tiistai 31. lokakuuta 2017

Lumen jälkeen

Linnoitustyöt toteutettiin lapsityövoimalla, mutta kokonaan vapaaehtoistyönä. Ovi on kamerasta pois päin.
Lumen tulon jälkeen piti tehdä lumilinna. Aina joskus joitain hommia unohtuu, mutta tämä ei. Muureista on näin kolmen päivän perästä jäljellä suhteessa ehkä saman verran kuin Kuusiston piispanlinnasta Kaarinassa.

Ennen lumentuloa tehtäviä hommiakin oli kaikenlaisia, mutta niiden lumisateen jälkeisessä valmiusasteessa on huomattavaa hajontaa. Esimerkiksi haravointi on kesken. Vankka meterorologinen kokemus kuitenkin varoittaa, että siihen joutuu vielä palaamaan ennen kevättä.

Paripyörät on tehokas lisävaruste tiivistystyömaalle. Mutkien palautus -operaatio tuo liikennettä, joka ei pehmeällä maalla olisi mahdollista.
Lumen tallaamista - sekin on joskus tarpeen - ei pääse tekemään hyvissä ajoin varastoon. Joutuu odottamaan lumen tuloon asti. Maa ei juuri routaannu, mikäli höttöinen lumikerros kertyy ennen pakkasia. Routainen maa taas on edellytys siisteille ulkotöille. Kura on kivaa -ikä alkaa olla takana päin, vaikka huomattavan nuoria olemmekin - paitsi lapsityövoiman mielestä.

Pellon laidoilla olleita puukuidun kippauspaikkoja tai reittejä niille aurailtiin aikanaan, jotta rekka pääsisi pellon poikki tuomaan kasat levityksen kannalta järkeviin paikkoihin. Maata tiivistimättä ja matkalle juuttumatta. Tämänkertaisten lumien alta taas pitäisi saada perinnebiotoopin puronvarret jäätymään. Muuten suorien mutkistustöistä voisi seurata tärveltynyttä kasvustoa ja syväkyntökalustoa.
Hyvän sään aikana. Kesärenkailla selvittiin Puotilan rekossa. Lumi tuli vasta vähän kotiutumisen jälkeen. Tuulen ja lämpötilan puolesta tämä emännän välkehtivä asuvalinta ei ollut liioittelua.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Kevyellä kalustolla

Turpeessa löhöilevä Aunus ja Hihka arvioimassa näytteenottovälineistöä.
Lokakuun alkupuolella ropisti vettä. Kuten myös syys-, elo- ja heinäkuussa. Aikaisemmin kesällä kasvusto haihdutti veden, mutta nyt syksyllä isompi vesimäärä tuppaa pehmentämään alustaa. Siksi traktoritöiden sijasta operoitiin välillä muutamaa kertaluokkaa kevyemmillä akselipainoilla.

Maanäytteenotossa kaluston paino kertyy lähinnä näytekairasta ja -purkeista. Vallinneessa säätilassa on ehkä vielä huomioitava sadevaatteitten paino. Akselipainon lisäksi myös peltoon kohdistuva pintapaine pysyy pitkin peltoja saapastelevalla isokenkäisellä näytteenottajalla traktoriin verrattuna varsin maltillisena. Maanäytteitten lisäksi tutkitaan myös lannan ravinteita. Saman maanäytekairan kanssa operoitiin myös eläinhallissa katon alla (tässä vaiheessa sade oli tietysti lakannut) ja porailtiin kuivikepohjasta näyteainesta purkkiin.
Tiuhan nurmen tilalla pitäisi ensi vuonna olla kasvimaa. Kuivemmat olosuhteet
olisivat eduksi nurmen hengiltä saamiselle kasvimaakasvien tieltä.
Tällä kelillä on turhan helppo juurtua uudelleen. Pari muokkausta
tuskin riittää. Edellisvuotiset porkkanat ja palsternakat ainakin olivat
edeltäneen nurmen lukuisista muokkauksista huolimatta useampaan
otteeseen tukehtua raiheinään.

Ennen isoimpia sateita ehdittiin myös hiukan muokkailla. Nurmi on aika sitkeähenkistä. Uusi kasvi seuraavalla kaudella tukehtuu ruohoihin, jos lopetettavan nurmen kuritus ei ala jo syksyllä. Toisenlaisilla maalajeilla ruohonkorren henki voisi olla hiukan helpommassa, mutta täällä joutuu nurmen lopetuksessa maata kääntelemään urakalla niin syksyllä kuin keväälläkin. Matoparat. Ovat vähän pinnemmassakin nyt, kun ei kuivuus kiusaa.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Pilkkihaalarien paluu

Taiteellinen vaikutelma vallan mainio. Lisäksi ei tarvitse
tulla suorinta tietä kotiin mummolta ja ukilta, kun on näitä
kiertoteitä, mistä valita. Talvella vastaavan reittiverkoston
voi tehdä lumeen.
Mitä 5-vuotias haluaa tehdä sateisen hämärtyvänä iltana, kun vähän jotain vielä kerkiää ennen iltaruokaa? Kaveri heittää takin niskaan ja saappaat vääriin jalkoihin sekä ilmoittaa lähtevänsä haravoimaan lehtiä. Viisitoistavuotiaaksi mennessä ajatusmaailma sitten kokee joitakin muutoksia. Ainakin kännykkä hankaloittaa haravanpitelyä ja oma-aloitteisuus esiintyy muilla toimialoilla.

Syksyiset lehdet ovat nättejä, joten vielä toinenkin
taideharavointikuva.
Tämän viikon ohjelmassa on jälleennäkeminen laitumelta toissa viikolla Orimattilaan lähetetyn sonnipojan kanssa. Näkemisen osalta tapahtuma on ehkä
 hieman yksisuuntainen ja tunnelma mikrobiologisten tosiasioiden seurauksena hyvinkin viileä.

Huomiselle on siis tiedossa leikkaamokeikka ja sen jälkeen illan täydeltä pääkaupunkiseudun reko-jakoja. Reko-retkeily jatkuu vielä seuraavinakin päivinä. Etanan sarvet osoittavat huomiselle reilun kymmenen asteen lämpötilan kaveriksi vettä ja reipasta tuulta (8 m/s) suoraan mereltä. (Etanan lausunnot tarkistettu hyvien lähdekriittisten käytäntöjen mukaan useista muista lähteistä: Ilmatieteenlaitos, Foreca, "norjalainen") Näillä tiedoilla isäntä suunnitteli aloittavansa pilkkihaalarikauden. Edellinen sesonki taisi päättyä huhtikuussa.
Emäntä onnistui taas matkailemaan niin,
että jäi tästä lystistä paitsi.

Emäntä perehtyi viikolla ranskalaiseen suoramyyntiin. Erään juustolan ovella oli tarkistuslista "Onko minulla kaikki, mitä torilla tarvitsen?".  Vaikutti puutteelliselta; ei minkäänlaista mainintaa pilkkihaalareista tai edes villahousuista. Eikä myöskään lämpömittareista, omavalvontasuunnitelmasta tai elintarvikevalvonnan todistuksesta valvontaan kuulumisesta. Kyseisen listan tekoa on täälläkin suunniteltu, mutta koska listan optimaalinen sijoituspaikka on vielä ratkaisematta, on listakin saanut odottaa. Listan laatimisella tosin pääsee vasta säntilliseen vaikutelmaan. Se olisi ehkä myös syytä käydä aina lähtiessä läpi.
Tämä haravointijoukkue on siirretty taustalla näkyvältä lehtienputoamisalueelta vihreämmälle niitylle. Senkin kasvu vain on jo aika hidasta. Rinnelaitumella ei kuitenkaan vesi seiso viime sateittenkaan jälkeen, joten se soveltuu erinomaisesti märehtimisalustaksi.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Syksy saa

Kuivurin tuntilukema. Tämän molemmat kotimaiset suvereenisti hallitsevan
mittarin lukema on kasvanut syksystä 1986 lähtien. Esillä tyypillistä ei vielä
koulussa ruotsia opiskelleen maalaislapsen sanastoa. Emännän
suomenruotsalaisia opikselukavereita huvitti, kun kerroin
ensimmäisestä oppimastani ruotsinkielisestä lauseesta. Oppimateriaalina
oli ollut traktorin hytissä oleva kaksikielinen laatta. "Håll fast i ratten om
traktorn stjälper. Hoppa ej!" (Pidä kiinni ohjauspyörästä traktorin kaatuessa.
Älä hyppää!)
Isommat kiireet ovat alta pois, kun sato on laarissa. Tai siis myyntikasvit ovat laarissa. Oman mahan täyte on vielä mullan alla, sillä perunalaari ammottaa tyhjyyttään. Kellaria pitäisi saada jäähtymään, mutta ei oikein kylmene, kun syksystä huolimatta tämä suvisää jatkuu. Aamunkin mittarilukema on tyypillisesti +8. Muutkaan laarit eivät  kuluneen suven jäljiltä varsinaisesti pullistele. Varsinkin, kun rypsi, joka ainoana ylsi pullistuttaviin satotasoihin, on jo viety puristamolle. Alhaisen satotason positiivinen puoli on näin märkänä vuonna tietysti kuivatuskapasiteetin riittäminen.

Selvä syksyn merkki on myös matkalaisten kotiin paluu. Maailmankuvaansa kaukaisessa Länsi-Hollolassa avartanut maisemanhoitopartio palasi kotilaitumille. Kotiin ei ajanut routa, vaan ihan tavallinen nelivetoinen traktori tarkoitukseen sopiva kärry perässään. Eihän tässä tietysti porsaista ollutkaan kysymys.

Alkavalle viikolle on luvattu pitkästä aikaa sadetta (viimeksi satoi eilen) kutakuinkin joka päivälle. Tarkoittaa käytännössä sitä, että sateen takia kuraiseksi muuttuva perinnebiotooppi jätetään villieläinten haltuun. Oheisen kuvan kesyt eläimet poistuvat pellolle syömään viimeiset laidunruohot ennen reilun puolen vuoden talvidieettiä. Talonväen talvidieetti ei toivottavasti huku viikon sateisiin. Isäntä vitsaili peittävänsä perunamaan pressulla (ei meillä oikeesti oo niin isoa) nostoa vartoamaan.
 
Ruskeavalkoisia lehmiä ja mustavalkoisia runkoja. Lapinlehmällä olisi tässä ympäristössä ollut maastopuku luonnostaan.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Finaali - tattari

Vaihteen vuoksi näköala puimurista. Tällä kertaa ilman lasista
heijastuva kuljettajan hahmoa.
Kartiomaiset ovat tattaria. Aika paljon on siis kaikkea muuta. Yläkuvan
lohkolta sitä muuta ei onneksi tule ihan niin paljon. Viitisen hehtaaria
silputtiin suosiolla peltoon jo kesällä, kun pillike oli ohittanut tattarin
turhan totaalisesti.
Talvitelat häämöttävät - puimurilla. Veneilyä ei ehditä harrastamaan, mitä nyt ukki vähän ahvenia ahdistellessaan. Isäntä jahtaa parhaillaan viimeisiä tattarihehtaareja puimurilla hurjalla tuntinopeudella. Kasvikset eivät onneksi juokse karkuun. Puimurin vauhtia on kyllä varmuuden vuoksi tavanomaisesta vähän lisätty, jotta homma joutuisi valmiiksi - ei nyt hyvän, mutta vähemmän huonon - sään aikana. Puintisäät tuntuvat leijuneen toisiin maailman kolkkiin. Ilmassa on leijunut lähinnä sumupisaroita. Eilen autoillessa joutui todistamaan hiukan erikoista yhdistelmää. Pelloilla liikkuvia puimureita sai katsella tuulilasin-pyyhkijöiden rauhallisten viipahdusten läpi. Olisin ehkä mieluummin katsellut jotain tavallisempaa.

Tattari tykkäisi hiukan kuivemmista ja aurinkoisemmista oloista kuin kulunut suvi tarjosi. Siinä mielessä ei siis mitään eroa tyypillisen kesälomailijan näkemyksiin. Sikäli kun nyt kasvin kanssa voi olla samaa mieltä. Satotaso oli valitettavasti näiden makuasioiden seurauksena aikaisempaa vaatimattomampi ja tulevia kylvöjä ajatellen siementen itävyys on hieman arvoitus.

Kosteissa oloissa jälki on tämännäköistä. Pientä putsaustarvetta puimurin
sisuksissa. Ensimmäinen valmis, kolme vielä jäljellä. Tämä operaatio ei esim.
kuivalla viljalla työllistä.
Mitäs sitten, kun puimuri on siistitty ja ajettu talliin? Lunta ei ihan vielä tarvittaisi. Suksetkin on tietysti voitelematta, mutta ennen kaikkea lietevaunun harjoitusohjelma on tältä kaudelta kesken. Laitetaan siis haisemaan. Muokkauskalustollakin saattaa vielä olla spurtteja ampaistavana. Valmennusjohto kyllä jo odottelee taukoa.



Eihän tässä säässä mitään vikaa ole. Ruoho vielä vihertää eikä kuumuus ahdista. Terv. Laiha-Lohtu, M-Kirstian, Nanne ja Nerto.