Joskus taas savuaa

Metsäkauden loppu häämöttää, mutta vielä saa tällaisia lehmä puun alla/takana/edessä/vieressä kuvia. Kutuista tai kileistä, jos niitä olisi, saisi varmaan myös "puun oksalla" kuvan. Lelu yrittää selvästi piiloutua korsien taakse. Tämän metsäkappaleen laidunnus aloitettiin vasta tänä kesänä, joten siellä on vielä aika paljon jäljellä näitä korsituppaita. Ensi suvena voi maisema muuttua enemmän.

Puna-apila kerättiin ensin pellolta pois ja sitten toinen kierros. 
Puimuri pörräämään ja kauhasta valutellaan roskaista
siementä sopivaa vauhtia leikkuupöydälle, vaikkei enää
leikata tarvitsekaan.

Viime viikonloppu meni Hyvinkäällä 

Knehtilän markkinoilla ja hamput saatiin puitua sitä ennen. Syyt ja tekosyyt paperihommien siirtämiselle alkavat uhkaavasti vähentyä. Verokuittien tila on "mapissa ja maksettu/ainakin luultu maksetuksi (joskus unohtuu verkkopankissa joku enter tms.)". "Kirjattu" tilan saavuttamisen osalta kesä on aiheuttanut jälkeenjääneisyyttä. Toiseen paperioperaatioon taas antoi vauhtia luomutarkastajan saapumisilmoitus. Oikeat paperit pitäisi katsoa esille ja täytetyksi niin, että niiden etsiminen ei raksututtaisi tuntiveloituksella tehtävän tarkastuksen taksamittaria. Eri tarkastajat ovat kiinnostuneet hiukan eri papereista ja vaihtelevassa järjestyksessä. Arvomme siis esille oikeat paperit.

Tällä viikolla on meneillään ollut hakkuu. Isäntä on rampannut motokuskia katsomassa useamminkin ja perjantaina emäntäkin lähti mukaan. Reissuun sai kätevästi yhdistettyä osallistumiseen paikallisen alakoulun kodin ja koulun päivään. Tilaisuus järjestettiin koulun kuistilla klo 7.30., joten osallistua saattoi kätevästi metsäänmenomatkalla haalareissa ja saappaissa. Ilmoitimme olevamme työmatkalla. Niin olivat opettajatkin. 

Kohteelta otetaan puuta ja sen lisäksi sinne jätetään sitä. Metsäkeskus etsii kohteita luonnonhoidollisille kulotuksille. Tarjosimme kyseistä hakkuualaa

Puut sahalle, ensi keväänä tikkuja raapimaan ja sitten on
taivasta myöten tie auki koivikon yletä. Jonkun tietysti täytyy
ensin kumartua se koivikko istuttamaan. Nöyrtymisen tarvetta
vähentää se, että homma onnistuu nykyään kuokan sijasta
usein myös pottiputkella.

poltettavaksi ja se soveltui siihen. Esim. asutuksen tai sähkölinjojen sijainti, maaston ominaisuudet tai veden saatavuus useilla paikoin käytännössä estävät homman. Näille kulotuskohteille on jätettävä puuta. Palanut tuore pystypuu kiinnostaa kuulemma eri ötököitä kuin palanut kuiva puu ja risu. Tämä metsäkuvio soveltui kulotuskohteeksi ja homma menee niin, että metsäkeskus maksaa kappaleelle myymättä jätetyistä puista, ja kilpailuttaa ja kustantaa kulotustyön. Itse siihen ei enää ryhdytä. Sen jälkeen ala on tarkoitus istuttaa koivulle. Tästä syystä toivotamme paikallisille metsästysseuroille erityisen menestyksekästä hirvieläinjahtia alkaneelle kaudelle.

Parempi hamppu pivossa kuin...

Emäntä kuvasi lupaa kysymättä viimevuosisadan aikaisen poikaystävänsä puintivalmiissa hamppupellossa. Isäntä on kasvanut viime syksystä tai sitten hampulta on jäänyt kasvudouppinkit ottamatta - tai sitten on ollut vaan kuivaa. Hiukan maalajista ja lannoituksesta riippuen öljyhamppu on yleensä miehen tai ainakin lähes naisen mittaista. Kuituhampulla mittaa on sitten tuplaten.

Peltopuolella sadonkorjuun loppusuora häämöttää. Isäntä istuu parhaillaan puimurin kopissa hamppua pyydystämässä. Emäntäkin tekee istumatyötä ja istuu keittiön penkillä pyydystämässä kirjaimia näytölle. Puimurioperaatioiden jälkeen satoa korjataan vielä kasvimaalla ja ensi vuoden satoa varmistellaan lietevaunua ulkoiluttamalla. 

Isäntä tiedusteli, olisiko mahdollista saada moottoroitu kyyti
pellolta takaisin puimuria noutamaan. Emäntä hövelisti lupasi,
mutta lähti perään ajankäytön optimoinnin kannalta noin minuutin
liian aikaisin. Loppusuoran ja -kaarteen sai körötellä isännän
ja vaunukuivurin avulla Tuhdiksi naamioidun kärryn
(todellisessa elämässä  internetin ulkopuolella, ilman
kameran linssiä ja pakettiauton hiukan likaista tuulilasia,
Tuhti-teksti kärryn päädyssä näkyi hyvin) perässä. 

Hampun puinnista ei siis toistaiseksi ole enempää kerrottavaa. Varteenotettava epäilys on, että puimuri on ehjä ja homma jollain tavalla etenee, koska telefoonista raporttia toisenlaisesta asiantilasta ei ole tullut. Sato ei pellonlaidalta katsoen näytä valtaisalta. Tähkät ovat aika lyhyitä, joten niihin ei kummoista siemenmäärää mahdu. Onneksi ensi vuonna on tulossa huippusato. Toistaiseksi sille ei ole ilmennyt mitään esteitä.

Tämä raportti lienee tulkittavissa tiedoksi
homman sujumisesta.

Viime viikonlopun kohokohta, lauantainen osta tilalta - alias lähiruokapäivä, sattui sopivan kosteaan päivään, jolloin puinti ei olisi luonannut. Tapahtuma on selvästi aikaisempia vuosia kuuluisampi. Päivässä on oltu mukana viitisen vuotta siitä lähtien, kun sitä on valtakunnallisesti järjestetty. Ensimmäisillä kerroilla tilaisuus oli kuitenkin hyvin rauhallinen - todennäköisesti hyvinkin tasapainoisessa suhteessa markkinointiponnisteluihin. Muutama vuosi sitten tilanne muuttui. Emäntä oli edellisvuosien kokemuksen perusteella suunnitellut kirjoittavansa lehtikolumnia ja pujahtavansa ulos, kun pihaan ajelee joku, joka näyttäisi kaipaavan tilalta myyjää. Kirjoittaminen jäi kuitenkin toiseen kertaan ja isännän kanssa hiki hatussa punnitsimme vihanneksia ja ongimme lihoja pakastimen pohjalta. Viime vuodet on sitten varauduttu paremmin ja varattu lapsi- ja mummotyövoimaa paikan päälle. 

Kevään olosuhteisiin nähden hamppupelto yllätti myönteisesti rikkakasvinäkökulmasta. Märkänä pysyneestä notkelmasta hamput jäivät puuttumaan, kun edellisvuoden kasvinjäte kellui kohtaan muodostuneessa lätäkössä. Nyt valkoiset ohdakkeen ja valvatin haituvat näyttävät lätäkön paikan. 

 

Lämmin joulu

Jouluoljet pojille, eturivissä Sämpylä, Säe, Saukki ja Runsas. Eivät pahnat tällä säällä yhtä kuivana pidä kuin alta pilkottava turve, mutta ajoittainen korsilisäys on eduksi pohjan rakenteelle ja palamiselle. Pari päivää myöhemmin vaaleasta sisustuksesta ei päässyt enää näköhavaintoja tekemään. Sen verran hyvin olivat pojat lakanansa myllänneet.

Hakekuljettimen vaihteen öljyn liikkuminen 
kuvan mukaiseen asentoon pysäytti hakkeen 
liikkeen liekkien kitaan, mikä taas lopetti 
lämpimän veden liikkeen pattereihin. Tämä 
puolestaan lisäsi asukkaiden liikettä 
halko-/klapikatoksen ja uunien/puuhellan 
välillä. 

Hyvää joulua toivotettiin monesta suunnasta ja hyvä se olikin. Sekä lanttu- että maksalaatikkoa oli riittävästi ja piparkakut alkavat kuusessa roikkuvia lukuun ottamatta olla loppu. Maksalaatikon raaka-aineitten suhteen on monena vuonna ollut tiukkaa. Maksatilausten kirjanpito useista auki olevista reko-ilmoituksista - varsinkin, jos teuraasta saatavien pakettien lukumäärä ei ole vielä tiedossa - on tarkkaa puuhaa. Viime vuonna pakettien jemmaus omaan käyttöön onnistui kyllä. Tosin kun joku juuri ennen joulua kysyi, vieläkö maksaa olisi, emäntä heltyi myymään viimeisen maksapalan, kun ukki oli samana päivänä saanut kaadettua peuran. Hyvä maksaloora siitäkin tuli. 

Joulun alla kierrettiin ReKoissa.  Knehtilän markkinat jäivät vakiintuneessa muodossaan vallitsevan virustilanteen armoille. Meille tämä tarkoitti käytännössä hiukan pidempiä aamu-unia yhtenä viikonloppuna (ei haitannut) sekä suhteellisesti suurempaa määrää paisteja pakastimessa (toivottavasti joku lanseeraa esim. Runeberginpäivä-paistit). Joulunalus tuntuu olevan paistien sesonki, ainakin jos niitä kauppaa markkinoilla maistiaisten ja reseptin kera. Isäntä oli onnistunut järjestämään itselleen kokouksen viimeiseksi ReKo-kerraksi, mutta vanha isäntä, alias ukki, lähti ystävällisesti emännän kaveriksi reissuun. Jäiköhän ero joltakulta huomaamatta? Hämärässä ja nykymuodin mukaisen roiskesuojan takaa ei parran harmausaste erotu kovin hyvin. 

Lämpökeskuksen taipumuksiin on kuulunut kunnostautua remontin tarpeilla juhlapyhien aattona tai jos on muuten kiirettä tai kylmää tiedossa. Nytkin yhdellä ReKo-reissuista ukki soitti, että lämmityksessä on jokin isompi häikkä. Kotiin tultua isäntä kävi tilannetta paremmin tarkistamassa, kun emäntä jäi tyhjentämään autoa. Varaosaa tarvittiin.  Ensin sitä odoteltiin ja sitten varrottiin ReKo-kiireitten hellittämistä, ennen kuin päästiin korjaamaan. Nykyaikaisena talvena 

Ihan kaikkea hamppua ei tänä vuonna myydä puolen kilon 
pusseissa. Näissä lastausta odottavissa pussukoissa taitaisi 
puoli tonnia olla oikeampi suuruusluokka. Siemenet lähtivät 
Transfarmin jalostettavaksi. (Sala)kuljetusauton tekstejä 
voi pitää hämäävinä.

näin voitiin tehdä, ankarien pakkasten vallitessa olisi todennäköisesti ajettu itse muutamia satoja kilometrejä varaosan perässä. Remontti onnistui muuten hyvin, mutta ikkunattoman pannuhuoneen pohjalla maan pinnan alapuolella olisi joulukuun puolivälin jälkeen tarvinnut aurinkorasvaa. Isäntä käräytti nimittäin naamansa hitsatessa. Vallitsevissa oloissa kukaan ei kuitenkaan epäillyt etelänmatkasta. Remontin ja ReKojen lisäksi jossain välissä säkitettiin ja lastattiin syksyn hamppusatoa. Kotiinkin jätettiin myytävää, mutta hieman pienemmässä pakkauskoossa. 




 

Mikä savuaa?

Hamppuja tuli laariin keskinkertaisesti. Varsinaiset massat jäivät peltoon. Kortta riittää, vaikka öljyhamppu onkin jalostettu köysihamppuun verrattuna matalaksi. Kuitukasvin ominaisuudet eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään; on lujaa ja sitkeää. Sen verran lujaa, että puimurin silppurin terveys turvataan kääntämällä se pois käytöstä hampun puinnin ajaksi. 

Jatkotoimien valinta hampunkorsijonojen kuvioimalle pellolle aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa. Korret pitäisi saada pehmenemään ja littanaksi niin, että eristekerros ei keväällä hidasta maan lämpenemistä. Mielellään korsimassa saisi olla myös niin pehmennyttä, että muokkauskoneet tai kylvökoneen vantaisto eivät olisi ensimetreillä tukossa. Talvi kyllä avittaa asiaa. Naapuri päätti ystävällisesti kokeilla, olisiko hampunoljesta sonnien kuivikkeeksi. Yrityksessä on tiettyjä riskejä. Ensinnäkin lokakuisessa paalauksessa tarvittavan kuivuuden kanssa on vähän niin ja näin. Toisekseen, mikäli olosuhteet sattuvat suosimaan kuitukasviominaisuuksien säilymistä lannan levitykseen asti voi tiedossa olla muutamia kakkaisia hetkiä, kun kietoutunutta kuitua irrotellaan lantakärryn keloista ja kuljettimista. 

Savua tulen kera. Hamppumöykyn purkaminen paalaimen sisuksista moottorisahalla oli tässä vaiheessa jo kokeiltu.

 

Tulevaisuuden työhygieniariskeistä huolimatta sunnuntaiaamupäivällä hamppua kuitenkin paalattiin. Tummat pilvet olivat ajaneet emännän ja isännän valkosipulipenkin tekoon jo aamusta. Ne laittoivat myös paalaimen starttaamaan. Tuuli kävi onneksi jo aamusta, joten kaste oli tiessään. Sipulipenkki oli pienuudestaan johtuen aika sujuva homma. Konetta kyllä säädettiin kesken penkin ja valmiiksi sopivanlevyinen kalvorulla oli vain melkein sopiva. 

Penkkikoneeseen sopii 120-senttinen kalvorulla. Tähän
mennessä sopivaa kalvoa on onnistuttu saamaan vain 140-senttisenä.
Rullaa  on kaventunut urheilullisesti käsivarsi ja rautasaha
-menetelmällä. Moottoroidun koneen tehoilla muovin reunat
sulaisivat, joten isäntä on hikoillut sahan kanssa. Nyt oli kuitenkin
onnistuttu hankkimaan valmiiksi oikean levyinen rulla - siis melkein.
Mittatarkkuus oli riittävä, kun pahvihylsyä veisteli puukolla.

Kasvimaalta emäntä körötteli penkkikoneen kanssa takaisin pihaan ja näki vanhan navetan edessä naapurin ja savuavan paalaimen. Naapuri liikehti kuitenkin sen verran rauhalliseen tahtiin, että kiirettä vesiletkulle tai palokunnan soittamiseen ei ilmeisesti ollut. 

Kesällä rehun paalauksessa kone saatiin pyytämättä ja yllättäen sauhuamaan. Palo saatiin kuitenkin hallintaan tyhjentämällä pellolla olijoitten juomapullot. Helteisenä päivänä juotavaa oli onneksi mukana lämpötilan edellyttämä määrä. Tämänkertainen savu paljastui itse sytytetyksi. Kyseessä oli emännälle ennen näkemätön menetelmä avata paalaimen tukosta. Hankaluutensa siinäkin, hiukan nihkeä tiivis korsimassa palaa huonosti. Hapensaantiongelmaa sai kuitenkin korjattua tarjoilemalla kompressorilla kevyesti paineilmaa. Onneksi letku oli pitkä. Riittävä määrä päistärettä meni tuhkaksi ja liikkuvat osat olivat taas liikkuvia osia. Lapsityövoimaa lähti mukaan ja ilmeisesti työnjohto osasi asiansa, sillä operaatiota ei tarvinnut lopuilla hehtaareilla toistaa.

On pellolta korjattu muutakin kuin satoa. Kuivurin esipuhdistajan alla on monipuolinen valikoima rikkakasvien siemeniä ja pavun palkoja.

Yhden laidunkauden loppu

Päiväteet voisi juoda pihaterassilla tällaisena toukokuun vähälumisempana päivänä. Lehmien terassikausi päätettiin aloittaa uudestaan tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana säiden paremmin suosiessa.

Rotko, Rautu, Rajajoki ja Rinkula. Hiehoseurueella oli juottopiste edellen
hallin puolella, joten kaikkia ei tarvinnut siirrellä edestakaisin.

Laidunkausi aloitettiin edellisenä viikonloppuna ja lopetetttiin kaksi päivää myöhemmin, kun viheriö alkoi olla kauden ennätyshangen peittämä. Joitakin viikkoja sitten tuli muistaakseni esitettyä toive, että huhtikuu jäisi alkuvuoden lumisimmaksi kuukaudeksi. Siinä ja siinä kävikö näin vai meneekö toukokuu ohi. Ja mahdollisuuksia on tietysti vielä kesäkuullakin.

Kevään viimeinen vasikka. Siro edustaa Plätille täysin vastakkaista koulukuntaa:
ali sieltä, missä lanka on korkeimmalla. Aidan puolen vaihto haittaa kuitenkin
tämän ikäisillä tasapainoista ravitsemusta. Siro käytiin siis kanniskelemassa
takaisin Ohkasen hoiviin.

Aitauksiin on viime aikoina laitettu ylimmäiseksi leveä, hyvin näkyvä nauha. Viime viikolla tuli jo esiteltyä, kuinka siinä on tuulipintaa rautalankaa enemmän. Tämän lisäksi se kerää myös huomattavasti suuremman lumikuorman. Noin yleisesti ottaen lumen kertyminen ei kuitenkaan ole laidunkauden ongelma.

Maanantaina satanut lumi oli märkää. Sen seurauksena aitalanka roikkui paikoin aika alhaalla, ennen kuin ruokintakehän paalia järsineet "laiduntajat" käytiin ohjaamassa sisään. Langan mataluuden oli huomannut ensimmäisenä Plätti-sonni. Periaatteena oli ilmeisesti ollut "yli siitä, mistä aita on matalin". Kotiutustyömaalle saavuttaessa Plätti nimittäin seisoskeli tiellä lehmien laitumen vieressä. Arvatenkin olosuhteista johtuen sillä ei ollut kiire mihinkään. Lumi peitti aidan takana näkyvän mahdollisesti vihreämmän ruohon. Kaveri käveli siis suuntaa näytettäessä nätisti takaisin muitten poikien seuraan. Sen jälkeen tilkittiin vähän reittiä hallille ja avattiin veräjä. Pari matkalla ollutta multakasaa vaati  pöllyttämistä, mutta muuten retkue eteni pääosin toivottuun suuntaan. Nyt odotellaan, että juoma-altaaseen menevä vesiletku ei enää jäätyisi öisin ja ruohokin saisi mielellään kasvaa. Eikä lämpö muillekaan kasveille pahaa tekisi. Hamppu on kyllä jo taimella. Vallinneitten lämpötilojen positiivinen puoli on se, että on säästytty parin edellisen vuoden kaltaiselta kaalikoi- ym. ötökkäinvaasiolta.

Hamppupelto kylvön jäljiltä. Alaa tuli tänä vuonna tavallista enemmän. Hamppu pitäisi kylvää kohta lumien sulattua ja sen jälkeen toivotaan, että päästään puimaan ennen uusien satamista. Tämä pääsääntö joutuu nyt uuteen tarkasteluun. Yhtäältä talvi ei juuri tarjonnut sulavia lumia ja toisaalta jo taimelle tulleenkin hampun päältä ovat jo muutamat lumet sulaneet.

Pari rasvaista päivää

Tältä näyttää puimurin putkesta tullut hampun siemen.

Hamppuja seulan päällä. Seulaa vaihdetaan lajiteltavan tuotteen ja halutun
lajitteen mukaan.

Tämä on mekaanisten laitteiden ystäville. Isäntä on viikolla lajitellut hamppua. Lajittelussa siementen joukosta poistetaan pellolta puimurin kautta joukkoon päätyvä ylimääräinen aines. Puimurin torvesta ryöppyävä tavara ei ole sellaisenaan markkinakelpoista. Joukossa on kuituista korrenpätkää ja rikkakasvien siemeniä - paljon. On niistä rikkasiemenistäkin joku varmasti ihan terveellinenkin, mutta maku ja suutuntuma eivät ole tavoiteltuja. Kuitukasvin korsi taas  pyörii hampaissa tai kutittaa kurkussa, jos syödä yrittäisi.

Kierros alkaa. Hamput matkalla täristykseen ja pyöritykseen. Ihmiset voivat hankkia vastaavia kokemuksia esim. Linnanmäellä.

Bonk-businessin koneiden ominaisuuksiin kuului se, että ne
näyttivät erittäin koneilta, mutta eivät toimineet. Tämä
Petkuksen lajittelija eroaa Bonkeista siinä mielessä, että se toimii
eikä sitä ole otettu minkään taidemuseon kokoelmiin. Ulkonäön
perusteella voi kuitenkin olla varma siitä, että
kyseessä on kone. Kuvan ämpäreihin valuu linnun ja hevosen
siemeniä. (Eivät kuitenkaan sovellu varsan kasvatukseen.)

Tästä syystä hamppu, samaten kuin kuluttajapakattu härkäpapukin lajitellaan ennen pakkaamista. Samanlaisen höykytyksen ja pyörityksen kautta käy myös siemenvilja. Kylvöön pitää saada parhaat ja elinvoimaisimmat siemenet. Tässä tapauksessa parhautta ja elivoimaisuutta tavoiteltiin kuitenkin asiakkaiden ja vähän omiinkin mahoihin.

Rikkasiemeniä harmillisempi on pahkahomeeksi kutsutun kasvitaudin itiöpesäke. Ulkonäkönsä puolesta se tulkitaan helposti hiiren papanaksi. Maku on kuitenkin pahempi. Tai en ole ihan varma, sillä papanaa en tietääkseni ole puraissut. Itiökökkäre on kuitenkin sen verran ei-hyvää että arvelisin sen menestyvän pahanmakuisuuskisoissa.

Näiden pikkumustien häiriötekijöiden määrä vaihtelee ja riippuu mm. kasvukauden oloista. Suurin osa saadaan kyllä pois, mutta joukkoon jää aina jonkin verran niitä hampunsiemenen kanssa samankokoisimpia. Niistäkin osa tulee huomatuksi pakkausvaiheessa, mutta ne jäljelle jäävät sitten myymme hampun hinnalla siementen joukossa. Toivottavasti olette huomanneet ennen puraisua.

Miksi ne lajittelupäivät olivat niin rasvaisia? Isäntä kompensoi popcornitonta lapsuuttaan ja napostelee kuormasta pitkin päivää. Nimittää sitä laaduntarkkailuksi. Ja päivän päätteeksi on rasvainen olo.

Hämärähommia

Luxi- ja lämpömittarien lukemat sen kun alenevat. Keskiviikko-
iltana  jäähdyttely aloitettiin Järvenpään torilla, sieltä siirryttiin
Keravalle (kuva) ja illan päätteeksi Tuusulaan. Emäntä
kerrostoppautui topattoman ja topallisen takin yhdistelmään
sekä pitkäpunttisiin villahousuihin - eikä palellut, vaikka liikuntaa
oli aika nuukasti tarjolla. Tuotteitten maistattamiseen
(routakyyttö ja härkäpapulisäke) sää
oli mitä mainioin tarjoilu- ja säilytyslämpötilan kannalta.
Talvisilla kierroksilla pavut ovat olleet joskus aika kohmeisia. 

Mitä sitä on viime aikoina tehty? Myyty auton takaluukusta hamppua pimeillä parkkipaikoilla. No, hiukan on ollut kyyttöä ja papua kyytipoikana.

Tälle viikolle osui kaksi työmatkaa.  Reko-jakeluillat olivat tarjolla keskiviikolle ja torstaille. Isäntä on kullä kurvaillut lietevaunun kanssa edestakaisin harva se päivä, mutta toiminta rajoittuu sen verran pienelle alueelle, että se ei ehkä käy työmatkailusta.

Keskiviikkona suuntasimme vajaan asteen verran etelään ensimmäisenä pysähdyspaikkana Järvenpään tori. Reko-ryhmä on toiminut Järvenpäässä reilun vuoden, mutta positiivisesti voi todeta, että markkinoilla on vielä kasvunvaraa. Sen verran ihan paikalliseksi tunnustautuneita kertoi tulleensa ihmettelemään, mikä pakettiautojen kokoontumisajo torilla on meneillään. Varmemmin tietoon toiminnasta törmää ehkä  puskaradion ja muiden tiedotusvälineiden lähetyksissä. Livenä tilaisuuteen osuminen nimittäin vaatii oikeaa ajoitusta, sillä nämä jokatoisviikkoiset kokoontumisajot siirtyvät jo puoli tuntia alkamisestaan Keravalle ja sieltä edelleen Tuusulaan.

Kesällä vastaavalta etelän matkalta sai körötellä kotiinkin valoisassa. Nyt syksyn mittaan on reissuja suunnitellessa tarkistettu netistä paikkakuntakohtaisa seuraavan viikon auringonlaskuaikoja. Valaistuskalustoa ja akun lataustarvetta on sitten mietitty sen mukaan, kuinka monessa kohteessa valoa on tarvittu. Marraskuu saapuu. Silloin ei enää tarvitse miettiä. Myönteinen puoli on sekin, että kyytön matkanaikainen kylmäsäilytys rupeaa hoitumaan vähemmällä panostuksella. Talonväen lämpösäilytys taas vaatinee jossain vaiheessa pilkkihaalarien tyyppisiä lisävarusteita.

Sonneja ja hamppua

Sonniseurue odotteli hallissa. Takaoven virkaa toimittava vaneriluukku ei ole sonnin kestävä, mutta onneksi talossa on siirreltävää barrikadikalustoa. Esteen purku vaati sitten emännä nousemista barrikadeille.

Viikolla on edistetty pakastimen täyttymistä ja seurailtu hampun puintivalmiutta. Kyyttöpakastimissa oli loppukesästä pinta laskenut ja uutta piti saada täytteeksi.

Korvamerkkitarkistus kertoi, että vuorossa seuraava sonni ei ollut huolehtinut korvakoruistaan. Tilattiin lisäkappaleita, jotta kaveri huolittaisiin teurastamolle. En uskaltanut tilata kyytiä ennen kuin merkit olivat tulleet. Ja ne eivät tietenkään tulleet normaaliajassa. Pakastimessa pinta jatkoi laskuaan. Odotettiin ja odotettiin ja tulivathan ne lopulta. Lasku ei vielä ole tullut. Kyyti päästiin tilaamaan. Nouto järjestyi seuraavaksi viikoksi lammassesongista huolimatta.

Puimurin erästä hihnaa piti kiristää. Ohjeet ovat kuitenkin aitoa suomea toisn kuin useissa maatalousbyrokraattisissa julkaisuissa. 

Sonni ohjattiin halliin parin seurustelevan upseerin kanssa. Homma sujui hienosti. Loppujen sonnien piti vaihtaa laidunta. Se ei sujunut hienosti. Vauhdilla oikeaan suuntaan juossut kuuden sonnin seurue päätyi hyvästä alusta huolimatta läpäisemään kujanteen juuri heikoimmaksi tiedetystä kohdasta. Baana oli auki Kärkölän tielle asti. Onneksi oli salaojakaivanto edes hidasteena. Emäntä ja isäntä olivat jahdissa jalkahenkilöinä. Stetsonin sijasta lippalakkia käyttävä ukki taas oli moderni cowboy, joka hevosen sijasta kurvaili sonneja kokoon reilu 50 vuotta vanhalla traktorilla. Melko moderni ainakin. Homma hoitui. Kärkölän tielle ei päätynyt liikennesäännötöntä porukkaa ja esikoululaistakin ehdittiin ajoissa hakemaan. Sonnihölkässä hyvin alkuverrytellyt emäntähän polkaisee koululle alta aika yksikön.

Tämä on puimurin vasemmasta kyljestä. Yläpuolella olevan ohjeen kohta löytyy toiselta puolelta.

Vielä tuli kuitenkin mutkia pakastimen täyttymiselle. Iltapäivällä ilmoitettiin teurasauton joutuneen telakalle. Haku siirtyi. Onneksi vain parilla päivällä, mutta tietenkin sellaiseen ajankohtaan, että talonväen kotonaoloprosentti oli aika alhainen. Lastaus kuitenkin sujui, kun tomeralla teinitytöllä oli mummo henkisenä tukena. 

Kisapaino kohdallaan. Tähänkin väliin mahtuu kiskomaan tukosta irti.

Tänään päästiin lopulta puimaan hamppua. Sää on muuttumassa kosteammaksi, joten päätettiin kokeilla luonaako, vaikka ihan vihertää. Yleensä hamppu on puitu paljon ruskeampana, mutta kasvinjalostajan suositus taitaa olla hieman aikaisempi. Onnistuihan se alkuhankaluuksien jälkeen. Hamppu nimittäin ajoittain muistuttaa olevansa kuitukasvi ja sitä sitten kiskotaan irti milloin mistäkin kohtaa puimuria. Nyt käytössä olevaa puimuria ei vielä hampulla ollut testattukaan. Kokemattomuudestaan huolimatta tämä tämän vuosituhannen kone näyttäisi selviävän. Edellisissä hampun puinneissa käytetyllä Claysonilla, maatalouskokemusta on lähes yhtä pitkältä ajalta kuin talonväellä.

Tietenkin toimitusta seurasi myös puimavalvojien iskuryhmä.

Ensimmäinen kylvöpäivä

Voimakaskasvuinen hamppu käyttää paljon ravinteita. Alkuvoima kuljetettiin
ruohonjuurelle lietevaunulla. Poutajakson seurauksena soratie olisi lietekuormia
kuskatessa pöllynnyt aika lailla. Tätä ehkäistiin kastelulla. Ennen ensimmäistä
kuormaa silloin vielä puhdas säiliö täytettiin vedellä, jota sitten valutettiin
kylätielle. Kuvassa vaunun takana näkyy märkä tie. Ilman kastelua
maisemassa olisi vain pölypilven takaa häämöttävä lietevaunun hahmo.

Hamppulaarissa on pohja häämöttänyt ja loppu on tiedossa ennen uusien puintia. Puimaan päästään syksyllä. Toistaiseksi ei ole tiedossa minä syksynä, mutta viime päivien uurastuksen ja luvattujen lämpimien säiden ansiosta tulevan syksyn osakkeet ovat nousseet.

Ensimmäisten vetojen jälkeen
voitiin teipata tähtäystikku
kylvötraktorin nokalle.

Hampun kasvuaika on pitkä joten olisi toivottavaa päästä kylvöille jo huhtikuussa. Huhtikuun alkupuolella hamppulohkoa suunniteltiin peräkylille muutaman kilometrin päähän talouskeskuksesta. Loppukuun sateet kuitenkin siirsivät suunnitelman aikaisemmin kuivuvalle pläntille kotipihan tuntumaan. Maataloustukiehtoihin kuuluu muuten toimittaa viranomaisille viiden vuoden viljelykiertosuunnitelma. Viranomaisten taas kuuluu mapittaa se. Noudattaa suunnitelmaa ei onneksi tarvitse. Meidänkään ei siis tarvinnut kylvää hamppua lohkolle, jossa sen valmistuminen olisi ollut epävarmempaa. Suunnitelma oli kuitenkin viranomaisten hallussa oikea-aikaisesti toimitettuna.

Päisteeseen jää nurmikaistale, koska molemmilla puolilla on laidunta ja
lehmien täytyy päästä kulkemaan lohkolta toiselle. Tämäkin kasvilajien
raja on piirrettävä karttaan oikealle kohdalle ja lähetettävä tukiviranomaisille.
Tieto pinta-alasta ei riitä. Käytämme siis aikaa kaistaleen mittaamiseen
ja rajamerkinnän arioimiseen oikealle paikalle karttakuvassa. Kai se jollain
lailla maailmaa pelastaa, kun tämänkin rajan sijainnin voi jokin virasto
kartaltaan katsoa. En vain tiedä miten.

Hamppumaa on nyt keskellä laidunlohkoa edullisimmassa kohdassa. Sijainti laitumen ympäröimänä tietää aitatöitä. Älä tallaa kylvettyä peltoa! Samma på lehmä! -kyltillä ei harmi kyllä pärjää.

Perjantaina pelto lannoitettiin naapurikylästä peräisin olevalla naudanlietteellä. Homma meinasi keskeytyä konerikkoon. Paikallisesta huollosta ei saanut varaosaa, seuraavat olisivat olleet Kouvolassa ja Tampereella. Lahteen osa oli saatavilla vasta maanantaiksi. Onneksi talossa on kaksi koneeltaan samanlaista traktoria. Toinen oli lietteen sekoittajaa pyörittämässä. Se ajettiin kotiin. Irroitettiin tarvittava osa, oli onneksi niin päällä, ettei tarvinnut puolta traktoria purkaa. Siirrettiin se lietteenajotraktoriin ja jatkettiin lantarallia tämän parin tunnin viiveen jälkeen. Sitten kynnettiin ja äestettiin. Kyntäminen kävi samalla traktorilla. Kylvökoneen eteen tarvittiin kuitenkin taas paripyörätraktori, se josta varaosa oli otettu.  Varikkotiimi toisti siis edellispäiväisen suorituksen päinvastaisessa järjestyksessä - letku punaisesta traktorista vihreään. Traktorien kanssa oli siis pientä häikkää, mutta kylvökone selvisi moitteitta. Siemen meni haluttuun syvyyteen ja vielä tavoiteltu määrä, sillä muokattu pelto ja siemen loppuivat samaan aikaan.