"Asfaltoimassa"

Ura on mutta kantavuutta toistaiseksi vähän niin ja näin.

Isäntä on pari päivää askarrellut metsäpalstalla. Suopläntille on tulossa hakkuu. Pohjassa on niin sanotusti kosteutta havaittavissa. Operoidaan talvisaikaan, ettei tarvita kuoroa Väinämöisiä laulamaan kalustoa suosta ylös. Traktorit ja metsäkoneet ovat Joukahaista selvästi painavampia, joten pelkän solistin kapasiteetti ei ehkä riittäisi.

Nyt tästä on ajettu, eli ns. Stalinin asfaltin valmistuminen
varmistuu. Traktorin nokka maastoutuu muuten aika
hyvin aidoista materiaaleista tehdyssä fysikaalisesti
hajoavassa lumipuvussaan. Sää oli vallan nätti.

Lähipäiville on luvattu suon kantavuutta edistäviä lämpötiloja. Hötö lumi taas heikentää alhaisten lämpötilojen myönteisiä vaikutuksia. (Tämä on positiivista ajattelua. Alhaisten lämpötilojen vaikutuksen lehmien juoma-altaisiin ja niiden työllistävyyteen eivät ole myönteisiä.) Hötöyden päälle siivottiin ensin raivaussahan kanssa uria auki pienemmästä risusta. Tämän päivän homma oli avittaa painovoiman vaikutusta lumikerroksen paksuuteen, eli urilta ajeltiin lunta lyttyyn niin, että pohja pääsee jäätymään. Piti tehdä tänään. Huomiseksi tai ylihuomiseksi luvatut lämpötilat eivät varsinaisesti kutsu starttaamaan traktoria. Tulee sitten koko pakkasjaksokin hyödynnettyä. 

Edellisen kerran kappaleella häärättiin vajaa viisitoista vuotta sitten. Puusto on vähän toisen näköistä kuin silloin. Seuraavaan kertaan mennee saman verran, jos puun puskeminen jatkuu samaan malliin. Puskemista edistävät muun muassa alueen ojat. Niistä taas on tarpeen päästä sievästi yli. Tämä estetiikkavaatimus saadaan toteutumaan rumpuputken pätkä ja risuja -menetelmällä. 

Tämän päivän reissu meni mainiosti, eli ei tarvittu sitä Väinämöistä omallekaan kalustolle. Mukana olleen lapsityövoiman mielestä vitsikkäin vaihe oli, kun kotiin tullessa ajettiin kaupan kautta - traktorilla. Uuden vuoden juhlintaa varten ostetulla pommacilla saattoi olla osuutta riemuun. Hyvää vuoden vaihdetta Huljalan Tupalasta!  

Pioneeritoimintaa. Oja siinä on, mutta yli päästään.

Joulu lähestyy

Isäntä oli pari päivää sitten ihmetellyt, voiko silloin tällöin käytävällä tepastelevan vasikan maha olla niin kovalla, että käynnin ilmaisevat käytävälle tippuneet tuotokset ovat ihan papanamaisia. Tänään turvetta kauhoessa varmistui, ettei vasikan ruuansulatuksesta tarvitse huolestua. Papanoitsija (merkitty vaaleanpunaisella nuolella) pomppasi pitkine korvineen turvekasasta. 

Tässä emäntä kiirehtii juoksujalkaa poseeraamaan vuoden
viimeisessä ReKossa. Matka ei onneksi ollut pitkä. Sen kun
pomppasi pakastimen vierestä alas. Toppahaalarit olisi
ollutkin vähän turhan lämmin juoksuasu kiirehtiä kauempaa.

Sangen miellyttävää marras-joulukuuta on pitänyt. Ei ole ollut kurasta tietoa. Vaatteilla koreilu (selvästikin emännän vahva laji) on ollut vaivatonta. Sen kun kiskoo oranssit toppahaalarit niskaan ja tuntee olevansa tiptop. Johtuuko niistä vai mistä, mutta ReKo-kentällä asiakkaatkin ovat meidät löytäneet, vaikka olisivat näkimet olleet huurussa. Tarkkaan ottaen löytäneet sen verran hyvin, että lihavarastot menivät kovin vaatimattomiksi ajatellen tammi-helmikuulle suunniteltua ReKo-lomailua. Ehkä niitten kanssa selvitään, jos asiakkaat vaikka suosisivat joulutorttusensongin jäljiltä kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Erityisesti suosittelemme suosimaan selleriä, kiinankaalia ja porkkanaa.

Ainakin tämän verran nauratti Knehtilän markkinoilla viime viikonloppuna. Katos katkaisee värisuoran. Niitäkin olisi saanut myös oranssina, mutta siitä olisi tullut ihan torimainen vaikutelma. 

Joulukaupan myötä kylmiöitten vihanneskoripinotkin ovat alentuneet. Niin paljon, että hyvin järjestelemällä mahtuvat jo yhteen "kaappiin". Tarkoittaa sitä, että seuraavalla sopivalla (sopiva = emäntä on kotona ja hereillä) suojasäällä emäntä säästää rahaa ja kuntosalille menon sijasta nostelee juures- ja kaalikoreja. Säästö on tosin vain laskennallinen. Rikastumiseen täytyy keksiä jokin tehokkaampi menetelmä kuin olemattomien kuntosalikäyntien väliin jättäminen. Ja nyt kun pakkasessa ei kannata niitä siirrellä ja pitää kylmiön ovia auki, täytyy keksiä jokin toinen kuntoilumenetelmä. Jos vaikka lähtisi lampsimaan lumihankeen. Kerkiää tulemaan hämärä, jos ensin käyttää aikaa suksien ja monojen etsintään.

Sultsina, Vatruska, Veiksel ja Ura talvisäässä. Veikselillä ei ole tässä huoltajaa mukana. Se ehkä selittää sen, että naama on jäänyt vallan pesemättä kuvausta varten.

 

Kasojen loppuja

Suuren maailman meininkiä. Seuraavan kärryn kanssa jonotetaan hakkurin torven alle. 

Sopivaa haketuspäivää ei oikein meinannut syksyllä osua kohdalle, joten viime viikolla melkein jo jännitettiin, pitääkö lähteä naapurista lainaamaan. No, ei tarvinnut, vaikka jäljellä ollut kasa aika pieneksi ehti käydä. Ja olisi varajärjestelmänä voinut tietysti laittaa halkoja toiseen kattilaan ja klapeja hellaan. Varsinaisesti vilu ei siis ollut yllättämässä. Villavaatevarannotkin ovat hyvällä tasolla.

Pieneksi oli käynyt myös hallin turvekasa, mutta sekin sai täydennystä ihan optimaalisesti jo "vähiin käy" -vaiheessa. Lisäksi näin pakkaskelien alettua pahnakin on ollut käypäinen kuivike. Olki ei ime kosteutta niin hyvin kuin turve, mistä syystä nihkeämmillä keleillä käytetään mieluummin turvetta. Kunnon pakkasella imukykyä ei tarvita niin paljon, jolloin olkikin toimii mainiosti ja on lisäksi mukavan valoisan näköistä. Tiedä sitten, arvostavatko lehmät moista seikkaa vai onko mukavuus tärkein.

Tällaista sääennustekäyrää ei olekaan pitkään aikaan marraskuu tarjonnut. Punainen on lämpötila ja nollataso on kuvion yläreunassa. Valoisat skandinaaviset sisustustrendit toimivat lehmälän lattioilla, jos tällä tasolla pysytään.

Pitäiskö näitä vähän leivitellä? Kyllä me isännälle koitettiin
sanoa, että tossa on jo turhan paljon, mutta ei se
ehkä kuullut, kun traktori pörisi.

Jotta kasateemassa pysytään, voi todeta myös pakastimen lihapakettikasan käyneen aika pieneksi ja yksipuoliseksi. Sekin on onneksi ohimenevää, sillä huomenna haetaan leikkaamolta joululehmät, tai siis joululehmä ja -hieho. Olisi haettu jo tänään, mutta emännällä ei ollut soveltuvaa kaaraa käytettävissään. Isäntä oli pakettiautolla metsässä. On kyllä jo tullut takaisin, joten noutoreissulle ei ole näköpiirissä teknisiä esteitä eikä isännästä tarvitse huolestua. 

Joulu etuliite tarkoittaa sitä, että lihat ovat käytettävissä joulu-/uusi vuosi-/loppiaispöytiin. Itsenäisyyspäivään on kylmiössä pikkujoulusonnia, jos joltain paisti vielä ensi keskiviikolta uupuu. Joulua valmistellaan aikaisempien vuosien tapaan  Knehtilän joulumarkkinoila 9.-10.12. ja sitä seuraavan  viikon rekoissa. Sen jälkeen isäntä ja emäntä yrittävät toipua näistä jouluvalmisteluista ja sitten tuleekin jo joulu. 

Tikusta asiaa

Livenä rajalinja näytti kuulemma huomattavasti
avonaisemmalta kuin näin linssin ja näytön välityksellä.

Lumen tulon huomaa mm. siitä, että verokirjanpito on taas ajan tasalla. Välillisen päättelyn lisäksi havainnoida voi tietysti ihan perinteisesti pistämällä nokkansa pirtistä ulos. Edellisen kerran kirjanpitoajantasaisuus oli ajankohtaista huhtikuun alussa. Kesäaikaan kaikenlaiset rikkaruohot ja sadonkorjuut ym. aiheuttavat viiveitä, joita sitten syksyn myötä tulee kirittyä kiinni. Ajantasaisuus tarkoittaa siis sitä, että hommaa kannattaa jatkaa vasta, kun saa seuraavan tiliotteen. 

Isäntä on tänään viihdyttänyt itseään raivaussahan kanssa. Emäntä keskittyi tietokoneen ja netin tarjoamaan elektronisen viihteeseen, eli maksoi laskuja ja kirjaili exceliin luomutarkastajan kaipaamia lihan ja vihannesten myyntejä. Näitten läpikäymisellä saa sitten tarkastaja aikansa paremmin kulumaan, kun taas poikkeaa. Edellisessä vastaavassa elektronisen viihteen sessiossa olikin muuten mm. Ruokaviraston luomutarkastuslasku - 876 euroa, eli läpi oli käyty paperi poikineen. Itse maksaminen ei kyllä tarjonnut ajankulua kovin pitkäksi aikaa, koska laskun viivakoodi oli toimiva ja virheetön. Ja lisäksi sitä olisi ollut ihan tyytyväinen selvästi pienempäänkin laskuun.

Metsätalous ei ole ollut pelkkää raivaussahan kuljettamisen riemua. Vähemmän riemullista on ollut hirven ja peuran syömien koivuntaimien inventointi. Taimikoita on kyllä suihkittu lampaanrasvasta tehdyllä hirvikarkotteella (hirvillä on ilmeisesti jotain lampaita vastaan), mutta joka kohteelle ei ollut ehditty ajoissa. Koivu on sen verran herkullinen, että se tarvitsisi käsittelyn pari kertaa vuodessa ja hirvi sen verran korkea ja taitava, että käsittelyä pitäisi jatkaa vielä silloinkin, kun ihminen ei enää latvaan oikein uletu. Tunnettu sanonta suo siellä - vetelä täällä olisi hyvin korvattavissa parilla tyvilahoinen kuusikko, syöty koivikko. 

  

Tästä liepeiltä metsästysseura sai heti hirvikauden alettua viisi hirveä, mutta näemmä useampia jäi jäljellekin. Viime viikonloppuna ei tarvinnut kokata. Sekä lauantaille että sunnuntaille oli tarjolla hirvipeijaiset. Väliajan selvisi nippanappa lauantain peijaisten arpajaisista voitetuilla peuranakeilla. 

Harvio

Jos nyt koivut mahtuisivat taas kasvamaan niin, ettei tarvitse naapuria töniä.

Tätäkin lajin kuusia valitettavasti  löytyy. Kasvaa reipasta
vauhtia, mutta on nuorestä iästään huolimatta maan-
nousemasienen tartuttama. Mitä pidempään puuta
kasvattaa, sitä korkeammalle myös laho ehtii ja sitä
suurempi osa puusta menee muualle kuin tukkikasaan.
Ei siis kannattanut jättää tätä kasvamaan. Alueella
risteili istuttamisen aikaan hirvenpolkuja, kuten laitumella  
lehmänpolkuja. Järkevää mahdollisuutta puulajin vaihtoon
ei käytännössä ollut. Olisivat menneet parempiin turpiin.

Loppuviikon tähtivieras oli taas moto. Tähti ainakin jos kysytään lapsityövoiman nuorimmalta osalta. Paikallisen koulun pihalla oli ennen syyslomaa järjestetty pienimuotoinen kone-esittely (metsätraktori, lentokone, jokkisauto jne.) Paikallislehtikin raportoi tästä merkittävästä tapahtumasta. Traktoripipoinen lapsityövoima komeili naapurin kollegansa kanssa lehtikuvassa ja lehtitietojen mukaan herrat olivat jonkinlaisia idean isiä. Ei varsinaisesti  yllättänyt. Tämä meillä asuva idean isä kertoi tapahtuman hyväksi puoleksi myös sen, ettei ollut englannin tuntia. Tämäkään ei valitettavasti yllättänyt. Tosin vaikutelma on hiukan se, että tämä "onneksi ei ollut englannin tuntia" on enemmän osa tietynlaista imagon ylläpitoa kuin herran todellinen mielipide. 

Emäntä oli loppuviikosta sen verran puolikuntoinen nuhanenä, että jätti lähemmin tutustumatta, kun aparaatti ei tällä kertaa ollut ihan nurkissa. Harvenneltiin nimittäin pitäjän toisella laidalla. Ajokone ei vielä paikalle ehtinyt, joten ei ole tarjota kuvaa pinosta.

Tällä yksilöllä oli tulevaisuus laatutukkina jo ohi.
Lengosta rungosta tehtiin pökkelö. Huomaatteko
muuten, että aurinko paistaa? 

Viime talvena oli melkoista haloota ensiharvennuksien harvuudesta. Oma kokemus oli lehti- - ja varsinkin internet-tietoihin  - verrattuna aika päinvastainen. Ennemmin puuta jää liian taajaan kuin harvaan. Lienee osin kyse siitä, että harvennusnormi ei ole pysynyt metsänjalostuksen ja kasvukauden pidentymisen perässä. Harventamaan joutuu kovin pian uudestaan, jos mielii puiden pysyvän alas asti vihreinä. Kuvien kohteellakaan ei olisi haitannut vaikka hiukan useampikin puu olisi kaadettu.

Kuusikosta ei ole kuvaa, koska isäntä on siinä määrin esteetikko, että kuvaili ennemmin vakorunkoisia koivuja kuin kuusten muodostamaa tummaa seinämää. Valo on tähän aikaan vuodesta muutenkin niin vähissä.

Ehjää - tai ainakin korjattua satoa

Laidunkauden päättäjäiset. Tässä vaiheessa emäntä vetää viheriöltä halliin suuntaavaa joukkoa.

Mutta tässä vaiheessa Soppa on ottanut kärkipaikan.
Emäntä (tarkkasilmäinen tunnistaa sinisestä haalarista) pitää
vielä kakkossijaa. Lietevaunu osoittaa monikäyttöisyytensä
toimiessaan aidan pätkänä. Sopalla oli tosin suunta sen
verran hyvin selvillä, että käytännössä reitin laidoille
viritellyt aidat olivat lähinnä muodollisuus. 

Nurmisadonkorjuu päättyi. Traktorilla kerätty osa sadosta on paaleina pellonlaidalla. Turpakeruussa ollut osio sen sijaan kulkee jalostetummassa muodossa neljällä jalalla hallin suojiin. Laidunkausi siis päätettiin tällä viikolla. Kauden päätöksesta ei ole ylimääräistä kerrottavaa, sillä lauma hölkkäsi halliin tarkoitettua reittiä ja yhtenä porukkana. Emäntä lähti kyllä näyttämään suuntaa, mutta Sopalla oli joko kovempi kunto tai sitten suurempi motivaatio reitin suorittamiseen. Suunnannäyttäjän hommaa oli siten vain alkumatkalle.

Toinen varma syksyn merkki on perunannosto. Siihen ryhdyttiin perjantai-iltana hyvän sään aikana. Seuraavaksi aamuksi odoteltiin sadetta, tosin jo valmiiksi kosteanpuoleiseen maahan. Nostojärjestys meni hiukan pieleen, sillä viimeisenä pyydystettiin punakuorisia Mulberry Beauty perunoita. Ei muuten, mutta alkoi jo hämärtää ja hämärässä keltaiset perunat olisivat olleet helpompia saaliita. Tietysti olisi voinut aloittaa hiukan aikaisemmin iltapäivällä. Nytkin tosin oltiin siinä mielessä aikaisessa, että lapsityövoima hikoili vielä opinsaunassaan emännän ja isännän kontatessa - ei niin hiostavalla - tuulisella perunamaalla. 

Miten tässä nyt näin kävi? Lapsityövoima loistaa poissaolollaan. Nuoriso-osastoa ei tosin ollut käytettävissä koulun loputtuakaan kotona kuin kaksipäinen määrä. Tästä perunamaalle saapui puolet ja toinen puoli jäi keittämään iltapuuroa, mikä teki työmaalta paluun huomattavan miellyttäväksi. Oli meinaan hyvää puuroa. Kuvassa siintää mummo. Ukki tuli paikalle kyydittyään yhden pienokaisen riennoilleen.

Tässä on juureksia nostettu menneen viikon ReKo-tarpeiksi.
Porkkanamaalta paluu meni heittämällä, mutta kuvan
huurteet muistuttivat emäntää menomatkan aluksi konehallin
katon ja palmun eroavaisuuksista. Aamuinen startti ei nimittäin
ollut sitä hyvämaineista "palmun alta" -tyyppiä.

Kaalit - sekä kiinalainen että eurooppalainen (?) malli - ovat kylmiössä, samoin lantut ja punajuuret (ja kelta- ja raita-). Porkkanat, palsternakat, sellerit ja purjot saanevat suojan päällensä tällä viikolla. Kuvan juuresjuhdalla on siis töitä tiedossa. Ja emännälläkin, koska nykyiset porkkanalajikkeet eivät vielä itsestään järjesty maasta koreihin. Sitten vois vaikka talvi tulla.

Kauden viimeiset puimurikuvat

Kätevä keksintö tuo leikkuupöytä, jonka korkeutta saa säädettyä. Huonoimmissa kohdissa härkäpapupellolla kasvusto oli hädin tuskin polveen. Tai siis niissä huonoissa kohdissa oli sitten huonosti varjostava kasvusto vielä antanut lisää mahdollisuuksia ohdakkeelle, joka kyllä mitassa ohitti poloiset pavut. Hampun standardit ovat vähän toiset ja sille kertyi kuivanakin vuonna mittaa kutakuinkin normaalisti.

Emäntä Knehtilän markkinoilla. Lauantain kosteassa säässä
vihanneksilla ei ollut nahistumisvaaraa, mutta sunnuntaina
paisteli aurinko. Juureskorit onneksi tyhjenivät sen verran
mukavasti, että päivää paistatelleet kasvikset saadaan pääosin
itse syötyä eikä auton pakkaaminen kotiin lähtiessä
ollut niin kauhean paha homma.

Puimurin osalta kausi tuli meillä taputeltua. Alku oli poukkimista, mutta päätös menee tiukasti aakkosjärjestyksen mukaan eli päätöslajina Ö niin kuin öljyhamppu. Hamputkin ovat siis nyt laarissa. Naapuri tosin jatkoi samalla puimurilla vielä papupellolleen, eli oikeastaan tässä pääsi puhumaan vain talonväen eikä puimurin puolesta. 

Härkäpavun ja hampun puinnin väliin osuivat sopivasti Knehtilän sadonkorjuumarkkinat. Tai tarkemmin ajatellen pavun ja hampun puinnit osuivat sopivasti markkinoiden molemmin puolin. 

Perjantaina korjasimme vihannessatoa markkinoita varten ja lauantaiaamuna ne saatiin vielä mahtumaan autoon pakastimien, telttakatoksen ym. tilpehöörien kanssa. Emäntä esitti isännälle, että käytettävissä olleella lihavarastolla sortit pysyisivät järjestyksessä yhden ison pakastimen taktiikalla. Isäntä olisi varmuuden vuoksi ottanut ison ja keskikokoisen, mistä emäntä ehdottomasti kieltäytyi. Koska molemmat olimme hyvin sopuisia ja kompromissihakuisia lähdettiin matkaan kahdella keskikokoisella pakastimella. Isäntä tosin sai ihan itse sovitella korit ja laatikot autoon. Kyllä ne sinne mahtuivat. Markkinoiden jälkimmäistä päivää varten nostettiin sitten suosiolla toinen pakastin pois. 

Tässä on monta kertaa ollut yksi hampun puinnin hankalista paikoista. Puimurin perä suoltaa toisesta laidasta hamppuköyttä ja toisesta -eristepöperöä epäilyttävien äänitehosteiden kera niin, että silppurin on saanut kääntää pois käytöstä.  

Vielä yksi puimurikuva. Ei niitä taas n. 10 kuukauteen tule. Tai ainakin ne ovat jollain aasinsillalla varustettuja, jos esim. puolen vuoden päästä sellaisella sivua koristaa.

Puimurin, lasten ja vasikan liikkeitä

 Kylvetään lumien sulettua ja toivotaan, että päästään puimaan, ennen kuin tulee uutta. Kalenteriin nähden vähän turhan vihreää tämä hamppu, vaikkei nyt lunta vielä olisikaan tulossa. Härkäpavut on saatiin puitua viime viikon lopulla. Herneet ja rypsit jo aikaisemmin.

Härkäpavuilla on tässä oikein rentoa ja mukavaa, kun
pötköttävät kyljellään. Ryhdikkäät pavunvarret
puolestaan rentouttaisivat puimurikuskia.

Sadonkorjuu etenee. Härkäpavut tulivat laariin viime perjantaina. Seuraavana päivänä satoi. Sato oli kohtuullinen siellä, missä härkäpapu vallitsi. Eräissä kohdissa runsaasti valtaa käytti myös ohdake ja sen sitten huomasi kärryn täyttymisessä tai oikeastaan täyttymättömyydessä. Hamppua on usein syyskuun loppupuolella puitu, mutta toistaiseksi ei näytä erityisen lupaavalta. No, hamppua tuli onneksi kylvettyä aika vähän, kun hinta laski edellisestä vuodesta. Toivottavasti silti saadaan korjuun. Vihannesten korjuu vartoaa sään ja maan jäähtymistä. 

Yleisötapahtumienkin puolesta kausi alkaa olla ohi. Reilu viikko sitten oli Lähiruoka/Osta tilalta -päivä. Pasteijat ja pullat on syöty ja puffetti viettää taas talven proosallisesti puukatoksen roolissa. Viime loppuviikkoa taas vilkasti lukuisa määrä pieniä mutta innostuneita vieraita; ensi päiväkotilaisia ja sitten alaluokkalaisia.

Aikaisemman viikon erikoisuus taas oli yhden tiistaiaamun vilkas puhelinliikenne. Iltapäivällä oli lähtö ReKo-kierrokselle Helsinkiin, jolloin ylimääräistä ohjelmaa lastaamisen lomaan ei olisi varsinaisesti kaivattu. Puhelin soi 7.39, kun  emäntä oli saanut nostettua porkkanakorit pois kylmiöstä. Soittaja kertoi ajelleensa valtatietä ohitse ja nähneensä lehmän tien vieressä. Emäntä varmisti, että kyseessä oli valtatie eikä laidunlohkojen välissä oleva peltotie - siihenkin kulkeutuneista eläimistä on ilmoitettu. Välittömästi puhelu isännälle, mutta tällä oli - yllätys, yllätys - linja varattuna. Spurtti sisälle isäntää tavoittamaan. Porkkanat saivat jäädä pöydälle. 

Isäntä puhui puhelimessa aiheesta nauta aidan ulkopuolella. Kenkien vaihto, huomioliivi päälle (tätä ei huomannut edellisellä vastaavalla keikalla laittaa), aitalankaa mukaan ja kiihdytys valtatien varteen. Pari kolme puhelua tuli tässä matkan aikana, nyt tosin kerrottiin, että tien puolella laidunta oli nähty vasikka. Sen verran on oppinut, että jos ei tiedä puhujan aiheeseen liittyvän tietopohjan laajuutta termin lehmä/vasikka voi olettaa viittaavaan kyllä nautaeläimeen, mutta eläimen iästä, koosta tai sukupuolesta se ei välttämättä kerro mitään. Tielle päästyä todettiin, että vasikkahan siellä on hirviaidan vieressä alhaalla penkassa. Auto käännettiin seuraavassa risteyksessä ja parkkeerattiin hirviaidan portin kohdalle. Avattiin portti ja viritettiin mukaan otettu aitalanka niin, että auton ja avatun portin välistä ei pääse jatkamaan. Tässä vaiheessa ukki ehti paikalle. Hän jäi katsomaan, ettei muu lauma tule avatusta portista ulos. Isäntä ja emäntä lähtivät opastamaan vasikan hirviaidan viertä portille. Tuli sujuvasti ilman ylimääräisiä mutkia. Perässä tulevan emännän pöpelikön läpäisynopeus ei ihan vetänyt vertoja vasikalle. 

Ennen puolta yhdeksää emäntä jo istui kotona kylmiön edessä laatimassa Vikinä palannut kotiin -päivitystä. Sitä ennen oli siirretty lauma toiselle laitumelle ja vastattu virkavallan valtatienautaa koskevaan tiedusteluun. Pöydällä odottaneet kylmiökylmät porkkanat olivat keränneet tiivistyvää kosteutta pintaansa. Tässä siis selitys, jos ReKo-asiakkaat saivat kovin kosteapintaisia porkkanoita.

Viime loppuviikko oli varsin säpinäinen. Torstaina vieraili Soramäen päiväkotilaisia, jotka tässä poistuvat kasvimaalta. Seuraavana päivänä kävi kaksi ryhmää Hämeenkosken alkuluokkalaisia, joiden poistuminen oli huomattavasti näyttävämpi, sillä autoja oli kaksi.

Hölkätään ja lastataan.

Rypsivaraston pinta kohtaa äkillisen alenemisen noin kerran vuodessa. Nupin täyttö on alkanut, mutta perävaunuun on vielä matkaa. Tässä kohdassa ei tarvita mitään kaatosateita. Noudon siirto maanantai-illasta tiistaiaamupäivään onneksi onnistui.

Perävaunu kuivattelee pohjaansa, kun nuppia lastataan.

Sää suosi luonnonpäivää ja siitä on suurin piirtein toivuttu. Nyt on aloitettu sonnien syysloma ja yhdistetty lehmälaumat. Isäntä ja emäntä ovat hölkänneet edestakaisin laitumien väliä ja viritelleet ja purkaneet aitoja. Sää suosi tätäkin siinä mielessä, että ei sada, mutta tuohon turvasaappaat jalassa hölkkäämiseen olisi hieman viileämpi sää ollut omiaan. 

Rypsien vakiokyyti koko komeudessaan.

Siirtojen koreografia meni melkein kohdalleen. Saulille tuli kuitenkin viimeisessä vaiheessa ratarikko. Sauli ja Ukko oli siirretty muitten sonnien joukkoon ja lähdetty hölkkäyttämään lehmiä ja vasikoita teitten väliin ts. kasvimaalla kävijöiden matkan varrelle. Tämä suoritus oli ripeä ja onnistunut. Kasvimaalle menevä peltotie oli hetken aikaa poikki risteävän liikenteen vuoksi, mutta yksikään asiakas ei juuri silloin onneksi ollut kaalia ja porkkanaa vailla. Takaisin tultua laitumen sonnimittari näytti pykälää liian pientä lukemaa. Sonnilaitumen takaisesta metsiköstä kuului kuitenkin mölinää. Sauli on yleensä ottaen sangen sivistyneesti käyttäytyvä sonni, mitä nyt joskus örisee ja mölisee, mutta sillä on tiettyjä haasteita sosiaalisissa suhteissaan. Tämä oli realisoitunut. Saukki päivysti puiden lomassa aidan vieressä väärällä puolella, joten sille viritettiin aitalangat ympärille - aarin yksiö - , nostettiin aidan varsinaisen aidan langat niskaa korkeammalle ja hätistettiin kaverit hiukan etäämmälle siirtämällä väliaitaa. Puolen tunnin kulutta koti-ikävä oli voittanut ja Sauli palannut ojan oikealle puolelle jumittumatta ojan pohjaan. Valitettavasti aidan  samalle puolelle oli ajautunut myös kiistakumppani. Toivottavasti saavat pian selville, kumpi on mahtavampi. Ainakin voisivat keskustella asiasta hiukan pienemmällä volyymillä.  

Sen sijaan herneen puintia sää ei näyttäisi suosivan. Eilisten sateiden jälkeen olisi tarvittu pari päivää poutaa, että homma luonaisi. Huomiselle on kuitenkin luvattu samanlainen ryöpsähdys kuin eilisellekin. No, keretäänpähän sitten hyvin Töölö-Puotila-Korso- Tuusula-etelänmatkalle. Sää ei suosinut myöskään rypsin lastausta. Siementen piti saada kyytiä eilen, mutta monta milliä tunnissa sateen vuoksi, lastaus siirrettiin tälle aamupäivälle ja autoilija ajelutti apulantaa. 

Rypsiä järjesteltiin etukäteen niin, että varsinainen lastaus saatiin käymään nopeasti. Isäntä ajatteli varmaan emäntää, kun kärryn siirto eteenpäin melkein unohtui.

Puitu ja kylvetty

Paalaava isäntä tuli juuri karhottimen kanssa kruisailevaa emäntää vastaan. Tällä kertaa jäi morjestamatta, kun emäntä räpläsi kännykkää esille saadakseen rehuntekokuvan. Automaattiohjauksen siirtäminen karhotintraktoriin (vuosimallia 80-luku), olisi parantanut mahdollisuuksia yhdistää kuvaaminen ja isäntäkullan tervehtiminen. Taustalla ukki naapurin traktorilla. Oma oli turbiinikytkinperusteisella sairaslomalla.

Edellisen kuvan karheet ovat aika olemattomia, eivätkä nämäkään
koolla juhli. Rehuhommat kävivät siksi aika nopeasti. Paalaimen
kanssa ei tarvinnut pysähdellä kovin taajaan, paalia ulos
pullauttamaan, kun paalin kertymiseksi sai ajella sen verran pitkän
matkan. Kyllä veden - tai tässä tapauksessa sen puutteen - 
vaikutukset ovat ihmeellisiä.

Kesä on edistynyt edellisestä numerosta. Rypsit on puitu, uudet on kylvetty ja ruohoja on paketoitu. Uuden rypsin kylvö jäi valitettavan vähälle, kun ruohon lisäpaketoinnin tulevaan suveen tuoma joustonvara nähtiin tarpeelliseksi. Toivottavasti jonkun keväällä kylvettävän kasvin hinta nousee talven aikana sellaiseksi, että sen kylväminen innostaa. Ostajien hintakehitystoiveet taitavat olla päinvastaiset. 

Puimuriharjoituksia riittää vielä, sillä toistaiseksi härkäpapu, herne ja hamppu kukoistavat ja vähän tuleentuvatkin pelloilla. Homman haasteellisuutta lisää päivien lyhenemisen lisäksi se, että näiden ns. hyötykasvien joukossa kukoistaa  paikoin myös savikkaa, saunakukkaa ja ohdakkeita. Viime mainittu olisi kyllä maukasta kutunruokaa, mutta muonavahvuuteen ei nyt kuttuja kuulu. Lisäksi ohdakkeen kasvutapa on sellainen, että hehtaarisadot olisivat todennäköisesti reilusti pienempiä kuin viljelykasveilla. Hehtaarilla heinää ruokkisi siis selvästi useamman kutun kuin hehtaarilla ohdakkeita.

Ennen kuin päästään puimaan lisää, on kuitenkin vielä Suomen luonnon päivä (26.8) ja avoimien ovien tapahtuma sen merkeissä. Elleivät emännän käyttämät arkistolähteet  (=internet) ole kovin erehtyneitä, ensimmäinen luonnon päivä oli vuonna 2013. Emännän muisti, jossa ajoittain kyllä ilmenee joitakin pieniä epätäsmällisyyksiä, tukee tietoa aloitusvuosiluvusta. Muistikuvissa nimittäin on, että puffetin astioita ei päässyt tuolla ekalla kerralla asettelemaan edellispäivänä valmiiksi. Talossa asusti silloin herra Puoltoistavee, jonka mielestä kaikkiin asioihin ja esineisiin kannatti tutustua ja perehtyä. - Ei huono asenne korkeammassakaan iässä. - Jos nuo asiat sijaitsivat esim. otsan korkeudella (=pöydällä oleva astia), perehtyminen kävi paremmin, kun siirsi kyseisen mielenkiinnon kohteen hiukan alemmaksi. Siirtomenetelmiä oli kaksi: hallittu ja vähemmän hallittu. Aina tietysti yritettiin hallitulla, mutta toteutus saattoi poiketa tavoitellusta, jos esim. joutui kovasti kurkottamaan. Tätä ongelmaa ei ole enää viime vuosina esiintynyt. Kehitys kehittyy lapsista puhumattakaan.

Uusia papuja voisi kyllä kohta puida, kun vanhat matkustivat Pohjanmaalle. Tämän erikoispikavuoron esteettömyys on hoidettu näin teknisesti. Se yläkuvassa mainittu turbiinikytkinperusteinen sairasloma alkoi tällä työmaalla.

Puida vai kylvää?

Lehtoneidonvaippaakin on kuivina vuosina ollut
harvemmassa kuin muulloin. Se ilmestyi metsään
muutaman vuoden laiduntamisen jälkeen. Laidunnus
siis mahdollisti sen esiin tulon. Toisaalta se näyttäisi
kuuluvan ns. maukkaampiin eväisiin. Löytyy lehtiä ja
niiden keskeltä haukkaistu kukkavarsi. 

Sadetta on varrottu suurin piirtein koko suvi. Yleensä tällaisissa tapauksissa odotus palkitaan puimuristartin häämöttäessä. Siltä vähän näyttäisi nytkin. Puimuri on vireessä, mutta toistaiseksi vielä lähtökuoppien puolella. Lehtivihreän pitäisi kypsyä rypsin siemenistä pois ensin. Tätä odotellessa saatiin pitkästä aikaa sääennuste, jossa oli sinisiä tolppia useammalle päivälle peräkkäin. Ennusteen lisäksi on myös tullut ihan oikeata vettä maahan ja sademittariin asti. 

Rypsin puintia sade haittaa, mutta rypsin kylvölle se on edellytys - kunhan väliin tulee sopiva tauko. Sopivat rypsimaat vain ovat nyt kuivan alkukesän takia vähissä. Suunnitelma oli kesäkuussa rehunteon jälkeen ruveta mylläämään vanhoja nurmia rypsinkylvökuntoon. Mylläyksellä paitsi katkaistaan hyödyllisiä matoja ja ruokitaan lokkeja katkotaan myös haittaavien rikkakasvien juuria. Tämä operaatio vaatii riittävästi toistoja, jotta juuresta alkanut uusi kasvu saa juuren pätkät riittävästi kuihdutettua. Toistot pitää ehtiä tekemään ennen kuin on liian myöhäistä kylvää. Toisen rehusadon jälkeen ei enää rypsi ehdi. Kuivuus on haitannut myös uusien nurmien perustamista, joten siitäkin syystä varastossa olevan rehumäärän on oltava ennemmin ylä- kuin alakanttinen. Aakkosissa on onneksi noita kirjaimia, joten suunnitelma B tai C tai jne. ottanee paikkansa. Suunnitelma A on vain yleensä ollut se taloudellisimmaksi arvioitu.

Maataloushallinto jossain vaiheessa vaati etukäteen tehtyä useamman vuoden viljelykiertosuunnitelmaa maataloustukiin liittyville sitoumuskausille. Suunnitelmaa ei ollut pakko noudattaa, mutta se piti tehdä ja haluttiin nähdä, kun papereihin liittyviä tarkastuksia tehtiin. Olihan se tietysti jo pykälää edistyneempää verrattuna erään naapurimaan taannoiseen järjestelmään, jossa viisivuotissuunnitelmaa myös noudatettiin säistä ja markkinoista piittaamatta. Paperihommia on kuitenkin sen verran tarjolla, että niistäkin tekisi mieluiten niitä, joista on oikeasti hyötyä.

Vettä kaipaavat metsälaitumetkin. Tästä on hyvin syöty, mutta uutta kasvua ilmaantuu vedettä vähän niukasti. 

Satoi ja paistoi

Tällaisia kuvia on julkaistu ennenkin avoimien ovien päivän jäljiltä. Uutta on telttakatoksen väri. Sen alla on väristä johtuen hämärämpää kuin vanhan, vuosia sitten sulovilenöidyn (*) valkoisen. Arveltiin kuitenkin, että värillisestä ei niin pahasti pistäisi silmään sen kesäinen oleskelu pihlajan alla. Valkoinen on puun roskista aika nuhraantunut ja lisäksi ilmastointiteippi ei ole pysynyt kauhean hyvin vuotokohdissa. (*) sulovilenöidä = ostaa jotakin, kun sattuu halvalla saamaan, 1970- ja -80-lukujen vaihteessa televisiota katsoneet varmaan termin ymmärsivätkin

Metsästä yleisön ulottuville. Isommalta näytöltä katselevat
havainnevat lapsityövoiman juoksevan edellä. Kännykällä
katsottuna lehmä ja pikkupoika näyttävät aika samalta.
Kärkijoukko oli vetänyt selvän välin kameraryhmään.
Kameraryhmän virkaa hoitanut isäntä todennäköisesti selittää,
että välimatkan kertyminen ei johtunut juoksunopeudesta
vaan kännykän esiin kaivamisen ja kameran toimintaan
näpyttelyn viemästä ajasta. 

Kirjoitusaktiivisuudesta - tai pikemminkin sen puutteesta - johtuen avoimet ovet on jo vuodenaikaa lukuun ottamatta menneen talven lumia. Satoi. Ehkä viisi kertaa. Kuusi kertaa oli poutaa. Päiviä on järjestetty kohta kymmenen vuotta. Itse asiassa pyöreät vuodet täyttyvät juuri elokuun 26. päivä, jolloin on tänäkin vuonna Suomen luonnon päivä ja avoimet ovet tulossa. Luonnonpäivän lisäksi on ollut avoimia maatiloja Hämeessä. Kalaaseja on pidetty yhteensä kuusitoista kertaa ja vain yhden kerran on ollut sadetakki esillä, mutta ei silloinkaan sitten oikein satanut. 

Ei siis voi säästä valittaa, jos nyt oli ensimmäinen kerta, jolloin biotooppiretki vaati sadevarustusta. Pihalle sen sijaan oli saatu uusi katos ja viljelykasvinäyttely oli suojautunut autotalliin, joten vähemmilläkin varusteilla pärjäsi. Ensimmäisenä koronavuonna Avoimet maatilat oli tauolla ja silloin tuli vettä ihan kunnolla, mutta ei sitten lasketa sitä. Kehutaan vaan, että on ilmoja pirelly.

Viime viikon isompi operaatio oli porkkanan harvennus ja kitkentä. Ensi viikoksi niitä saadaan todennäköisesti jo myyntiinkin. Omassa pöydässä on jostain syystä viime päivinä useimmissa ruokalajeissa ollut harvennusporkkanaa. Tämä ei  siis johtunut muodikkuudestamme, vaikka sesongin mukainen ruoka onkin kovasti muotia. Porkkanamaan lisäksi on kontattu mansikkarivien välissä. Tässä lajissa on kunnostautunut erityisesti mummo. Ensi talven mansikkatilanne näyttää tässä vaiheessa aika turvatulta. Ei näy aamiaispöydässä kaurapuurosta vilaustakaan, kun mansikkakerros ei ole läpinäkyvä. Mustikoiden suhteen on huonompaa, kun ensin oli hallaa kukinta-aikaan ja sitten niin kuivaa, että ne niukemmat marjat jäivät kovin pieniksi. Maatalous on siis talven yli pärjäämisen kannalta selvästi varmempaa kuin tuo keräilytalous. Tämän esi-isätkin huomasivat jo vuosituhansia sitten ja siirtyivät laajamittaisesti eräkulttuurista agrikulttuuriin. 

Kesäkukkia koko pelto. Näille herneille näytetään kyllä syksyn tullen leikkuupuimuria. Rypsipelto puolestaan ei enää viherrä tai kirkkaankellerrä, joten sinne puimurin saa suunnata kohta puoleen.

Itsepalvelu ja avoimet ovet

Reitti kasvimaalle pitää huoltaa ennen varsinaista kauden avausta. Tässä meneillään piennarten niitto.

Emäntä lähdössä karhottamaan. Kone ja emäntä ovat
ilmeisesti molemmat riittävän leveitä, kun kumpikaan
ei mahtunut kuvaan kokonaan. 

Ensimmäinen satsi heiniä saatiin korjuun juhannuksena. Juhannusta vietettiin paremmin sitten vasta sunnuntaina. Sato jäi aika niukaksi. Ensin kasvua rajoitti kylmyys ja sitten kuivuus. Tällä erällä ja vanhoilla varastoilla pärjättäisiin kyllä talven yli, mutta siltä varalta, että seuraava suvi on samanlainen, harjoituksia jatketaan, kun korret ovat taas kasvaneet. Toivottavasti tulee vettäkin jossain välissä. Muutkin kasvit tykkäisivät. 

Nyt odotellaan kovasti, että perunat hiukan vielä pulskistuisivat. Ja tietysti muutkin vihannekset. Kasvimaan itsepalvelu julistetaan avatuksi ihan lähipäivinä. Sorttimäärä on valitettavasti pienempi kuin edellisinä 

Avomaankurkku näyttäisi poikivan heinäkuun alkupuolella. 

vuosina tähän aikaan. Ensin oli se kylmä alkukesä halloineen ja yöpakkasineen ja sitten eräisiin kaalikasveihin ilmestyi kirppoja ihan toiseen malliin kuin edellisinä vuosina. Purjotkin ottivat jostain nokkiinsa, mutta sellerit ja herneet näyttävät ainakin toistaiseksi hyviltä. Ehkä tämä tästä. Tuhdeimmin kasvua puskevat kuitenkin oloihin täydellisimmin sopeutuneet kasvit eli rikkaruohot. Kitkemään tarttis mennä. Se on onneksi ihan mukavaa hommaa, kun työn jälki aina näkyy. 

Sitten herättiin siihenkin, että puolentoista viikon päästä (8.7.) on Avoimet maatilat Hämeessä. Tapaukseen on kyllä jo sikäli hyvin valmistauduttu, että eilen tuli kotiutettua hiehollinen lihoja. Sitten vain toteuttamaan valmistelujen harkittua aikataulutusta: kasvimaalle silloin, kun aurinko on alempana ja kyyttöpasteijoita leipomaan silloin, kun enemmän porottaa. Ehkä jotain muutakin pitää tehdä. Yritetään vaan muistaa mitä. Isäntä suosittelee aina kaikenlaisten tarkistuslistojen tekemistä, mutta emäntä ei luota siihen, että muistaisi, minkä nimisessä tiedostossa tällainen lista on. Jostain syystä on helpompi luottaa siihen, että kaikki tarpeellinen tulee jossain vaiheessa mieleen. Tai sitten on vaan helpompi siirtää listan laatimisen kaltaista hommaa, jota ei ole ihan pakko tehdä. Ja se lista pitäisi tietysti malttaa lukeakin joka kohdasta. Tämä tietysti myös kuvastaa eroja emännän ja isännän huithapeliusasteessa.

Reitillä kasvimaalle on myös huollettujen piennarten välissä tilaisuus tutustua lukuisiin kuoriaislajeihin niiden lajityypillisessä ympäristössä.

Näyttöpäätteen makua

Näyttää kyllä kivalta. Rypsi on kukkinut pitkään, minkä puolesta satoa olisi odotettavissa. Tämä rypsi kylvettiin syksyllä kerääjäkasviksi, eikä sitä sen tähden lannoitettu, mikä puolestaan vie sato-odotuksia. Pelto kuitenkin näytti keväällä sen verran hyvältä, että sitä ei raaskittukaan muokata, kun kasvusto kerran oli olemassa, hampun hinta laskenut ja toisaalla oli hirvieläinten alle jäänyttä rypsiä tuhoutunut.   

Ei kai yksi tatti syksyä tee ainakaan vielä kesäkuun
alussa? Itse asiassa niitä oli kyllä useampia. Tämä
lienee lehmäntatti, ja jos ei se, niin joku
punikkitatti. Löytyi lehmien laidunalueelta,
joten aika oikeaoppinen, jos on tuo oletettu.

Yksi tämän viikon päätavoitteista oli pitää porkkanoiden etumatka savikkaan ym. nähden riittävänä. Kyseinen homma saatiin tämän erän osalta maaliin - seuraavia eriä on kyllä tulossa - varsin sujuvasti. Sen jälkeen istutettiin vähän taimia ja emäntä siirtyi bongailemaan hevonhierakoita metsälaitumilta. 

Isäntä on kylveskellyt heinänsiemeniä aluskasveiksi ja muuallekin. Operaation tekee erityisen vaativaksi eu-tukikauden vaihtuminen, minkä seurauksena järjestelmä taas kerran "yksinkertaistui". Jos kylvät sitä ja merkkaat koodiksi x, voit niittää silloin ja muokata tällöin, mutta jos merkkaat koodiksi y voitkin niittää tällöin ja muokata aikaisintaan silloin. Jos koodi on merkattu statuksen x1 omaavalle lohkolle et saa tehdä sitä tai tätä muilla kyseisen statuksen omaavilla lohkoilla. Koodilla x merkatuille lohkoille pitää kylvää vähintään kahta annetulla listalla olevaa kasvilajia. Kylvöjen ollessa meneillään tulkintaa tarkennetaan niin, että lajeja, joita ei listalla ole ei saa kylvää niiden vähintään kahden lajin kaveriksi. Meneeköhän joku nyt kaivamaan siemenet ylös, vai pitäisikö muuttaa jokin toinen koodi, josta sitten tulee omat rajoitteensa.

Vihannesmaan tietojen siirtäminen hakemukselle vasta vitsikästä on, varsinkin näin pienessä mittakaavassa, kun koko vihannesala on alle puoli hehtaaria. Eräissä luokituksisa sokerimaissi ja  palkoherne eivät ole vihanneksia, joten ne on hallinnolle laitettavissa kartoissa merkattava erilleen. Kumpaakin on aari pari ja tietenkin muitten kasvien välissä, Näiden rajat on kuitenkin piirrettävä karttoihin täsmälleen oikein. Sijoittelun ratkaisi edellisen lämmön tarve (muitten harsolla peiteltävien kasvien viereen) ja jälkimmäisen ötökkäherkkyys (muitten verkolla peitettävien viereen, jotta matoja olisi hiukan vähemmän). 

Edellisen viikon paperityöharjoitus oli ns. yleisellä luvalla käytettyjen peittaamattomien ei-luomusiementen käytön raportointi. Ruokavirasto tarvinnee määrätietoja arvioidessaan, onko näille "yleisille luville" tarvetta. Hieman tuntui kuitenkin huvittavalta laskeskella muutamien kymmenien värillisten kukkakaalin siementen yhteispainoa. Yhtä sorttia saattoi olla 0,07 grammaa. Grammaan asti ei päästy, vaikka kaikki kukkakaalit laskettiin yhteen. Kunhan ensin pääsi ilmoituslomakkeeseen toteamaan, mitkä sortit piti laskea yhteen ja ennen kaikkea toteamaan sen, että lomakkeessa luvut haluttiin kiloina kahden desimaalin tarkkuudella. No, laittelin 0,00 kg sitten useampaan kohtaan. 

Perinnebiotooppeihin liittyvät sopimukset olivat myös katkolla kauden vaihtuessa. Tai itse asiassa kesken ollutta 5-vuotista sopimusta olisi saanut jatkaa, mutta silti piti siirtyä noudattamaan uudella kaudella määritettyjä ehtoja. Vähän yksipuolista tämä sopimuksen teko. Meni myös hiukan  jännittäväksi, kun ympäristöministeriö epäili, että alueille joilla laidunnus on aloitettu vuoden 2020 jälkeen ei ehkä voi tehdä sopimuksia, koska EU:n metsäkatoasetus kieltää metsän hävittämisen naudanlihan tuotannon vuoksi. Tuollaisella alueella laidunnettu nautakin olisi muuttunut laittomaksi tuossa versiossa. Lampaita sinne kai olisi tämänkin ministeriön tulkinnan mukaan sitten saanut laittaa, koska niitä ei vissiin metsäkatoasetuksessa mainita. Asunto, joka on metsästä raivatulla alueella tai energia, joka on virrannut metsään raivattua johtokäytävää pitkin pohjoisesta Etelä-Suomea huoltamaan, ovat tietenkin ihan laillista kauppatavaraa. No, tällä viikolla ilmoitettiin tulkinnan muutoksesta. Maa- ja metsätalousministeriön puolella oli ilmeisesti  joku sen verran asiaan perehtynyt ja vakuuttava, että naapuriministeriössä uskottiin, että lehmät syövät ruohot puiden välistä, mutteivat puita ja alue pysyy peitteisenä. Laidunnus muuten lisää sitä kyseisen ministeriön huolen aiheena olevaa monimuotoisuutta. 

Taka-alalla lauma metsänhävittäjiä siirtymässä jonossa juomapaikalle. Vihreätä on siihen malliin, että metsän voisi epäillä edelleen kasvavan.

 

Pari siirtoa

Käännös vasempaan päin! Vanhat lehmät olisivat menneet jo. Teinineidoille oikeasta suunnasta piti vihjaista pihlajan oksilla.

Laidunkausi on siinä vaiheessa, että lehmät on siirretty ensimmäisestä metsästä seuraavaan ja takapihan putsanneet hiehotkin ovat päässeet uudelle kohteelle. Isäntä siirteli lehmiä ja soitti jossain vaiheessa hierakkajahdissa olleelle emännälle, kuinka monta näitä pitikään olla. Ihan riittävän suureen lukemaan isäntä ei laskelmissa päässyt. Puutteet lienevät ilmeisesti matemaattisia, sillä aita todettiin koko matkalta ehjäksi, eikä kyliltä ole kuulunut kertomuksia vaeltelevista valkoselkäisistä lehmistä. 

Mitä teki Ohkanen päästyään uudelle metsälohkolle? Turpaa korkeammalla olevien pihlajan lehtien tavoitteluun on käytössä tämä kätevä käännä kaulalla -tekniikka. Tera pyrkii osingolle. 

Hiehot oli kuivurin ympäristön parturoinnin jälkeen tarkoitus saada peltolohkolle lähemmäs kasvimaata. Reitti sinne kulkee perinnebiotoopin läpi ja puron yli. Matkalle oli laitettu lanka ohjaamaan siirtyvä seurue oikeaan suuntaan. Biotoopin syönnin vuoro tulee vasta myöhemmin. Hieholaumassa ei kuitenkaan demografisista syistä ole vuosien kokemuksen omaavaa vanhaa lehmää, joka jo pienistä vihjeistä ymmärtää, mihin ollaan menossa. Näinpä nämä teinitytöt sitten erehtyivät ohjurilangan väärälle puolelle maistelemaan biotoopin korsia. Ei niillä sielläkään mitään hätää ollut. Laitumen korret vain kasvaisivat turhan pitkiksi, jos sinne jäisivät. Siirto jätettiin kuitenkin vaiheeseen. Isäntä kävi vain siirtämässä ohjurin toisen pään eri reunalle peltolohkon veräjää, jotta porukka biotoopin toiselta laidalta lähestyessä ohjautuisi kuin itsestään halutulle laitumelle. Tonttia oli kuitenkin tarjolla sen verran, etteivät ohjautuneet. 

Isäntä siirteli lehmiä ilman matemaattista apua, kun emäntä oli nyppimässä hevonhierakoita tältä perinnebiotoopin pääkadulta. 

Seuraavana päivänä hiehot asettuivat mainitun ohjurilangan alkupäähän, mutta eivät isännän ja emännän vihjailuista huolimatta lähteneet etenemään sen toivottua puolta. Sillä toivotulla puolella on loivin kohta jyrkkää rinnettä ja puron yli silta, josta jänis/peräpään valvoja pääsee kuivin jaloin toiselle puolelle. No, ei sitten. Isäntä siirtyi muihin hommiin. Emäntä päätti kuitenkin aktivoitua ja kävi tiedustelemassa langan toiselta puolelta sen jyrkän rinteen jyrkemmästä osasta kohdan, jossa kahdellakin jalalla on edellytykset pitää painopiste tukipinnan alueella. Neljällä jalallahan tämä on huomattavasti helpompaa. Reitin selvittyä suunta kohti hiehoja ja huhuilua. Sieltähän ne tulivat ja lähtivät seuraamaan. Rinnettä alas. Edelleen tulivat. Tässä kohtaa emännälle tuli hidaste. Se silta oli siellä langan toisella puolella. Saappaissa olisi voinut kahlata yli, mutta kenkäjalkaisena se ei ollut erityisen miellyttävä vaihtoehto. Tuli siis kenkien ja sukkien riisumistauko. Pysähdyksen riski on se, että seuraamassa ollut porukka hajaantuu, kun mitään ei enää tapahdu. Hiehot lähtivätkin puron vartta ylävirtaan, mutta onneksi vain kymmenisen metriä omalle vakiokahlaamolleen. Emäntä sai tämän koukkaisun aikana sukat rannalle ja läiskytteli puron yli. Vesikään ei ollut enää kovin kylmää. Hiehot tulivat perässä. Viimeisen mutkan matkaan teki nokkospöheikkö. Sen ylittämiseen kengät olisivat olleet se miellyttävä vaihtoehto. Piti siis kiertää. Tässä vaiheessa Ua ja Uhkea kuitenkin löysivät sisäisen vanhan lehmänsä ja rynnistivät emännän ohi laitumen portille muut perässään. Enää tarvitsi vain odottaa, että viimeisenä kipitellyt Unelmatorttukin pääsee oikealla puolella ja sitten sulkea aitalangat, kahlata takaisin ja kävellä kengät kädessä kotiin. 

Kuumuutta, kettinkiä ja kevyttä kalustoa

Kasvimaan ensimmäiset kaalit, Dottenfelder Dauer varastolajike pääsi ensimmäisenä istumaan.  Muita sortteja kyllä syödään aikaisemmin, sillä tällä on pisin kasvuaika. Vasemmalla häämöttää sipulia. Kaaleilla suurimman osan rikantorkunnasta hoitaa kalvo. Alkuvaiheessa kaalien vierestä tunkee kyllä ei toivottuja naapureita. Kaalit kuitenkin kasvavat niin peittäviksi, että myöhemmässä vaiheessa niiden varjosta ei juuri tulijoita ole.

Aamuhuurteiset (maanpinnasta kysymys) ovat käyneet sen verran vähiin, että kasvimaalla on alkanut tapahtua. Ensimmäisenä istutettiin perunaa ja tehtiin kalvopenkit. Penkkien pintojen rikkomisen aloittivat sipulin istukkaat - tai oikeammin emäntä, joka ne istukkaat kalvoon tökki. Seuraavaksi kylvettiin porkkanaa, palsternakkaa sekä puna-, kelta- ja raitajuurta, jossain välissä hernettäkin. 

Kasvu alkoi välittömästi - ainakin rikkakasveilla. Niitä on siis päästy jo torjumaankin. Juurikasmaalla käytettiin kärrättävää lohikäärmettä, joka ehkä tarvike- ja konekatalogeista löytyy paremmin liekittimen nimellä. Liekittimen nimellä taitaa tosin löytyä myös keittiötarvikkeita, mutta todennäköisesti sekä puutarhatiloilla että ravintoloissa osataan tunnistaa oman alan tuoteprosyyrit.

Kärryn kyydissä on kaasupullo ja liekittimen "grillilevyt"
roikkuvat alaosassa. Voisikohan tätä käännettynä käyttää
makkaran paistoon? Liekityssysteemin tilalle saa vaihdettua
myös harat, hiukan järeämpien rikkojen torjuntaan.

Kyseisen aparaatin käytössä on monena vuonna myöhästytty. Käryttelyt on tehtävä ennen kuin varsinainen viljelykasvi on pinnassa. Rikkakasvit toki jatkavat itämistään loputtomasta siemenpankistaan liekkien jälkeenkin, mutta hiukan saadaan porkkanoille etumatkaa. 

Liekittäminen on luomuviljelyn (luonnonmukainen tuotanto) konsteja. Välillä tuntuu, että tuo luonnonmukainen ei ole ihan kaikkein osuvin sana menetelmiä kuvaamaan. Ulkomaaksi luomu onkin bioa ja organikia yms. joten siellä lienee terminologinen ristiriita pienempi. Luomu on kuitenkin sanana suomempaa alkuperää kuin biot (kreikkaa) tai orgaanit (latinaa), joten termi kelpaa emännälle mainiosti muutenkin kuin tähän täsmällinen merkitys -saivarteluun.

Tässä käsitellään sitten perunapenkkien rikkaruohoja. Istutus-/multauskoneen perään on ripustettu pari kettinkiä, jotka raahautuvat pitkin penkkien pintaa irrotellen toivottavasti savikoita ym. pienelle taimelle ehtineitä rikkoja. Tämäkin homma onnistuu vain ennen perunan taimelle tuloa. 

Vähän laihaksi jää soppa, jos näistä rupeaa borssia tekemään. Kesemmällä lienee toisin. Punajuuret jätettiin liekittämättä, koska ne olivat jo ehtineet pintaan. Ne kylvettiin samaan aikaan porkkanoitten kanssa, mutta itäminen on nopeampaa.