Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Talvi tulee - emme ole valmiita

Vielä vihertää tälle porukalle vaikkeivät golf-kentällä käykään.
Säilörehukauden aloittamiseen lienee kuitenkin jo henkisesti
varauduttu. Muutos on vähintään yhtä suuri huoltojoukoilla.
Viimeviikkoinen pakkasaamu muistutti sesongin lopun lähenemisestä. Nyt ei varoittelusta taas ole tietoakaan, vaan mittari on toistakymmentä astetta plussalla. Valmistaviin toimenpiteisiin ryhtymistä on kuitenkin vähintäänkin ruvettava suunnittelemaan, ellei peräti toteuttamaan.

Matoja sellerin juurakoissa. Erottuisivatkohan ne paremmin musta-valkotelkkarista.
Kukaan ei taida tätä lähetystä sellaisesta kuitenkaan katsoa.
Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että loput juurekset ja perunat pitäisi saada pellolta pois ennen kuin ne jäätyvät sinne kiinni. Tänään käytiin apumiehen kanssa jo vähän harjoittelemassa sellereillä. Erityisen runsaasti tarjolla oli työn iloa. Tylsälle aikuiselle sellereitten määrä ja kokokin olisivat kelvanneet ilonaiheiksi. Vähemmän urautunutta esikoululaista sen sijaan riemastuttivat sellereiden juurissa pyörivät madot. Yhtään alle kaksimatoista ei tullut vastaan. Määrä siis laskettiin jokaisesta. Emme muuten ajatelleet osallistua nopein työsaavutus -kisaan - ainakaan tällä matotekniikalla.

Sellereitten lisäksi kiinni saatiin valkoisia ja punaisia kaaleja sekä kasa palsternakkoja ja porkkanoita. Eivät ne varsinaisesti karata yrittäneet, joten kiinniotto oli aika helppoa. Pyydystämistä helpottaa sellereihin verrattuna sekin, että niillä on  juuria vähemmän. Sellerin  mukana irtoaa yleensä ensin ainakin ämpärillinen maata juurakon seuraksi. Muistan vanhemman lapsityövoiman edustajan nuorempana nimittäneen sellereitä parroiksi. Aika kuvaavaa.

Viikonloppuna harrastettiin talkoita. Ympäristökeskuksen pitää tiedottaa projekteistaan jollainen talvinen puronmutkistuskin oli. Tiedotustilaisuudeksi oli suunniteltu kutusoraikkotalkoot. Tehtiin siis ämpäreillä ja lapioilla homma, joka olisi käynyt nopeammin kaivurilla sekä syötiin hernesoppaa - kyyttöhernesoppaa. (Ohje: Keitä ensin päivä luita ja siivilöi liemi. Valmista soppa tähän liemeen.) Osanotto ei ollut kovin runsasta, mutta asian hyvä puoli on se, että tällä viikolla ei ole toistaiseksi tarvinnut tehdä ruokaa. Sekä lounaaksi että päivälliseksi on ollut tarjolla hernesoppaa. Kouluruokaa nauttivat koululaiset ovat tietysti joutuneet pärjäämään pelkällä päivällissopalla.
Rakastuneet taimenet tervetuloa! Soraikkopaikassa pitää käydä riittävä virta, jotta sora pysyy puhtaana. Lisäksi lähellä pitäisi olla kaloille sopivia suojapaikkoja. Taimenen alkuja tapaa purolla lähes joka kerta, mutta tuleekohan niitä nyt lisää.



maanantai 9. lokakuuta 2017

Syksy saa

Kuivurin tuntilukema. Tämän molemmat kotimaiset suvereenisti hallitsevan
mittarin lukema on kasvanut syksystä 1986 lähtien. Esillä tyypillistä ei vielä
koulussa ruotsia opiskelleen maalaislapsen sanastoa. Emännän
suomenruotsalaisia opikselukavereita huvitti, kun kerroin
ensimmäisestä oppimastani ruotsinkielisestä lauseesta. Oppimateriaalina
oli ollut traktorin hytissä oleva kaksikielinen laatta. "Håll fast i ratten om
traktorn stjälper. Hoppa ej!" (Pidä kiinni ohjauspyörästä traktorin kaatuessa.
Älä hyppää!)
Isommat kiireet ovat alta pois, kun sato on laarissa. Tai siis myyntikasvit ovat laarissa. Oman mahan täyte on vielä mullan alla, sillä perunalaari ammottaa tyhjyyttään. Kellaria pitäisi saada jäähtymään, mutta ei oikein kylmene, kun syksystä huolimatta tämä suvisää jatkuu. Aamunkin mittarilukema on tyypillisesti +8. Muutkaan laarit eivät  kuluneen suven jäljiltä varsinaisesti pullistele. Varsinkin, kun rypsi, joka ainoana ylsi pullistuttaviin satotasoihin, on jo viety puristamolle. Alhaisen satotason positiivinen puoli on näin märkänä vuonna tietysti kuivatuskapasiteetin riittäminen.

Selvä syksyn merkki on myös matkalaisten kotiin paluu. Maailmankuvaansa kaukaisessa Länsi-Hollolassa avartanut maisemanhoitopartio palasi kotilaitumille. Kotiin ei ajanut routa, vaan ihan tavallinen nelivetoinen traktori tarkoitukseen sopiva kärry perässään. Eihän tässä tietysti porsaista ollutkaan kysymys.

Alkavalle viikolle on luvattu pitkästä aikaa sadetta (viimeksi satoi eilen) kutakuinkin joka päivälle. Tarkoittaa käytännössä sitä, että sateen takia kuraiseksi muuttuva perinnebiotooppi jätetään villieläinten haltuun. Oheisen kuvan kesyt eläimet poistuvat pellolle syömään viimeiset laidunruohot ennen reilun puolen vuoden talvidieettiä. Talonväen talvidieetti ei toivottavasti huku viikon sateisiin. Isäntä vitsaili peittävänsä perunamaan pressulla (ei meillä oikeesti oo niin isoa) nostoa vartoamaan.
 
Ruskeavalkoisia lehmiä ja mustavalkoisia runkoja. Lapinlehmällä olisi tässä ympäristössä ollut maastopuku luonnostaan.