Syyspäivää

Kiva vähän ujostelee kameran edessä.
Taustalla ruokintahäkki, muu porukka
keskittyy päivän paistatteluun
muutaman metrin päässä.

Paperihommia oli päässyt kertymään. Muun muassa niitä on tänään tehty. Harmillisesti, kun vallitseva sää on ollut mallia korea. Sen verran viileää on, ettei ruoho enää juuri kasva ja siksi laitumille ruokintaa täydennetään säilörehulla. Turpa maassakin kuitenkin kuljetaan ammattitaitoisen naudan tavoin. Maistuviakin korsia on siis vielä maassa kiinni.

Syyspäivän  illaksi päätettiin tutkia meillä ensimmäistä kertaa viljellyn Queenslan Blue -kurpitsan  perustason ravitsemuksellisia vaikutuksia. Oletimme tiettyä samankaltaisuutta aikaisempina vuosina kokeiltujen lajikkeiden kanssa. Tällä perusteella uskalsimme testata hypoteesia: riittävän monta lautasellista kurpitsasoppaa poistaa välittömän nälän tunteen. Testaus tehtiin kahden nälkäisen pikkupojan laajuisessa koeryhmässä, joten tilastollisessa merkitsevyydessä ei vielä kovin luotettaviin lukemiin päästä. Vaikutus arvioitiin korvakuuloisella desibelimenetelmällä. Melutason lasku  todistaisi tutkimushypoteesin oikeellisuudesta. Ilmeinen lasku havaittiin jo nopeasti tyhjenneen ensimmäisen lautasellisen jälkeen. Kiire asentamaan tuoretta pihavalaistusjärjestelmää oli kuitenkin ilmeinen este santsaamiselle. Saattaa siis vaikutus jäädä lyhytaikaiseksi.

Kurpitsan noutajien motivaatio-ongelmat katosivat välittömästi, kun luvattiin, että kuorista saa tehdä lyhdyn. Kaiverrusmotivaatiota sen sijaan olisi kaivattu lisää. Seiniin jäi syötävää enemmän kuin lyhdyn rakenteelliset ominaisuudet olisivat vaatineet. Puhuivat jotain teräväreunaisesta lusikasta. Olisi se varmaan hyvä. Soppaa kuitenkin saatiin ja tällä hetkellä nämä salmiakkisilmät valaisevat ulkona.