Kylmyysvajaus

Emäntä pelasi Tetristä
juureskoreilla ja lopputulos on
näyttää tältä.

Vihannesmaan syyssadonkorjuu oli pari viikkoa sitten hyvässä vauhdissa. Itse asiassa näytti siltä, että homma saadaan valmiiksi. Maalle jätettäisiin vain asiakasvaraa ja muu kerättäisiin kahteen kylmiön koppiin. Näiden koppien kompressori oli loppukesästä kokeiltaessa kenkkuillut, mutta ennen porkkanan nostoa se näytti toimivan ja juurekset ja kiinankaalit kerättiin pois jyrsijöitten ja rusakoitten armoilta. Kenkkuilu palasi, joten keräkaaleja ei uskallettu ruveta keräilemään. 

Sinänsä ei ollut hätää. Kylmiö pysyi kylmänä luonnonmenetelmällä; ovet yöksi auki. Sääennusteen lukemat vain kertoivat, että menetelmä olisi käyttökelpoinen vain  hyvin rajoitetun ajan. Parin asiantuntijan arvioiden mukaan  kenkkuilusta saattaisi selvitä kontaktorin vaihtamisella. Isäntä ei havaintojensa perusteella ollut aivan vakuuttunut, mutta toivoi olevansa väärässä. Varaosaksi kelpaava, toimivana käytöstä poistettu yksilö löytyikin nurkista. Aparaatti toimi hetken ja kenkkuili taas. Teoriassa oli mahdollista, että toimiva kontaktori olisi nurkissa lepäillessään lakannut toimimasta. Moinen vaihtoehto ei kokemuksen mukaan koneiden kohdalla ole täysin poissuljettu. Uusi siis tilaukseen, netti myi viidellätoista eurolla vastaavia ja lähetys saapui parissa päivässä. Vaihdon jälkeen näytti siltä, että rupeaa toimimaan. Seuraavana päivänä sai kuitenkin todeta, että ilo oli ennenaikaista - taas präkkäsi. Isäntä pääsi sanomaan, että oli jo luullut erehtyneensä, muttei kumminkaan. Olisi vaan erehtyminen ollut ihan toivottavaa. Nyt pitäisi onnistua saamaan huoltohenkilö paikalle juuri siihen aikaan, kun satunnaisesti esiintyvä vika ilmenee. 

Tästä näin vian etsintään.

Kylmäkontin kolmatta komeroa viilentää eri kompressori ja se jäähtyy moitteettomasti. Kahden muun sisältö oli siis mahdutettava sinne. Ensin pääosa hyllyistä pois, ja kannatinkiskoihin merkinnät, missä hyllyt olivat olleet. Tämän jälkeen emäntä piti päivän bodaustuokion nostamalla ensin juures- ja kaalilaatikot yksistä kaapeista pihalle ja  sitten sovittelemalla ne kaikki siihen toimivaan. Mahtuivat ja kutakuinkin joka lajia sai päällimmäiseksi niin, että esim. palsternakkaa saadakseen ei tarvitse ensin nostaa kolmea porkkanakoria johonkin, mihin ne eivät mahdu ja sen jälkeen taas palauttaa niitä paikalleen. 

Keräkaalit odottavat vielä pellolla. Jos nyt kävisi niin onnellisesti, että huolto osuisi paikalle ajankohtana, jolloin vika saadaan näkyviin ja korjattua, pääsee saman harjoituksen toistamaan päinvastaiseen suuntaan, jotta kaalien pyydystämisen jälkeen selviää yhden kompressorin käytöllä. Täytyykin varmaan vähän punnerrella tai jotain, jotta homma aikanaan joutuu.

Tällä päällä & valkonaamaisilla kollegoilla ulkoruokintakausi piteni teknisistä syistä.

 

Katto ja kuoppia

Pientä harvennusta yhdessä lehmäpuistikossa. Kuorinnasta selvittiin haavoittumisitta. Äänitaso oli
alhaisempi kuin herrojen leikkiessä legoilla.

Vihanneskylmiö saatiin viime syksynä paikoilleen. Alusta alkaen sen päälle oli suunniteltu jonkinlaista lippaa, jotta kylmiön edessä ei sateen sattuessa tarvitsisi operoida sateessa. Kattoon on myös tarkoitus lisätä eristettä, kunhan keretään. Samoin suunnitelmiin kuuluu seinien maisemointi havumetsäyhteensopivaksi optimoidusta Puolustusvoimat-tyylistä johonkin hempeämpään. Kunhan keretään on nyt päässyt alkamaan. Päättymisajankohta on toistaiseksi avoin. 

Homma aloitettiin täydentämällä puutavaravarastoja. Kasvimaan viereisestä pöpeliköstä oli suunniteltu kumottavaksi muutama varjostava kuusi. Isäntä teki kuusenkumouksen ja nyt ne on saatu kuorittua. Optimaalisen kuivuneita ne eivät valitettavasti paikalle päästessään ole. Itse kylmiön kohdalla alkuun päästiin sen verran, että isäntä viettii häikäisevän korkeatasoisen työtuokion - kävi hitsaamassa katolle muutaman kiinnikkeen. Kylmiö kyllä pysyy maassa isommallakin puhurilla, mutta katonkaan ei toivottaisi alaistensa yläpuolelta väistyvän. Alkuperäisissä ajatuksissa oli harjakatto. Tällä hetkellä ilmeisesti tulossa on pulpettiluiska. Arkkitehtikilpailu jäi järjestämättä ja sen saattaa tietysti lopputuloksesta aikanaan huomata.

Ylikuormittunut salaojakaivo kaivettiin esille. Tukoskohtia selvitettiin ja
kaivauksia tehtiin pitkin peltoa. Operaation jälkeen oli tarpeen siirrellä
sonneja pariinkin kertaan halliin ja takaisin teurasnoudon ja sonnin
eloonmyynnin vuoksi. Joukko multakasoja siirtoreitillä hidasti hommaa,
kun niitä on niin kiva kuopia.

Toinen viime aikojen harrastus on ollut salaojakaivon etsintä sonnilaitumella. Pojat siirrettiin ensin viereiselle lohkolle. Paikka on lähteinen ja siinä on jääty muun muassa puimurilla kiinni jo 80-luvulla. Kaivo löydettiin ja kaivettiin esille. Vedenpinta todettiin tarkoitettua korkeammaksi, kuten on ollut aihetta epäillä. Korkeamman vedenpinnan aiheuttaneita tukoksiakin on etsittiin ja löydettiin sen verran, että pinta saatiin selvästi laskemaan. Ruosteen lisäksi juuria on putken sisässä ollut yllättävän syvällä. Vesi poistuu paremmin, mutta vettä lirisee kuitenkin tasaiseen tahtiin. Vaa'ituskone haettiin siksi asemiin ja saatiin selville, että kasvihuoneelle olisi fysiikan lakien perusteella mahdollista saada kasteluvesi tuosta lähteisestä kohdasta. Ajankohdasta ei ollut puhetta.

Juurimössöä löytyi putkien sisästä enemmänkin.
Kuivina vuosina salaojien huono veto ei ole ollut
päällimmäinen ongelma.

Juurirykelmien lisäksi veden kulkua hidasti myös ihan ruoste.
Juurakkomöykyistä johtuen huuhtelulla ei olisi selvitty.

Taustalla Pepe, Pino ja Pehmeä. Etualalla suihkun tarpeesa oleva kaveri on Plätti. Tässä vaiheessa ei vielä edes olut päästy käväisemään salaojakaivauksilla. Kuoppia oli kyllä kaivettu. Kolme härkää ja yksi sonni. Arvaa kuka!

Pikkupakkasta ja pienet lumet

Pyhänä kyläilijä katseli, että meillä oli lunta vähemmän kuin heillä kymmenekunnan kilometrin päässä. Hetken pohdinnan jälkeen päädyttiin kuitenkin siihen, että ilmojen haltijalla ei ollut osuutta asiaan. Nurmikkoa peittävä kerros oli keskittänyt sijaintinsa paikallisten rakennusmestarien, pulkan, lapion ja parin ämpärin voimalla.

Ja tänne tulivat kaalit juuresten
kavereiksi.

Täältä muutettiin.

Talvea on odoteltu tänne etelään ja jonkinmoinen kylmän vuodenajan poikanen nyt lopulta kehkeytyi. Taitaa vaan mennä ohi jo tämän viikon jälkeen. Vihanneskylmiön kanssa operointia vallinnut syyssää on kyllä helpottanut. Ulkolämpötila on ollut enimmäkseen niukasti plussan puolella ja kylmiöön tavoitellaan nollaa. Ei ole tarvinnut jäätymistä pelätä ja kompressori on ollut lähes jouten.

Nyt kun lopultakin oli luvassa lähes kymmenen asteen pakkanen, piti tarkistaa, että kylmiön patteri toimii. Vihanneksia oli tähän asti ollut kahdessa kontin kolmesta
"kaapista". Nyt oli koreja ja laatikoita saatu sen verran tyhjäksi, että kaappien sisällöt oli yhdistettävissä. Mistään työtehon riemuvoitosta ei voi puhua, kun kaalinpäitä siirrellään kaapista toiseen, mutta tulipahan tehtyä. Samalla valkattiin pois huonosti säilyneitä yksilöitä. Sitten pitää enää saada säädettyä patterin termostaatti riittävän pienelle. Pielessä oleva säätö tarkoittaa sitä, että vuorotellen patteri lämmittää ja kompressori jäähdyttää. Vähän niin kuin byrokratiassa; yksi tekee yhtä ja toinen miinusyhtä, mikään ei tule valmiimmaksi, mutta töitä vaan tehdään ja joku maksaa.

Polttomoottori tässä traktorissa on, mutta silti pitäisi myös sähkön kulkea.

Talvella on yleensä lunta. Sitä myös aurataan, koska nykykansalaiset eivät enää suosi suksia ja rekiä paikasta toiseen siirtymisessään. Juuri tullut talvi ajoittui siinä mielessä epäedullisesti, että auratraktori päätyi varikolle lietevaunutestauksissa.

Valtra P:ssä (punainen) on etukuormaaja ja kasvukauden ulkopuolella se työllistyy muun muassa kuiviketurpeen levitykseen. Turve pöllyää levittäessä ja sitä joutuu myös konepeltien alle. Yleensä tämä ei aiheuta mitään, koska pidempiä rupeamia, joissa kone lämpenee enemmän ei talvisin niin usein ole. Lietevaunun uusia säätöjä testattiin kuitenkin sen verran urakalla, että moottori ehti lämmetä. Seurauksena konepellin alta alkoi lyödä lieskoja. Isäntä pinkoi jonkinlaisen toppahaalarijuoksun ennätyksen kolmen sadan metrin päässä olevaa sammuttinta hakiessaan. Verenmaku suussa innoitti kuitenkin palaamaan lietevaunulle sammuttimen vieressä olleella pakettiautolla. Vaihtoehto oli varmasti myös nopeampi, sillä veren maku täydennettynä yhdentoista kilon sammuttimella ei mahdollista tasaisen vauhdin taktiikkaa koko meno-paluulle. Palo saatiin aisoihin, mutta sen verran ehti kärähtää, että traktorille tuli huoltoreissu. Tietenkin sille auraustraktorille, kun lopultakin oli vähän lunta luvattu.

Kylmän kyytiä

Vihanneskylmiö laskettiin toissa keväänä siihen, mihin se silloin mahtui. Sijainti oli taiteellisesti vakuuttava, sillä vanhaa puolustusvoimien varastoa olevan kontin väritys sointui täydellisesti kuusirykelmän juurelle. Lämpötaloudellisessa mielessä yhteys alkuiltapäivän aurinkoon oli turhan hyvä. Lisäksi sekatavarakauppamme rakenne oli lievästi ilmaistuna hajanainen, vaikka vihannesosastolta lihaosastolle todennäköisesti löysi helpommin kuin hypermarketissa.

Hiukan vaappuvaa ja kettinkejäkin siirreltiin ja säädettiin pariin kertaan. Riittävän kantavuuden omaava lentävä matto tai ilmalaiva olisi tietysti ollut kätevä.

Sijoittaminen liha- ja hamppuputiikin yhteyteen oli suunnitelmissa alunperinkin, mutta aiotulla laskeutumispaikalla tönötti kasvihuone. Siirto oli mietitty viime kevääksi, mutta kasvihuoneessa asustanut viinirypäle oli melko terttuisassa kunnossa siinä vaiheessa, kun operoimaan olisi ehditty. Rypälettä ei siksi raaskittu kaivaa ylös ja kylmiö vietti toisenkin suven kuusten juurella. Tässä vaiheessa syksyä alkoi olla aikaa erikoisharjoituksille, kun rypäleet olivat menneet parempiin suihin ja puinnit saatu valmiiksi.

Yhtenä kappaleena ilmassa. Tämä kävi vähän kevyemmin kuin eristetyn
kontin siirtäminen. Hiukan tosin meinasivat langat olla matkalla matalalla.

Kasvihuone oli saanut purkutuomion jo vuosia sitten, mutta kuitenkin se päädyttiin siirtämään yhtenä kappaleena, jos vaikka se paremmalla paikalla pystyisi joitain palveluksia vielä tarjoamaan. Optio on ainakin käytettävissä. Kasvihuoneen jälkeen kaivettiin viinirypäle ylös ja siirrettiin navetan seinustalle. Ensi vuoden sato-odotukset ovat huomattavasti tämänvuotista vaatimattomammat. Emäntä kyllä katseli juutuupista videon, jossa kaksi harmaahapsista ranskalaista herraa sekatööreineen neuvoi seinustalla olevan viiniköynnöksen leikkuuta. Teoria on hallussa, mutta käytäntöä meni toteuttamaan mummo, jolle isäntä etsi ohjeet suomalaisilta puutarhasivuilta. Pitäisi ainakin olla täkäläiseen ilmastoon sopivia.

Hiukan piti raivata tilaa.

Seuraavaksi puu ja pensas pois tieltä, pintamaata vähemmäksi ja mursketta tilalle. Sitten päästiin itse asiaan, eli kylmiön siirtämiseen. Kylmiö on tarkoitettu nostolava-autolla kuljetettavaksi, mutta sellaista ei kuulu kalustoon eikä autolla edes pystyisi laskemaan konttia männyn taakse. Hommaan ryhdyttiin etukuormaajatraktori + kaivuri + kettingit -menetelmällä. Toteutusta voi pitää onnistuneena. Kylmiö on paikallaan ehjänä. Myös ympäröivät koneet, puut ja rakennukset ovat ehjiä ja kaivuri saatiin ajettua pois rinteen, puiden ja kylmiön välistä, jossa optimaalinen nostopaikka yhdessä työvaiheessa sijaitsi. Kontin pitäisi myös olla suorassa. Emäntä oli muissa hommissa, mutta rakennukseen nähden suorankulman säätämistä varten isäntä sai houkuteltua emännän paikalle sanomalla että tarvitaan trigonometriaa. Emäntä luki sitten mittanauhaa ja sovelsi Pythagoraan lausetta. Lopputulos oli, että kreikkalaisen matemaatikon opit eivät antaneet aihetta muuttaa suorakulma-kaksi lankkua-kaksi silmää menetelmällä säädettyä sijaintia.