Katse korviin

Korvamerkkien katsastusreissulla ylitettiin puro. Sonnit kahlaavat, mutta
kaksijalkaiset käyttävät yleensä siltaa (no, varikset ym. varmaan lentävät).
 Pikkuveli ei ole jalat ristissä, vaikka saappaista niin saattaisi päätellä.
Vesi virtaa saappaan kärkien suuntaan päämääränä Pohjanlahti.
Ehtiiköhän jatseihin mennessä Kirjurinluotoon?

Kyyttöpakastimessa on pinta vajunut. Lisätäyttö edellyttää soittoa teuraskuljettajalle. Toinen välttämätön toimenpide on korvatarkastus. Vaikusta ei niin väliä, mutta teuraaksi kelpaavat vain eläimet, joiden korvissa killuu riittävästi keltaisia muovilätkiä.

Merkkien bongaaminen on joskus todella vaikeaa, sillä toisilla eläimillä ne peittyvät tehokkaasti korvakarvojen joukkoon. Lisäksi molemmat korvat pitäisi päästä näkemään sekä edestä että takaa. Sonnin mitoilla päätä pystyy aika monella tavalla kääntelemään niin, että toisen korvan jompikumpi puoli on koko ajan näkymättömissä. Sillä korvakarvapuolella varman havainnon saamiseen ei hätäinen vilaus välttämättä riitä. Suunnitelluilta eläimiltä merkkejä ei onneksi ollut liikaa putoillut, joten emme joutuneet rasittamaan itseämme suunnitelmanmuutoksella. Siitä vain sitten naputtamaan numerosarjaa autoilijalle. Ainoastaan etukäteen nautaeläintunnuksella (tarkistin lukujonot kahteen kertaan) yksilöidyt eläimet ovat hakukelpoisia.

Laidunkauden loppua seuraa teurastamolla karitsasesonki. Pientä ruuhkaa siis meneillään, mutta sonneillekin kyyti luvattiin. Eläinten nouto ajoittunee ensi tai seuraavaan viikkoon. Silloin pääsee täyttämään lisää kuponkeja. Muuten on lähipäiville tiedossa lietteen levitystä kotona ja kylillä. Levitysaika päättyy lokakuun lopussa. Tänään lantaa on ajettu keväällä härkäpavun alle perustetulle nurmelle. Uudella laitumella pitäisi siten olla ensi keväänä kasvun eväät valmiina, kun säät alkavat suosia.

Laskunmaksu kuuluu (valitettavasti) joka sesongin töihin. Luomutarkastus ei ole ilmaista lystiä. Tämä oli ilmestynyt syyslomaviikolla postilaatikon täytteeksi.