Puimurin, lasten ja vasikan liikkeitä

 Kylvetään lumien sulettua ja toivotaan, että päästään puimaan, ennen kuin tulee uutta. Kalenteriin nähden vähän turhan vihreää tämä hamppu, vaikkei nyt lunta vielä olisikaan tulossa. Härkäpavut on saatiin puitua viime viikon lopulla. Herneet ja rypsit jo aikaisemmin.

Härkäpavuilla on tässä oikein rentoa ja mukavaa, kun
pötköttävät kyljellään. Ryhdikkäät pavunvarret
puolestaan rentouttaisivat puimurikuskia.

Sadonkorjuu etenee. Härkäpavut tulivat laariin viime perjantaina. Seuraavana päivänä satoi. Sato oli kohtuullinen siellä, missä härkäpapu vallitsi. Eräissä kohdissa runsaasti valtaa käytti myös ohdake ja sen sitten huomasi kärryn täyttymisessä tai oikeastaan täyttymättömyydessä. Hamppua on usein syyskuun loppupuolella puitu, mutta toistaiseksi ei näytä erityisen lupaavalta. No, hamppua tuli onneksi kylvettyä aika vähän, kun hinta laski edellisestä vuodesta. Toivottavasti silti saadaan korjuun. Vihannesten korjuu vartoaa sään ja maan jäähtymistä. 

Yleisötapahtumienkin puolesta kausi alkaa olla ohi. Reilu viikko sitten oli Lähiruoka/Osta tilalta -päivä. Pasteijat ja pullat on syöty ja puffetti viettää taas talven proosallisesti puukatoksen roolissa. Viime loppuviikkoa taas vilkasti lukuisa määrä pieniä mutta innostuneita vieraita; ensi päiväkotilaisia ja sitten alaluokkalaisia.

Aikaisemman viikon erikoisuus taas oli yhden tiistaiaamun vilkas puhelinliikenne. Iltapäivällä oli lähtö ReKo-kierrokselle Helsinkiin, jolloin ylimääräistä ohjelmaa lastaamisen lomaan ei olisi varsinaisesti kaivattu. Puhelin soi 7.39, kun  emäntä oli saanut nostettua porkkanakorit pois kylmiöstä. Soittaja kertoi ajelleensa valtatietä ohitse ja nähneensä lehmän tien vieressä. Emäntä varmisti, että kyseessä oli valtatie eikä laidunlohkojen välissä oleva peltotie - siihenkin kulkeutuneista eläimistä on ilmoitettu. Välittömästi puhelu isännälle, mutta tällä oli - yllätys, yllätys - linja varattuna. Spurtti sisälle isäntää tavoittamaan. Porkkanat saivat jäädä pöydälle. 

Isäntä puhui puhelimessa aiheesta nauta aidan ulkopuolella. Kenkien vaihto, huomioliivi päälle (tätä ei huomannut edellisellä vastaavalla keikalla laittaa), aitalankaa mukaan ja kiihdytys valtatien varteen. Pari kolme puhelua tuli tässä matkan aikana, nyt tosin kerrottiin, että tien puolella laidunta oli nähty vasikka. Sen verran on oppinut, että jos ei tiedä puhujan aiheeseen liittyvän tietopohjan laajuutta termin lehmä/vasikka voi olettaa viittaavaan kyllä nautaeläimeen, mutta eläimen iästä, koosta tai sukupuolesta se ei välttämättä kerro mitään. Tielle päästyä todettiin, että vasikkahan siellä on hirviaidan vieressä alhaalla penkassa. Auto käännettiin seuraavassa risteyksessä ja parkkeerattiin hirviaidan portin kohdalle. Avattiin portti ja viritettiin mukaan otettu aitalanka niin, että auton ja avatun portin välistä ei pääse jatkamaan. Tässä vaiheessa ukki ehti paikalle. Hän jäi katsomaan, ettei muu lauma tule avatusta portista ulos. Isäntä ja emäntä lähtivät opastamaan vasikan hirviaidan viertä portille. Tuli sujuvasti ilman ylimääräisiä mutkia. Perässä tulevan emännän pöpelikön läpäisynopeus ei ihan vetänyt vertoja vasikalle. 

Ennen puolta yhdeksää emäntä jo istui kotona kylmiön edessä laatimassa Vikinä palannut kotiin -päivitystä. Sitä ennen oli siirretty lauma toiselle laitumelle ja vastattu virkavallan valtatienautaa koskevaan tiedusteluun. Pöydällä odottaneet kylmiökylmät porkkanat olivat keränneet tiivistyvää kosteutta pintaansa. Tässä siis selitys, jos ReKo-asiakkaat saivat kovin kosteapintaisia porkkanoita.

Viime loppuviikko oli varsin säpinäinen. Torstaina vieraili Soramäen päiväkotilaisia, jotka tässä poistuvat kasvimaalta. Seuraavana päivänä kävi kaksi ryhmää Hämeenkosken alkuluokkalaisia, joiden poistuminen oli huomattavasti näyttävämpi, sillä autoja oli kaksi.

Hölkätään ja lastataan.

Rypsivaraston pinta kohtaa äkillisen alenemisen noin kerran vuodessa. Nupin täyttö on alkanut, mutta perävaunuun on vielä matkaa. Tässä kohdassa ei tarvita mitään kaatosateita. Noudon siirto maanantai-illasta tiistaiaamupäivään onneksi onnistui.

Perävaunu kuivattelee pohjaansa, kun nuppia lastataan.

Sää suosi luonnonpäivää ja siitä on suurin piirtein toivuttu. Nyt on aloitettu sonnien syysloma ja yhdistetty lehmälaumat. Isäntä ja emäntä ovat hölkänneet edestakaisin laitumien väliä ja viritelleet ja purkaneet aitoja. Sää suosi tätäkin siinä mielessä, että ei sada, mutta tuohon turvasaappaat jalassa hölkkäämiseen olisi hieman viileämpi sää ollut omiaan. 

Rypsien vakiokyyti koko komeudessaan.

Siirtojen koreografia meni melkein kohdalleen. Saulille tuli kuitenkin viimeisessä vaiheessa ratarikko. Sauli ja Ukko oli siirretty muitten sonnien joukkoon ja lähdetty hölkkäyttämään lehmiä ja vasikoita teitten väliin ts. kasvimaalla kävijöiden matkan varrelle. Tämä suoritus oli ripeä ja onnistunut. Kasvimaalle menevä peltotie oli hetken aikaa poikki risteävän liikenteen vuoksi, mutta yksikään asiakas ei juuri silloin onneksi ollut kaalia ja porkkanaa vailla. Takaisin tultua laitumen sonnimittari näytti pykälää liian pientä lukemaa. Sonnilaitumen takaisesta metsiköstä kuului kuitenkin mölinää. Sauli on yleensä ottaen sangen sivistyneesti käyttäytyvä sonni, mitä nyt joskus örisee ja mölisee, mutta sillä on tiettyjä haasteita sosiaalisissa suhteissaan. Tämä oli realisoitunut. Saukki päivysti puiden lomassa aidan vieressä väärällä puolella, joten sille viritettiin aitalangat ympärille - aarin yksiö - , nostettiin aidan varsinaisen aidan langat niskaa korkeammalle ja hätistettiin kaverit hiukan etäämmälle siirtämällä väliaitaa. Puolen tunnin kulutta koti-ikävä oli voittanut ja Sauli palannut ojan oikealle puolelle jumittumatta ojan pohjaan. Valitettavasti aidan  samalle puolelle oli ajautunut myös kiistakumppani. Toivottavasti saavat pian selville, kumpi on mahtavampi. Ainakin voisivat keskustella asiasta hiukan pienemmällä volyymillä.  

Sen sijaan herneen puintia sää ei näyttäisi suosivan. Eilisten sateiden jälkeen olisi tarvittu pari päivää poutaa, että homma luonaisi. Huomiselle on kuitenkin luvattu samanlainen ryöpsähdys kuin eilisellekin. No, keretäänpähän sitten hyvin Töölö-Puotila-Korso- Tuusula-etelänmatkalle. Sää ei suosinut myöskään rypsin lastausta. Siementen piti saada kyytiä eilen, mutta monta milliä tunnissa sateen vuoksi, lastaus siirrettiin tälle aamupäivälle ja autoilija ajelutti apulantaa. 

Rypsiä järjesteltiin etukäteen niin, että varsinainen lastaus saatiin käymään nopeasti. Isäntä ajatteli varmaan emäntää, kun kärryn siirto eteenpäin melkein unohtui.

Puitu ja kylvetty

Paalaava isäntä tuli juuri karhottimen kanssa kruisailevaa emäntää vastaan. Tällä kertaa jäi morjestamatta, kun emäntä räpläsi kännykkää esille saadakseen rehuntekokuvan. Automaattiohjauksen siirtäminen karhotintraktoriin (vuosimallia 80-luku), olisi parantanut mahdollisuuksia yhdistää kuvaaminen ja isäntäkullan tervehtiminen. Taustalla ukki naapurin traktorilla. Oma oli turbiinikytkinperusteisella sairaslomalla.

Edellisen kuvan karheet ovat aika olemattomia, eivätkä nämäkään
koolla juhli. Rehuhommat kävivät siksi aika nopeasti. Paalaimen
kanssa ei tarvinnut pysähdellä kovin taajaan, paalia ulos
pullauttamaan, kun paalin kertymiseksi sai ajella sen verran pitkän
matkan. Kyllä veden - tai tässä tapauksessa sen puutteen - 
vaikutukset ovat ihmeellisiä.

Kesä on edistynyt edellisestä numerosta. Rypsit on puitu, uudet on kylvetty ja ruohoja on paketoitu. Uuden rypsin kylvö jäi valitettavan vähälle, kun ruohon lisäpaketoinnin tulevaan suveen tuoma joustonvara nähtiin tarpeelliseksi. Toivottavasti jonkun keväällä kylvettävän kasvin hinta nousee talven aikana sellaiseksi, että sen kylväminen innostaa. Ostajien hintakehitystoiveet taitavat olla päinvastaiset. 

Puimuriharjoituksia riittää vielä, sillä toistaiseksi härkäpapu, herne ja hamppu kukoistavat ja vähän tuleentuvatkin pelloilla. Homman haasteellisuutta lisää päivien lyhenemisen lisäksi se, että näiden ns. hyötykasvien joukossa kukoistaa  paikoin myös savikkaa, saunakukkaa ja ohdakkeita. Viime mainittu olisi kyllä maukasta kutunruokaa, mutta muonavahvuuteen ei nyt kuttuja kuulu. Lisäksi ohdakkeen kasvutapa on sellainen, että hehtaarisadot olisivat todennäköisesti reilusti pienempiä kuin viljelykasveilla. Hehtaarilla heinää ruokkisi siis selvästi useamman kutun kuin hehtaarilla ohdakkeita.

Ennen kuin päästään puimaan lisää, on kuitenkin vielä Suomen luonnon päivä (26.8) ja avoimien ovien tapahtuma sen merkeissä. Elleivät emännän käyttämät arkistolähteet  (=internet) ole kovin erehtyneitä, ensimmäinen luonnon päivä oli vuonna 2013. Emännän muisti, jossa ajoittain kyllä ilmenee joitakin pieniä epätäsmällisyyksiä, tukee tietoa aloitusvuosiluvusta. Muistikuvissa nimittäin on, että puffetin astioita ei päässyt tuolla ekalla kerralla asettelemaan edellispäivänä valmiiksi. Talossa asusti silloin herra Puoltoistavee, jonka mielestä kaikkiin asioihin ja esineisiin kannatti tutustua ja perehtyä. - Ei huono asenne korkeammassakaan iässä. - Jos nuo asiat sijaitsivat esim. otsan korkeudella (=pöydällä oleva astia), perehtyminen kävi paremmin, kun siirsi kyseisen mielenkiinnon kohteen hiukan alemmaksi. Siirtomenetelmiä oli kaksi: hallittu ja vähemmän hallittu. Aina tietysti yritettiin hallitulla, mutta toteutus saattoi poiketa tavoitellusta, jos esim. joutui kovasti kurkottamaan. Tätä ongelmaa ei ole enää viime vuosina esiintynyt. Kehitys kehittyy lapsista puhumattakaan.

Uusia papuja voisi kyllä kohta puida, kun vanhat matkustivat Pohjanmaalle. Tämän erikoispikavuoron esteettömyys on hoidettu näin teknisesti. Se yläkuvassa mainittu turbiinikytkinperusteinen sairasloma alkoi tällä työmaalla.

Puida vai kylvää?

Lehtoneidonvaippaakin on kuivina vuosina ollut
harvemmassa kuin muulloin. Se ilmestyi metsään
muutaman vuoden laiduntamisen jälkeen. Laidunnus
siis mahdollisti sen esiin tulon. Toisaalta se näyttäisi
kuuluvan ns. maukkaampiin eväisiin. Löytyy lehtiä ja
niiden keskeltä haukkaistu kukkavarsi. 

Sadetta on varrottu suurin piirtein koko suvi. Yleensä tällaisissa tapauksissa odotus palkitaan puimuristartin häämöttäessä. Siltä vähän näyttäisi nytkin. Puimuri on vireessä, mutta toistaiseksi vielä lähtökuoppien puolella. Lehtivihreän pitäisi kypsyä rypsin siemenistä pois ensin. Tätä odotellessa saatiin pitkästä aikaa sääennuste, jossa oli sinisiä tolppia useammalle päivälle peräkkäin. Ennusteen lisäksi on myös tullut ihan oikeata vettä maahan ja sademittariin asti. 

Rypsin puintia sade haittaa, mutta rypsin kylvölle se on edellytys - kunhan väliin tulee sopiva tauko. Sopivat rypsimaat vain ovat nyt kuivan alkukesän takia vähissä. Suunnitelma oli kesäkuussa rehunteon jälkeen ruveta mylläämään vanhoja nurmia rypsinkylvökuntoon. Mylläyksellä paitsi katkaistaan hyödyllisiä matoja ja ruokitaan lokkeja katkotaan myös haittaavien rikkakasvien juuria. Tämä operaatio vaatii riittävästi toistoja, jotta juuresta alkanut uusi kasvu saa juuren pätkät riittävästi kuihdutettua. Toistot pitää ehtiä tekemään ennen kuin on liian myöhäistä kylvää. Toisen rehusadon jälkeen ei enää rypsi ehdi. Kuivuus on haitannut myös uusien nurmien perustamista, joten siitäkin syystä varastossa olevan rehumäärän on oltava ennemmin ylä- kuin alakanttinen. Aakkosissa on onneksi noita kirjaimia, joten suunnitelma B tai C tai jne. ottanee paikkansa. Suunnitelma A on vain yleensä ollut se taloudellisimmaksi arvioitu.

Maataloushallinto jossain vaiheessa vaati etukäteen tehtyä useamman vuoden viljelykiertosuunnitelmaa maataloustukiin liittyville sitoumuskausille. Suunnitelmaa ei ollut pakko noudattaa, mutta se piti tehdä ja haluttiin nähdä, kun papereihin liittyviä tarkastuksia tehtiin. Olihan se tietysti jo pykälää edistyneempää verrattuna erään naapurimaan taannoiseen järjestelmään, jossa viisivuotissuunnitelmaa myös noudatettiin säistä ja markkinoista piittaamatta. Paperihommia on kuitenkin sen verran tarjolla, että niistäkin tekisi mieluiten niitä, joista on oikeasti hyötyä.

Vettä kaipaavat metsälaitumetkin. Tästä on hyvin syöty, mutta uutta kasvua ilmaantuu vedettä vähän niukasti. 

Satoi ja paistoi

Tällaisia kuvia on julkaistu ennenkin avoimien ovien päivän jäljiltä. Uutta on telttakatoksen väri. Sen alla on väristä johtuen hämärämpää kuin vanhan, vuosia sitten sulovilenöidyn (*) valkoisen. Arveltiin kuitenkin, että värillisestä ei niin pahasti pistäisi silmään sen kesäinen oleskelu pihlajan alla. Valkoinen on puun roskista aika nuhraantunut ja lisäksi ilmastointiteippi ei ole pysynyt kauhean hyvin vuotokohdissa. (*) sulovilenöidä = ostaa jotakin, kun sattuu halvalla saamaan, 1970- ja -80-lukujen vaihteessa televisiota katsoneet varmaan termin ymmärsivätkin

Metsästä yleisön ulottuville. Isommalta näytöltä katselevat
havainnevat lapsityövoiman juoksevan edellä. Kännykällä
katsottuna lehmä ja pikkupoika näyttävät aika samalta.
Kärkijoukko oli vetänyt selvän välin kameraryhmään.
Kameraryhmän virkaa hoitanut isäntä todennäköisesti selittää,
että välimatkan kertyminen ei johtunut juoksunopeudesta
vaan kännykän esiin kaivamisen ja kameran toimintaan
näpyttelyn viemästä ajasta. 

Kirjoitusaktiivisuudesta - tai pikemminkin sen puutteesta - johtuen avoimet ovet on jo vuodenaikaa lukuun ottamatta menneen talven lumia. Satoi. Ehkä viisi kertaa. Kuusi kertaa oli poutaa. Päiviä on järjestetty kohta kymmenen vuotta. Itse asiassa pyöreät vuodet täyttyvät juuri elokuun 26. päivä, jolloin on tänäkin vuonna Suomen luonnon päivä ja avoimet ovet tulossa. Luonnonpäivän lisäksi on ollut avoimia maatiloja Hämeessä. Kalaaseja on pidetty yhteensä kuusitoista kertaa ja vain yhden kerran on ollut sadetakki esillä, mutta ei silloinkaan sitten oikein satanut. 

Ei siis voi säästä valittaa, jos nyt oli ensimmäinen kerta, jolloin biotooppiretki vaati sadevarustusta. Pihalle sen sijaan oli saatu uusi katos ja viljelykasvinäyttely oli suojautunut autotalliin, joten vähemmilläkin varusteilla pärjäsi. Ensimmäisenä koronavuonna Avoimet maatilat oli tauolla ja silloin tuli vettä ihan kunnolla, mutta ei sitten lasketa sitä. Kehutaan vaan, että on ilmoja pirelly.

Viime viikon isompi operaatio oli porkkanan harvennus ja kitkentä. Ensi viikoksi niitä saadaan todennäköisesti jo myyntiinkin. Omassa pöydässä on jostain syystä viime päivinä useimmissa ruokalajeissa ollut harvennusporkkanaa. Tämä ei  siis johtunut muodikkuudestamme, vaikka sesongin mukainen ruoka onkin kovasti muotia. Porkkanamaan lisäksi on kontattu mansikkarivien välissä. Tässä lajissa on kunnostautunut erityisesti mummo. Ensi talven mansikkatilanne näyttää tässä vaiheessa aika turvatulta. Ei näy aamiaispöydässä kaurapuurosta vilaustakaan, kun mansikkakerros ei ole läpinäkyvä. Mustikoiden suhteen on huonompaa, kun ensin oli hallaa kukinta-aikaan ja sitten niin kuivaa, että ne niukemmat marjat jäivät kovin pieniksi. Maatalous on siis talven yli pärjäämisen kannalta selvästi varmempaa kuin tuo keräilytalous. Tämän esi-isätkin huomasivat jo vuosituhansia sitten ja siirtyivät laajamittaisesti eräkulttuurista agrikulttuuriin. 

Kesäkukkia koko pelto. Näille herneille näytetään kyllä syksyn tullen leikkuupuimuria. Rypsipelto puolestaan ei enää viherrä tai kirkkaankellerrä, joten sinne puimurin saa suunnata kohta puoleen.

Itsepalvelu ja avoimet ovet

Reitti kasvimaalle pitää huoltaa ennen varsinaista kauden avausta. Tässä meneillään piennarten niitto.

Emäntä lähdössä karhottamaan. Kone ja emäntä ovat
ilmeisesti molemmat riittävän leveitä, kun kumpikaan
ei mahtunut kuvaan kokonaan. 

Ensimmäinen satsi heiniä saatiin korjuun juhannuksena. Juhannusta vietettiin paremmin sitten vasta sunnuntaina. Sato jäi aika niukaksi. Ensin kasvua rajoitti kylmyys ja sitten kuivuus. Tällä erällä ja vanhoilla varastoilla pärjättäisiin kyllä talven yli, mutta siltä varalta, että seuraava suvi on samanlainen, harjoituksia jatketaan, kun korret ovat taas kasvaneet. Toivottavasti tulee vettäkin jossain välissä. Muutkin kasvit tykkäisivät. 

Nyt odotellaan kovasti, että perunat hiukan vielä pulskistuisivat. Ja tietysti muutkin vihannekset. Kasvimaan itsepalvelu julistetaan avatuksi ihan lähipäivinä. Sorttimäärä on valitettavasti pienempi kuin edellisinä 

Avomaankurkku näyttäisi poikivan heinäkuun alkupuolella. 

vuosina tähän aikaan. Ensin oli se kylmä alkukesä halloineen ja yöpakkasineen ja sitten eräisiin kaalikasveihin ilmestyi kirppoja ihan toiseen malliin kuin edellisinä vuosina. Purjotkin ottivat jostain nokkiinsa, mutta sellerit ja herneet näyttävät ainakin toistaiseksi hyviltä. Ehkä tämä tästä. Tuhdeimmin kasvua puskevat kuitenkin oloihin täydellisimmin sopeutuneet kasvit eli rikkaruohot. Kitkemään tarttis mennä. Se on onneksi ihan mukavaa hommaa, kun työn jälki aina näkyy. 

Sitten herättiin siihenkin, että puolentoista viikon päästä (8.7.) on Avoimet maatilat Hämeessä. Tapaukseen on kyllä jo sikäli hyvin valmistauduttu, että eilen tuli kotiutettua hiehollinen lihoja. Sitten vain toteuttamaan valmistelujen harkittua aikataulutusta: kasvimaalle silloin, kun aurinko on alempana ja kyyttöpasteijoita leipomaan silloin, kun enemmän porottaa. Ehkä jotain muutakin pitää tehdä. Yritetään vaan muistaa mitä. Isäntä suosittelee aina kaikenlaisten tarkistuslistojen tekemistä, mutta emäntä ei luota siihen, että muistaisi, minkä nimisessä tiedostossa tällainen lista on. Jostain syystä on helpompi luottaa siihen, että kaikki tarpeellinen tulee jossain vaiheessa mieleen. Tai sitten on vaan helpompi siirtää listan laatimisen kaltaista hommaa, jota ei ole ihan pakko tehdä. Ja se lista pitäisi tietysti malttaa lukeakin joka kohdasta. Tämä tietysti myös kuvastaa eroja emännän ja isännän huithapeliusasteessa.

Reitillä kasvimaalle on myös huollettujen piennarten välissä tilaisuus tutustua lukuisiin kuoriaislajeihin niiden lajityypillisessä ympäristössä.

Näyttöpäätteen makua

Näyttää kyllä kivalta. Rypsi on kukkinut pitkään, minkä puolesta satoa olisi odotettavissa. Tämä rypsi kylvettiin syksyllä kerääjäkasviksi, eikä sitä sen tähden lannoitettu, mikä puolestaan vie sato-odotuksia. Pelto kuitenkin näytti keväällä sen verran hyvältä, että sitä ei raaskittukaan muokata, kun kasvusto kerran oli olemassa, hampun hinta laskenut ja toisaalla oli hirvieläinten alle jäänyttä rypsiä tuhoutunut.   

Ei kai yksi tatti syksyä tee ainakaan vielä kesäkuun
alussa? Itse asiassa niitä oli kyllä useampia. Tämä
lienee lehmäntatti, ja jos ei se, niin joku
punikkitatti. Löytyi lehmien laidunalueelta,
joten aika oikeaoppinen, jos on tuo oletettu.

Yksi tämän viikon päätavoitteista oli pitää porkkanoiden etumatka savikkaan ym. nähden riittävänä. Kyseinen homma saatiin tämän erän osalta maaliin - seuraavia eriä on kyllä tulossa - varsin sujuvasti. Sen jälkeen istutettiin vähän taimia ja emäntä siirtyi bongailemaan hevonhierakoita metsälaitumilta. 

Isäntä on kylveskellyt heinänsiemeniä aluskasveiksi ja muuallekin. Operaation tekee erityisen vaativaksi eu-tukikauden vaihtuminen, minkä seurauksena järjestelmä taas kerran "yksinkertaistui". Jos kylvät sitä ja merkkaat koodiksi x, voit niittää silloin ja muokata tällöin, mutta jos merkkaat koodiksi y voitkin niittää tällöin ja muokata aikaisintaan silloin. Jos koodi on merkattu statuksen x1 omaavalle lohkolle et saa tehdä sitä tai tätä muilla kyseisen statuksen omaavilla lohkoilla. Koodilla x merkatuille lohkoille pitää kylvää vähintään kahta annetulla listalla olevaa kasvilajia. Kylvöjen ollessa meneillään tulkintaa tarkennetaan niin, että lajeja, joita ei listalla ole ei saa kylvää niiden vähintään kahden lajin kaveriksi. Meneeköhän joku nyt kaivamaan siemenet ylös, vai pitäisikö muuttaa jokin toinen koodi, josta sitten tulee omat rajoitteensa.

Vihannesmaan tietojen siirtäminen hakemukselle vasta vitsikästä on, varsinkin näin pienessä mittakaavassa, kun koko vihannesala on alle puoli hehtaaria. Eräissä luokituksisa sokerimaissi ja  palkoherne eivät ole vihanneksia, joten ne on hallinnolle laitettavissa kartoissa merkattava erilleen. Kumpaakin on aari pari ja tietenkin muitten kasvien välissä, Näiden rajat on kuitenkin piirrettävä karttoihin täsmälleen oikein. Sijoittelun ratkaisi edellisen lämmön tarve (muitten harsolla peiteltävien kasvien viereen) ja jälkimmäisen ötökkäherkkyys (muitten verkolla peitettävien viereen, jotta matoja olisi hiukan vähemmän). 

Edellisen viikon paperityöharjoitus oli ns. yleisellä luvalla käytettyjen peittaamattomien ei-luomusiementen käytön raportointi. Ruokavirasto tarvinnee määrätietoja arvioidessaan, onko näille "yleisille luville" tarvetta. Hieman tuntui kuitenkin huvittavalta laskeskella muutamien kymmenien värillisten kukkakaalin siementen yhteispainoa. Yhtä sorttia saattoi olla 0,07 grammaa. Grammaan asti ei päästy, vaikka kaikki kukkakaalit laskettiin yhteen. Kunhan ensin pääsi ilmoituslomakkeeseen toteamaan, mitkä sortit piti laskea yhteen ja ennen kaikkea toteamaan sen, että lomakkeessa luvut haluttiin kiloina kahden desimaalin tarkkuudella. No, laittelin 0,00 kg sitten useampaan kohtaan. 

Perinnebiotooppeihin liittyvät sopimukset olivat myös katkolla kauden vaihtuessa. Tai itse asiassa kesken ollutta 5-vuotista sopimusta olisi saanut jatkaa, mutta silti piti siirtyä noudattamaan uudella kaudella määritettyjä ehtoja. Vähän yksipuolista tämä sopimuksen teko. Meni myös hiukan  jännittäväksi, kun ympäristöministeriö epäili, että alueille joilla laidunnus on aloitettu vuoden 2020 jälkeen ei ehkä voi tehdä sopimuksia, koska EU:n metsäkatoasetus kieltää metsän hävittämisen naudanlihan tuotannon vuoksi. Tuollaisella alueella laidunnettu nautakin olisi muuttunut laittomaksi tuossa versiossa. Lampaita sinne kai olisi tämänkin ministeriön tulkinnan mukaan sitten saanut laittaa, koska niitä ei vissiin metsäkatoasetuksessa mainita. Asunto, joka on metsästä raivatulla alueella tai energia, joka on virrannut metsään raivattua johtokäytävää pitkin pohjoisesta Etelä-Suomea huoltamaan, ovat tietenkin ihan laillista kauppatavaraa. No, tällä viikolla ilmoitettiin tulkinnan muutoksesta. Maa- ja metsätalousministeriön puolella oli ilmeisesti  joku sen verran asiaan perehtynyt ja vakuuttava, että naapuriministeriössä uskottiin, että lehmät syövät ruohot puiden välistä, mutteivat puita ja alue pysyy peitteisenä. Laidunnus muuten lisää sitä kyseisen ministeriön huolen aiheena olevaa monimuotoisuutta. 

Taka-alalla lauma metsänhävittäjiä siirtymässä jonossa juomapaikalle. Vihreätä on siihen malliin, että metsän voisi epäillä edelleen kasvavan.

 

Pari siirtoa

Käännös vasempaan päin! Vanhat lehmät olisivat menneet jo. Teinineidoille oikeasta suunnasta piti vihjaista pihlajan oksilla.

Laidunkausi on siinä vaiheessa, että lehmät on siirretty ensimmäisestä metsästä seuraavaan ja takapihan putsanneet hiehotkin ovat päässeet uudelle kohteelle. Isäntä siirteli lehmiä ja soitti jossain vaiheessa hierakkajahdissa olleelle emännälle, kuinka monta näitä pitikään olla. Ihan riittävän suureen lukemaan isäntä ei laskelmissa päässyt. Puutteet lienevät ilmeisesti matemaattisia, sillä aita todettiin koko matkalta ehjäksi, eikä kyliltä ole kuulunut kertomuksia vaeltelevista valkoselkäisistä lehmistä. 

Mitä teki Ohkanen päästyään uudelle metsälohkolle? Turpaa korkeammalla olevien pihlajan lehtien tavoitteluun on käytössä tämä kätevä käännä kaulalla -tekniikka. Tera pyrkii osingolle. 

Hiehot oli kuivurin ympäristön parturoinnin jälkeen tarkoitus saada peltolohkolle lähemmäs kasvimaata. Reitti sinne kulkee perinnebiotoopin läpi ja puron yli. Matkalle oli laitettu lanka ohjaamaan siirtyvä seurue oikeaan suuntaan. Biotoopin syönnin vuoro tulee vasta myöhemmin. Hieholaumassa ei kuitenkaan demografisista syistä ole vuosien kokemuksen omaavaa vanhaa lehmää, joka jo pienistä vihjeistä ymmärtää, mihin ollaan menossa. Näinpä nämä teinitytöt sitten erehtyivät ohjurilangan väärälle puolelle maistelemaan biotoopin korsia. Ei niillä sielläkään mitään hätää ollut. Laitumen korret vain kasvaisivat turhan pitkiksi, jos sinne jäisivät. Siirto jätettiin kuitenkin vaiheeseen. Isäntä kävi vain siirtämässä ohjurin toisen pään eri reunalle peltolohkon veräjää, jotta porukka biotoopin toiselta laidalta lähestyessä ohjautuisi kuin itsestään halutulle laitumelle. Tonttia oli kuitenkin tarjolla sen verran, etteivät ohjautuneet. 

Isäntä siirteli lehmiä ilman matemaattista apua, kun emäntä oli nyppimässä hevonhierakoita tältä perinnebiotoopin pääkadulta. 

Seuraavana päivänä hiehot asettuivat mainitun ohjurilangan alkupäähän, mutta eivät isännän ja emännän vihjailuista huolimatta lähteneet etenemään sen toivottua puolta. Sillä toivotulla puolella on loivin kohta jyrkkää rinnettä ja puron yli silta, josta jänis/peräpään valvoja pääsee kuivin jaloin toiselle puolelle. No, ei sitten. Isäntä siirtyi muihin hommiin. Emäntä päätti kuitenkin aktivoitua ja kävi tiedustelemassa langan toiselta puolelta sen jyrkän rinteen jyrkemmästä osasta kohdan, jossa kahdellakin jalalla on edellytykset pitää painopiste tukipinnan alueella. Neljällä jalallahan tämä on huomattavasti helpompaa. Reitin selvittyä suunta kohti hiehoja ja huhuilua. Sieltähän ne tulivat ja lähtivät seuraamaan. Rinnettä alas. Edelleen tulivat. Tässä kohtaa emännälle tuli hidaste. Se silta oli siellä langan toisella puolella. Saappaissa olisi voinut kahlata yli, mutta kenkäjalkaisena se ei ollut erityisen miellyttävä vaihtoehto. Tuli siis kenkien ja sukkien riisumistauko. Pysähdyksen riski on se, että seuraamassa ollut porukka hajaantuu, kun mitään ei enää tapahdu. Hiehot lähtivätkin puron vartta ylävirtaan, mutta onneksi vain kymmenisen metriä omalle vakiokahlaamolleen. Emäntä sai tämän koukkaisun aikana sukat rannalle ja läiskytteli puron yli. Vesikään ei ollut enää kovin kylmää. Hiehot tulivat perässä. Viimeisen mutkan matkaan teki nokkospöheikkö. Sen ylittämiseen kengät olisivat olleet se miellyttävä vaihtoehto. Piti siis kiertää. Tässä vaiheessa Ua ja Uhkea kuitenkin löysivät sisäisen vanhan lehmänsä ja rynnistivät emännän ohi laitumen portille muut perässään. Enää tarvitsi vain odottaa, että viimeisenä kipitellyt Unelmatorttukin pääsee oikealla puolella ja sitten sulkea aitalangat, kahlata takaisin ja kävellä kengät kädessä kotiin. 

Kuumuutta, kettinkiä ja kevyttä kalustoa

Kasvimaan ensimmäiset kaalit, Dottenfelder Dauer varastolajike pääsi ensimmäisenä istumaan.  Muita sortteja kyllä syödään aikaisemmin, sillä tällä on pisin kasvuaika. Vasemmalla häämöttää sipulia. Kaaleilla suurimman osan rikantorkunnasta hoitaa kalvo. Alkuvaiheessa kaalien vierestä tunkee kyllä ei toivottuja naapureita. Kaalit kuitenkin kasvavat niin peittäviksi, että myöhemmässä vaiheessa niiden varjosta ei juuri tulijoita ole.

Aamuhuurteiset (maanpinnasta kysymys) ovat käyneet sen verran vähiin, että kasvimaalla on alkanut tapahtua. Ensimmäisenä istutettiin perunaa ja tehtiin kalvopenkit. Penkkien pintojen rikkomisen aloittivat sipulin istukkaat - tai oikeammin emäntä, joka ne istukkaat kalvoon tökki. Seuraavaksi kylvettiin porkkanaa, palsternakkaa sekä puna-, kelta- ja raitajuurta, jossain välissä hernettäkin. 

Kasvu alkoi välittömästi - ainakin rikkakasveilla. Niitä on siis päästy jo torjumaankin. Juurikasmaalla käytettiin kärrättävää lohikäärmettä, joka ehkä tarvike- ja konekatalogeista löytyy paremmin liekittimen nimellä. Liekittimen nimellä taitaa tosin löytyä myös keittiötarvikkeita, mutta todennäköisesti sekä puutarhatiloilla että ravintoloissa osataan tunnistaa oman alan tuoteprosyyrit.

Kärryn kyydissä on kaasupullo ja liekittimen "grillilevyt"
roikkuvat alaosassa. Voisikohan tätä käännettynä käyttää
makkaran paistoon? Liekityssysteemin tilalle saa vaihdettua
myös harat, hiukan järeämpien rikkojen torjuntaan.

Kyseisen aparaatin käytössä on monena vuonna myöhästytty. Käryttelyt on tehtävä ennen kuin varsinainen viljelykasvi on pinnassa. Rikkakasvit toki jatkavat itämistään loputtomasta siemenpankistaan liekkien jälkeenkin, mutta hiukan saadaan porkkanoille etumatkaa. 

Liekittäminen on luomuviljelyn (luonnonmukainen tuotanto) konsteja. Välillä tuntuu, että tuo luonnonmukainen ei ole ihan kaikkein osuvin sana menetelmiä kuvaamaan. Ulkomaaksi luomu onkin bioa ja organikia yms. joten siellä lienee terminologinen ristiriita pienempi. Luomu on kuitenkin sanana suomempaa alkuperää kuin biot (kreikkaa) tai orgaanit (latinaa), joten termi kelpaa emännälle mainiosti muutenkin kuin tähän täsmällinen merkitys -saivarteluun.

Tässä käsitellään sitten perunapenkkien rikkaruohoja. Istutus-/multauskoneen perään on ripustettu pari kettinkiä, jotka raahautuvat pitkin penkkien pintaa irrotellen toivottavasti savikoita ym. pienelle taimelle ehtineitä rikkoja. Tämäkin homma onnistuu vain ennen perunan taimelle tuloa. 

Vähän laihaksi jää soppa, jos näistä rupeaa borssia tekemään. Kesemmällä lienee toisin. Punajuuret jätettiin liekittämättä, koska ne olivat jo ehtineet pintaan. Ne kylvettiin samaan aikaan porkkanoitten kanssa, mutta itäminen on nopeampaa.

 

Vappusuunnitelma

Onkohan tässä nyt jonkinlaista epäsuhtaa saran leveyden ja kaluston koon välillä? Ei mennyt kumminkaan yhdellä vedolla. Tosin jos aurat olisivat siivekkäämmät tarvittaisiin traktoriinkin enemmän ytyä.

Itäneitä Timoja odottamassa
sijoitusta maan uumeniin.

Viimeisen viikon aikana on ollut eräitä lämpimiä päiviä ja pari melko lämmintä yötäkin, mutta nyt on palattu selvästi pohjoismaisempiin Celsiuksiin. Mittari näytti aamulla pluskahta ja taivaalta on pariin otteeseen tiputellut pieniä sieviä räntähiutaleita. Perunamaa on kuitenkin lämmitellyt harson alla, joten se kynnettiin tänään. Huomenna varmaan juhlistamme vapunaattoa istuttamalla pari kolme riviä Timoja. Simakanisterit pullistelevat lupaavasti kellarissa. Muiksi seremonioiksi on suunniteltu mm. munkinpaistoa. Kylvöjen puolesta ei siis ole aikainen vuosi tämäkään ja vappuakin vietetään ihan tavanomaisessa aikataulussa. 

Talven jäljiltä on perehdytty loppukesästä kylvettyjen rypsipeltojen vointiin, joka ei kaikin paikoin ollut aivan täydellinen. Enimmin oli kärsinyt lohko johon syksyllä majoittui hirviseurue. Talvemmalla, kun kyseiset otukset olivat vaihtaneet toisiin maisemiin, taloksi - jos nyt taivasalla näin voi sanoa - asettuivat varsin runsaslukuisina peurat ja kauriit. Siltä tontilta ei sitten öljyä tulevana syksynä puristella. Korvaavista vaihtoehdoista pitäisi valita vähiten huono. Valintaa vaikeuttaa tänä keväänä käyttöön tullut uusi maataloustukikausi, jonka kaikki hienosäätö ei taida vieläkään olla valmiina. Järjestelmää yksinkertaistettiin taas - ainakin tällaisen tavoitteen muistan kuulleeni vuosia sitten suunnittelun alussa. Yksinkertaistamisen tulos oli aivan sama kuin edellisissäkin uudistuksissa eli systeemi on entistäkin vaikeaselkoisempi. Seuraavan CAP (EU:n yhteinen 

Tämä rypsi näyttää oikein vireältä, mutta sama ei valitettavasti
pätenyt ihan koko lohkoon. Toiselta lohkolta taas
löytyi rypsien sijasta lähinnä papanoita ja sorkan jälkiä. 

maatalouspolitiikka)- kauden suunnittelua aloitellaan jo Brysselin syövereissä. Toivottavasti tavoitteeksi otetaan tällä kertaa järjestelmän monimutkaistaminen. Jos vaikka käänteinen psykologia toimisi.

Tällaistakin kalustoa pellon laidalla. Ainakin puolitoista vuotta meneillään ollut projekti kuuden pellolla kierreltävän sähkötolpan vaihtumisesta yksiin haruksiin etenee. Sähkölaitos taisi operaatiota aloitellessa mainita, että ennen talvea saatettaisiin saada peltobaanakin sileäksi. Kyseessä ei näemmä ollut mennyt eikä toissa talvi. Olisikohan jo seuraava?

Vuoksi ja Viena merkillistyvät

Jos kuvanottohetkellä joku kyselytutkimuksen tekijä olisi soittanut ja taustatiedoiksi kysynyt asemaa työelämässä, tässä kohtaa olisi ilmiselvästi pitänyt määritellä olevansa johtavassa asemassa. Tosin puhelinkyselyyn vastaaminen ja kuvaaminen eivät olisi olleet yhtäaikaisesti mahdollisia.

Vasikkavuodenaika meneillään. Hiukan vaikuttaa siltä, että se menee päällekkäin taimienkylvövuodenajan kanssa, kun useampaa vasua vielä odotellaan. Yhtään tainta ei kyllä olekaan vielä kasvamassa. Saisivat yöt vähän lämmetä ennen kuin kasvinpoikasia kasvihuoneeseen alkaa sijoitella. Vasikkavuodenajan operaatioihin kuuluu nimien keksiminen (kivaa) ja korvamerkkien laittaminen (ei niin kivaa). Viimeisimmät nimitykset ovat Vuoksi (emä Rajajoki), Viena (emä Onega) ja Vatruska (emä Sultsina). 

Viikolla käytiin myös sonninkauppaa. Tässä Uuniperunan
matka Herrakunnan lampaan maisemiin on juuri alkanut.

Yksi ensimmäisistä taloon hankituista kyytöistä oli nimeltään Aunus, joka oli äärettömän sympaattinen, fiksu, yhteistyökykyinen, nätti (ja vielä pari riviä lisää myönteisiä adjektiiveja) lehmä, jonka vasikat lisäksi kasvoivat hyvin. Vasikoitakin taisi kertyä seitsemän. Sitä perua Aunuksen sukua on sitten tänäkin vuonna poikimassa useampia. Yritämme antaa nimiä, joista muistaisi, kenen vasikka kukin on. Kun Aunus on niin kunnostautunut kantaemona, on sitten tällä hetkellä näitä melkeinpä AKS-tyylisiä nimiä runsaasti. Tämän suvun kohdalla nimissä on siis haettu maantieteellistä sijaintia vähän samalta suunnalta. Herra kuudesluokkalainen kävi muuten äsken raportoimassa, että nyt Seiskari on poikinut. Taisi syntyä Viipuri.

Oikealla Uuniperuna yhteiskuvassa enonsa Tupun
kanssa. Uudessa kodissaan Uuniperuna pääsi heti
tutustumaan paikallisiin hiehoihin.

Kun nimi on keksitty ja kirjoitettu korvamerkkiin, seuraa vapaiden lehmien ja vasikoiden kyseessä ollessa haastavampi vaihe - korvamerkin kiinnittäminen. Se onnistuu helpoiten paikallaan olevalle vasikalle, eli vasu on saatava kiinni. Päiväunilta yllättäminen on kohtuullisen hyvä menetelmä, kunhan sattuu päiväunien aikaan paikalle. Kiinni saaminen on myös varmempaa sisätiloissa rajatulla alueella.  Isäntä tosin valitteli, että kun aikaisemmin vasikan sai hallissa kiinni singahtamalla vasikan suuntaan räjähtävällä nopeudella, tänä vuonna tuntui siltä, että ainoa joka  singahti, oli vasikka. Isännän oma ampaisunopeus jäi selvästi vaatimattomammaksi. Ero johtunee siitä, että vasikat ovat saman ikäisiä kuin aina ennenkin, isäntä ei. Emäntä singahtaa yleensä vähemmän, mutta on topparina vastakkaisessa suunnassa pysäyttämässä vasikan karkua. Ja ennen kaikkea on asentanut merkit pihteihin oikein päin ja on valmiina kiidättämään ne paikalle, kun vasikka on kiinni. Tämä siksi, että merkitseminen kävisi mahdollisimman nopeasti ja vasikan ei tarvitsisi olla kiinni yhtään pidempään kuin tarpeen. Merkkien kiinnittämiseen tarvitsee nykyään käytännössä kahdet pihdit, koska hiljattain käyttöön tullut elektroninen korvamerkki ei sovi samanlaiseen pihdin leukaan kuin "sähkötön" merkki. Tai sitten pitäisi irrottaa ja kiinnittää pihtien lisäosaa korvien välillä. Ne pihdit taas ovat sen verran klohmon malliset ja kokoiset, että yhdetkin - ainakin emännän mittaisen ihmisen taskuissa - haittaavat vasikan perään syöksyilyä.

Talven loppua

Talvista ajankäyttöä tämäkin. Isäntä ja emäntä seuraamassa webinaaria söpösti vierekkäin. Pääsiäisen lähestyminen tiedostetaan kyllä talossa, mutta joulukoristeita ei silti vielä ole vaihdettu. Pääsiäiskoristeille jää joka tapauksessa paljon pidempi aika seinällä paistattelemiseen. Eikä työkaluvalikoimaan kuulu selfiekeppiä (eikä firman viestintäosastolla ole erillistä valokuvaajaa), joten mukavuusvarustelun olennaiset osat - keinutuolit - eivät näy kuvassa. Teekupit sentään mahtuivat.

Jonomuodostelmaa aamiaislevolla.
Saukin naama ei valitettavasti
näy, koska emäntä ei aidan
päällä seistessä, kameraa ylös
kurkotellessa (sitä selfie- tai
tässä tapauksessa sonniekeppiä
ei siis edelleenkään ole) oikein
nähnyt, mitä kuvaan tuli. Tarkoitus
olisi, että tässä kohtaa seisoskeltaisiin
syömässä ja päiväunille mentäisiin
karsinan kuivempaan laitaan, mutta
eivät pojat vaan ymmärrä. Saukkikin
on porukan isoin ja vahvin, joten sen
puolesta voi valita paikkansa juuri
siitä, mistä lystää - siis aitojen
sisäpuolelta kuitenkin.

Alkaa sulaa. Vettäkin satoi yhtenä yönä. Yksi routaista maata vaativa hakkuu vielä odottelee, mutta ensi viikon sää vaikuttaa melko lupaavalta. Ehkä se ehditään. Sulamisen seurauksena puro alkaa olla myllykunnossa, eli vettä on. Pihaan johtavan sillan tuntumassa sijaitsi aikanaan Kumian mylly, jolla oli käyntikautta vain tulvien aikana. Nykymaailmassa, kun ei enää olla niin bioja ja ekoja kuin ennen, kanniskellaan jauhokaappiin sähkömyllyjen aikaansaannoksia vuodenajasta riippumatta. 

Sulamisesta huolimatta lunta on vielä sen verran, että alkuviikosta joudettiin olemaan vajaan vuorokauden verran lomamatkalla, kun vasikoitakaan ei vielä ole isommin ollut tullakseen. Sen verran totaalilomalla, ettei edes haettu mitään varaosia samalla reissulla. Kokonaan ei sentään tehokkuudesta tingitty, vaan romanttiseksi aluksi ajettiin laboratorion kautta jättämässä sontanäytepussukka salmonella-analyysia varten. Yksi sonnipoika on lähdössä n.s. kotivävyksi toiselle tilalle. Ennen tällaisia siirtoja tässä maailman kolkassa (=Suomi) varmistetaan, ettei mukana kulje harmillisia yllätyksiä. 

Vihannesten siemenet tilattiin edellisessä numerossa ja Tupala von/af Huljala on jo vastaanottanut kaksi kolmesta tilatusta lähetyksestä. Toista Ruotsista tulevaa vielä odotellaan. Saapuneiden lähetysten sisältö on todettu toivotun kaltaiseksi ja ennen kaikkea on laitettu lähetyksen mukana tulleen kuormakirjan reunaan nimikirjaimet ja päivämäärä, että sisällön on tarkistettu olevan luomuvaatimusten mukainen. Luomuvalvonnassa on vuosittain erilaisia painopistealueita ja tämä lähetysten tarkastamisen tarkastaminen kuuluu kuulemma tämänvuotisiin. 

Tässä on vielä ihan rauhallista, vaikka rannat
ovatkin jo aika vähälumiset. Nyt käy jo ihan kunnon kohina
ja pinta on vesi on korkeammalla.

Keskimmäisinä eno ja sisarenpoika katsovat kameraan. Toinen on lähdössä uusiin maisemiin salmonellatuloksen tultua. 

Talvella keinulla kerran ja siemenkauppaa

Hallin katto aurinkoisena maaliskuun aamuna. Kuvaus oli osa energitaloudellinen selvitystä, jossa tuli todettua, etteivät oikein harju ja metsä suosi aurinkopaneelin paikkaa. Mukavan talviselta näyttää kyllä. Kypsää  aamupuuroa haluavalle varmempi bioenergiakeino on siis laittaa puita hellaan. Jos vartoaa auringon - ei kun maapallon - kääntymistä niin, etteivät kuusen latvat enää haittaa, menee aamiainen mahan täyttöasteen kannalta myöhäiseksi.

Toimitusosoite saksalaisen
luomusiemenliikkeen
tilauslomakkeeseen.
Olisikohan nuolen kohdalla
pitänyt kirjoittaa
Tupala von Huljala?

Viikolla tehtiin etelänmatka, eli käytiin Helsingissä reko-kierroksella. Lisäksi matkailtiin myös itään, sillä Lahden ja Hollolan rekot olivat myös ohjelmassa. Tässä tapauksessa itä oli kuitenkin lähempänä kuin etelä. 

Kierroksen uutuuksia oli Tapanilan jakelupaikan vaihtuminen. Aikaisemmin on oltu parkkipaikalla kerrostalojen ja työmaa-aitojen välissä, mutta se on käynyt ahtaaksi. Jostain syystä parkkipaikka täyttyi asukkaiden muutettua uusiin taloihin, vaikka kaupungissa kuulemma ei tarvita autoa, kun kaikki on lähellä ja uudet talot tehty aseman liepeille, jotta kulkeminen olisi helppoa. Uusi paikka oli koulun pihassa. Tie koululle oli aika kapea ainakin näin lumiaikaan, mutta paikan päälle mahduttiin kyllä ainakin tämän viikkoisella vahvuudella. Koulu oli siinä mielessä mainio paikka, että pihalla oli keinut. Edeltävästä Tikkurilan rekosta Tapanilaan siirtymisen kohdalla aikataulu on melko väljä, joten emäntä ei jättänyt huvittamatta itseään pienellä keinutuokiolla. Tämä oli mukavasti mahdollista, koska koulu ilmeisesti oli yläaste. Alakoululaismitoitetut keinulaudat tuppaavat olemaan hiukan kapeita suhteessa emännän toppahaalaroidun takamuksen mittoihin. 

Reko-kierrosten lisäksi on tällä viikolla käyty ulkomaankauppaa. Tämä on näin internetsisämarkkina-aikakaudella ainakin tuontipuolella aika vaivatonta. - Varsinkin, kun ostaa vihannesten siementen kaltaisia kevyttuotteita. Esimerkiksi salaatin siementen tsp (=tuhannen siemenen paino) on vähän toista grammaa.  Läheskään kaikkia vihannesten siemeniä ei kasvukauden pituudesta tai vähäisestä kysynnästä johtuen tuoteta Suomessa tai niitä ei ole suomalaisista liikkeistä saatavilla. Siksi tämä kansainvälinen tuulahdus.

Isoin homma oli käydä läpi edellisten vuosien jäljiltä varastossa olevat siemenet ja laskeskella tarvittavat määrät eri lajeista ja lajikkeista sekä katsoa, mistä mitäkin olisi saatavilla ja mihin hintaan. Määrien oltua tiedossa eri myyjien katalogien selaileminen ja muutaman uuden lajikkeen bongaaminen kokeiluun olikin sitten silkkaa huvia. Nyt vain odotellaan kahta lähetystä Ruotsista ja yhtä Saksasta. 

Emäntä etualalla. Terveisiä takana näkyville tytöille, jotka isännän kuvausaikeet huomatessaan pyysivät keinujen edessä ollutta äitiään siirtymään, jotta hekin näkyisivät kuvassa. Emäntä vei kyllä estradin kirkkaammilla haalareillaan. 

  

Tähdet puuttuvat

Soikio perehtyy ulkoilun lomassa palokärjen työn tuloksiin. Äärimmäisenä oikealla Söpön maha. Kumpikaan ei tiedä, että heidän sukulaistensa syntymätunnuksien perästä puuttuu tärkeällä lomakkeella ratkaiseva tähti. Ja asiasta varmaan viisveisaisivat, vaikka se heille kerrottaisiinkin.

Piti tehdä paperitöitä tänään - siis bittitöitä. Siis sen jälkeen, kun oli ensin käynyt hiihtämässä. Tärkeysjärjestystä tai jotain. Hiihto sujui ilman teknisiä tai byrokraattisia ongelmia ja aurinko paistoi. Bittioperaatio sen sijaan keskeytyi. Veroilmoituksesta ei nyt ollut kyse, vaikka ajankohta bitti/paperipuolella saattaisi siihenkin viitata. Se on siis jo jätetty. Veroilmoituksen kaltaisen selkeän dokumentin sijasta pitäisi saada tehtyä aikaisemmista kausista uudistettu hakemus sopimuksesta alkuperäisrotueläinten kasvattamisesta vuonna 2023. Edellisestä - viisivuotisesta - sopimuskaudesta on edistytty sen verran, että hakemuksen liitteineen voi nykyisenä digiaikana täyttää sähköisesti. Edellisessä kirjailtiin tarkasti lomakkeeseen oikeita lehmän numeroita ja kopioitiin paperisia kantakirjatodistuksia muistaakseni parina kappaleena. Näistä kopioista toiset ely-keskus myöhemmin palautti sopivien leimojen ja diaarinumeroiden kera. 

Tukihaut tehdään nykyään siis sähköisesti järjestelmässä, jonka ylläpitoon ja parantamiseen aina silloin tällöin palkataan lisää väkeä, kun järjestelmää "yksinkertaistetaan". Esim. taannoisesta "maatalouden kriisipaketista"  osa oli suunnattu juuri tähän. Tässä "Vipu-palvelussakin" tuntuu tulevan joskus vastaan hiukan samaa kuin apoteissa ja sarastioissa sun muissa alan kuuluisuuksissa;  järjestelmän laatijat eivät ole tulleet ajatelleeksi kaikkea etukäteen. 

Aikaisemmin alkuperäisrotutukea nauttivan naudan piti saada rotupuhtaita jälkeläisiä sopimuskauden aikana. Niistä syntymisistä piti sitten muistaa täytellä lomakkeita kauden päätteeksi. Uudistuneessa järjestelmässä hakemukseen  voi merkitä eläimiä, jotka kahden edellisen vuoden aikana ovat saaneet rotupuhtaita jälkeläisiä. Miten nämä tapahtuneet poikimiset todennetaan hakemuksella, on siis ilmeisesti jäänyt suunnittelematta ajoissa. Tosin sopimuksen muotokin varmistui aika viime tingassa. Sopimuskausi siis alkoi tammikuun alusta ja nämä lehmät tai sonnit tukeen oikeutetuiksi tekevät vasikat ovat syntyneet vuosi pari aikaisemmin. Poikimisiin liittyvät astutukset ja siemennykset ovat tapahtuneet vielä siitä yhdeksän kuukautta taakse päin. Jälkeläisten kelvollisuuden pitäisi siksi ilmetä lehmien nykyisiltä kantakirjatodistuksilta, kun silloin pari vuotta sitten ei ehkä tullut arvattua millaisia  muistiinpanoja järjestelmä joskus vaatii. 

Riljoonan S-kantakirjanumero näkyy ja vasikoiden isien S-kantakirjanumerot näkyvät, mutta tähdet puuttuvat. Ely-keskukselle ilmeisesti vain tähdet kertovat.

Kantakirjaanhan ne poikimiset on listattu. Puhdasrotuisuudesta ei kuitenkaan ole ollut ennen erillistä merkintää.  Kantakirjasta kuitenkin ilmenee, että emo on S-kantakirjassa (S niin kuin suomenkarja), ja vasikan isänkin kohdalla on ässä kantakirjanumerossa. Ne eivät sellaisenaan ilmeisesti riittäneet. S on tietysti kaikkien ilmansuuntien suomenkarjoilla ja mahdollinen "väli-ilmansuuntaisen" vasikan paljastaminen tietysti vaatisi perehtymistä numeroiden taustaan sonnien osalta. Ruokavirasto on ilmeisesti joskus sitoumuskauden alkamisen jälkeen tilannut kantakirjoihin tähden (*) puhdasrotuisten vasikoiden merkiksi. Tähtien piti ilmestyä papereihin tammikuun puolen välin jälkeen. Tänään en kuitenkaan yhtään tähteä kyseisistä dokumenteista löytänyt. On sitä tietysti itsekin tullut tilailtua joskus jotain vähän myöhässä.

Eikä sitten hukata papereita. Tekstileike Ruokaviraston ohjeesta.

Ei mitään hätää kuitenkaan. Kun luki aiheeseen liittyvää Ruokaviraston ohjetta riittävän monta näyttöä alaspäin - siis lampaiden, hevosten ja kanojen ohi - löytyi lisäohje. Siinä kerrottiin, että jos tähdet sattuvat puuttumaan, voi hakemuksen silti tehdä ja merkitä lisätietoihin, että tähdet puuttuvat.  Sen lisäksi pitää tietenkin lähettää ne tähdelliset  kantakirjatodistukset perästä ely-keskukseen, kun ne tähdet joskus aikanaan sinne ilmestyvät. Ei periaatteessa ongelma, kunhan ei sitten unohda lähestyä ely-keskusta tällä kyseisellä sähköpostinivaskalla. 

On tässä muutakin ollut kuin bittien ja lehmän numeroiden järjestelyä. Tässä viritellään hiukan talon kalustoa parempaa kameraa lehmävasikoiden ikuistamiseksi. Etumaisena Ua, joka on porukan johtava linssilude.

Helmikuussa hiihtämässä

Hurjaa hommaa tämä vasikan kesyttäminen. Vähän toisenlaisessa sirkuksessa kasvanut lapsityövoima varmaan kesyttäisi leijonan pentuja. Täällä voi onneksi operoida näitten kasvissyöjien kanssa.

Toistaiseksi vielä näin päin. Isäntä
käytti moottorisahaa ja lapsukainen
oli kevyemmässä hommassa
kuormaajan puikoissa.

Tänä vuonna helmikuussa on vähän valkohankiakin. Joku vuosi sitten ne olivat aika kortilla. Sen kunniaksi emäntä kävi aamulla suksimassa. Ensin metsäladulla ja sitten laduttomassa metsässä. Vaikka pelloilla monin paikoin sänget näkyvät, metsässä oli lunta sen verran, että ylämäessä rikkoutuneesta sommasta oli ilmeistä haittaa. Tai eihän siitä mitään haittaa ollut. Liikeradat vain monipuolistuivat, kun sauva välillä upposikin puoliväliä myöten hankeen. Huvin vuoksi ja urheilun kannaltahan sitä nykyään enimmäkseen hiihdetään. Muinaisella 1980-luvulla hiihdettiin myös paikasta toiseen - esimerkiksi kotoa kouluun - pääsemiseksi.

Isäntä oli lapsityövoiman kanssa lähtenyt keräilemään kaksilatvaisia/vänkyröitä/muuten vaan epätäydellisiä koivuja isännän ja emännän aikoinaan yhdessä istuttamasta koivikosta. Tästä voi päätellä, että koivikko ei ole kovin vanha, koska isäntä ja emäntä ovat niin nuoria ja hopeahäihinkin on vielä aikaa. Emännän ladulta poikkeaminen oli juuri tämän työmaan innoittama. Olihan se kiva nähdä isäntä ja pienokainen kesken hiihtelyn. Nuoremman lapsityövoiman - jos olisi ollut mukana hiihtämässä - mielestä olisi varmaan ollut kiva nähdä Fiiatti ja metsäkärry noin kesken reissun. Emäntä oli kuitenkin yksin liikenteessä eikä ollut vielä kovin kerennyt ikävöitymään, joten työmaavisiitti jäi muutaman kuvan ottamiseen. Pitempään katsellessa olisi tullut vilukin ja monot ilman suksia ovat aika onnettomat hangessa kulkemiseen. Kuvien ottamisen jälkeen tuli siis huvin vuoksi ja urheilun kannalta käännyttyä takaisin. Loppumatka oli tehokasta reitittää postilaatikon ohi ja poimia sieltä päivän lehti seuraksi kotona odottavaan keinutuoliin. Tässä viimeisessä vaiheessa huvi painottui huomattavasti urheilua enemmän.

Koivuja kyytiin. Taustalla häämöttää valtatie 12.