torstai 25. lokakuuta 2018

Kaksin kotona

Taivas on yleensä sininen yläpuolella. Ruohosta taas laajoissa piireissä tiedetään, että se on vihreämpää aidan toisella puolella. Tästä kuvasta on siten helppo päätellä, kumpi on toinen puoli. Vihreyden ajallsta ulottuvuutta on kuluvana vuonna piisannut.
Tämä on soveltavaa maatalouteknologiaa. Kela on tarkoitettu
kasteluletkun rullaukseen, mutta nyt siihen pyöriteltiin kasvimaalta
pois kerätty ötökkäverrko. Lämpötila alkaa olla lukemissa, jossa kärpäset tai
gammayökköset eivät kiusaa. Verkon käsittely oli paljon
vaivattomampaa silloin, kun se oli pakkauksessaan ja kuiva.
Isännän alkuviikko meni lietteen levityksessä. Emäntä viihdytti itseään järjestämällä veromappeja, jotka ovat maan sulattua kyllä täyttyneet, mutta mitään muuta niille ei sitten olekaan tehty. Näistä eriosoitteisista töistä päästiin eilen samalle työmaalle, kun kerättiin talteen viimeisiä kaaleja ja porkkanoita.

Lapset olivat lähteneet syyslomailemaan länteen ja mummo ja ukki itään. Isäntä ja emäntä siis viettivät laatuaikaa aivan kahdestaan. Länteen suuntautunut syyslomamatka edellytti reilun kolmen tunnin linja-automatkustusta, mihin esikouluikään ehtinyt nuorukainen tietysti ymmärtää varustautua eväillä. Tässä tapauksessa kaveri pesi ja kuori kasan porkkanoita, joiden seuraksi otettiin kilon kiinankaali. Jäi kysymättä, mitä niistä oli perille tullessa jäljellä ja riittikö velipojalle tai samassa kyydissä menneelle isosiskolle.

Näiden viimeisten vihanneskeräilyjen seurauksena kasvimaan itsepalvelutarjonta on kutistunut. Persiljan, purjon, mangoldin, palmu- tai lehtikaalin, punajuuren ja palsternakan ystävillä on vielä mahdollisuus tee se itse -henkiseen itsensä toteutukseen. Lehtikaalin osalta kauden viimeistä satoa voi aikanaan todennäköisesti saapua keräämään vaikka hiihtämällä, elleivät sitten rusakot ehdi ennen. Sukset saattaisivatkin olla varma ratkaisu, sillä kasvimaalle vievän peltotien talvikunnossapito on tarpeen- tai tarpeettomuuden mukaista.

Muitakin vihanneksia on saatavilla, mutta niitten osalta joutuu tyytymään tilan vaihtelevalla henkilökunnalla toimivaan palvelumyyntiin. Tee se itse -mallissakin sää alkaa rajoittaa aukioloa. Kerättyjen viherrysten säilyminen on parempaa, kun ne poimii vasta kohmeen sulattua. Sormet saa kyllä palelemaan, vielä lehtien sulamisen jälkeenkin.

Oman väen ruokailusta voidaan sadonkorjuun perusteella sanoa, että tulevana talvena syömme runsaasti punakaalia, purjoa ja perunaa. No, ero muihin vuosiin on kai lähinnä kaalin valtavärissä. Lisäksi aivotyön tarve kauppareissuilla vähenee, kun ei tarvitse miettiä, miten pyöreän kaalin kerän ja kulmikkaat piimäpurkit saa mahtumaan pyörän koriin niin, että kaali on kääritty pakkaselta turvaan. Kyllä on elämä nyt helppoa.

halloween
Kuvan lajin sesonki taitaa lähestyä. Voidaan käyttää taide-esineenä tai syödä. Makukin on kehittynyt nyt muutaman viikon varastoinnin aikana. Tule hakemaan omasi. Käyttöohjeita tästä linkistä.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Juuria mullasta

Ukki ohjastaa siivettömäksi kynittyä kaksisiipistä auraa. Emäntä ja
isäntä huiskivat multaa toistensa naamoille. Sellerin juurakon mukana nousi
yleensä kiloittain kosteaa maata. Näitä multamötiköitä nostelleessa
tapansa mukaan riittävän lämpimästi pukeutunut isäntä totesi, että
ilman villahousuja olisi tällä kertaa tarjennut.
Viime perjantaina oli ohjelmassa lähes vuosittainen Päijänteen ympäriajo. Pohjoiseen päin mentiin itäpuolta ja takaisin tultiin lännen kautta. Tunnetumpaan Päitsiin erona oli lisäksi kulkuneuvon suurempi rengasmäärä ja se ettemme tulleet ollenkaan kuraisiksi. Haalarit pääsee likaamaan ihan kotihommissakin. Emäntä ja isäntä siis virkistäytyivät pistäytymällä Kone-Agria-näyttelyssä Jyväskylässä. Positiivisesti ajatellen olimme lomalla, koska matkailtiin ihan kahdestaan.

Näyttelyreissun kanssa päällekkäin osui myös tilamyynnin virallinen aukioloaika. Virallisuus ei ole kovin vakavaa, sillä edellisellä viikolla myynti oli suurempaa ennen ja jälkeen aukiolon kuin sen aikana.

Isäntä kävi juuri aamulla parturissa, mutta sellerillä on vielä aika pehko.
Vanhemman nuorison pitkien koulupäivien ja palloiluharjoitusten vuoksi myymälänhoitajiksi päätyi pari alaluokkaikäistä nuorukaista - erittäin mielellään. Valikoituneista yksi osasi lukea ja kirjoittaa. Keskiarvo on kai silloin se, että toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Jälkikäteen tiedustelin asiakkailta näkemyksiä palvelun laadusta. Näkemykset lämmittivät mieltä. Positiivisina puolina mainittiin myös se, että kumpikaan herroista ei kastellut asiakkaita vesipyssyllä. En tiennyt sellaisen kuuluvan kalustoonkaan. Edellisen viikonlopun talkoissa tyhjentynyttä sinappipulloa olin tosin nähnyt käytettävän vastaavaan toimintaan - siis veljen ei asiakkaan kasteluun.
Esikoulussa on tehty esim. "Etsi samanmuotoiset" -tyyppisiä
tehtäviä. Tämä tehtävätyyppi näyttäisi olevan
hallinnassa. Ilmeiset kiinankaalit siipien alla sitä maailman
taivailla huristellaan.

Tällä viikolla korjataan satoa. On mietitty, mihin kaalit mahtuvat ja pohdittu, miten lukuisilla
juurillaan tiukasti maahan takertuneet sellerit saisi vähimmällä vaivalla ylös. Kuultujen vihjeitten perusteella haettiin lainaan kaksisiipinen aura, josta siivet irroitettiin. Auran irti kohottamat sellerit ravisteltiin sitten vähempimultaisiksi, listittiin ja kerättiin talteen.

Juuresten lisäksi loppusyksyä ilahduttaa kiinankaali. Paino sanalla ilahduttaa. Kiinankaalista riemuitsemisessa kunnostautuvat erityisesti samat tyypit kuin viime perjantain myymälänhoidossa. Nuorimmaisella rouskutus keskeytyi yhtenä iltana viimeisen kaalinpalan mentyä suuhun. Emäntä ehdotti, että poika hakisi kylmiöstä seuraavan ja jatkaisi urakkaansa. Ehdotus otettiin ilolla vastaan. Tosin rouskuttaja sanoi hakevansa varmuuden vuoksi kaksi. Takaisin tultiin sitten suippo pötkylä kummassakin kainalossa. Noutaja kertoi paluumatkan kulkeneen erityisen joutuisasti, koska hänellä oli nämä suihkumoottorit. Iloa riittää siis sekä sisäisesti että ulkoisesti nautittuna. Laskeutumisen jälkeen jatkui rouskutus.  




keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Talvi tulee - emme ole valmiita

Vielä vihertää tälle porukalle vaikkeivät golf-kentällä käykään.
Säilörehukauden aloittamiseen lienee kuitenkin jo henkisesti
varauduttu. Muutos on vähintään yhtä suuri huoltojoukoilla.
Viimeviikkoinen pakkasaamu muistutti sesongin lopun lähenemisestä. Nyt ei varoittelusta taas ole tietoakaan, vaan mittari on toistakymmentä astetta plussalla. Valmistaviin toimenpiteisiin ryhtymistä on kuitenkin vähintäänkin ruvettava suunnittelemaan, ellei peräti toteuttamaan.

Matoja sellerin juurakoissa. Erottuisivatkohan ne paremmin musta-valkotelkkarista.
Kukaan ei taida tätä lähetystä sellaisesta kuitenkaan katsoa.
Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että loput juurekset ja perunat pitäisi saada pellolta pois ennen kuin ne jäätyvät sinne kiinni. Tänään käytiin apumiehen kanssa jo vähän harjoittelemassa sellereillä. Erityisen runsaasti tarjolla oli työn iloa. Tylsälle aikuiselle sellereitten määrä ja kokokin olisivat kelvanneet ilonaiheiksi. Vähemmän urautunutta esikoululaista sen sijaan riemastuttivat sellereiden juurissa pyörivät madot. Yhtään alle kaksimatoista ei tullut vastaan. Määrä siis laskettiin jokaisesta. Emme muuten ajatelleet osallistua nopein työsaavutus -kisaan - ainakaan tällä matotekniikalla.

Sellereitten lisäksi kiinni saatiin valkoisia ja punaisia kaaleja sekä kasa palsternakkoja ja porkkanoita. Eivät ne varsinaisesti karata yrittäneet, joten kiinniotto oli aika helppoa. Pyydystämistä helpottaa sellereihin verrattuna sekin, että niillä on  juuria vähemmän. Sellerin  mukana irtoaa yleensä ensin ainakin ämpärillinen maata juurakon seuraksi. Muistan vanhemman lapsityövoiman edustajan nuorempana nimittäneen sellereitä parroiksi. Aika kuvaavaa.

Viikonloppuna harrastettiin talkoita. Ympäristökeskuksen pitää tiedottaa projekteistaan jollainen talvinen puronmutkistuskin oli. Tiedotustilaisuudeksi oli suunniteltu kutusoraikkotalkoot. Tehtiin siis ämpäreillä ja lapioilla homma, joka olisi käynyt nopeammin kaivurilla sekä syötiin hernesoppaa - kyyttöhernesoppaa. (Ohje: Keitä ensin päivä luita ja siivilöi liemi. Valmista soppa tähän liemeen.) Osanotto ei ollut kovin runsasta, mutta asian hyvä puoli on se, että tällä viikolla ei ole toistaiseksi tarvinnut tehdä ruokaa. Sekä lounaaksi että päivälliseksi on ollut tarjolla hernesoppaa. Kouluruokaa nauttivat koululaiset ovat tietysti joutuneet pärjäämään pelkällä päivällissopalla.
Rakastuneet taimenet tervetuloa! Soraikkopaikassa pitää käydä riittävä virta, jotta sora pysyy puhtaana. Lisäksi lähellä pitäisi olla kaloille sopivia suojapaikkoja. Taimenen alkuja tapaa purolla lähes joka kerta, mutta tuleekohan niitä nyt lisää.