maanantai 29. kesäkuuta 2020

Ennen ja jälkeen juhannuksen

Saavutaan kohteeseen. Lauman reittivalinnoista ei ollut huomauttamista,
mutta matkanopeus oli helteeseen nähden turhan kova.
Sonneilla on reitti selvä eteenpäin. Emännällä taas on sanansa sanottavana,
mikäli joku kavereista huomaisi unohtaneensa jotain ja päättäisi kääntyä
takaisin sitä noutamaan.
Näköala trkatorista tuubikäärimelle.
Lehmiä arvottiin uusiin ryhmiin juhannuksen alla. Tai ei siis tietenkään arvottu, vaan aivan suunnitelmallisesti jaettiin. Jako sujui tänä vuonna siinä mielessä yllätyksellisesti, että missään vaiheessa yksikään sorkka ei käynyt ei-toivotulla tontilla. Sonnilaumasta Roho kyllä kunnioitti aidan paikkaa turhauttavan pitkään, ennen kuin uskalsi astua tielle ja lähteä muiden poikien matkaan. Kesäkuun lähes ainoa pieni sade avitti jaottelua sen verran, että lehmät olivat kokoontuneet jakopäivän aamuna valmiiksi halliin. Etukäteen veikattuna hankalin vaihe olisi ollut saada vasikat seinien sisäpuolelle järjestelyjä varten. Toiseksi hommaa helpotti työhön osallistunut Kymmenenvee, joka tunnistaa uudet vasikatkin ensisilmäyksellä takajalan sivureunasta. Emäntä ja isäntä tarvitsevat vähän enemmän tuntomerkkejä, jos pitää tunnistaa Sähköposti tai Suursaari kymmenen ympäriinsä pyörivät vasun joukosta. Asiallisista sijainneista huolimatta pientä hengästymistä oli tarjolla, kun laumoja siirrettiin eri laitumille. Kauimmaiselle ryhmälle isäntä lähti jänikseksi parinsadan metrin etumatkalla, mutta laitumelle asti päästessä emäntä ei siis ollut enää yksin peräpään valvojana. Onneksi osasivat oikeasta veräjästä ilman opastajaa.


Näköala tuubikäärimeltä traktoriin.
Vesi on ollut aika kortilla lukuun ottamatta sitä pientä kuuroa, joka kokosi jaoteltavat lehmät juuri oikeaan aikaan katon alle. Sateen aikaansaamiseksi ryhdyttiin siis sadetanssiin. Yleensä aika tehokas koreografia on ollut niittää riittävästi heinää kuivumaan. Toinen menetelmä on aloittaa puinnit. Jälkimmäinen ei kuitenkaan sopinut ajan henkeen, joten yritettiin ensimmäiseksi lueteltua poppakonstia.

Tällä laitetaan korret jonottamaan ennen paalausta. "Kasari-disainia"
edusavassa kopissa ei tullut vilu. Oli yksi niitä ilmastoimattomia.
Yleensä naapuri on käynyt niittämässä heinät, mutta nyt tämä mokoma oli lähtenyt lomalle saatuaan omat kortensa kokoon. Jalomielisesti hän kuitenkin piti isännälle niittokoneensa pikakurssin ja isäntä toimitti 36 hehtaarin sateentekoloitsun. Emäntä tuli pöyhijän kanssa perässä. Heiniä vispailtiin muutama päivä ja aurinko vain porotti. Paalit pyöriteltiin parina päivänä paahteen edelleen vallitessa. Vallinnan huomasi erityisen hyvin ilmastoimattomassa traktorissa. Joskus on viimeisen paalikuorman kotiinkuljetuksessa tarvinnut lasinpyyhkijöitä, mutta nyt ei vielä silloinkaan tärpännyt. Heinäpoudassa oli sinänsä ihan toivottava ilmiö, mutta laitumet tarvitsisivat loppukesän tarjoiluihin tuoreita korsia ja niitä ei putkahtele ilman vettä. Juuri nyt kuuluu sentään ihan lupaavaa ropinaa.





maanantai 15. kesäkuuta 2020

Virtaa - ei virtaa

"Hei kaverit, mentäiskö tarkistamaan, onko aidassa sähköt." No, ei tullut kenellekään mieleen tarkistaa, kun tälläkin puolella oli ruoho aika vihreää.
Lauantaita vietettiin osin sähkörajoitteisesti. Näin valoisaan aikaan sitä ei olisi kohta huomannutkaan - varsinkaan kasvimaalla, mutta yhteys valtakunnan verkkoon sattui katkeamaan syömässä käydessä ja silloinkin sen huomasi tiskikoneen hiljenemisestä.

Laitumen aitalankaa oli joskus kymmenen metrin pätkä purossa ja
jännitteet olivat aika alhaiset. Taisivat tässäkin kilovoltit haihtua matkalla,
ennenkuin katkaisija käännettiin naapurikylällä työturvalliseen asentoon.
Emäntä painui takaisin rikkaruohojen kimppuun ja isäntä meni tarkistamaan rotkosta vakiopaikan. Ei suotta, sillä siellä oli taas runko linjalla. Kun oikein etsii löytää numeron, johon sähkölaitokselle voi vikapaikoista ilmoittaa. Numerosta toistettiin ainakin kymmenen minuutin ajan kaikkien asiakaspalvelijoiden olevan varattuna. Näiden digitalisaation ja sähköisen viestinnän aikojen kunniaksi isäntä siirtyi siis etsimään muita ilmoituskanavia. Löytyi jokin sähköpostin kaltainen ja sinne sitten tieto vikapaikasta ja vielä pari kuvaa höysteeksi, jotta korjaajat tietäisivät, mitä tarvikkeita kannattaa ottaa mukaan.

Aika kului, korjaajia ei kuulunut. Lihakylmiö laitettiin invertterin ja akun päähän. Elintarvikevalvontaan toimitetussa omavalvontasuunnitelmassa kylmyyden varmistusmenetelmissä mainitaan, että tilalla on käytössä aggregaatti. Tämä kevyempi järjestelmä taitaa olla lueteltuna vain matkakylmennyksen kohdalla. Aika kului edelleen, eikä korjauspartiota kuulunut. Omavalmistesähkö kytkettiin pörisemään ja pakastimet hyrisemään. Samalla laidunten aitoihin palautui muutama tuhat volttia (huom! ampeerimäärä on olematon) vakuuttavuutta. Korjaajatkin ilmestyivät. Kolme miestä, jotka totesivat, ettei kaikkia tarvittavia osia ole, joten yksi lähti niitä hakemaan. Isännän ilmoitusta he eivät olleet kuulemma mitään kautta saaneet. Ihan kaikki sähköiset järjestelmät eivät taida kuulua sähkölaitoksen vahvuuksiin.

Muutakin kuin rikkaruohoja
alkaa olla. Pientä harventamisen
tarvetta ehkä? Mangoldi iti
odotettua paremmin.
Vikapaikka oli siis laidunaluetta. Johtoa korjatessa ja tarvikkeita siirrellessä korjaajat joutuivat välillä vaihtamaan aidan puolta. Isäntä kyllä huikkasi etäämmälä varoituksen sähköstä. Pari rumaa sanaa sisältänyt kaiku kertoi, että varoitus tuli niukasti myöhässä. Eihän aitasähköä silloin tarvitse väistellä, kun ollaan sähkön puuttumisen vuoksi hommissa. Operaatio eteni ja yhteys Olkiluotoon ja kumppaneihin palautui. Lihat olivat edelleen oikean "kylmyisiä" ja lehmät aitojen sisäpuolella. Sähkökaveritkin tunsivat ehkä olonsa muutaman hyttysen piston verran luonnonläheisemmiksi. Enemmän harmia oli naapurikylän nuorisoseurantalolla, jossa oli häät meneillään. Sinne virta palautui kyllä kytkimen käännön jälkeen - ei tarvinnut odotella varaosien noutajaa ja korjaamista. Toivottavasti selvisivät ruuan viivästymisellä eivätkä raaoilla perunoilla.
C-vitamiini (lehtikaali) on lähtenyt hyvin kasvuun.l




perjantai 5. kesäkuuta 2020

Ei se suljettu ole ollutkaan


Toivossa on hyvä elää. Emäntä ilmoitti tällä hetkellä huomattavasti vaatimattomammalta näyttävän kasvimaan Avoimet puutarhat -tapahtumaan (5.7.) hyötypuutarhakategoriassa. Vielä ei ihan näytä tältä, mutta toivo lumisateettomasta kaudesta elää niin vahvana, että kuukauden päästä uskotaan katseltavaa ja syötävääkin jo olevan.
Rikkaäestys. Aika piiloon menevät herneen taimet, kun vertaa jälkeä
koneen takana ja vielä käsittelemätöntä aluetta (oikea reuna).
Tällä viikolla raitisilmaa on tarjoiltu porkkanan kitkennäksi otsikoituna kasvimaalla. Pölyilmaa taas on nautittu esimerkiksi herne- ja härkäpapupellolla rikkaäestyksen merkeissä ja ei vielä millään -pellolla ohdakkeen ja valvatin nitistämisen nimissä. Ei vielä minkään pitäisi kesän edetessä muuttua nurmeksi, jossa ei ole ohdakkeen tukahduttamia kohtia. Vaikean ohdakkeen torjunnasta tekee se, että talossa ei ole kuttulaumaa laiduntamaan kyseistä piikkipöpelikköä. Joudutaan siis pitämään maa paljaana ja ajella pöristelemään traktorilla sen sijaan, että katseltaisiin sympaattisia märehtijöitä syömässä herkkuaan. Näillä sympaattisilla märehtijöillä on kyllä taipumus herkutella myös esim. tulppaaneilla, jos tilaisuus tarjoutuu. Emännän nuoruudessaan henkilökohtaisesti tuntemille kutuille torjuttava Cirsium arvense ainakin oli huippuluokan gourmetia, joka syötiin ensin pois niin ulkona kuin heinän joukosta talvellakin. Lypsättävyydestä ei voi sanoa mitään varmaa, koska pelkästään ohdakkeeseen ei dieetti perustunut.

Luomuviljelyssä monivuotisten rikkakasvien torjuntaan ei ole hyviä vaihtohetoja, joten pärjätään huonoilla. Huonoa on pellon pitäminen pitempiä aikoja peitteettömänä ja runsas muokkaaminen. Lokeilla on juhlat, kun annos matoja on taas ronkittu pintaan. Tähän kylvetään nurmi myöhemmin kesällä, kunhan ei ole liian kuivaa.
Rikkakasviharrastuksen lisäksi on pohdittu markkinointia, joka on sekä isännällä että emännällä vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella. Viime vuosina tähän on tullut apua avoimien ovien tapahtumista, joissa on ollut mukana paljon muitakin tiloja. Nyt heinäkuinen Avoimet maatilat Hämeessä -tapahtuma siirtyy tulevalle vuodelle. Samaan ovat päätyneet elokuista Luonnon päivä luomutiloilla -tapahtumaa organisoivat tahot.

Pitää siis itse keksiä jotain turvavälit säilyttävää toimintaa, johon tulee alle 500 ihmistä. Molempien edellytysten täyttyminen lienee aika realistista. Jonkinlaista myynti&puffettipäivää on siis suunnitteilla ainakin elokuulle. Vihanneskylmiön liepeille uskallan luvata paremmat mahdollisuudet turvaväleihin kuin Alepan hyllyjen välissä. Puffetissakin ovat seinät leveällä ja katto puuttuu. Ilmanvaihto toimii bioenergialla ja vaihtuvuus on varmaa, joskus vähän liiallistakin. Sateen sattuminenkin mahdollisesti vain edistää aerosolien painumista maanrakoon. Vakiotapahtumien koronamukautimisen innoittamana emäntä päätti kokeilla jotain uutta ja ilmoittautui tänään - hyvissä ajoin ennen ylihuomista määräaikaa - Avoimet puutarhat -tapahtumaan. Ilmoittautumissivuilta löytyi vihannesmaalle soveltuvalta kuulostava hyötypuutarhakategoria. Ajankohta on 5. heinäkuuta, jolloin kasvimaalla on tarkoitus pitää virallinen vastaanotto. Satokausi alkaa tuolloin toivottavasti päästä vauhtiin, joten tapahtumaan saanee yhdistettyä itsepalvelun käyttäjäkoulutusta. Tervetuloa! Lisätietoja suunnitelmien ja kasvukauden edistymisen myötä.