Kevät toi, kevät toi traktorin

Kasvimaan muokkaus. Pöllyttelemään päästiin 23.4. Minkä taakseen
jättää, sen edestään löytää. Positiivisessa merkityksessä. Aloituskynnys
oli siinä mielessä matalalla, että paripyörät olivat saaneet olla paikallaan koko
talven. "Kapeammat" hommat oli pystytty tekemään toisilla traktoreilla.
Leveydestä taas oli etua esim. purotyömaalla tarvituissa lumentallausoperaatioissa.

Sesonki on avattu. Maanantaina aloitettiin kevätmuokkaukset pienannoksella. Kaudelle on tarjolla uutuuksia. Nyt pöllytelty noin hehtaarin ala on varattu avomaan vihanneksille. Tarkoituksena on paitsi saada vihannesviljelyyn soveltuvaa maata arvoiseensa käyttöön ja jokunen luomukasvis myytyä, myös laajentaa omaa sivistystä kasvinviljelyn saralla. En nyt osaa sanoa, mikä on suurin ponnin, mutta kaikki ovat tarpeen. Eikä sekään haittaisi, jos siinä sivussa olisi omassa pöydässä ja kellarissa sopivasti vihreää. Omaa perehtymättömyyttä paikataan yhteistyöllä parin puutarhurin kanssa.

Paitsi vettä ja aurinkoa, operaatio tarvitsee taas aika runsaasti paperi- ja bittiharjoituksia. Maataloushallinnon karttaohjelmaan vajaan hehtaarin alalle tulevien kymmenien kasvulohkojen alat ja rajat pitäisi saada samoille paikoille kuin ne käytännössäkin asettuvat. Sitten pitäisi vielä olla  sekoilematta lohkonnumeroiden (10-numeroisia) ja kasvilajien kanssa. Täällä hyvinvoivassa länsimaassa voi olla ongelma, jos parsakaaliaarille on merkitty viereisen kukkakaaliaarin numero.

Tolpparivin vieressä taaempana näkyvät vihreämmät ovat Polka-lajiketta.
Etualalla näkyvät risukasat taas myöhäisempää Malwinaa.
Risukasamaisuus johtuu juuri myöhäisyydestä. Vihreä ei pidä
keväällä niin kiirettä kuin aikaisemmilla lajikkeilla.

Hiukan isompi pienannos on operoitu tulevalla hamppupellolla. Se on toistaiseksi ollut nurmella, mutta ennen hampunkylvöä ruohot pitäisi saada kuriin ja varmaan jonkun nuhteeseenkin. Ehkä kylvökoneen. Joka tapauksessa hamppujen pitäisi päästä kylvön jälkeen riittävästi ruohoista edelle, jotta timotei kumppaneineen ei tukahduta pieniä taimia. Pitemmälle ehdittyyään hamppu kyllä pitää puolensa. Tähän mennessä on ruohonjuurille tarjottu kaksi kierrosta juolannostimella, mutta ei näytä tuntuvan oikein missään. Komeasti vihertää. Hampun kasvuaika on kuitenkin sellainen, että kovin pitkää kuritusjaksoa ei ehdi pitämään, jos mielii päästä hyvän tai edes siedettävän sään aikana puimaan.

Kevättöihin kuuluu myös mansikkamaan herättely. Reilu viikko sitten sateen uhatessa laitettiin harjat heilumaan. Kuivien lehtien poistaminen on aika helppoa silloin, kun ne ovat kuivia. Luvatun viikon sadejakson jälkeen harjattavaksi olisi ollut märkää mössöä ja mukavuudenhaluisuudessamme päädyimme putsailemaan mansikkarivejä sen kuuluisan hyvän sään vallitessa. Poimimista vaille siis kesän mansikkaelämykset. 

Ja sitten oltiin taas vaihteeksi rekossa. Tämä kuva on Mäntsälän kirkon vaiheilta.

Pjönjang ja padot

Arvoisa herra Pino. Te tietysti juotte maitoa, jonka hygieenistä
laatua toimintanne ei uhkaa. Olisi silti kohteliasta
pitää sorkkansa pois toisten ruuista.

Ajankohtaisen katsauksen ajankohtaisuuksia ovat tuoreet p:llä alkavat vasikat ja kevättulva.

Vasuja kerettiin jo kalenterimerkintöjen perusteella hiukan vartoilemaankin, mutta rouvat meteorologit ilmeisesti odottivat säitten lämpenemistä. Ensimmäisenä asialle ehti Nätti-hieho emänsä Korean kera. Poika molemmille. Näistä p-vuoden kavereista Pjönjang on siten Plätin eno. Hiljattainen Koreassa sijainnut olympialaispaikkakuntakin alkoi myös p:llä, ja olisi sen puolesta toiminut Korean vasikan nimenä. Nimi oli kuitenkin suomalaiselle kielikorvalle aika hankala. Aktiivisempi penkkiurheilija varmaan kerkesi sen oppimaan, mutta emännällä on paremmassa muistissa ala-asteikäisenä karttakirjoista töllistellyt nimet.

Jääski ja Petsamo. Aika hyvin maastoutuu vasu näissä olosuhteissa.
Metsänlaita tuntuu olevan vasikoitten suosikkipaikka. Sinne kahlattiin
lumenkin läpi. Kuka sitä nyt hallin pahnoilla viitsisi päivystää?

Tammikuisen puronmutkistusoperaation tuloksien ihmettelemistä varten odoteltiin kevättulvaa. Yksi pikatulva saatiin tuoreeltaan juuri töitten valmistuttua. Sen jälkeen kohenneltiin patoja. Tällä viikolla oli sitten vuorossa varsinainen kevättulva. Vesimäärä ylitti tammikuisen virtaaman lisäksi suunnittelijan padonkorkeuslaskelmat. Routaiset padot kyllä kestivät, mutta kolme ylittämättömäksi tarkoitettua patoa joutui kuitenkin nöyrtymään pohjapadon rooliin. Korotus siis luvassa. Kevättulva ei tällä kertaa ollut erityisen äärevä. Isomman kesäsateen aikana taas routa ei vahvista rakenteita ja silloin on kuivaksi tarkoitettu pato hätää kärsimässä, jos virta käykin yli. Kaikenlaista pikkuprojektia siis tiedossa.

Panoraamakuva tulvan alkuvaiheesta mutkistetulla purolla. Kuvankulma ja kuvan muoto tuskin helpottavat hahmottamista.

Mutkissakin oli vesi aika korkealla. Sillan (kuvassa kekivaiheilta hiukan oikealle) ylityksestä selviää kuitenkin kahlaamatta.

Nopeammin, KORKEAMMALLE, voimakkaammin

Noin kuukausi sitten emäntä istui koti- ja maataloustöiltä turvassa kokouksessa. Isännän piti osoittaa teurasauton takaovea valitulle pääsiäishärälle. Usein, vuodenajasta riippumatta, oven osoittaminen riittää ja eläin nousee autoon ihan omaa uteliaisuuttaan ilman erikoisempia kuvioita. Vuorossa oli kesy ja utelias kaveri, joten erikoisoperaatiota ei ollut odotettavissa. Uteliaiskin voi kuitenkin olla myös epäluuloinen. Ja sen lisäksi erinomainen korkeushyppääjä.

Kyyttöhärän sisäpaistia päätyi omaankin pääsiäispöytään. Suolaa ja pippuria pintaan, yö voipaperiin käärittynä jääkaapissa, aamulla pariksi kolmeksi tunniksi huoneen lämpöön, ruskistus pannulla, vajaa puolitoista tuntia 125-asteisessa uunissa ritilän päällä, voipaperin sisässä lautaselle, jossa liinan ja pannulappujen peittelemänä puolen tunnin lepo, minkä jälkeen viipaleina suppilovahverokastikkeen seuraan.

Emännän kokoustauko keskeytyi hengästyneen isännä puheluun. Tiedusteli, mikä laitetaan tilalle pääsiäispöytiin, kun aiottu kaveri on ylittänyt karsinan aidan puhtaasti useampaan suuntaan - ilman vauhtia huom. Halllin ovet olivat onneksi kiinni, joten härkä oli aina saatu palautettua takaisin uuteen yritykseen. Hengästyminen oli sen sivutuotetta. Hikikin oli tullut pintaan useamman kerroksen läpi, kun haalarit niskassa oli urakalla kiipeilty aitojen yli ja oltu nautaa nopeampia.

Irtoaidat viritettynä etuaidan tilapäiskorotuksiksi. Vihreiden muoviosien korkeudelta tultiin kuukausi sitten rimaa hipomatta lattialle ruokintapöydän eteen. Taustalla näkyvä Nurmi on paikalla seurustelevana upseerina, jotta karsinassa ei tarvitsisi odotella yksinänsä.

Isäntä, teurakuski ja härkä olivat kaikki ehjiä, joten siinä mielessä hätää ei ollut. Varamies valittiin. Emäntä etsi sille numeron nautarekisteristä ja teki  asiaankuuluvat ilmoitukset. Onneksi puhelimen netti pelitti. Eläimen mukana kulkeviin papereihin vaihdettiin vaihtuneen lähtijän numerot, kunhan emäntä sai ne isännälle tekstiviestitettyä. Korvakarvojen takaa korvamerkistä niitä ei paremmillakaan okulaareilla selvitä liikuvalta eläimeltä.

Pääsiäisen myötä pakastimet olivat taas  vajuneet, joten teuraskyyti oli pinnan nostamiseksi tilattu paikalle. Edelliskertaisen nahkansa pelastajan epäluuloisuuden ei arveltu vähentyneen. Lastauskarsinaan tehtiin siksi eräitä täydentäviä valmisteluja. Ketjuilla ja liinoilla kiinnitettiin rakenteisiin teräksisiä irtoaitoja niin, että ylälaita tuli lähes metrin korkeammalle. Nyt korkeus oli riittävä jopa tälle patriksjööperi-klubin kunniajäsenelle. Yli ei enää tultu. Sen sijaan kaveri livahti välistä, josta kokeneen teuraskuskin mukaan ei pitänyt mahtua. Kyytöt ovat ennenkin tehneet asioita, joihin naudat eivät yleisen tietämyksen mukaan pysty Livahduksen jälkeen suunnattiin omaan kotikarsinaan - tietenkin aita ylittämällä.  Pojan lähtöpisteeseen palauttamisen pelättiin vaativan pitempiaikaista juonimista. Sieltä se onneksi kumminkin tuli samantien parin kesyimmän kanssa, eikä tarvinnut ottaa koko laumaa halliin irralleen hölkkäämään. Kyytiin siis meni. Hikisintä ja aikaavievintä hommaa taisi  lopulta onneksi olla tilapäisaitojen virittely ja purkaminen. Vähempi jännitys olisi kyllä riittänyt.

Toiseksi viimeinen mutka matkassa oli muuten jo ennen lastausta. Autoilija soitti olevansa SEO:n (ent.) kohdalla tulossa, joten hallille lähdettiin ripeästi. Autoa ei kuitenkaan kuulunut. Rupesimme miettimään, onko tien varressa joku muukin kuin muutaman kilometrin päässä oleva SEO (ent.). Ukki oli kuitenkin liikenteessä samassa suunnassa ja soitti, että odotettu auto seurustelee poliisiauton kanssa vähän matkan päässä. Huomautettavaa ei ollut ollut, joten viiveestä selvittiin sillä, että emännän tee oli pykälää jäähtyneempää hallilta palatessa. Isäntä keitti uutta.