Rusakoista ja Aalto-yliopistosta

Lehmät eivät onneksi ole ihan näin omatoimisia. Tämän jäljen
tekijällä on pitkät korvat muttei korvamerkkejä.

Rusakko kavereineen oli kutsunut itsensä lounaalle - tai kenties illalliselle. Tyypit käyttivät itsepalvelua, joten emme ole aivan varmoja ateria-aikataulusta. Paljastavat jäljet kuitenkin löytyivät paalimakkaran kyljestä. Ainakin lämpimämpään vuodenaikaan olisi säilöntälaadun puolesta parempi aterioida paalipötkön avatusta päädystä. Hapatetut korret eivät ilmaa kaipaa. Vuoroin vieraissa kuitenkin. Eilen illalla kaavittiin viimeiset kauhalliset kattilallisesta rusakkopataa. Saimmekohan nyt paalimuovin puhki jyrsimisestä tulleet mikromuovit itseemme?

Papu (etualalla) ja Preivi. Taaempana Putukka, Petsamo, Pulina ja Paljon.
Parikkala livisti kuvasta. Adoptoisitko jonkun näistä?

Rusakon hauduttamisen lisäksi käväisimme viime viikolla Otaniemessä. Akateemisen tuulahduksen lisäksi reissuun ympättiin tehokkaasti kylmälaatikkoerän pelastaminen kaatopaikalta sekä traktorin nouto huollosta. Nyt jarruttamisen varmistukseksi ei tarvitse laskea kauhaa maahan. Olimme siis onnistuneet hankkiutumaan yhteistyöyritykseksi Aalto-yliopiston muotoilun opiskelijoiden kurssille. Opiskelijat tutustuivat mukana olevien yritysten toimintaan, tekivät pientä tutkimusta mahdollisten asiakkaitten keskuudessa ja muotoilivat sillä perusteella  jonkin yrityksen toimintaa edistävän tuotteen tai palvelun. Yritykset sitten tykönänsä pohtivat, onko heillä oikeasti mahdollisuuksia tai resursseja hyödyntää kurssin tuloksia toiminnassaan.

Tuossa viime viikon tilaisuudessa tuotokset esiteltiin kaikille mukanaolijoille. Kekkerien antina me jäimme pohtimaan, laajennetaanko alkuperäiskarjatoiminnan rahoituspohjaa tarjoamalla kummikyyttöjä kyyttöfaneille. Toinen tulos oli taas kerran muistutus siitä, kuinka mukavaa on, kun ei tarvitse päivittäin ahtaa itseänsä Helsingin kehäteiden sisäpuolelle. Viime päivien uutisten mukaan ahtaus ei sillä suunnalla ole ainakaan vähenemässä. Alkumatkasta katseltiin kuun siltaa järven jäällä ja lumisella pellolla. Perillä tuntui siltä, että vaikkei vielä olisi valjennutkaan, kuunsillan olisi turha yrittää päästä näkyviin betonirakennelma-, asfaltti/ruskea lumi -sekamelskassa. Tosin ajan kyllä itsekin auton mieluummin sille betoniselle kuin kuiselle sillalle oli täysi- tai uusikuu.

Puhtaat ruskeat lakanat

Tuulikin käy ja nyt on jostain syystä linssissä pieniä ruskeita pilkkuja. Seinä tuli vastaan niin, että koko rekkaa ei saanut kuvaan.

Rekalla oli annettu, mutta enää ei oikein voinut kauhalla ottaa. Hallin nurkassa oleva turveknökö alkoi käydä sen verran pieneksi, että traktorin lumikauha ei enää kunnolla täyttynyt. Turve olisi kuitenkin sopinut säätyyppiin paremmin kuin pahna. Jostain syystä tilattu turvekuorma ei tullut ihan niin nopeasti kuin yleensä. Olosuhteet olivat kyllä nopean toimituksen puolella, koska lauhalla säällä koko soveltuvaa kalustoa ei tarvita rahtaamaan haketta ja turvetta lämpölaitoksille. Tänään kaipailtu lähetys kuitenkin vieritteli pihaan noin kymmenellä akselillaan ja hallin nurkaan on nyt varastoitu kyyttörouville ja -herroille puhtaita lakanoita.

Lumipallokeli olisi, mutta eivät taida tyttäret moisen päälle ymmärtää.
Viimekeväisiä lehmävasikoita päivää paistattelemassa. Turpeisesta kuivasta
karsinasta huolimatta joskus näkee muutaman neitokaisen makailevan
märehtimässä lumella. Yleensä naudan asiat ovat kunnossa, jos se märehtii,
mutta ihmisaivoilla kuvittelisi, että ne olisivat vielä kunnommassa, jos
makailisi siellä turve-pahnan päällä.

Valmistelujen puolesta voisi siis vaikka vasikoita ruveta syntymään. Kuiviketta on yllin kyllin ja syntyvien vasikoiden korvamerkit on tilattu. Vielä taitaa kuitenkin kuukauden verran mennä, ennen kuin lisähäntiä  viipahtelee pitkin hallia ja tarhaa.

Nykyaikana korvamerkit taitavat olla  tärkeimmät näistä valmisteluista. Viime vuosina nimittäin kaikki ne lehmät, jotka ovat voineet valita, ovat poikineet ulos eivätkä halliin kuivikkeitten päälle. Vasta matkalla olevat korvamerkit taas olisivat johtaneet rikkomaan lakia eläintunnistejärjestelmästä. Merkkitilaus ei kylläkään vielä ole realisoitunut postilaatikkoon ilmestyvänä valkoisena hankalasti avattavana muovipussina, joten kaidalla tiellä pysymisestä ei siinä mielessä ole takuita. Tai onhan se pussi ihan helppo avata, jos kukaan ei ole lainannut saksia palauttamatta paikoilleen. Aika usein on.

Lumen syrjäytystä

Lunta. Pystyraidoitus hoikentaa, tuumi
männikkö. Puilla kylläkin paksuutta pidetään
tavoittelemisen arvoisena ominaisuutena.

Vanhan kansan säänennustussanonnoissa on määritelty lumen kertymisen ajoittumista. Eri versioissa puolet talven lumista on tullut loppiaiseen (6.1.), Paavon päivään (25.1.) tai Matin päivään (24.2.) mennessä. Näinä leutojen joulukuitten aikana voi todeta, että loppiainen ei ainakaan tämän vuoden osalta osunut kohdalleen. Hiihtäminen on kivaa, mutta silti toivon, ettei tuon Matin päiväkään tällä kertaa täsmäisi. Kertyy meinaan kohtuulliset - tai siis pikemminkin kohtuuttomat - kinokset, jos vielä ei olla puolessa välissä.

Traktorin jarruissa on harmillisia oireita ja kone pitäisi viedä siksi huoltoon. Näillä säillä vika vaivaa ilman muuta juuri sitä lumiauran takana olevaa konetta. Nyt vain pitäisi tietää, koska lumisateissa on vian korjauksen pituinen tauko. Oireet viittaavaat 75 prosentin todennäköisyydellä suht nopeasti hoidettavaan tautiin. Loppu todennäköisyys osuu valitettavasti pitempää poutaa vaativalle vaivalle. Onnistuneeseen sään ennustamiseen pitäisi vielä kombinoida  turvekuorman tilaus sellaiseen ajankohtaan, että toimitus ei osu kyseisen Valtra P(unainen):n sairaslomalle. Turvekuorma tosin on tarvittaessa hoidettavissa toisellakin kauhakoneella, mutta sen riisuminen metsä- ja paalinkuljetus
varustuksesta turpeen kauhomiseen vaatisi ylimääräistä työtä. 

Ilman avattua päätyä paalimakkara on aika hyvin maisemoitu valkoisen
eristekerroksen alle.

Hangen kätköistä on etsitty tienpinnan lisäksi rehuja. Preerialla biisonit huitovat turvallaan lumen pois eineittensä päältä. Kotieläinkyytöillä on vähän helpompaa. Pellon laidassa olevat paalikätköt ovat maastouttamismateriaalin runsaasta kertymisestä huolimatta edelleen löydettävissä. Kuopimisvoima tulee jykevän niskan sijasta 1980-luvun dieselmoottorista ja saanto yhdestä paikasta on selvästi suurempi kuin villillä preerialla. Kaikki tämä tietysti pöytään tarjoiltuna. Korsien lisäksi tarjolla on kivennäisiä. Niiden menekki on jostain syystä pudonnut murto-osaan aikaisemmasta. Voi olla, että kuivan vuoden rehuissa on kivennäistiheys tavallista suurempi, mutta vähän silti huolestuttaa. Mahdollinen kivennäispuutos kun voi näkyä kevään vasikoiden virkeydessä. Sattuu sitä tietysti ihmisilläkin, että tarjolla on monia kropan tarvitsemia hivenaineita sisältävää sapuskaa kuten täysjyväleipää, mutta sitten valitaan kumminkin vain hötöä ranskanpullaa. 

Kivennäiskaukalo ruokintapöydällä. Tarjolle asettelu ei ehkä ole visuaalisesti kummoinen elämys, mutta epäilen silti, ettei koristekuvioiden veisteleminen tarjoiluastiaan kohota menekkiä. Syy lienee jossain muussa.