikein tykkää, joten ei auttanut kuin lähteä asettelemaan harsoja vilukissojen suojaksi. Tyyntä onneksi oli, mutta sata metriä pitkien harsojen siirtely ja hiekkasäkkien kanniskeleminen painoksi vaati askeleen jos toisenkin ja aikaa siihen meni. Liikuntaakin tuli varmasti yhtä paljon kuin sillä harjoituksissa olleella lapsukaisella. Urheilua harrastavan sukulaisen kuntoilumittari on varhaisperunan harsotuspäivästä antanut samanlaisia lukemia kuin 120 kilometrin hiihtämisestä. Harsohomma valmistui yhdentoista maissa ja silloin tietysti sääennusteen lupaukset aamuyölle olivat nousseet pari kolme astetta korkeammiksi. Olisi pitänyt siinä vaiheessa jättää katsomatta. Tyynen sään lisäksi positiivisena seikkana voi näillä leveyksillä mainita riittävän työmaavalaistuksen ajankohdasta huolimatta. Pimeämmillä leveyksillä tietysti hallanvaarakin on harvinaisempi.

No nyt on kasvimaa

Hyvin mahtuu kaksi kylvökonetta samaan kuvaan ja vielä isäntä niiden väliin.
Hernettä kylvettiin moelmmilla. Mahdolinen makuero johtuu kuitenkin
todennäköisemmin lajikkeesta kuin siementen maahan joutumismenetelmästä.

Sää on viime päivinä suosinut jotain muuta kuin kirjoittamista. Hamppupelto on vielä sen verran nihkeä, että sinne ei ole kylvökoneen kanssa tolkutonta hoppua ollut. Ensin pitäisi saada ruohon kasvu loppumaan, joten muokkailemassa on käyty.

Tällainen yksivantainen kasvimaarollaattori oli lainassa
pari päivää. Tässä kylvetään siis hernettä. Testattu myös
porkkanalla, palsternakalla, punajuurella ja mangoldilla.
Isäntä kärräsi. Kylvömäärän säätämiseen liittyvät matemaattiset
toimenpiteet olivat emännän heiniä (helppoa ja nopeaa).
Isäntä yritti toteuttaa määrää säätäviä teknisiä toimenpiteitä
laskentatulosten mukaisiksi (huomattavasti hitaampaa ja
työläämpää).

Luomuvihannesprojekti oli kuukausi sitten vielä hiukan epätodellisen tuntuinen - lähinnä paperia, suunnitelmia, laskelmia, tiedonhalua ja muutama siemenpussukka. Viime päivinä  todellisuuskosketuksesta ei ole ollut puutetta. Multaa on naamassa, kynsien alla ja varpaan väleissä. Tuulisen päivän jäljiltä sitä ritisee jopa hampaissa. Aikaisempina vuosina on tähän aikaan koittanut muilta kiireiltä ehtiä kasvimaalle. Nyt pitäisi ehtiä kasvimaalta johonkin muualle.

Kasvimaalle on tehty tärkkelyspohjaisella kalvolla
katettuja penkkejä. Kalvo toppaa rikkaruohojen
- luomuslangilla oheiskasvien - ylenemistä sekä mustana
tietysti kerää lämpöä. Kalvoon istutetaan huonosti
rikkoja varjostavia tai lämmöstä hyötyviä
kasveja. Tässä tökitään maahan istukassipuleita.

Pihassa kököttävä hieman varjoisesti sijaitseva kavihuone sai purkutuomion pari vuotta sitten. Varjoisuus oli vuosien myötä pahentunut puiden kasvaessa. Purkamaan se olisi varmaan ehdittykin, mutta sitten olisi tietysti haluttu uusi parempaan paikkaan. Varmuutta paremman paikan sijainnista ei ilmeisesti vieläkään ole saavutettu. Tuloksellisen paikan pohdinnan jälkeen olisi vielä pitänyt järjestää vettä tähän parempaan paikkaan ja tietysti rakentaa itse kasvihuone. Siirtämättä siis on jäänyt. Nyt tämä purettava kohde sai melkoisen arvonnousun päästyään käytännössä kaupalliseen käyttöön. Taimia on kylvetty kasvamaan noin kolmeen kerrokseen. Ylintä kerrosta on tosin hiukan hankala kastella, kun kastelukannua ei katonrajassa mahdu kunnolla kallistamaan. Emäntä on kuitenkin toistaiseksi onnistunut ylläpitämään ketterää vaikutelmaa ja ollut putoamatta jakkaralta.

Syötävää saa odotella ainakin kesäkuun loppupuolelle. Toistaiseksi on nautittu lähinnä tuoksuista. Alkuviikosta alettiin tökkiä maahan valkosipulin kynsiä. Hommaa jatkettiin seuraavana päivänä ja istuttamattomat kynnet odottivat auton takakopissa yön yli. Aamulla työmaalle lähdettäessä tuoksua riitti mukavasti hyvin etupenkille asti. Mukavasti, koska kyydissä oli vain valkosipulin ystäviä. Nyt takakopissa päivystävien istukassipulisäkkien tuoksuisuus on peittänyt jäljelläolevat valkosipulituulahdukset. Yleensä keväällä on saatu autoon tuoksuja lietekuskina olleen isännän vaatteista.

Tassueläin ylitti penkin. Vasemmanpuoleisen kalvon ylittäneeltä supilta on jäänyt varpaankynnet leikkaamatta.