sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Säkitystä ja siemeniä

Lastausvalmiit pavut saivat jostain syystä lavetin takakummin ilmat
keskittymään renkaan yläosaan. Isäntä kompressorin avustuksella tähtää nyt
lisäilmaa renkaan alaosaan.
Aamuinen vasikan laskenta kertoi, että tänään ovat päivän valon nähneet Satanen ja Shakki. Vakioveikkauksesta kokoontumisrajoitusten aiheuttamalla pakkolomalla olevat voivat ajankulukseen veikata emien nimiä. Koska sääolosuhteet ovat viime päivinä olleet mainiot - kuivat ja aurinkoiset - eivät vasikat ole ylimääräistä työllistäneet. Se välttämätön on korvamerkin kiinnitys. On siis ehditty muihinkin harrastuksiin.

Taulukkolaskenta-nimisellä taidegrafiikkaohjelmalla laadittu papusäkin
etiketti edustaa isännän taiteellisia kykyjä. Emännän taiteellisilla kyvyillä
lopputulos olisi ollut hyvin samankaltainen. Tasan käyvät onnenlahjat.
Papupussi siis puntariin, lukema lappuun ja lavetille
odottamaan lastausta.
Vallitsevat terveysolot suosittavat etätöitä ja ihmiskontaktien välttämistä erityisesti seitsemänkymppisille. Mummo ja ukki ovat ottaneet kontaktia raivaussahoihin ja klapikoneeseen. Sitä vain mietimme, kuinka etäiselle metsäpalstalle olisi tarpeen sillä raivaussahalla mennä kommunikoimaan.

Isäntä taas on pussittanut härkäpapuja. Emäntä ja lapsityövoimakin ajoittain pakkaavat papua. Emännän operaatiot voittavat pussien lukumäärässä ja kilohinnassa, isäntä taas pärjää tonneilla ja pakkaustekniikan aiheuttamilla desibleillä. Papuja meiltä ostavalla tilalla ei siis ole mahdollista ottaa koko tarvitsemaansa määrää irtotavarana. Siksi täällä raotetaan siilon luukkua ja laitetaan säkki alle.

Emäntä on tehnyt viimeiset siementilaukset. Kaikkia lajeja löytyy kyllä kätevästi nettiä klikkailemalla. Valinnanvaraa rajoittaa kuitenkin ajoittain pakkauskoko. Erikoisemmista jutuista saattaa olla myynnissä kymmenen siemenen satseja tai sitten nettikauppa kysyy, kuinka monelle hehtaarille sorttia tilataan. Meidän tarpeemme on noitten puolivälistä sinne kymmeneen siemeneen päin. Viime vuonna peittaamattomia/luomu keltaisen kukkakaalin siemeniä sopivan kokoisena eränä löytyi erään ranskalaisesta puutarhaliikkeestä listoilta. Siemenpakkaamolla oli ilmeisesti kuitenkin sattunut jonkin sortin kömmähdys ja tilatuista siemenistä kasvoi violetin kirjavia koristekaaleja. Oikein nättejä ja olivat kuulemma syötäviäkin. Ruokailupuoli jäi kyllä tällä kertaa rusakoille. Nyt emäntä rupesi kyselemään siemenet myyneeltä mösjööltä, josko vastaavan pussukan rivillä olisi laskussa tänä vuonna nolla. Mösjöön nurkilla kukkakaalit ovat varmaan jo hyvällä taimella, mutta täällä jatketaan vielä kasvihuoneen kokoonruuvausharjoituksia. Tänään sähköposti toi pyydetynlaisen laskun, joten sekin asia rupeaa olemaan kylvämistä vaille valmis.
On tällä selkä valkoinen, kuten kyytöllä mutta kylkien ruskeudella ei voi kehua. Korvissa sentään on väriä. Meillä oli joskus tämän värinen lapinlehmä, mutta Seiskari on itäsuomenkarjaa. Kaveri on mieltynyt raivattuun koivikkoon aidan ulkopuolella. Huoltovastuuta kantava Olhava taustalla toivoisi mieltymystä myös kotikontuihin.




sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Seiska, Soppa ja Suttu

Seiskassa usein esitetään kuvia, joissa julkkis poseeraa. Tässä kuitenkin poseeraa Seiska itse.
Vasikkasesonki on päässyt tällä viikolla vauhtiin. Nyt iltapäivän mittarilukema on viisi. Isommalla emolehmätilalla tuon verran lisäsöpöyttä putkahtaa vilkkaampaan aikaan aamupäivässäkin, mutta tässä kyyttömittakaavassa volyymit ovat pienemmät. Isompi päivittäinen vasikkamäärä edellyttäisi lukuisampien emojen lisäksi yleensä myös, että emojen kesäheilojakin olisi ollut useampia.

Papu ja Soppa pahnoilla. Soppakin syntyi ulkona, mutta nuorelle
perheelle tarjottiin pariksi päiväksi paikka ensikodissa.
Kyyttövasikat ovat sen verran luisevia takamukseltaan, että poikimisissa ei juuri ole vasikasta johtuvia ongelmia. Sen puolesta vasikoinnit voisi jättää lehmän ammattitaidon varaan. Aina voi kuitenkin sattua jotain ennalta arvaamatonta. Esimerkiksi kerran tuore emo ei ollut oikein ymmärtänyt uutta rooliaan ja puski ylös yrittävän vasikan aina takaisin maahan. Poikimisaikaan hallilla käydään siis paljon tavallista useammin.

Nykytekniikalla valvonta tietysti onnistuisi vaikka kännykällä, kun piuhoja tai toimivia lähettimiä ja verkkoja on oikeassa paikassa. Reilu parikymmentä vuotta sitten tässäkin talossa katsottiin telkkarista, joko lypsylehmä poikii. Parsinavetassa homma oli siinä mielessä helppoa, että kameran sai näyttämään varmasti oikeaan kohtaan. Lehmä ei lampsinut mieleiseensä kolkkaan vasikkaa pyöräyttämään. Poikima-ajankohtakin oli keinosiemennetyllä lehmällä aika tarkkaan arvioitavissa. Sonni ei pidä kirjaa astutuspäivämääristä. Emolehmän poikimisen ajankohtaisuutta arvioidaan siis enemmän eläimestä. Osa kyytöistä on melkoisia pikasynnyttäjiä; ne eivät juuri ennakkomerkkejä anna. Joku taas kulkee häntä sivussa pidemmänkin aikaa. Valvontatekniikan suhteen on siis menty vähemmän teknisen menneisyyden suuntaan, koska valvonta hoituu kahdella jalalla paikalle kävelevillä ihmissilmillä. Viime viikosta alkaen kansanterveydelliset syyt kuitenkin tehostivat valvontaa tavanomaisesta. Maisterit netissä opettaa. Etäkoululaiset pitävät välituntia kotona ja välitunnillahan voi aina käydä tarkistamassa vasikkatilanteen.   
Kolmantena syntyi Putukan vasu. Kaikki toistaiseksi lehmäsiä.




sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Leppälahoa

Laihaa siirappia jäässä. Katkaistu leppä vuotaa mahlaa, joka on
sen verran vähäsokerista, että kohmeeseen menee
Maan pinnan kantavaksi tehneet pakkasaamut ja kaunis sää ovat innoittaneet isännän kaahailemaan. Kuukulkija (huippunopeus noin 7 km/h) kurvattiin lepikon laidalle ja sen jälkeen ruvettiin tekemään torsoja.

Lehmälaitumen lepät tarjoavat ravintoa monelle perinnebiotoopin asukkaalle. Ne ovat kuitenkin paikoin aika tiheässä. Toisaalta lahon lehtipuun aseman saavutettuaan ne toimivat kerrostalona - tai kaaduttuaan rivitaloina - kaikenkarvaisille tai karvattomille ötököille.

Saksalaiset tutkijat olivat liki kolmenkymmenen vuoden seurannassa havainneet hyönteisten määrän tutkimusalueilla pudonneen neljännekseen. Vastaavan suuntaisia mutta vähemmän tieteellisiä havaintoja lienee tehnyt visiirillisellä kypärällä kesämopoilusta pidempää kokemusta omaava väestönosa. Emännältä on tämän lajin tutkimus tekemättä. Polkupyörän moottori viritetäänn kaurapuurolla ja kypärä, jota ei kolmekymmentä vuotta sitten edes käytetty, on mallia naama tuulen armoilla. Väärällä kaistalla lentäneeseen ampiaiseen olen kerran törmännyt, mutten enää muista, pistikö se ala- vai ylähuuleen.

Lipputanko yltää metrin
kuukulkijan koria ylemmäs,
mutta ilma kuulemma
vaihtui korissakin.
Perinnebiotoopin pääasiallinen hoitokeino on laidunnus. Talonväki pitää aidat kunnossa ja ohjaa oikeat eläimet aitojen sisäpuolelle. Varsinainen hoitotyö hoituu nelijalkaistyövoimalla. Sorkankuopaisut ja sontakasat sekä varjostavan kasvillisuuden "veteleminen turpiin" monipuolistavat eliöstöä. Hoitosuunnitelmaan kuuluu kuitenkin myös puusto-operaatioita. Niiden ulkoistaminen kotieläimille ei nautojen nykyisellä kehitysasteella vielä onnistu. Sahan kanssa hikoillaan tai palellaan siten ihan korkeimman omakroppaisesti. Puitten katkomisen tai torsottamisen tarkoituksena on aikaansaada lahopuuta. Ikänsä päähän tulleet lepät kyllä lahoaisivat aikanaan muutenkin. Homo sapiens kiireikus vie kuitenkin sahat työmaalle ja valitsee, mitkä puut lahotetaan. Luonnontilasta ei kai voi puhua, mutta monimuotoisuudesta tässä olikin kysymys.
Näköala kuukulkijan korista puron mutkiin. Etualalla pari uudelleen muotoiltua leppää.

maanantai 2. maaliskuuta 2020

Talvivihtoja

Koivut kyytiin. Rouvat jäivät maistelemaan latvusten silmuja.
Kyyttöjen hallin takana oleva metsälaidun sai hiljattain statuksen korotuksen, kun valkolehdokit ja lehtoneidonvaipat kumppaneineen toivat sen maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevan sopimuksen piiriin. (Huomaa lyhyt ja ytimekäs nimi.) Sopimus edellyttää alueella kuitenkin laiduntamisen lisäksi eräitä muitakin maisemanhoitoharrastuksia.

Puheena oleva koivikko hiehojen takana viime talven lumilla. Latvukset
ovat jo niin tiheänä, että alla on lehtien aikaan aika varjoisaa.
Heti hallin takana kohoava nuori koivikko alkoi olla aika tiheä. Metsämansikat puiden juurella eivät varjossa kukoista. Isäntä on nauttinut viikon pakkasista sahailemalla kohdetta harvemmaksi. Puolet pois.  Kasvuvauhti näyttää sellaiselta, että saman voi toistaa muutaman vuoden päästä.

Sahailun jälkeen rangat ja latvat piti kerätä pois. Lehmät ulkoilevat hallin takana olevalla lohkolla, jonka aita erottaa koivikosta. Aitalangat piti laskea alas, jotta traktorin sai ajettua alueelle. Metsätyöt ovat ajoittain kyyttöjen mielestä äärimmäisen mielenkiintoisia, joten tarkennuksena voi todeta, että traktori piti ajaa metsään niin, että lehmät pysyvät omalla puolellaan aitaa. Tämä pääosin onnistui. Koulun hiihtoloman ansiosta paikalle pystyttiin värväämään vajaan puolentoista metrin verran rajavartijaa.

Kerätyt kuormat ajettiin pois laitumen veräjän kautta. Isäntä on aika luottavainen lehmien suhteen. Eivät ne ennenkään ole portista menneet, kun se on auki trakorin kulkua varten. Tämä päti neljän kuorman ajan. Langat saivat olla auki, kun Fiiatti kärryineen meni ja tuli. Viidennen kuorman jälkeen isäntä soitti emännälle, että tarttis tulla ja voisi tulla joku muukin. Oli tilanne päällä, vain Loru ja pari muuta olivat oikealla puolella aitaa. Emäntä hälytti pari pienokaista ja lähti pukemaan villahousuja. Nuorempi pienokainen oli nopein ja kerkesi ensimmäisenä pihalle. Kun emäntä oli löytänyt villahousut ja ehtinyt toisen pienokaisen kanssa puoleen väliin pihaa, soi puhelin taas. Tilanne ohi. Isäntä oli ehtinyt ajamaan traktorin ja kärryn tielle poikittain niin, että reittejä kauemmas oli vähemmän tarjolla. Kyytöt ilmeisesti myös havaitsivat aidan ulkopuolisen ravitsemustarjonnan sen verran heikoksi, että turvat oli käännetty takaisin portille heti kolmannella kutsulla. Paitsi Kymppi piti käydä hakemassa erikseen.
No hups! Piti varoa silmujen maistelijoita kuormatessa. Vauriot olivat kuulemma henkistä laatua.