lauantai 29. huhtikuuta 2023

Vappusuunnitelma

Onkohan tässä nyt jonkinlaista epäsuhtaa saran leveyden ja kaluston koon välillä? Ei mennyt kumminkaan yhdellä vedolla. Tosin jos aurat olisivat siivekkäämmät tarvittaisiin traktoriinkin enemmän ytyä.


Itäneitä Timoja odottamassa
sijoitusta maan uumeniin.
Viimeisen viikon aikana on ollut eräitä lämpimiä päiviä ja pari melko lämmintä yötäkin, mutta nyt on palattu selvästi pohjoismaisempiin Celsiuksiin. Mittari näytti aamulla pluskahta ja taivaalta on pariin otteeseen tiputellut pieniä sieviä räntähiutaleita. Perunamaa on kuitenkin lämmitellyt harson alla, joten se kynnettiin tänään. Huomenna varmaan juhlistamme vapunaattoa istuttamalla pari kolme riviä Timoja. Simakanisterit pullistelevat lupaavasti kellarissa. Muiksi seremonioiksi on suunniteltu mm. munkinpaistoa. Kylvöjen puolesta ei siis ole aikainen vuosi tämäkään ja vappuakin vietetään ihan tavanomaisessa aikataulussa. 

Talven jäljiltä on perehdytty loppukesästä kylvettyjen rypsipeltojen vointiin, joka ei kaikin paikoin ollut aivan täydellinen. Enimmin oli kärsinyt lohko johon syksyllä majoittui hirviseurue. Talvemmalla, kun kyseiset otukset olivat vaihtaneet toisiin maisemiin, taloksi - jos nyt taivasalla näin voi sanoa - asettuivat varsin runsaslukuisina peurat ja kauriit. Siltä tontilta ei sitten öljyä tulevana syksynä puristella. Korvaavista vaihtoehdoista pitäisi valita vähiten huono. Valintaa vaikeuttaa tänä keväänä käyttöön tullut uusi maataloustukikausi, jonka kaikki hienosäätö ei taida vieläkään olla valmiina. Järjestelmää yksinkertaistettiin taas - ainakin tällaisen tavoitteen muistan kuulleeni vuosia sitten suunnittelun alussa. Yksinkertaistamisen tulos oli aivan sama kuin edellisissäkin uudistuksissa eli systeemi on entistäkin vaikeaselkoisempi. Seuraavan CAP (EU:n yhteinen 
Tämä rypsi näyttää oikein vireältä, mutta sama ei valitettavasti
pätenyt ihan koko lohkoon. Toiselta lohkolta taas
löytyi rypsien sijasta lähinnä papanoita ja sorkan jälkiä. 
maatalouspolitiikka)- kauden suunnittelua aloitellaan jo Brysselin syövereissä. Toivottavasti tavoitteeksi otetaan tällä kertaa järjestelmän monimutkaistaminen. Jos vaikka käänteinen psykologia toimisi.

Tällaistakin kalustoa pellon laidalla. Ainakin puolitoista vuotta meneillään ollut projekti kuuden pellolla kierreltävän sähkötolpan vaihtumisesta yksiin haruksiin etenee. Sähkölaitos taisi operaatiota aloitellessa mainita, että ennen talvea saatettaisiin saada peltobaanakin sileäksi. Kyseessä ei näemmä ollut mennyt eikä toissa talvi. Olisikohan jo seuraava?




perjantai 14. huhtikuuta 2023

Vuoksi ja Viena merkillistyvät

Jos kuvanottohetkellä joku kyselytutkimuksen tekijä olisi soittanut ja taustatiedoiksi kysynyt asemaa työelämässä, tässä kohtaa olisi ilmiselvästi pitänyt määritellä olevansa johtavassa asemassa. Tosin puhelinkyselyyn vastaaminen ja kuvaaminen eivät olisi olleet yhtäaikaisesti mahdollisia.
Vasikkavuodenaika meneillään. Hiukan vaikuttaa siltä, että se menee päällekkäin taimienkylvövuodenajan kanssa, kun useampaa vasua vielä odotellaan. Yhtään tainta ei kyllä olekaan vielä kasvamassa. Saisivat yöt vähän lämmetä ennen kuin kasvinpoikasia kasvihuoneeseen alkaa sijoitella. Vasikkavuodenajan operaatioihin kuuluu nimien keksiminen (kivaa) ja korvamerkkien laittaminen (ei niin kivaa). Viimeisimmät nimitykset ovat Vuoksi (emä Rajajoki), Viena (emä Onega) ja Vatruska (emä Sultsina). 

Viikolla käytiin myös sonninkauppaa. Tässä Uuniperunan
matka Herrakunnan lampaan maisemiin on juuri alkanut.

Yksi ensimmäisistä taloon hankituista kyytöistä oli nimeltään Aunus, joka oli äärettömän sympaattinen, fiksu, yhteistyökykyinen, nätti (ja vielä pari riviä lisää myönteisiä adjektiiveja) lehmä, jonka vasikat lisäksi kasvoivat hyvin. Vasikoitakin taisi kertyä seitsemän. Sitä perua Aunuksen sukua on sitten tänäkin vuonna poikimassa useampia. Yritämme antaa nimiä, joista muistaisi, kenen vasikka kukin on. Kun Aunus on niin kunnostautunut kantaemona, on sitten tällä hetkellä näitä melkeinpä AKS-tyylisiä nimiä runsaasti. Tämän suvun kohdalla nimissä on siis haettu maantieteellistä sijaintia vähän samalta suunnalta. Herra kuudesluokkalainen kävi muuten äsken raportoimassa, että nyt Seiskari on poikinut. Taisi syntyä Viipuri.

Oikealla Uuniperuna yhteiskuvassa enonsa Tupun
kanssa. Uudessa kodissaan Uuniperuna pääsi heti
tutustumaan paikallisiin hiehoihin.
Kun nimi on keksitty ja kirjoitettu korvamerkkiin, seuraa vapaiden lehmien ja vasikoiden kyseessä ollessa haastavampi vaihe - korvamerkin kiinnittäminen. Se onnistuu helpoiten paikallaan olevalle vasikalle, eli vasu on saatava kiinni. Päiväunilta yllättäminen on kohtuullisen hyvä menetelmä, kunhan sattuu päiväunien aikaan paikalle. Kiinni saaminen on myös varmempaa sisätiloissa rajatulla alueella.  Isäntä tosin valitteli, että kun aikaisemmin vasikan sai hallissa kiinni singahtamalla vasikan suuntaan räjähtävällä nopeudella, tänä vuonna tuntui siltä, että ainoa joka  singahti, oli vasikka. Isännän oma ampaisunopeus jäi selvästi vaatimattomammaksi. Ero johtunee siitä, että vasikat ovat saman ikäisiä kuin aina ennenkin, isäntä ei. Emäntä singahtaa yleensä vähemmän, mutta on topparina vastakkaisessa suunnassa pysäyttämässä vasikan karkua. Ja ennen kaikkea on asentanut merkit pihteihin oikein päin ja on valmiina kiidättämään ne paikalle, kun vasikka on kiinni. Tämä siksi, että merkitseminen kävisi mahdollisimman nopeasti ja vasikan ei tarvitsisi olla kiinni yhtään pidempään kuin tarpeen. Merkkien kiinnittämiseen tarvitsee nykyään käytännössä kahdet pihdit, koska hiljattain käyttöön tullut elektroninen korvamerkki ei sovi samanlaiseen pihdin leukaan kuin "sähkötön" merkki. Tai sitten pitäisi irrottaa ja kiinnittää pihtien lisäosaa korvien välillä. Ne pihdit taas ovat sen verran klohmon malliset ja kokoiset, että yhdetkin - ainakin emännän mittaisen ihmisen taskuissa - haittaavat vasikan perään syöksyilyä.