Parempi hamppu pivossa kuin...

Emäntä kuvasi lupaa kysymättä viimevuosisadan aikaisen poikaystävänsä puintivalmiissa hamppupellossa. Isäntä on kasvanut viime syksystä tai sitten hampulta on jäänyt kasvudouppinkit ottamatta - tai sitten on ollut vaan kuivaa. Hiukan maalajista ja lannoituksesta riippuen öljyhamppu on yleensä miehen tai ainakin lähes naisen mittaista. Kuituhampulla mittaa on sitten tuplaten.

Peltopuolella sadonkorjuun loppusuora häämöttää. Isäntä istuu parhaillaan puimurin kopissa hamppua pyydystämässä. Emäntäkin tekee istumatyötä ja istuu keittiön penkillä pyydystämässä kirjaimia näytölle. Puimurioperaatioiden jälkeen satoa korjataan vielä kasvimaalla ja ensi vuoden satoa varmistellaan lietevaunua ulkoiluttamalla. 

Isäntä tiedusteli, olisiko mahdollista saada moottoroitu kyyti
pellolta takaisin puimuria noutamaan. Emäntä hövelisti lupasi,
mutta lähti perään ajankäytön optimoinnin kannalta noin minuutin
liian aikaisin. Loppusuoran ja -kaarteen sai körötellä isännän
ja vaunukuivurin avulla Tuhdiksi naamioidun kärryn
(todellisessa elämässä  internetin ulkopuolella, ilman
kameran linssiä ja pakettiauton hiukan likaista tuulilasia,
Tuhti-teksti kärryn päädyssä näkyi hyvin) perässä. 

Hampun puinnista ei siis toistaiseksi ole enempää kerrottavaa. Varteenotettava epäilys on, että puimuri on ehjä ja homma jollain tavalla etenee, koska telefoonista raporttia toisenlaisesta asiantilasta ei ole tullut. Sato ei pellonlaidalta katsoen näytä valtaisalta. Tähkät ovat aika lyhyitä, joten niihin ei kummoista siemenmäärää mahdu. Onneksi ensi vuonna on tulossa huippusato. Toistaiseksi sille ei ole ilmennyt mitään esteitä.

Tämä raportti lienee tulkittavissa tiedoksi
homman sujumisesta.

Viime viikonlopun kohokohta, lauantainen osta tilalta - alias lähiruokapäivä, sattui sopivan kosteaan päivään, jolloin puinti ei olisi luonannut. Tapahtuma on selvästi aikaisempia vuosia kuuluisampi. Päivässä on oltu mukana viitisen vuotta siitä lähtien, kun sitä on valtakunnallisesti järjestetty. Ensimmäisillä kerroilla tilaisuus oli kuitenkin hyvin rauhallinen - todennäköisesti hyvinkin tasapainoisessa suhteessa markkinointiponnisteluihin. Muutama vuosi sitten tilanne muuttui. Emäntä oli edellisvuosien kokemuksen perusteella suunnitellut kirjoittavansa lehtikolumnia ja pujahtavansa ulos, kun pihaan ajelee joku, joka näyttäisi kaipaavan tilalta myyjää. Kirjoittaminen jäi kuitenkin toiseen kertaan ja isännän kanssa hiki hatussa punnitsimme vihanneksia ja ongimme lihoja pakastimen pohjalta. Viime vuodet on sitten varauduttu paremmin ja varattu lapsi- ja mummotyövoimaa paikan päälle. 

Kevään olosuhteisiin nähden hamppupelto yllätti myönteisesti rikkakasvinäkökulmasta. Märkänä pysyneestä notkelmasta hamput jäivät puuttumaan, kun edellisvuoden kasvinjäte kellui kohtaan muodostuneessa lätäkössä. Nyt valkoiset ohdakkeen ja valvatin haituvat näyttävät lätäkön paikan. 

 

Elpymisvälineitä

 

Tilaisuus alkoi kuusi minuuttia sitten. Henkilöt, jotka kunnioittavat tätä kuvaa läsnäolollaan, eivät jääneet ilman suosikkivihannestaan. 

Tänään on toivuttu Suomen luonnon päivästä ja keräilty nurkista A4-materiaalia vähemmäksi ja uudelleen käytettäväksi, mikäli luonto on edellisen päivän aikana ollut riittävän armollinen. Toipumiseen on käytetty pinaattia, kasvispasteijoita, juolannostinta ja leikkuupuimuria. Pinaattia on pitänyt kerätä talvea varten jo pitkän aikaa, mutta tällekin hommalle on ollut kiiruumpia vaihtoehtoja. Uuden-Seelannin pinaatin hyvä puoli on pitkä satokausi, joten korjuuta voi siirtää. Nyt myyntiin kerääminen nosti pinaatin poiminnan sijoitusta tehtävälistalla. Ämpäreitä täytti lapsi- ja eläkeläistyövoima. Kaupalliset tavoitteet asetettiin epäafäärimäisesti selvästi alemmas. Kaikki meni tältä osin suunnitelmien mukaan ja emäntä on sitten tänään paistanut pinaattilettuja ja pakastanut pinaattia urakalla. Ei kyllä vielä piisaa koko talveksi. 

Ajoittain tontilla oli melkoinen peltilehmälauma.
Oikeita lehmiä vähän kuvasta vasemmalle ja sonnien
tontti siintää taustalla.

Nuorimmaiset olivat jo etukäteen suunnitelleet toipumista kyyttöpasteijan voimalla, mutta menetelmä ei hyvän menekin vuoksi ollut käytettävissä. Tämä toivottavasti helpottaa leipomohenkilökunnan saamista tulevilla kerroilla. Iltapäivän elpymisvälineen osalta arvottiin sonnien siirtelyn ja leikkuupuimurin väliltä jälkimmäisen viedessä voiton.

Härkäpapusadolla ei tänä vuonna juhlita. Tässä kohdassa
valtakasvi on karrike (ohdake suom. huom.).Kylvöjen jälkeiset
sateet estivät oikea-aikaset rikkaäestykset ja sen kyllä
huomaa. Sen jälkeen kuivuus esti papujen kasvun. 

Emännän ennenkin viittaamassa tietolähteessä, Koiramäen talo -teoksessa, kerrotaan, että elonkorjuu oli suuri juhla. Härkäpapu ei kirjaimellisesti eloa ole, vaikka sirpin korvikkeella kerätäänkin. Sen verran yltäkylläisessä maailmassa eletään, että juhlan tuntu puuttui korjuusta kokonaan. Ensinnäkin kuivassa hellesäässä papu ei ollut intoutunut sadon tuottoon. Toiseksi kuivaa hellesäätä edeltänyt sadejakso esti oikea-aikaisen rikkaäestyksen ja viimevuotiset sadesäät edellisen vuoden rikkamuokkauksia. Lopputulos oli ohdakkeen haituvan kirjoma pelto, josta ei suunnattomia papusaaliita kertynyt. Luomumenetelmät karsivat joiltain osin pelivaraa rikkojen torjunnasta ja se näkyy sitten sadossa. Onneksi ensi talven vatsan täyttö ei ole papujen  varassa. Ohdakkeita kuitenkin on nyt niin paljon, että pellon ensi vuoden käytölle ainoa vaihtoehto on alkukesän muokkailu ja sen jälkeen nurmen kylvö. Ei onneksi aivan turhaan, kun on noita nurmen syöjiä.

Päivän lähilehmät. Tässä tapauksessa lehmä tarkoittaa myös hiehoa ja sonnivasikkaa. Tali kurkkii takaa. Sitten Onega, Tupu, Syväri ja Papu. Syväri on Talin isosisko. Ilmeistä sukunäköä havaittavissa.

Paikan päälle saapui myös paikallisväriä. Hämeenkoskella toimii kotiseutuyhdistys Koski-seura. Kasvisten ja lihan lisäksi kotiin viemisiksi oli siis hankittavissa esimerkiksi satoja sivuja paikallishistoriaa. Vasemmalta: Leena Nikkari, Kari Kaivola ja Tuomo Nikkari.

Pieniä pyöreitä mustia

Kuskin on tolppien liepeillä syytä muistaa tyhjennystorven olemassaolo.

Talossa siirryttiin taas öljyalalle. Rypsin puinti alkoi eilen ja toivottavasti päättyy tänään. Aamuinen sade valitettavasti pitkitti yökasteen aikaista taukoa. Tällä pitkittyneellä tauolla aika on saatu kulumaan laitumien puhdistusniitolla, joten peukaloiden ei ole tarvinnut vaivaantua pyörimään.

Rypsin siemen on pientä, joten kärryn täytyy olla tiivis.
Vieno ropina kärryä lähestyessä kiinnitti emännän
huomion. Onneksi biohajoavaa pikatiivistysmateriaalia
oli runsaasti käden ulottuvilla. Apilat olisivat olleet
tietysti heiniä koristeellisempia.

Usein syysrypsi on puitu jo heinäkuun puolella, mutta tämänvuotisesta puimurin startista ei päässyt kalenteria tarkistamaan. Tai jos erehtyi tarkistamaan, niin koululaiselle voi tulla parin viikon diftongi- ja derivaattavajaus. Viime vuosina koululaisten kesäloma on loppunut pari viikkoa rypsin puinnista. Tänä vuonna rypsipelto ja luokkahuone korkattiin samana päivänä.

Tällä kertaa heinäkuussa vielä tilattiin varaosia paljastuneeseen tyyppivikaan. Osan vaihto vaati huoltomiehen mukaan kuumennusta, pitkää vääntövartta ja paljon rumia sanoja. Kysyin isännältä, osaako hän viime mainittuja, kun kotikäytössä niitä ei esiinny. Oli kuulemma kahdella ensimmäisellä varusteella selvitty. Neuvon antaneella huoltomiehellä ei ilmeisesti ole yhtä pitkää vääntimen jatketta käytettävissä.

Rypsi talvehti kohtuullisesti, joten rikkaruohoista ei ollut kiusaa kuten viime vuonna. Hiukan saunakukkia ja hierakkaakin. Nekään eivät olisi näkyneet, jos kasvusto olisi pysynyt pystyssä. Lakoontui kumminkin jonkin verran. Tosin loppuvaiheessa saunakukat eivät enää pistäneet silmään, kun ne olivat pudottaneet lehtensä ja rypsi tuleentunut.

Rypsin, kuten muidenkin ristikukkaisten, siemenet ovat liduissa. Kasvusto oli sen verran tuleentunutta, että siemenet tuppasivat varisemaan aina litua aukaistessa.