Syksyn pieni puintinumero

Eikä taaskaan keksitty uutta kuvakulmaa. Leikkuupöytä hiukan yläviistosta. Tattaria haukataan. Tällä lohkolla ihan maittavaa, mutta toista tattarikappaletta voisi luonnehtia oheiskasvipainotteiseksi.

Välillä täytyy laittaa pakki päälle, jos puimuri meinaa nielaista 
enemmän kuin kurkku vetää. Joskus suupala pääsee yllättämään 
ja silloin sisukset joutuu tyhjentämään lihasvoimalla 
pahimmillaan lähes korsi kerrallaan. Papupellossa homman 
pysäytti tämä, kuvassa jo ulos ronkittu viherröykkiö. Lisänä 
renkaan päällä odottava hihna meni vaihtoon. Onneksi oli 
varakappale hyllyssä.

Syyskuussa on satanut ja paistanut sen verran, että puinnit alkavat olla loppusuoralla. Muutama hehtaari härkäpapua yrittää tuleentua vähän lisää sillä aikaa, kun puimurin toisen puolen haltija keräilee omiaan. Pavun palkojen pitäisi olla puidessa rumia ja mustia ja papujen niiden sisällä lähinnä vaaleanruskeita. 

Tänä vuonna jostain syytä mustuminen ei ole edennyt aivan tavalliseen tapaan ja varsinkin ylimmät palot sitkeästi vihertävät. Ovat hankalia puida ja kuivurissa rapistelu ei ole mikään pikavisiitti. No, papu on Suomen suveen suhteutettuna pitkän kasvukauden kasvi. Toivottavasti ovat pohjoisempana pärjänneet. Tilan ensimmäinen härkäpapusato puitiin aikoinaan elokuun puolivälissä puintikosteuden ollessa 15 %. Aloittelijan tuuria taisi olla täysimääräisesti tarjolla. Joitakin vuosia myöhemmin sattui kolea kesä ja kostea syksy. Papupellolla lokakuussa leikkuupöytä oli pidettävä paikoitellen esiintyneen veden pinnan yläpuolella. Jonain yönä tuuli mukavasti niin, että kaste ei keskeyttänyt työtä illan tullen. Ongelma oli vain se, että kostea kasvimassa jäätyi puimurin kohlijoihin. Tilanne on siis nyt oleellisesti parempi.

Aila-myrsky aiheutti opastetauluun tilapäisen lisäkilven tarpeen.

Edellisellä viikolla puinti keskeytyi muun muassa myrskysäähän. Täällä päästiin aika pitkälle pelkällä kohinalla ja öisellä sateella, mutta osui se kumminkin loppuvaiheessa. Itse asiassa kohta sen jälkeen, kun emäntä oli edellisessä blogtekstissä ehtinyt optimistisesti veikkaamaan, että varautuminen riitti. 

Metsätalousmielessä ei tullut isompia murheita, mutta "vanhassa paikassa" linjalle kaatunut puu pakkolomautti sähköpaimenen ja kumppanit. Loma keskeytettiin omilla sähköillä. Verkkovirran veroista se ei ole eikä yhtä riittoisaa, mutta pakastimet ja paimenpoika pärjäävät. Seuraavalla viikolla sähköyhtiön mies ilmoittautui tutustumaan kohteeseen. Ajatuksena oli leventää johtokäytävää ja siten vähentää tarvetta rahdata moottorisahoja ja paikkauskaapeleita luonnonkauniilla ja maisemallisesti huomionarvoisella Tupalan metsälaidunalueella. Kaveri totesi kuitenkin nopeasti, että se ei Helvetissä (siis Huljalan) onnistu - puut ovat pitkiä ja rinne paikoin jyrkkä. Taitavat painua johdot maan alle. Toivottavasti nätisti.

Finaali - tattari

Vaihteen vuoksi näköala puimurista. Tällä kertaa ilman lasista
heijastuva kuljettajan hahmoa.

Kartiomaiset ovat tattaria. Aika paljon on siis kaikkea muuta. Yläkuvan
lohkolta sitä muuta ei onneksi tule ihan niin paljon. Viitisen hehtaaria
silputtiin suosiolla peltoon jo kesällä, kun pillike oli ohittanut tattarin
turhan totaalisesti.

Talvitelat häämöttävät - puimurilla. Veneilyä ei ehditä harrastamaan, mitä nyt ukki vähän ahvenia ahdistellessaan. Isäntä jahtaa parhaillaan viimeisiä tattarihehtaareja puimurilla hurjalla tuntinopeudella. Kasvikset eivät onneksi juokse karkuun. Puimurin vauhtia on kyllä varmuuden vuoksi tavanomaisesta vähän lisätty, jotta homma joutuisi valmiiksi - ei nyt hyvän, mutta vähemmän huonon - sään aikana. Puintisäät tuntuvat leijuneen toisiin maailman kolkkiin. Ilmassa on leijunut lähinnä sumupisaroita. Eilen autoillessa joutui todistamaan hiukan erikoista yhdistelmää. Pelloilla liikkuvia puimureita sai katsella tuulilasin-pyyhkijöiden rauhallisten viipahdusten läpi. Olisin ehkä mieluummin katsellut jotain tavallisempaa.

Tattari tykkäisi hiukan kuivemmista ja aurinkoisemmista oloista kuin kulunut suvi tarjosi. Siinä mielessä ei siis mitään eroa tyypillisen kesälomailijan näkemyksiin. Sikäli kun nyt kasvin kanssa voi olla samaa mieltä. Satotaso oli valitettavasti näiden makuasioiden seurauksena aikaisempaa vaatimattomampi ja tulevia kylvöjä ajatellen siementen itävyys on hieman arvoitus.

Kosteissa oloissa jälki on tämännäköistä. Pientä putsaustarvetta puimurin
sisuksissa. Ensimmäinen valmis, kolme vielä jäljellä. Tämä operaatio ei esim.
kuivalla viljalla työllistä.

Mitäs sitten, kun puimuri on siistitty ja ajettu talliin? Lunta ei ihan vielä tarvittaisi. Suksetkin on tietysti voitelematta, mutta ennen kaikkea lietevaunun harjoitusohjelma on tältä kaudelta kesken. Laitetaan siis haisemaan. Muokkauskalustollakin saattaa vielä olla spurtteja ampaistavana. Valmennusjohto kyllä jo odottelee taukoa.

Eihän tässä säässä mitään vikaa ole. Ruoho vielä vihertää eikä kuumuus ahdista. Terv. Laiha-Lohtu, M-Kirstian, Nanne ja Nerto.

Sarja kärrylle ja puimurille, osa 2

Ajelua viheriöllä. Puitavassa kasvustossa pääväri on yleensä
keltainen tai jonkin sävyinen ruskea. Nyt keltainen on vain puimuri.

Tätä on nyt sitten odotettu. Tänä vuonna ei erityisen suurella riemulla, mutta jotta saataisiin homma pois päiväjärjestyksestä ja jotta eräillä pohjalaisilla lehmillä olisi pötyä pöydässä. Sääennuste on muutaman päivän poikennut tämän suven yleislinjasta. Aurinko ilman sadepisaroita on nimittäin piirretty näkyviin usealle päivälle peräkkäin. Olosuhteet siis muuttuivat - ei nyt ihan suosiollisiksi - mutta siedettäviksi härkäpavun puintiin. Sato-odotukset ovat kyllä hiukan vaatimattoman alapuolella. Lisäksi tavara on märkää, mikä on syy siihen riemun puuttumiseen. Märän - on se nyt mitä hyvänsä - mutta varsinkin pavun puimista ei taida kukaan pitää erityisenä huvina. Joku puimaan jo kerennyt tuttu raportoi puimurin koneiston tarvitsemista välipesuista.

Vihreätä on, vaikkei olekaan heinää kylvetty alle. Jäykempi maalaji voisi
olla rikkojen suhteen hiukan armollisempi. Tämä rikkasuotuisa
on kuitenkin yleensä suotuisa myös itse viljelyskasville.

Papu on tuleentuneena erinomaisen rumaa. Ulkonäkö ei ehkä ole lautasellakaan pavun vahvin puoli. Tai ainakin kauneus on katsojan silmässä. Alkukesästä kasvin vihreä lehdistö (ei liity keltaiseen lehdistöön) peittää pellon pinnan hyvin ja rikkakasvien kasvu kärsiin valon puutteesta. Tuleentuneessa kasvustossa lehdet ovat kuihtuneet ja valo pääsee maahan asti. Maassa sitten vihertää ihan urakalla. Jos oikein huonosti käy, tämä viherrys kasvaa täysin läpi ja pavut, raukat sen seassa eivät kuivu puitavaan kuntoon.

Avattu pavunpalko. Satoa
liioiteltu laittamalla
mittakaavaksi aika pieni käsi.

Turhan märkää oli nytkin. Puimaan pääsi päivällä kolmen maissa. Seitsemältä kaste komensi koneen vuorokausilepoon. Näin myöhään syksyllä ei tosiaankaan tarvita digipiirtureita ajoaikojen rajoittamiseen.

Tämä viehättävä pavunvastaanottolaite lepäili puinnin ajan aurinkoisella
pellonlaidalla, muttei sitten suostunut käynnistymään, kun piti lähteä
pihaan. Kuivuriin ei olisi vielä päästykään, kun kärryllisestä ei tule kuivuri
riittävän kylläiseksi.

Ei ihan näytä samalta, mitä myymme pussissa. Kuormasta varmaan puolet on savikan siemeniä, joita lähtee pois kuivurin esipuhdistajassa.

Pieniä pyöreitä mustia

Kuskin on tolppien liepeillä syytä muistaa tyhjennystorven olemassaolo.

Talossa siirryttiin taas öljyalalle. Rypsin puinti alkoi eilen ja toivottavasti päättyy tänään. Aamuinen sade valitettavasti pitkitti yökasteen aikaista taukoa. Tällä pitkittyneellä tauolla aika on saatu kulumaan laitumien puhdistusniitolla, joten peukaloiden ei ole tarvinnut vaivaantua pyörimään.

Rypsin siemen on pientä, joten kärryn täytyy olla tiivis.
Vieno ropina kärryä lähestyessä kiinnitti emännän
huomion. Onneksi biohajoavaa pikatiivistysmateriaalia
oli runsaasti käden ulottuvilla. Apilat olisivat olleet
tietysti heiniä koristeellisempia.

Usein syysrypsi on puitu jo heinäkuun puolella, mutta tämänvuotisesta puimurin startista ei päässyt kalenteria tarkistamaan. Tai jos erehtyi tarkistamaan, niin koululaiselle voi tulla parin viikon diftongi- ja derivaattavajaus. Viime vuosina koululaisten kesäloma on loppunut pari viikkoa rypsin puinnista. Tänä vuonna rypsipelto ja luokkahuone korkattiin samana päivänä.

Tällä kertaa heinäkuussa vielä tilattiin varaosia paljastuneeseen tyyppivikaan. Osan vaihto vaati huoltomiehen mukaan kuumennusta, pitkää vääntövartta ja paljon rumia sanoja. Kysyin isännältä, osaako hän viime mainittuja, kun kotikäytössä niitä ei esiinny. Oli kuulemma kahdella ensimmäisellä varusteella selvitty. Neuvon antaneella huoltomiehellä ei ilmeisesti ole yhtä pitkää vääntimen jatketta käytettävissä.

Rypsi talvehti kohtuullisesti, joten rikkaruohoista ei ollut kiusaa kuten viime vuonna. Hiukan saunakukkia ja hierakkaakin. Nekään eivät olisi näkyneet, jos kasvusto olisi pysynyt pystyssä. Lakoontui kumminkin jonkin verran. Tosin loppuvaiheessa saunakukat eivät enää pistäneet silmään, kun ne olivat pudottaneet lehtensä ja rypsi tuleentunut.

Rypsin, kuten muidenkin ristikukkaisten, siemenet ovat liduissa. Kasvusto oli sen verran tuleentunutta, että siemenet tuppasivat varisemaan aina litua aukaistessa.