Sekakolminpeli

Pojille toimitettiin taas uudet oljenkeltaiset, biohajoavat matot ihan pyytämättä ja yllättäen.

Talvella kerkeää tekemään kaikenlaista valmiiksi kesää varten. Jostain syystä vaan tuntuu kovin lyhyeltä tämä Suomen talvi - loppuu kesken. Tee ja suunnittele -listaa ei ole vielä loppuun käytetty ja kohta on huhtikuu. Vaikkapa Tervolassa tai Suomussalmella olisi tietysti tämän talvi-nimisen luonnonvaran suhteen vähän riittoisampaa. Luulen, että olen kuitenkin ihan suosiolla tyytyväinen vallitsevaan leveyspiiriin ja tee ja suunnittele -listan loppupään tavoittelua jatketaan seuraavilla lumilla.

Sen verran on sää lämmennyt, että eläinten kuivitus on taas muuttunut pykälää työllistävämmäksi. Vakaa miinus kymmenen on kaikinpuolin miellyttävä olotila. Kuivitustarve on vähäinen, eläimet tykkää, juoma-altaat pysyvät sulana ilman kommervenkkejä ja lohkolämmitin auttaa traktorin moottoria kuvittelemaan itsensä jos ei nyt ihan palmun niin ainakin jonkin lauhkean vyöhykkeen puun alle.

Maistiaispöytä. Hamppuleipää, kyytönpaistia, härkäpapuja, paahdettua hamppua, lihapullia ja prosyyreita. Viimemainitut vain ulkoisesti nautittaviksi.

Viikon ohjelmassa on ollut urheilua  isännän kanssa. Joskus pari-kolme vuotta sitten kävimme kerran lenkillä yhdessä. Tämän kokeilun jälkeen useammin harrastetuksi lajiksi on kuitenkin vakiintunut pakastimen noston sekakolminpeli. Pelaamme siis kahdestaan painovoimaa vastaan. Olemme voitolla, sillä pakastimet ja sormet ovat edelleen ehjiä.

Tiistaina hiiopattiin pakettiauton kyytiin kolme näitä valkoisia suorakulmaisia särmiöitä. Isäntä kompressoripäässä ja emäntä toisessa. Silloin kun isäntä ei kerkeä työmaalle, emäntä hoitaa kompressoripään ja lapsityövoima sen kevyemmän. Lapsukaiset yleensä huomauttelevat vanhempiensa nuoruusrajoitteisuudesta. Tosissaan heidän voi kai olettaa olevan siinä vaiheessa, kun työmaalla kuuluu, "jos äiti ottaisi tämän kevyemmän pään". Ei siis vielä.

Lastauksen jatkoksi ajeltiin hakemaan jäistä härkää leikkaamolta, minkä päälle jaeltiin kylmiä paketteja Helsingin seudun rekokierroksella. Auton loppuviikon kalenteri näytti aika tyhjältä, joten pakastinsarjan jatko-ottelua ei tarvinnut tällä kertaa järjestää heti seuraavalle aamulle. Viikonloppuna oli tiedossa käynti Knehtilän luomutilan pääsisäistapahtumassa täyttämässä siellä majaileva kyyttöpakastin. Pakastimet saivat siis epäurheilullisesti päivystää autossa muutaman päivän. Olisihan ne tietysti kuntoilumielessä voinut tyhjentää ja nostella sisälle ja parin päivän päästä taas takaisin autoon. Kuntoilumieltä ei ollut. Se palasi vasta Knehtilästä kotiudutta, jolloin pakastimet palautettiin paikoilleen. Eikä autonkaan tarvitse pysytellä jatkojohdon mitan päässä pistorasiasta.

"Ja sitten pojat viimeistellään tämä kuivikkeitten levittely. Tuo talonväen työnjälki on taas hiukan keskeneräistä, vaikka me tässä hyviä neuvoja koko ajan annettiin."

Muhkeita olemuksia

Korvia, tassuja... Tässä nautamainen versio tassuista. Lumessa kävely on sorkkaterveydelle eduksi.

Maaliskuun hiljaiselo ei ole ehtinyt realisoitumaan tekstinä bittiavaruuteen. Nautaeläimet märehtivät ja sontivat kuitenkin edelleen päivittäin, joten suurien linjojen osalta asiat ovat kohdallaan. Viimevuotisista muistiinpanoista (yleisölle tarkoitettu versio, kotitarpeiksi on tylsällä lyijykynällä tehtyjä merkintöjä papereissa) selviää, että hra Laiha-Lohtu liittyi rouvasseuraan 21.6. Vasikka-aika alkaa siis olla ovella ja pyöreitä mahoja on kyllä bongattu.

...pulleita massuja. Lempaala näyttää aika muhkealta. Vasikka on edestä katsoen vasemmalla ja pötsi pullistelee oikealla.

Usein talvivasikoita alkaa tipahdella pakkasjakson jälkeen. Nytkin lauhtui, mutta taitaa olla vähän aikaista vielä. Tämä ei ole ainoa seikka, jossa voi naudoilla havaita ilmeistä meteorologista lahjakkuutta. Esimerkiksi karannut lehmä toteaa lokakuussa, että metsänantimet eivät hänelle riitä, minkä jälkeen siirrytään kotiin ruokintapöydälle kuin ei olisi puntiksella oltukaan. Tämä toteamus tehdään jostain syystä muutama tunti ennen lumisateen alkua.

Paperitöitäkin on tarjolla. Viime kesänä ely-keskus ilmoitti ensin puhelimitse arpajaisvoitosta eli osumisesta valvontaotantaan. Paperit etsittiin esille ja tämän jälkeen paikan päälle saavuttiin mittailemaan peltoja ja paperipinoja sekä tunnistamaan kasveja. Valvontaan liittyi kasvukauden jälkeinen kirjallinen kuulustelu, jossa tarkastetaan lohkokortteihin tehdyt merkinnät ja liuta muitakin papereita. Nyt toimitetusta lohkokortinivaskasta oli jäänyt uupumaan mm. kasvimaata koskeva kipale. Siis sitä kasvimaata, missä kasvaa kotitarpeiksi persiljaa, punajuuria, rikkaruohoja (niitä riittää tarvittaessa myös kodinulkopuolisiin tarpeisiin), retiisejä, salaattia yms.

Lohkokorttiin merkitään mm. tehdyt lannoitukset ja kasvinsuojelu sekä esim. toteamuksia rikkakasveista. Korttiin on tehty merkintöjä, mutta tässä sitä pohtii, onko vaikkapa kasvinsuojelutoimet kuvattu riittävällä tarkkuudella. Todellisuushan esimerkiksi rikkojen torjunnasta olisi jotain tällaista: 28.5. emäntä kitki pätkän retiisipenkkiä, 29.5. emäntä kitki myös salaattipenkkiä, 31.5. emäntä ja lapsityövoima istuttivat pensaspapuja, lapsityövoiman yllättänyt pissahätä nostaa toistaiseksi kylvämättömien kohtien typpitasetta pistemäisesti, 4.6. ukki haraa sipulimaata jne... Ajateltiin uskaltaa lähettää kortti kuitenkin hieman suurpiirteisemmillä tiedoilla. Uskoisin kelpaavan, vaikka kaikkea aika uskomatonta on järjestelmässä kyllä tullut vastaan.