Toukotouhua

Sadepäivä, mutta ei ollut metsässä käynti mikään kävely mustavalkotelevisiossa. Paisterinteen kulotusalueella kärventynyt kataja oli saanut kaulaansa oranssin pörröhuivin.

Kuva on vähän kaukaa. Etäisyys johtuu siitä, että sonnit
ovat nopeampia kuin perässä juokseva isäntä. Tosin
isäntä antoi tasoitusta ottamalla juostessa kännykkää
kuvausvalmiuteen. Lisäksi isäntä pääsisi ikämiessarjaankin,
toisin kuin tämä nelijalkainen nuoriso. Aitatolpan paikalla
häämöttävällä emännällä oli sen verran etumatkaa, että ehti
pois alta ennen avattua veräjää.

Tuli sadepäivä kuin tilauksesta. Viimeiset varsinaiset kylvöt on saatu tehtyä, joten tämän talon pelloille osuvat sateet tulevat laariin. Viikolla viimeisteltiin aitauksia. Lehmät ja vasikat pääsivät metsään, sonnit pellolle ja hiehot pihatöihin eli tuuraamaan ruohonleikkureita kuivurin ympäristöön. Yhtä vasua vielä odotellaan, sillä siitossonnien syysloman aloitus meni viime syksynä pari kolme viikkoa pitkäksi. Söpö on ainakin kovasti sen näköinen, että prinssi tai prinsessa Uljas olisi lähiaikoina tulossa.  

Kuvassa pyhätuukin esihistorialliset vaiheet, eli pellava taimella.

Laitumellelaskut sujuivat melkein ilman ylimääräisiä askelia. Lähes alinta aitalankaa matalampaa Uraa piti seurata pari kertaa metsään, kun pienokainen erehtyi toistuvasti menemään sen alimman langan ali. Tähän seuraamiseen onneksi riitti kävelyvauhti. Lisäksi positiivisia puolia on se, että vasikka metsässä ei aiheuta vaaratilanteita liikenteelle ja että Uran massalla ei väärässäkään paikassa - mm. mansikkamaan tihkuletkujen päällä saa kovin pahaa jälkeä. Esim. kymmenen sonnin perässä kulkiessa voi tällaisiakin huolia tulla mieleen. Muutaman tunnin metsävisiitin aikana tyttelille tuli ilmeisesti mittaa sen verran lisää, että aitalangan alitus takaisin maito-osastolle ei onnistunutkaan heittämällä. Opastetusti onneksi sujui ja Ura on ruokailurytmistään päätellen vakaalla kasvu-uralla. Ura oli syntyessään tämän kevään vasikoista ylivoimaisesti pienin, joten kasvunvaraa kyllä on.

Sitten on taas istutettu taimia; lisää salaatteja, kukka- ja kyssäkaaleja ja kesä- ja talvikurpitsaa. Aikaisemmin istutetut salaatit ovat jo selvästi kasvaneet. Porkkanarivitkin näkyvät, mutta ovat kyllä selvästi jäljessä lohkon luontaista menestyjää, jauhosavikkaa. Kuokkia kuitenkin jo teroitellaan, joten vetoa kannattaa lyödä porkkanoiden puolesta ja savikat jättää panoksitta. Perunapenkit on rikkaäestetty. Tässä kohtaa työ toteutettiin 12-metrisen rikkaäkeen ja traktorin sijasta bioenergialla emäntä ja harava -menetelmällä (työleveys n. 1/27). Sitä 12-metristä taas on ulkoilutettu useimpien muiden kasvilajien joukossa. Tästä voinee päätellä jotain perunan viljelyn laajuudesta verrattuna esim. härkäpapuun. Perunaa tulee kyllä syötyä näistä paljon enemmän. Sopii siihen tietoon, että aikoinaan härkäpavun viljely väheni siinä vaiheessa, kun peruna ja herne yleistyivät. Historiallinen trendi näyttää pitävän pintansa. Mutta syödään sitä papuakin ja huomenna kylvetään kasvimaalle niitä isosiemenisiä lajikkeita. 

Maissia ja kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsat ovat siirtyneet kasvihuoneesta ulkoruokintaan ja tomaatin taimi on kennon vieressä saanut lisää tilaa. Maisseihin kerittäneen ensi viikolla.

 

Ei se suljettu ole ollutkaan

Toivossa on hyvä elää. Emäntä ilmoitti tällä hetkellä huomattavasti vaatimattomammalta näyttävän kasvimaan Avoimet puutarhat -tapahtumaan (5.7.) hyötypuutarhakategoriassa. Vielä ei ihan näytä tältä, mutta toivo lumisateettomasta kaudesta elää niin vahvana, että kuukauden päästä uskotaan katseltavaa ja syötävääkin jo olevan.

Rikkaäestys. Aika piiloon menevät herneen taimet, kun vertaa jälkeä
koneen takana ja vielä käsittelemätöntä aluetta (oikea reuna).

Tällä viikolla raitisilmaa on tarjoiltu porkkanan kitkennäksi otsikoituna kasvimaalla. Pölyilmaa taas on nautittu esimerkiksi herne- ja härkäpapupellolla rikkaäestyksen merkeissä ja ei vielä millään -pellolla ohdakkeen ja valvatin nitistämisen nimissä. Ei vielä minkään pitäisi kesän edetessä muuttua nurmeksi, jossa ei ole ohdakkeen tukahduttamia kohtia. Vaikean ohdakkeen torjunnasta tekee se, että talossa ei ole kuttulaumaa laiduntamaan kyseistä piikkipöpelikköä. Joudutaan siis pitämään maa paljaana ja ajella pöristelemään traktorilla sen sijaan, että katseltaisiin sympaattisia märehtijöitä syömässä herkkuaan. Näillä sympaattisilla märehtijöillä on kyllä taipumus herkutella myös esim. tulppaaneilla, jos tilaisuus tarjoutuu. Emännän nuoruudessaan henkilökohtaisesti tuntemille kutuille torjuttava Cirsium arvense ainakin oli huippuluokan gourmetia, joka syötiin ensin pois niin ulkona kuin heinän joukosta talvellakin. Lypsättävyydestä ei voi sanoa mitään varmaa, koska pelkästään ohdakkeeseen ei dieetti perustunut.

Luomuviljelyssä monivuotisten rikkakasvien torjuntaan ei ole hyviä vaihtohetoja, joten pärjätään huonoilla. Huonoa on pellon pitäminen pitempiä aikoja peitteettömänä ja runsas muokkaaminen. Lokeilla on juhlat, kun annos matoja on taas ronkittu pintaan. Tähän kylvetään nurmi myöhemmin kesällä, kunhan ei ole liian kuivaa.

Rikkakasviharrastuksen lisäksi on pohdittu markkinointia, joka on sekä isännällä että emännällä vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella. Viime vuosina tähän on tullut apua avoimien ovien tapahtumista, joissa on ollut mukana paljon muitakin tiloja. Nyt heinäkuinen Avoimet maatilat Hämeessä -tapahtuma siirtyy tulevalle vuodelle. Samaan ovat päätyneet elokuista Luonnon päivä luomutiloilla -tapahtumaa organisoivat tahot.

Pitää siis itse keksiä jotain turvavälit säilyttävää toimintaa, johon tulee alle 500 ihmistä. Molempien edellytysten täyttyminen lienee aika realistista. Jonkinlaista myynti&puffettipäivää on siis suunnitteilla ainakin elokuulle. Vihanneskylmiön liepeille uskallan luvata paremmat mahdollisuudet turvaväleihin kuin Alepan hyllyjen välissä. Puffetissakin ovat seinät leveällä ja katto puuttuu. Ilmanvaihto toimii bioenergialla ja vaihtuvuus on varmaa, joskus vähän liiallistakin. Sateen sattuminenkin mahdollisesti vain edistää aerosolien painumista maanrakoon. Vakiotapahtumien koronamukautimisen innoittamana emäntä päätti kokeilla jotain uutta ja ilmoittautui tänään - hyvissä ajoin ennen ylihuomista määräaikaa - Avoimet puutarhat -tapahtumaan. Ilmoittautumissivuilta löytyi vihannesmaalle soveltuvalta kuulostava hyötypuutarhakategoria. Ajankohta on 5. heinäkuuta, jolloin kasvimaalla on tarkoitus pitää virallinen vastaanotto. Satokausi alkaa tuolloin toivottavasti päästä vauhtiin, joten tapahtumaan saanee yhdistettyä itsepalvelun käyttäjäkoulutusta. Tervetuloa! Lisätietoja suunnitelmien ja kasvukauden edistymisen myötä.

Rypsin myöhemmät vaiheet

Syysrypsi oli jonkinmoinen biodiversiteettikeidas. Ei tällä liikaa öljypulloja täytellä. Edellisvuotinen näytti ihan toiselta. Sekä pellolla että kannattavuuslaskelmassa.

Puimurin kuljettajalle on tietysti terveellistä välillä katkaista istuminen ja sen
jälkeen katkaista kietoutuneet saunakukat, matarat, savikat jne.
Valitettavasti tämän vuoden kasvusto ei luonut edellytyksiä
puuduttavalle istumatyölle.

Keväällä tuli raportoitua rypsien talvehtimisesta. Näytti osin hyvältä ja osin huonolta. Nuolaiseminen oli tälläkin kertaa suositeltavaa vasta tipahtamisen jälkeen. Vielä toukokuussa hyvältä näyttäneellä lohkolla kasvupisteet ilmeisesti ottivat nokkiinsa loppukuun kylmistä öistä. Päästiin toteamaan ettei tästä mitään tule. Valmiiksi heikosta lohkosta parhaat -  tai siis vähiten huonot - palat jätettiin paremman puutteessa, vaikka niidenkään suhteen ei kovin kummoisia odotuksia voitu asettaa. Harmillisesti ei oltu ainoita, vaan syysöljykasvit ottivat talvelta turpiinsa suurimmassa osassa maata.

Rypsin luomuviljelyyn soveltuva ominaisuus on nopea pensominen keväällä. Rivivälit peittyvät ja rikkakasvit jäävät toiseksi. Talven harventamassa kasvustosta riittävän peittävää kasvustoa ei syntynyt, joten saunakukka&kumpp. käytti tilaisuutta hyväkseen. Lietekuskin ylevänä tavoitteena lienee viime kesänä rypsipellolle ajellessa ollut terveellisten rasvahappojen saaminen markkinoille, mutta näin jälkikäteen voi todeta ruokkineensa saunakukkia.

Mansikkamaalle on saatu henkilökuntaa. Kuusi jalkaa, siivet ja kapea vyötärö. Ampiaiset ovat syöneet osan mansikoista läpinäkyviksi.

Puimuri päästettiin irti torstaina. Ihan joka kohtaa ei valitettavasti kannattanut edes puida. Seuraavat erät ovat tänä vuonna tattaria ja härkäpapua vastaan. Tämän hetkisten havaintojen perusteella odotettavissa on onneksi parempaa. Tässä vaiheessa on tietysti hyvä muistaa ohjeet nuolaisun ajoittamisesta.