Turpa kohti hallia

Pikkupojat ovat aloittaneet perehtymisen katonaluselämään. Runsas, Ruttu
ja Rieska välipalalla. Tai onko se juuri välipala, mutta ateria, joka syötiin
emännän lounaan ja päiväteen välillä.

Viikonloppuna aloiteltiin sisäruokintakautta. Lehmät ja vasikat siirrettiin katettujen pöytien ääreenja vasikat vieroitettiin emoistaan - tai siis maidosta. Aidan toiselle puolelle ulottui kyllä nuolemaan pienokaisen karvaa kiiltävämmäksi. Isommat maitopojat olivat jo hypelleet samassa laumassa olleitten astuttamattomien lehmien selkään, joten siirtyminen poikakotiin alkoi olla hyvinkin aiheellista. Vajaa puolitoistametrinen lehmätarkkailija raportoi yhden lehmä-vasikkaparin, joka ei aidan yli huudellut. Emo oli siis ilmeisesti vasikan jo omatoimisesti vieroittanut tai oli vain "lyhytmaitoinen".

Sisustusta on piristetty näillä väriläiskillä. Sävyn muodikkuudesta
ei ole varmuutta, mutta käsittelystä pitäisi olla apua ruosteen torjunnassa.

Laumat kävelivät halliin suurimmaksi osaksi ilman isompaa ohjailua. Ainoastaan Lorua, Runoa ja Jyhveä jouduttiin lisäopastamaan, kun muut jo mutustivat heinää hallin puolella. Lisäopastus tarkoitti käytännössä muutamaa spurttia rinnettä alas. Parilla ensimmäisellä yrittämällä lehmät harhautuivat oikeaan ovelle johtavasta linjasta niin, että kenkään ei ehtinyt edelle. Uusilla yrityksillä isäntä hoputti oikeaa reunaa varmistanutta emäntää juoksemaan kovempaa. Kolmannella kirillä suunta pysyi tarkoitettuna, minkä jälkeen emäntä valisti isäntää täysillä ja lujaa juoksemisen eroista. Ensin mainittu on helpompaa.

Sonnit ovat toistaiseksi laitumella paistattelemassa lyhentynyttä päivää. Paikallisella viheriöllä oli vielä kierros tarjottavana. Viikonloppuna on tälläkin laumalla edessä muutto ärsyttävien pikkuveljien kämppäkaveriksi turvekasalle makoilemaan. Pikkupojat ovat saaneet puolestaan totutella hallielämään ilman isompien päällepäsmäröintiä. Tai ehkä pari-kolmevuotias nauta osaa suhtautua nuorempiin muutenkin kuin ärsyyntymällä siitä, että ne rikkovat, suttaavat ja vaativat emon huomion.

Peli ja Nurmi nurmella. Vielä oli syömätöntä viheriötä.

Vielä pihalla

Vas. Rae, Ovaali, Nea ja Rinkula ja Riljoona. Katonaluskausi häämöttää. Eivät ole rouvat ja tyttäret enää kesätamineissa, kuten varsinkin Rakeen ja Rinkulan turkeista näkyy.

Sadonkorjuukausi on purjon verran vajaa. Viime talvi purjoja säilytettiin ulkosalla laatikoissa pressujen ja lumen alla. Viime päivinä vallinneet lokakuun helteet - + 10 tai melkein - ovat siirtäneet nostosuunnitelmia tuonnemmaksi. Pressun alla hikoileva purjo tuskin säilyy kovin pitkään. Takaraja tulee kuitenkin vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun jäisestä maasta ei juuristo irtoa. Keski-Euroopassa saatetaan purjot jättää maahan talveksi, kun "lapioi lumet pois ja lohko rautakangella jäistä maata" -menetelmää ei osata kuvitella. Kuvittelun asteelle on täälläkin tarkoitus jättää.

Lelu tarkastelee puun takaa metsälaidunta naapuroivia siipikarjamajoitteita.

Purjojen lisäksi katon alle ovat korjaamatta lehmät. Ne tosin kävellevät sinne itse - mahdollisesti jopa toivottua reittiä. Laitumilla on ollut vielä rouskutettavaa. Tuoreen sapuskan nelimahaystävällisyyttä on paranneltu täydentämällä menua kuivalla heinällä. Lehmähallin sisustusta on myös tarkoitus piristää muutamalla uudella kalusteella. Niitä saatetaan jopa ehtiä asentelemaan paikoilleen ennen sisäänmarssia, jos korrenpäät edelleen pysyvät lumen yläpuolella. Pluskympeiltä tai lähes näyttää molemmilla säänennustajilla lauantaihin asti, joten mahdollisuuksia on.

Viime päivien puhde on ollut kylmiön siirron maisematyöt. Kylmiön ja myymälä-/puffettisiiven  edustalle on ladottu kivilaattoja. Tämäkin homma käy paremmin ennen maan jäätymistä. Työn etenemistä on auttanut Hämeenkoskenkin alakoulussa vallinnut syysloma, jonka ansiosta motivoitunutta kivenkuljetushenkilökuntaa on ollut käytettävissä niin aamu- kuin iltapäivisin. Henkilökunnan työn  ilon lisäksi kiveämisen positiivisia vaikutuksia ovat juureskoreista kylmiön eteen kertyvän mullan helppo harjaaminen pois ja kylmiöön jalkineissa siirtyvän kuran väheneminen. Haitalliset sivuvaikutukset kohdistuvat lähinnä kivillä seisoskelevan vihannesmyyjän selkään. Tämä kuitenkin kestettäneen, sillä tiskin takana ei seisoskella pitempään päivittäin vaan lähinnä avoimien ovien päivittäin.

Ei Riemulla rajaa

Tumma poika kuvassa keskellä on Riemu. Tässä taas turvallisesti
mammojen keskellä.

Puhelinliikenne vilkastui alkuiltapäivästä. Soittajat ystävällisesti ilmoittivat hirviaidan ja tien välillä kuljeskelevasta vasikasta/lehmästä. Näissä tilanteissa huomaa Googlen soita-toiminnon hyödyllisyyden. Osansa ilmoituksista oli tosin saanut myös lehmällinen naapuri.

Aamulla käynyt vierailija kertoi nähneensä vasikan, joka näytti olevan kasvimaalla. Kasvimaan tuntumassa on kuitenkin aitalankoja useampaan suuntaan ja porukan tiedettiin olevan kahdella lohkolla, joten havainto ei vielä ollut tae aidan ylityksestä. Kasvimaalla käynti jäi siksi keskeneräisten hommien jälkeiseen ohjelmaan.

Iltapäivällä alkanut puhelimen pirinä teki kuitenkin selväksi, että ilmeisesti keväinen sonnipoika oli tosiaan ollut aidan väärällä puolella ja ruvennut ikävöimään äitiä. Kaveri ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt mennä takaisin samaa kautta kuin oli tullutkin - mikä se kautta sitten olikin. Mummon, ukin, emännän ja pakettiauton vahvuinen kotiutuspartio lähti matkaan. Tien poskesta tavattiin Lelu-lehmän Riemu-poika, joka oli ilmeisesti kasvimaalta hölkännyt ensin neljäsataa metriä länteen, sen jälkeen mäkeä ylös ja lopuksi 700 metriä hirviaidan viertä itään. Henkilökunnan saapumisesta hölmistynyt kaveri käänsi turvan kotiin päin, mutta siirtyi valitettavasti penkalta tielle. Autoilijat olivat kuitenkin tilanteen tasalla ja molemmista suunnista pysähdyttiin ja laitettiin vilkkuja päälle. Kotiutuspartio taas oli sen verran epäammattimainen, että huomioliivin hyödyllisyys tilanteessa tuli mieleen vasta tihkusateessa tiellä eikä kotona lähtiessä. Riemu onneksi kiipesi tien kaiteen yli takaisin penkalle ja ukki yritti autolla ehtiä avaamaan hirviaidan porttia. Emäntä hölkkäsi vasikan perässä. Portin rautalanka hidasti avaamista ja ukki ei aivan ehtinyt eikä Riemukaan tainnut ymmärtää tämän veräjän päälle toisin kuin hirviaidan alituksessa kesällä kyseenalaisesti kunnostautunut Nätti. Poitsu jatkoi matkaa kotia kohti ja mutkasi turvallisemmille vesille tai siis teille juuri siitä, mistä pitikin. Peltoteiden risteyksessä se kuitenkin jämähti ihmettelemään suuntaa. Tässä vaiheessa isäntäkin ehti paikalle komeasti traktorin ja lietevaunut kanssa. Tämän yhdistelmän ohjausvaikutus oli ilmeinen, sillä Riemu lähti hölkkäämään traktorin edellä peltotietä pitkin kohti muuta laumaa. Aitaukseen palattiin rimaa hipomatta korkeushyppytekniikalla.

Riemulla olisi ollut pääsy tännekin, perinnebiotoopin purolle. Kesällä
olivat vedet vähissä, mutta nyt on puro täydempi. Nämä
poikkipuut laitettiin hidastamaan virran menoa, mutta alkukesän
vedenkorkeuksilla ne eivät päässeet kykyjään osoittamaan.

Isäntä lähti jatkamaan lietteenlevitystä. Emäntä huomasi puhelimestaan sovitun vihannesten hakijan viestittäneen kymmenen minuuttia sitten olevansa 25 kilometrin päässä. Ukki jäi tarkistelemaan aitoja. Emäntä hölkkäsi vihannesasiakasta vastaan ja kiersi matkalla tarkistamassa sähköpaimenen mittarilukeman. Pukeutuminen oli mennyt pieleen paitsi huomioliivin puuttumisen puolesta myös lämpötaloudellisesti. Eläinten siirroissa tai ajamisissa vaihtoehdot voivat olla paikallaan odottelua niin kauan kunnes lehmä löntystelee toivotusta kohdasta tai sitten juoksemista tai jotain siltä väliltä. Hetkeä aikaisemmin pyöräily tihkusateessa oli tuntunut vähän kolealta. Emäntä päätyi siksi valitsemaan jahtipuvustoonsa pitkäpunttiset villahousut. Parin sadan ensimmäisen juoksumetrin jälkeen aistittavissa oli pientä virhevalinnan makua. Tämän jälkeen turvasaapashölkkää ylipukeutuneena tuli vielä melkein kaksi kilometriä lisää, joten terveysliikunnan hikoilla ja hengästyä osuudesta varsinkin tuo ensimmäinen puoli tuli kyllä suoritettua. Riemu pääsi mamman luo maidolle, vihannekset vaihtoivat omistajaa, sähköpaimen näytti asiallisia lukemia ja nelipyöräiset jatkavat matkaansa ehjinä ilman liikennesäännöt heikosti tuntevia nelijalkaisia.

Kylmän kyytiä

Vihanneskylmiö laskettiin toissa keväänä siihen, mihin se silloin mahtui. Sijainti oli taiteellisesti vakuuttava, sillä vanhaa puolustusvoimien varastoa olevan kontin väritys sointui täydellisesti kuusirykelmän juurelle. Lämpötaloudellisessa mielessä yhteys alkuiltapäivän aurinkoon oli turhan hyvä. Lisäksi sekatavarakauppamme rakenne oli lievästi ilmaistuna hajanainen, vaikka vihannesosastolta lihaosastolle todennäköisesti löysi helpommin kuin hypermarketissa.

Hiukan vaappuvaa ja kettinkejäkin siirreltiin ja säädettiin pariin kertaan. Riittävän kantavuuden omaava lentävä matto tai ilmalaiva olisi tietysti ollut kätevä.

Sijoittaminen liha- ja hamppuputiikin yhteyteen oli suunnitelmissa alunperinkin, mutta aiotulla laskeutumispaikalla tönötti kasvihuone. Siirto oli mietitty viime kevääksi, mutta kasvihuoneessa asustanut viinirypäle oli melko terttuisassa kunnossa siinä vaiheessa, kun operoimaan olisi ehditty. Rypälettä ei siksi raaskittu kaivaa ylös ja kylmiö vietti toisenkin suven kuusten juurella. Tässä vaiheessa syksyä alkoi olla aikaa erikoisharjoituksille, kun rypäleet olivat menneet parempiin suihin ja puinnit saatu valmiiksi.

Yhtenä kappaleena ilmassa. Tämä kävi vähän kevyemmin kuin eristetyn
kontin siirtäminen. Hiukan tosin meinasivat langat olla matkalla matalalla.

Kasvihuone oli saanut purkutuomion jo vuosia sitten, mutta kuitenkin se päädyttiin siirtämään yhtenä kappaleena, jos vaikka se paremmalla paikalla pystyisi joitain palveluksia vielä tarjoamaan. Optio on ainakin käytettävissä. Kasvihuoneen jälkeen kaivettiin viinirypäle ylös ja siirrettiin navetan seinustalle. Ensi vuoden sato-odotukset ovat huomattavasti tämänvuotista vaatimattomammat. Emäntä kyllä katseli juutuupista videon, jossa kaksi harmaahapsista ranskalaista herraa sekatööreineen neuvoi seinustalla olevan viiniköynnöksen leikkuuta. Teoria on hallussa, mutta käytäntöä meni toteuttamaan mummo, jolle isäntä etsi ohjeet suomalaisilta puutarhasivuilta. Pitäisi ainakin olla täkäläiseen ilmastoon sopivia.

Hiukan piti raivata tilaa.

Seuraavaksi puu ja pensas pois tieltä, pintamaata vähemmäksi ja mursketta tilalle. Sitten päästiin itse asiaan, eli kylmiön siirtämiseen. Kylmiö on tarkoitettu nostolava-autolla kuljetettavaksi, mutta sellaista ei kuulu kalustoon eikä autolla edes pystyisi laskemaan konttia männyn taakse. Hommaan ryhdyttiin etukuormaajatraktori + kaivuri + kettingit -menetelmällä. Toteutusta voi pitää onnistuneena. Kylmiö on paikallaan ehjänä. Myös ympäröivät koneet, puut ja rakennukset ovat ehjiä ja kaivuri saatiin ajettua pois rinteen, puiden ja kylmiön välistä, jossa optimaalinen nostopaikka yhdessä työvaiheessa sijaitsi. Kontin pitäisi myös olla suorassa. Emäntä oli muissa hommissa, mutta rakennukseen nähden suorankulman säätämistä varten isäntä sai houkuteltua emännän paikalle sanomalla että tarvitaan trigonometriaa. Emäntä luki sitten mittanauhaa ja sovelsi Pythagoraan lausetta. Lopputulos oli, että kreikkalaisen matemaatikon opit eivät antaneet aihetta muuttaa suorakulma-kaksi lankkua-kaksi silmää menetelmällä säädettyä sijaintia.