Hämärähommia

Luxi- ja lämpömittarien lukemat sen kun alenevat. Keskiviikko-
iltana  jäähdyttely aloitettiin Järvenpään torilla, sieltä siirryttiin
Keravalle (kuva) ja illan päätteeksi Tuusulaan. Emäntä
kerrostoppautui topattoman ja topallisen takin yhdistelmään
sekä pitkäpunttisiin villahousuihin - eikä palellut, vaikka liikuntaa
oli aika nuukasti tarjolla. Tuotteitten maistattamiseen
(routakyyttö ja härkäpapulisäke) sää
oli mitä mainioin tarjoilu- ja säilytyslämpötilan kannalta.
Talvisilla kierroksilla pavut ovat olleet joskus aika kohmeisia. 

Mitä sitä on viime aikoina tehty? Myyty auton takaluukusta hamppua pimeillä parkkipaikoilla. No, hiukan on ollut kyyttöä ja papua kyytipoikana.

Tälle viikolle osui kaksi työmatkaa.  Reko-jakeluillat olivat tarjolla keskiviikolle ja torstaille. Isäntä on kullä kurvaillut lietevaunun kanssa edestakaisin harva se päivä, mutta toiminta rajoittuu sen verran pienelle alueelle, että se ei ehkä käy työmatkailusta.

Keskiviikkona suuntasimme vajaan asteen verran etelään ensimmäisenä pysähdyspaikkana Järvenpään tori. Reko-ryhmä on toiminut Järvenpäässä reilun vuoden, mutta positiivisesti voi todeta, että markkinoilla on vielä kasvunvaraa. Sen verran ihan paikalliseksi tunnustautuneita kertoi tulleensa ihmettelemään, mikä pakettiautojen kokoontumisajo torilla on meneillään. Varmemmin tietoon toiminnasta törmää ehkä  puskaradion ja muiden tiedotusvälineiden lähetyksissä. Livenä tilaisuuteen osuminen nimittäin vaatii oikeaa ajoitusta, sillä nämä jokatoisviikkoiset kokoontumisajot siirtyvät jo puoli tuntia alkamisestaan Keravalle ja sieltä edelleen Tuusulaan.

Kesällä vastaavalta etelän matkalta sai körötellä kotiinkin valoisassa. Nyt syksyn mittaan on reissuja suunnitellessa tarkistettu netistä paikkakuntakohtaisa seuraavan viikon auringonlaskuaikoja. Valaistuskalustoa ja akun lataustarvetta on sitten mietitty sen mukaan, kuinka monessa kohteessa valoa on tarvittu. Marraskuu saapuu. Silloin ei enää tarvitse miettiä. Myönteinen puoli on sekin, että kyytön matkanaikainen kylmäsäilytys rupeaa hoitumaan vähemmällä panostuksella. Talonväen lämpösäilytys taas vaatinee jossain vaiheessa pilkkihaalarien tyyppisiä lisävarusteita.

Katse korviin

Korvamerkkien katsastusreissulla ylitettiin puro. Sonnit kahlaavat, mutta
kaksijalkaiset käyttävät yleensä siltaa (no, varikset ym. varmaan lentävät).
 Pikkuveli ei ole jalat ristissä, vaikka saappaista niin saattaisi päätellä.
Vesi virtaa saappaan kärkien suuntaan päämääränä Pohjanlahti.
Ehtiiköhän jatseihin mennessä Kirjurinluotoon?

Kyyttöpakastimessa on pinta vajunut. Lisätäyttö edellyttää soittoa teuraskuljettajalle. Toinen välttämätön toimenpide on korvatarkastus. Vaikusta ei niin väliä, mutta teuraaksi kelpaavat vain eläimet, joiden korvissa killuu riittävästi keltaisia muovilätkiä.

Merkkien bongaaminen on joskus todella vaikeaa, sillä toisilla eläimillä ne peittyvät tehokkaasti korvakarvojen joukkoon. Lisäksi molemmat korvat pitäisi päästä näkemään sekä edestä että takaa. Sonnin mitoilla päätä pystyy aika monella tavalla kääntelemään niin, että toisen korvan jompikumpi puoli on koko ajan näkymättömissä. Sillä korvakarvapuolella varman havainnon saamiseen ei hätäinen vilaus välttämättä riitä. Suunnitelluilta eläimiltä merkkejä ei onneksi ollut liikaa putoillut, joten emme joutuneet rasittamaan itseämme suunnitelmanmuutoksella. Siitä vain sitten naputtamaan numerosarjaa autoilijalle. Ainoastaan etukäteen nautaeläintunnuksella (tarkistin lukujonot kahteen kertaan) yksilöidyt eläimet ovat hakukelpoisia.

Laidunkauden loppua seuraa teurastamolla karitsasesonki. Pientä ruuhkaa siis meneillään, mutta sonneillekin kyyti luvattiin. Eläinten nouto ajoittunee ensi tai seuraavaan viikkoon. Silloin pääsee täyttämään lisää kuponkeja. Muuten on lähipäiville tiedossa lietteen levitystä kotona ja kylillä. Levitysaika päättyy lokakuun lopussa. Tänään lantaa on ajettu keväällä härkäpavun alle perustetulle nurmelle. Uudella laitumella pitäisi siten olla ensi keväänä kasvun eväät valmiina, kun säät alkavat suosia.

Laskunmaksu kuuluu (valitettavasti) joka sesongin töihin. Luomutarkastus ei ole ilmaista lystiä. Tämä oli ilmestynyt syyslomaviikolla postilaatikon täytteeksi.

Menolippu

Mitenkä saadaan sonni teuraaksi? Ensin tietysti tarkistetaan, että korvissa on riittävästi koristeita. Sen jälkeen voi kutsua teuraskujetuksen ja ruveta etsimään ja täyttämään papereita.
Kuvassa ketjuinformaatiolomake ja eläinten rekisteröintikortit. Ketjuinformaation on voi periaatteesa täyttää myös sähköisesti. Eläimiä ei voida purkaa teurastamolla autosta, mikäli lomakkeen tiedot eivät ole saapuneet. Kuljettaja haluaa siis paperilomakkeen mukaansa siltä varalta, että teurastamon päässä internetyhteys on kahvitauolla tms. Sellaista nimittäin sattuu.

Luomusonnin liikkeet vaativat enemmän paperia. Ensin
ely-keskuksen vakuutus siitä, että meitä valvotaan kaikilta
mahdollisilta  tuotantosuunnilta. Tässä ensimmäinen puoli k.o.
lomakkeesta.

Ja tässä jälkimmänen puoli. Luomutarkastuspöytäkirjan
sivuja plärätessämme emme huomanneet, että tuotelistassa
oli eläinryhmistä lueteltu vain siitossonni, lihahieho ja
emolehmä. Teurassonnit olivat unohtuneet mainita. Nyt kyydin
saaneista vain yhdellä oli takana siitossonnin ura.
Ovatkohan ne kaksi muuta luomua?

Matka etelään kolmelle. Tänään lastattiin teurassonneja. Menolippu oli varattu vanhalle siitossonnille sekä parille parivuotiaalle sorkkailijalle. Vanha siitossonnimme oli kyytöksi kohtuullisen maitoatuottavaa sukua ja eräillä tuttavillamme olisi ollut kiinnostusta ottaa kaveri uusiokäyttöön. Uran päättymisen ratkaisi kuitenkin viimetalvinen korvamerkkioperaatio. Aikaisemmin tuttavallinen ja rapsutuksille perso Hetken Hurmio otti selvästi nokkiinsa - vai pitäisikö sanoa turpiinsa - tästä operaatiosta, josta emme kyllä itsekään erityisemmin pitäneet. Suhtautuminen ihmisiin muuttui aivan selvästi kielteisemmäksi. Karsinassa ollessa tuli tarkkailtua kaverin liikkeitä aivan toiseen malliin kuin ennen korvamerkitystä. Talonväen työturvallisuus edellyttää siitossonnilta ihmismyönteisyyttä.

Sitten vielä tämä oma vakuutuksemme, että k.o.
eläimet - tunnuksilla yksilöityinä tietenkin - ovat
luomuaehtojen mukaisia.

Sonnit laidunsivat lastauksen kannalta hankalimmalla mahdollisella lohkolla. Noutaja autoineen saapuu halliin. Poikien kesäleiri taas sijaitsi parin laidunlohkon ja yhden puron takana. Päivän kuntolenkki tehtiin siis tänään turvasaappaissa korsien seassa. Ensin juoksutettiin sisälle 15 innokkainta. Yksi kolmesta kaivatusta oli tietenkin asemiin päivystämään jääneiden joukossa, joten seuraava lähtö otettiin laitumen perältä. Kolme patoihin valittua lajiteltiin hallissa erilleen ja sen jälkeen hölkättiin jäljelle jääneen seurueen kera takaisin puron taakse. Matka meni muuten hienosti, mutta viimeisellä veräjällä Karjala - Aunuksen poika - otti suunnan vasempaan kohti väärää lohkoa. "Karjala takaisin!", emännän kehoitus ei aivan riittänyt, vaan kehoitusta joutui tehostamaan spurttaamalla suunnannäyttäjäksi turvan etupuolelle. Nyt ollaan kuitenkin kotilaitumella.