Pikkupakkasta ja pienet lumet

Pyhänä kyläilijä katseli, että meillä oli lunta vähemmän kuin heillä kymmenekunnan kilometrin päässä. Hetken pohdinnan jälkeen päädyttiin kuitenkin siihen, että ilmojen haltijalla ei ollut osuutta asiaan. Nurmikkoa peittävä kerros oli keskittänyt sijaintinsa paikallisten rakennusmestarien, pulkan, lapion ja parin ämpärin voimalla.

Ja tänne tulivat kaalit juuresten
kavereiksi.

Täältä muutettiin.

Talvea on odoteltu tänne etelään ja jonkinmoinen kylmän vuodenajan poikanen nyt lopulta kehkeytyi. Taitaa vaan mennä ohi jo tämän viikon jälkeen. Vihanneskylmiön kanssa operointia vallinnut syyssää on kyllä helpottanut. Ulkolämpötila on ollut enimmäkseen niukasti plussan puolella ja kylmiöön tavoitellaan nollaa. Ei ole tarvinnut jäätymistä pelätä ja kompressori on ollut lähes jouten.

Nyt kun lopultakin oli luvassa lähes kymmenen asteen pakkanen, piti tarkistaa, että kylmiön patteri toimii. Vihanneksia oli tähän asti ollut kahdessa kontin kolmesta
"kaapista". Nyt oli koreja ja laatikoita saatu sen verran tyhjäksi, että kaappien sisällöt oli yhdistettävissä. Mistään työtehon riemuvoitosta ei voi puhua, kun kaalinpäitä siirrellään kaapista toiseen, mutta tulipahan tehtyä. Samalla valkattiin pois huonosti säilyneitä yksilöitä. Sitten pitää enää saada säädettyä patterin termostaatti riittävän pienelle. Pielessä oleva säätö tarkoittaa sitä, että vuorotellen patteri lämmittää ja kompressori jäähdyttää. Vähän niin kuin byrokratiassa; yksi tekee yhtä ja toinen miinusyhtä, mikään ei tule valmiimmaksi, mutta töitä vaan tehdään ja joku maksaa.

Polttomoottori tässä traktorissa on, mutta silti pitäisi myös sähkön kulkea.

Talvella on yleensä lunta. Sitä myös aurataan, koska nykykansalaiset eivät enää suosi suksia ja rekiä paikasta toiseen siirtymisessään. Juuri tullut talvi ajoittui siinä mielessä epäedullisesti, että auratraktori päätyi varikolle lietevaunutestauksissa.

Valtra P:ssä (punainen) on etukuormaaja ja kasvukauden ulkopuolella se työllistyy muun muassa kuiviketurpeen levitykseen. Turve pöllyää levittäessä ja sitä joutuu myös konepeltien alle. Yleensä tämä ei aiheuta mitään, koska pidempiä rupeamia, joissa kone lämpenee enemmän ei talvisin niin usein ole. Lietevaunun uusia säätöjä testattiin kuitenkin sen verran urakalla, että moottori ehti lämmetä. Seurauksena konepellin alta alkoi lyödä lieskoja. Isäntä pinkoi jonkinlaisen toppahaalarijuoksun ennätyksen kolmen sadan metrin päässä olevaa sammuttinta hakiessaan. Verenmaku suussa innoitti kuitenkin palaamaan lietevaunulle sammuttimen vieressä olleella pakettiautolla. Vaihtoehto oli varmasti myös nopeampi, sillä veren maku täydennettynä yhdentoista kilon sammuttimella ei mahdollista tasaisen vauhdin taktiikkaa koko meno-paluulle. Palo saatiin aisoihin, mutta sen verran ehti kärähtää, että traktorille tuli huoltoreissu. Tietenkin sille auraustraktorille, kun lopultakin oli vähän lunta luvattu.