Yhteisönormeja poutaa varrotessa

Lisäkilpi "Liukumiinoja". Joskus tien varressa näkee varoituksia tai rajoituksia, muttei kuitenkaan mitään varsinaista aihetta kyseiselle rajoitukselle. Tämä saattaa vaikuttaa inflatorisesti merkin vakuuttavuuteen. Tässä tapauksessa ei näyttäisi olevan sitä vaaraa. Kukaan ei tiettävästi myöskään liukastunut avoimien ovien päivänä.

Aika vihreetä. Väri johtuu osin savikasta. Härkäpapu on tuota
mustaa, joka kännykän kokoiselta näytöltä katsottuna tuskin erottuu.

Elokuu on kai nimetty sen mukaan, että silloin korjataan eloa. Aika moni on näin tehnytkin. Puimureita alkoi ilmestyä pelloille sen verran paljon, että jokunen sadepilvikin osasi moisten väriläiskien perusteella seudulle suunnistaa. Täälläkin on puimuria käytelty, mutta siitä ja elokuusta huolimatta epäilen, ettei meillä ole oltu elonkorjuussa. Jotenkin kielentaju laittaisi elon viittaamaan nimenomaan viljaan. Siirrytään siis syyskuuhun ja  jatketaan sään salliessa härkäpavun ja herneen puintia. 

Tapahtuma alkamaisillaan. Auringonpaiste hiukan haittasi
vihannesten esillepanoa, kun esim. perunat yritettiin pitää
valolta suojattuna sanomalehden (pääasiassa Maaseudun
tulevaisuus) alla.

Viime viikkoa voi pitää jonkinlaisena juhlaviikkona. Ensiksikin puintien alkaminen tuntui ainakin lapsena vähän juhlalliselta ja toiseksi oli avoimet ovet Suomen luonnon päivänä. Hulinaa oli ainakin ihan juhlava määrä. Unohtui vaan taas katsoa, kertooko paikalla olevia kännyköitä laskeva google, että Huljalan Tupalassa on "tavallista vilkkaampaa". Jos sitten ensi vuonna muistaisi. Ensi viikon lähiruokapäivä (ent. osta tilalta) ei ehkä riitä varmistamaan havaintoa.  

Traktorin pörinältä ei ole vältytty tälläkään viikolla. Isäntä on niitellyt tienpientareita sieltä ja täältä. Traktorin pörinän vähän turhan yleinen oheistuote on traktoriremontti ja sellaisen poikastakin oli tälle päivälle tyrkyllä. Pärjättiin kuitenkin pienillä hydrauliikkaoperaatioilla ilman vakavampia (=kalliimpia) seurauksia. 

Emäntä puolestaan on inventoinut lihat uusia rekoilmoituksia varten. Niissä ilmoituksissakin oli omat kommervenkkinsä. Taannoin feispuuk poisteli silloin tällöin omatoimisesti emännän ReKo-ilmoituksia ja kertoi niiden olevan yhteisönormien vastaisia. Vastaisuuden aiheuttajaksi epäiltiin ilmoituksessa mainittua kuituvartista öljykasvia (kysymyksessä ei siis ole pellava) ja niinpä se on viime aikoina lueteltu kyseisissä julkaisuissa lajikkeen nimellä Finola. Tänään ei sitten yksi ilmoitus meinannut mennä alkuun läpi ollenkaan. Kerrottiin vain "käyttämämme menetelmän" havainneen sen yhteisönormien vastaiseksi. Tästä sai toki ilmaista erimielisyytensä, kuten niistä aikoinaan poistetuista ilmoituksistakin. Niistä ei ole mitään kuulunut ja tuskin tästäkään. Ilmoituksen sai lopulta menemään läpi, kun luetteli myytäväksi "terveellisiä siemeniä". Vanhoille asiakkaille tämä ei liene ongelma, mutta ensimmäistä kertaa ilmoitusta lukeva voi oudoksua.

Sitten on niitetty pientareita. Mannerheimintiekin metsittyisi, jos se jätettäisiin rauhaan. Metsäautotie on paljon luonnonläheisempi ympäristö, joten kyseinen prosessi etenisi nopeammin. Eli tästä on tarkoitus päästä ajamalla läpi tulevinakin vuosina.

 

 

Sitkeitä kuituja ja kivien kolinaa

Pellavan viljely ei kaikilta osin mennyt ihan putkeen. Tässä kohdassa oli ohdaketta niin paljon, ettei nyhtämiseen kannata ruveta. Painetaan lautasmuokkaimella maahan ja toivotaan, että pehmenee niin paljon, että se ei aikanaan tuki konetta, jolla maata muokataan.

Sadonkorjuu lähenee. Puimuri on ajettu verstaan eteen sadetta tekemään. Vielä ei vaan ole tehonnut. Laitumet, peruna ja porkkana pisaroista kyllä ilahtuisivat. Viljoja puivat naapurit eivät. Puinnit alkavat todennäköisesti herneen pyydystyksellä. Sitä ennen on tarjolla elämämme ensimmäinen kokemus pellavan nyhtämisestä - joka ei sadetta kaipaisi. Joissain paikallislehdissä jokanumeroisessa henkilöhaastattelussa on yhtenä kysymyksenä "mitä teit viimeksi ensimmäistä kertaa elämässäsi". Ensi viikolla siihen olisi vastaus sujuvasti mielessä. Nyt ei kuitenkaan vielä päästy nyhtämään, vaikka osa pellavapeltoa käsittelyn alla olikin. Osa lohkoa meni niin sanotusti pipariksi, eli siihen kasvoi

Pellavannyhtökone vetureineen. Sikäli viljely on varmaa, että
tekniikka ei ole altista tietotekniikkaongelmille, gps-häirinnälle
tai ad bluen saatavuusvaikeuksille.

 rikkakasveja, lähinnä ohdaketta, niin paljon, että siitä ei pellavaa paalattavaksi saada. 

Tuhoamismenetelmässä tulee vastaan sama ongelma kuin hampullakin - kuitukasvi on kuitukasvi vaikka voissa paistaisi. Voissa paistaminen olisi kuitenkin liian kallis ja hidas menetelmä, joten siihen ei ryhdytä. Kuidut pysyvät sitkeinä pitkään ja jos niitä yrittää sellaisenaan muokata maahan, todennäköinen tulos on tukkeutuneita koneita. Nyt kasvusto "jyrättiin" järeällä lautasmuokkaimella ja toivotaan, että toivottua pehmentymistä tapahtuisi niin, että muillakin koneilla pystyisi jotain tekemään. Puhtaampana säilyneen osan nyhtämistä suunnitellaan ylihuomiseksi. Onneksi ei ole vaatetus näiden korsien onnistumisesta kiinni. Villa taitaisi olla varmempi valinta, jos omasta maasta pitäisi itsensä pukea. - Ei-luomutiloilla epävarmuutta olisi rikkakasviaineiden verran vähemmän. 

Tämäkin on sadonkorjuukone. Satoa on ollut jääkaudesta lähtien, eli tässä kerätään kiviä. Yleensä operoidaan kauha&käsipareja-menetelmällä, mutta satoisimpiin paikkoihin on silloin tällöin hälytetty tätä modernimpaa menetelmää käyttävä naapuri. Tonneja kertyi.

Kivi-Pekka on purkanut lastinsa. Näitä kasoja käytiin
kippailemassa puron varteen, mistä niitä voidaan
edelleen heitellä puroon taimenen pesiksi.

Ala-asteen ympäristöopin kirjassa opeteltiin, mikä on eloton, mikä elollinen. Kasvit, joista satoa
korjataan, olivat esimerkki elollisista. Tuleentumisvaiheessa elo on kyllä jo aika vähissä. Tyyppiesimerkki elottomasta taas oli kivi. Niitäkin kuitenkin täällä harjun laidassa riittää paikoin korjattavaksi asti, vaikkeivät ne tiettävästi lisäänny, vaikka välillä siltä tuntuu. Nyt kuivalla säällä rikkakasvin kuritusmuokkausten perään oli kuitenkin hyvä hetki tämänkin sadon korjaamiseen - koneellisesti tällä kertaa. Ja homma taisi luonata kertaamatta ekaluokan oppimäärää.

Saataisiinkohan tästä puitavaa? Viimesyksyisten rypsien
kanssa ei talven jälkeen juhlittu.

Kolmas ajankohtaistyö on jo pinnassa, eli rypsit ovat taimella. Muuksi ajankuluksi on käyty Lepaalla puutarhamessuilla. Messut olivat torstaista lauantaihin ja muiden menojen takia ainoaksi mahdolliseksi messupäiväksi jäi torstai. Sillekin tuli takaraja, kun teurasnouto ilmoittautui iltapäivälle. Matkaan piti siis päästä amulla sujuvasti, jotta olisi ajoissa takaisin. Samaan ajeluun saatiin ympättyä yksi tarvikenouto Hämeenlinnasta ennen messujen aukeamista. Aikataulu ei tosin tuottanut vaikeuksia, sillä lähtövalmistelut eivät olleet kovin kummoiset ja ennen kaikkea sujuivat oivallisesti; isäntä teki eväitä emännän juodessa teetä ja syödessä mansikoita. Tällaisilla retkillä voisi käydä useamminkin.