Nimityksiä

Viime päivien kiireisiin on kuulunut muun muassa härkäpavun säkittäminen. Säkillinen painaa noin tonnin, joten työ oli siilon aukaisun ja sulkemisen lisöksi ja etukuormaajatraktorilla ajelua. Pavut päätyvät luomulypsykarjan pötseihin Pohjanmaalle. Jalostuneemmassa muodossa sitten maitotankkiin. Rekkalasti pullistelevia säkkejä lähti kohti Pohjanmaata viime viikolla. Lastauskuva valitettavasti unohtui ottaa.

Sitten otsikon aiheeseen. Vuoden ensimmäinen vasikka on saavuttanut viikon korkean iän.

Vähän kattelin mailmaa. On se kyllä aika iso. Nyt voisi luikahtaa takaisin äidin helmoihin.

Tuolta ruokintapöydän viereisestä raosta. Kameraa nopeammin. Aunus siintää aidan takana.

Tällä kertaa ensimmäisenä poikimaan ehti 6 ½-vuotias Aunus. Yleinen käytäntö vasikoidenristimisessä on antaa samalla alkukirjaimella alkavia nimiä aina kalenterivuosittain. Näin jo eläimen nimi kertoo iän suurinpiirtein. Ikä on monesti ihan hyödyllinen tieto. Aakkoset pyörähtävät läpi 17 vuodessa, sillä vieraat ja harvinaisemmat kirjaimet on yhdistetty samaan vuoteen tavallisempien pukstaavien kanssa. Z-vuosi voisi muuten olla aika päänvaiva.

Olen minä kumminkin niin iso, ettei ihan äidin vieressä tarvitse kulkea. Vasemmalla oleva piste on Aunus ja oikeanpuoleinen pienempi Muolaa.

Meillä on tämän aakkoskäytännön lisäksi tapana antaa vasikalle nimi, josta muistaa emän nimen. Tämäkin hyvin yleinen käytäntö. Riimit ja aihepiirit ovat käteviä. Niinpä esimerkiksi Itämeren pojat ovat Korppoo ja Lemland. Aakkosjärjestyksen osaavat tietävät, kumpi on isoveli. Aunuksen jälkikasvua ovat olleet muun muassa Jääski ja Karjala. Tämänvuotisesta pojasta tuli sitten Muolaa. Kauden toinen poikija oli Äyskärin tytär Kippo. Arvatkaapa, tuleeko pojasta Muki.

Suomessa on sellainen tapa, että saunasa pestään napa. Muolaa ei sauno, joten emä nuolee pienokaisen edustuskelpoiseksi, navankin.